Belshazzar's feast 15.7. => Senjutsu 3.9.2021

[On the worlds hands]

No toisaalta, eihän Maiden ikinä ole studiossa kolmea kuukautta pidempään hieronut X-Factoria lukuunottamatta.

Levyn loppuun kevyt 35 minuutin Harris-trilogia. Vähän nostaa kieltämättä kulmakarvoja, mutta eiköhän noista yksi ihan kelvollinen ole.

[BlackBart]

Yhdyn aikaisempiin kommentteihin pääasiassa. Vaikka Book Of Souls sisältää paljon hyviä biisejä ja aikaisemmin parjaamani biisit (The Red And The Black esim.) ovat auenneet pidemmän kuuntelun myötä, karu tosiasia silti on, että ne sisältävät liikaa toistoa ja kuonaa.
Hienoa, että musiikkia tulee jälleen kolmen vuoden edestä pihalle, mutta ei kyllä yhdeltä istumalta millään jaksa kuunnella 82 minuutin järkäleitä, jos sisältävät paljon samojen osien toistoa.

Positiivista on kansi ja biisien nimet. Tekijät myös vakuuttavat biiseissä, vaikka Dickinsonia voisi olla enemmänkin. Murrayn biisi on jäänyt tällä kertaa pois, mutta eipä tuo haittane.

Innolla kuitenkin odotan, mitä sieltä tulee 3.9.

[NightTrain]

Innolla kuitenkin odotan, mitä sieltä tulee 3.9.

Tätä ei toki pidä unohtaa, vaikka välillä tuppaan olemaan Niilo Negatiivinen. Avoimin mielin ja sillä vanhalla maidenmaisella innostuksella kohti syyskuuta vaan. Vaikka tulis Virtual XI 2.0 niin onhan se nyt perkeleen hienoa päästä vielä vetämään tuoreen Maiden-levyn neitsytkuuntelu.

[Benjamin Breeg]

Juu kyllä on taas biiseillä pituutta, mutta ei siinä mitään koska onhan jo pitkän aikaa ainakin itselleni ollut niin että juurikin nuo pidemmät eepokset ovat osoittautuneet albumien kantavaksi voimaksi, vaikka tietysti poikkeuksiakin löytyy. Ensimmäisenä kuitenkin silmään pistää, että tuossahan on kolmen vartin edestä pelkästään Harriksen biisejä, joten maestron itsensä vastuulla nyt miten tän uutukaisen tulee käymään ja porukkaan uppoamaan.

Eddie on kyllä helevetin komea luultavasti komein sitten Fear of the Darkin, mutta ihmetyttää se että kannessa vain Eddie eikä mitään taustalla ihan sama kuin edelliselläkin lätyllä, eli jotain extraa olisin itse tuonne taustalle kaivannut.

Albumin nimestä en pidä etenkään kun viimeisen biisin nimi on mielestäni kuin tehty nimibiisiksi ja nää Smith / Harris levyn avaukset pelottavat ihan saatanan paljon koska ovat nyt parin kymmenen vuoden ajan olleet näitä 2 sentin jämä rokki biisejä pula-ajan musiikki videoineen ( The Wicker Man poikkeuksena ) ja suunta ollut koko ajan laskeva, vaikka tuntuu mahdottomalta, että The Final Frontieria huonompaa nimi ja avaus biisiä olisi edes mahdollista tehdä.

Murray ei ole nyt vähään aikaan saanut mitään ihmeellistä aikaan, joten ehkä hyvä ettei hänen nimeä biisien säveltäjissä nyt mukana mutta Brucen olisin mieluusti nähnyt edes yhden biisin pääsäveltäjänä ja kaikkein mieluiten juurikin avausrallin tekijänä.

Katsellaan kuitenkin ja kuunnellaan ihan rauhassa, mutta kuten tuossa joku jo sanoikin, niin pessimisti ei pety, vaikka ainahan sitä salaa toivoo sitä korva karkkia lätyn täydeltä ja ei 2000 luvulla Maiden ole pettänyt kuin kerran The Final Frontier albumilla.

[Dino]

https://www.levykauppax.fi/artikkelit/senjutsu

Äxästä vaan ennakkotilaamaan. Ihan mukava arvontapalkinto tarjolla…

”Mieletön homma on myös "se", että kaikki Äxästä tämän Maidenin ennakkoon tilaavat tahi varaavat osallistuvat arvontaan, jossa yksi onnekas voittaa itselleen vinyylisoittimen sekä kaikki bändin aiemmat studioalbumit vinyyleinä! Ai herkkujen herkku, sanomme me!”

[Dino]

https://www.kerrang.com/features/uncove ... interview/

Bruce juttelee Kerrangissa mukavia uudesta levystä, videosta, albumin teosta, akillesjännevaivoista…

​“Steve’s never-ending quest for sonic perfection”… Juu, niinhän se on.

[Fender]

Sen verran itseäni tunnen, että ostan kyllä vaikka minkälaista roskaa työntäisivät markkinoille. Uusi Maiden-levy on kuitenkin aina uusi Maiden-levy, eikä näitä enää montaa tule. Tuskin päästään kahteenkymmeneen.

The Writing on the Wall oli ensikuulemalla aika heikko esitys, mutta se on tässä kuunteluiden mittaan kyllä parantunut aika kelvolliseksi desert rock -biisiksi, vaikka ei mikään hitti olekaan. Jotenkin täällä jo aiemmin parjatussa Speed of Lightissakin on enemmän tapahtumia, vaikka ei WOTW kyllä huono ole. Osuu oikeastaan aika linjaan edellisten tuotosten kanssa. 2000-luvun Maidenissa (Brave New World, Dance of Death, A Matter of Life and Death) oli meininkiä ja paikoin tekeminen oli ihan timanttia, mutta 2010-kuvun Maidenia ovat vaivanneet ylipitkät ja tylsät biisit, joissa on aivan liikaa toistoa ja pelkästään peräkkäin laiteltuja (vitos)sointuja muutamaa valonpilkahdusta (Mother of Mercy, Starblind, The Talisman, Where the Wild Wind Blows, Speed of Light, Death or Glory, Book of Souls) lukuunottamatta. Yleisilme on ollut vähän laiska soundeja myöten.

Harrisin mainitsema työtapa saman tien nauhoittelusta ei kuulosta hyvältä, mutta onneksi biisilistassa oli sentään kaksi alle kuuden minuutin biisiä. Se, että seassa olisi jotain "uutta ja yllättävää" biisien osalta, kuulostaa ihan hyvältä.

Kyllä tämä silti pienen Maiden-kuumeen nosti. Odotan syyskuuta innolla!

[Dino]

The Writing on the Wall oli ensikuulemalla aika heikko esitys, mutta se on tässä kuunteluiden mittaan kyllä parantunut aika kelvolliseksi desert rock -biisiksi, vaikka ei mikään hitti olekaan.

En ajatellut desert- vaan enemmän Southern rockia. Vaan onhan tuo sellainen QOTSA meets Skynyrd. Minusta ihan helevetin hyvä biisi, ja odotan suurella mielenkiinnolla albumia.

[CMN]

Oikeastaan kaikki Senjutsusta julkaistut tiedot saavat ajattelemaan, että sieltä on tulossa The Book of Soulsin jatko-osa hyvässä ja pahassa. Eeppiseksi luonnehdittu tuplalevy, useita pitkiä biisejä jne. Jopa kansitaide on eräänlainen toisinto edellisestä - verisestä maailmanhistoriasta ”inspiroitunut” digi-Eddie pelkistetyn mustalla taustalla. Omaan makuun nuo cgi näyttää valitettavasti jo nyt vanhentuneelta ja taustattomuus sekä yksityiskohtien puute tuo vähän bootlegimäisen fiiliksen.

Uudemman Maidenin helmasynneistä on puhuttu jo edellisen levyn aikaan, eivätkä pointit ole juurikaan muuttuneet. Keskeisin ongelma on yhä mielestäni edelleen tuottajan puutteellinen panos ja mukavuudenhalu, mikä näkyy etenkin biisirakenteissa ja sovituksissa. Biiseissä on monesti tosi hyviä ideoita, mutta jonkun pitäisi uskaltaa sanoa etenkin Harrisille, että tiivistä nyt hyvä mies ilmaisuasi.

Edellisen tuplalevy-avauksen myötä tuntuu, että nyt ollaan menty pysyvästi formaattirajoitteiden ulkopuolelle ja kaikki ideat voidaan julkaista ilman minkäänlaista kuratointia, miltä Dickinsonin kuvaus studiotyöskentelyn metodeista Kerrangin haastattelussa valitettavasti kuulostaa. Tätä voidaan markkinoida kunnianhimona, mutta itse pitäisin nyky-Maidenilta huomattavasti kunnianhimoisempana tiukkaa alle kolmen vartin tai edes about tunnin pitkäsoittoa. Kuuntelin pitkästä aikaa Dance of Deathia ja vielä sillä huomaa, että biisejä on oikeasti sovitettu. Ne pitkät eepoksetkin saatiin pidettyä kahdeksassa minuutissa eikä irrallisia introja ja outroja ollut.

The Writing on the Wall osoittautui kuitenkin edellisen levyn sinkkua paremmaksi biisiksi. Etenkin keskitempoisuus ja aluevaltaus aavikkorockin, stonerin ja southern rockin suunnalta yllättivät hieman, vaikka kyllä se alkuun päästyään Maidenilta kuulostaa. Ukot painavat jo seitsemättäkymmenettään, joten tämä kiireettömyys tuntuu ihan luontevalta ja verrattuna Speed of Lightiin tässä puristetaan mailaa huomattavasti vähemmän.
Dickinson mainitsi lehdistötiedotteessa, että pari biisiä olisi hieman erilaista Maidenia. Liekö tämä sinkkubiisi toinen niistä?

Mitähän tässä siis odottaisi Senjutsulta? Nimibiisin pituus ainakin viittaisi parin edellisen tapaan avata levyt, eli pidempi pulputusintro ja menevä biisi, jolla keikat voidaan startata tulevalla kiertueella. Asialla on Smith/Harris- kaksikko, eli voi hyvinkin olla, että mennään Satellite 15... The Final Frontierista tutulle työkalupakille.

Silmiinpistävin ero muihin tämän vuosituhannen levyihin lienee se, että Harrisin yksin säveltämiä biisejä on peräti neljä tavanomaisen yhden asemesta. Ajallisesti melkein kolme varttia eli suurin osa albumista koostuu Harrisin omista sävellyksistä. Smithin osuus on viime levyjen tapaan yhä suuri, mutta Harrisin yksin säveltämät biisit tasapainottavat vastuita. Dickinsonin rooli on co-writerina tutussa Smith/Dickinson-duossa, jolta toivoisin tällä kertaa enemmän. Lovecraftilaiseksi kuvattu Darkest Hour sekä levyn lyhin biisi, neliminuuttinen Days of the Future Past kiinnostavat siinä mielessä paljon. Gers kontribuoi tyypilliseen tapaan parilla kappaleella, mutta Murrayn sävellykset loistavat tällä kertaa poissaolollaan.

Harrisin yksin säveltämät biisit ovat kaikki mammuttiluokkaa, mikä tarkoittanee, että viime levyjen viitoittamalla tiellä jatketaan. The Red and the Black, When the Wild Wind Blows ja For the Greater Good of God saattavat olla tässä vertailukohtia. Parin viimeisen levyn Harris-biiseissä on esiintynyt vähän liikaa etenkin sitä, että vokaalit ja kitara veivaavat samaa melodiaa säkeistöissä, mistä olisi nyt hyvä päästä eroon. Voihan toki olla, että nämä ovat aivan nerokkaita esityksiä jokainen. Kolmen yli kymmenminuuttisen biisin putki lopussa saattaa kuitenkin puuduttaa, mikäli tutuilla pelimerkeillä mennään.

Yhtä kaikki, triplavinyyli on tilattu ennakkoon ja olen kriittisyydestäni huolimatta innoissani uudesta levystä. Tunnustan myös, että on kohtuutonta vaatia eläkeikäisiltä starboilta verenmaku suussa paahtamista. Siinä mielessä uusi sinkku oli ”ihan hyvä” eikä tuntunut pakotetulta. Se taitaa olla näillä kilometreillä suunnilleen sitä, mitä odotan bändiltä. Kun ikää kertyy, niin huomaan kannattavani Maidenia kuin jalkapallojoukkuetta. Heikommatkin suoritukset kuuluvat pakettiin ja vaikka oman joukkueen puutteista olisi harmillisen tietoinen, niin uusi Maiden-levy herättää aina lapsenomaisen haaveen uusien klassikoiden syntymisestä.

[Euronymous]

Milloinhan Harris muistaa, että hänen 1970-luvun suosikkiprogelevyillään oli mittaa yleensä max. 45 minuuttia Tupla-albumit toki erikseen. Esimerkiksi Yesin mainio Close to the Edge on 37 minuuttia ja Genesiksen Foxtrot "jopa" 51 minuuttia pitkä. Yleensä se laatu voittaa määrän, joten tämä CD-levyn maksimikapasiteetin (80 minuuttia) ylittäminen on yksinomaan pöljää. Toki ennakkotilasin Senjutsun Äxästä ja varmasti tältäkin levyltä jää joitakin kappaleita tehokuunteluun. Itseäkin hieman jännittää tuo levyn päättävä 35 minuutin Harris-sikermä Toivotaan, että edes yksi noista kappaleista olisi mukiinmenevä.

[Dino]

Muutama hajahuomio.

- Mutsini levyhyllyssä on The Moody Blues -yhtyeen albumi Seventh Sojourn, muistaakseni vuodelta 1971. Siltä löytyy biisi nimeltä Lost in a Lost World. Ellen ole ihan väärässä, Steve on maininnut jossain haastatteluissa kuunnelleensa nuorena Moody Bluesia. Sattumaa? Moody Bluesilla on myös albumi nimeltä Days of Future Passed. Lisää sattumaa?

https://youtu.be/sdnBHAac9VM

- Darkest Hour. Eikös tämän niminen Churchill-leffa vasta materialisoitunut? Lieneekö yhteys?

- The Time Machine. Viittaa vuoteen -86…

- Death of the Celts. Veikkaan paljon Clansman-tyylistä kekkulointia pallit kiltin alta keikkuen.

Onhan se silti ihan luonnollista, että yli kuusikymppiset ukot katsovat menneisyyteen. Omaan ja muiden.

[Summerganon]

- The Time Machine. Viittaa vuoteen -86…

Voi kyllä viitata myös vuoteen 1895 ja samannnimiseen klassikkoromaaniin.

[Dino]

- The Time Machine. Viittaa vuoteen -86…

Voi kyllä viitata myös vuoteen 1895 ja samannnimiseen klassikkoromaaniin.

Toki. Ja myös Muumipapan aikakoneeseen. Mietin vaan, että milloin aika oli viimeksi kovasti läsnä Maidenin levyllä. No silloin tietysti, kun kolmenkympin kriisiä pukkasi…

[bultsi]

Nättiä analysointia tyypeiltä.

Itse en ole ostanut uutta Maidenia julkaisupäivänä sitten Final Frontierin, eikä ole tarkoitus nytkään. Uusi biisi oli jokseenkin tyydyttävä. Kertosäe olisi loistava, jos Smith laulaisi taustoja Brucen kanssa. Nyt se jää vajaaksi potentiaalistaan. Erilaista Maidenia muuten, mutta Speed of Light oli tarttuva, mutta tämä ei tarttuvan biisin määritelmää mielestäni täytä. Brucen laulu ei väkinäistä ollut. Ite tykkäsin.

Maiden saisi tosiaan sovittaa biisejä kunnolla ja leikata niistä paljon keskinkertaisia juttuja pois. Katsoin viralliselta liveltä Red and the Blackin, ja loppua kohden biisi ja flow hajosi isosti. Ekat 4min ok. Olisi vaikka bassointro uudestaan keskellä biisiä ja sitten hitaan kautta nostatukseen. Koko biisin olin kuunnellut edellisen kerran luultavasti 2017, ja biisi parani nyt kuultuna... sanoisin että 20% paremmaksi kuin silloin. Enkä pitänyt biisiä minkäänlaisena Maidenin kulutuskuuntelua kestävänä teoksena silloinkaan.

Dance of Death oli sovituksellisesti loistava levy jossa oli sävellykset kohdallaan. Maiden ei ole tehnyt täysosumabiisiä sitten Paschendalen. Jos joku väittää parempaa biisiä tulleen, kuuntelen mieluusti mielipiteen. A Matter of Life and Death alkoi jo olemaan sellaista Maidenia jossa biisit ovat ylipitkiä ja eivät ole täydellisiä tai sitä lähelläkään. Final Frontier ja Book of Souls ovat osoittaneet että Maiden ei sovita biisejä laadullisesti siihen kuntoon, että levy olisi ostonsa arvoinen. Ainakaan heti kun se ilmestyy. Sehän tässä surullista onkin että kun fanipohja on niin laaja ja ihmiset ostavat automaattisesti levyn, ei bändillä ole hätää tehdä pakkokorjausliikkeitä laadun suhteen.

Olin jo hetken harkitsemassa tuon Suomi-vinyylin tilaamista Äxästä, mutta roima tai kokeneemman ihmisen "kohtuullinen" 70e+ hinta sai aikaan naurukohtauksen. Eihän alle kolmekymppisen tuloilla osteta roimaa ylihintaa tuotteesta, joka ei ole hypetyksen väärti. Ostan sellaisen bändin uutuustuotteen joka on osoittanut olevansa hinnan ja laadun arvoinen. Kaksi edellistä levyä ovat olleet reilusti alle keskiarvo Maidenia eikä ilman Iron Maiden nimeä kovin moni pitäisi levyä hyvänä. Väitän näin.

Arvaan myös että 3lp raja on ylitetty sen takia, että hintaa voidaan nostaa 2lp julkaisusta. Puhdas arvaus. 70e+ vs 40e+ ero värivinyylijulkaisussa on kyllä melkoinen spesiaalilisä. Ja hetihän se loppuunvarattiin. Toisaalta, kun fanikunta on siinä iässä (tulot
suurenevat iän kasvaessa tilastollisesti, bändi vanha, myös fanit tilastollisesti) että tulot ovat aivan eriluokkaa kuin nuoremmilla, pystyy 70e summan käyttämään röökiaskiostoksena. Meinaan siis että itsekin ostaisin luultavasti levyn jos olisin esim. 50v ja laskennalliset tulot korkeammat, mutta ei kannata kun laskelmani on että käytä rahat parempaan tuotteeseen tuloihini suhteutettuna.

2019 Rock in Rion toissapäivänä katsottuna totean, että tärkeintä on että bändin jäsenet ovat hengissä. Tekevätköhän Lemmyt vai pistävät bändin eläkkeelle 10v sisällä? Arvaan jälkimmäistä, toivon ensimmäistä. Anyway, soitto keikalla oli metromomin tarkkaa ja biisit kuulostivat hyvän erilaiselta hitaammalla temmolla. Gersin soolot sisältävät loistavia melodioita kun ei mene temmon takia räpeltämiseksi. Brucen katse on täysin sama kuin Pariisissa 1986, jonka katoin myös. Ikä näkyy herrojen naamalla, mutta ei soitossa.

Sanon samaa mitä vuosia sitten: Soittaisivat nykyään Caught Somewhere in Timen, Sea of Madnesin ja Stranger in a Strange Landin. Mutta voi vittu, ammattimuusikko ei muista sooloa eikä sitä myöskään opettele uudestaan. Ei edes naurun arvoinen selitys. Eikös se selityksenä ollut? Vai oliko Alexander. No kiva, soittakaa historiakiertueella taas vaikka Aces High. Sitä ei olla kuultukkaan.

Bruce tuntui muuten säästelevän lauluaan tuolla Riossa. Tai vähintäänkin joissakin biiseissä hän kuulosti loistavalta (Sign of the Cross, todellinen ja oikea Harris masterpiece) ja puolivaloilla/keskittymisellä (Clansman).

Erinomaista että foorumi on hengissä ja loistavia analyysejä riittää. Jatkakaa.

[Edward Mannerheim]

Olin jo hetken harkitsemassa tuon Suomi-vinyylin tilaamista Äxästä, mutta roima tai kokeneemman ihmisen "kohtuullinen" 70e+ hinta sai aikaan naurukohtauksen.

Ja hetihän se loppuunvarattiin.

Itse hymähdin samaa, erikoispainoksilla on melko suolainen 20-22 euron hintaero mustaan vinyyliin, josta muodostunee harvinaisempi painos kuin noista "limited edition" -painoksista. Jos pelkästään Suomessa myydään yli 500 kpl tuota ns. harvinaisinta versiota, niin maailmanlaajuisesti lukema on useissa tuhansissa jollei kymmenessä. Aika fakiiri saa olla, jos käytettyjen levyjen markkinoilla aikoo saada voittoakin nyt maksetulle ylimääräiselle parille kympille.

Niin, ja vinyylin kuuluukin olla mustaa, tuntuu että nykyään julkaistaan kaikkea muuta kuin sitä itseään.

[On the worlds hands]

Sanon samaa mitä vuosia sitten: Soittaisivat nykyään Caught Somewhere in Timen, Sea of Madnesin ja Stranger in a Strange Landin. Mutta voi vittu, ammattimuusikko ei muista sooloa eikä sitä myöskään opettele uudestaan. Ei edes naurun arvoinen selitys. Eikös se selityksenä ollut? Vai oliko Alexander. No kiva, soittakaa historiakiertueella taas vaikka Aces High. Sitä ei olla kuultukkaan.

Eivätkä muutenkaan jaksa varmaan enää alkaa reenaamaan mitään harvinaisuuksia, helpommalla pääsee kun laittaa settiin ne samat 10 jotka aina tulee niin ei tarvii kuin käydä pari päivää reenikämpällä hutasemassa loput 5 sinnepäin no hieman toki kärjistetysti näin.

Ja mitä niitä muita meriselityksiä oli, ei sovi setin tunnelmaan, ei mahdu settiin, ei haluta pilata magiikkaa jne.

[Edward Mannerheim]

Adrianin sooloilua on ylistetty aivan aiheestakin, mutta pakko antaa posia nyt myös erityisesti parjatellu Janickille. Nätisti sooloiltu häneltäkin - eiks tuo eka soolo tosiaan Gersiä ole?

Vielä en muuta sano itse biisistä, mutta nyt on kyllä varsinainen mysteeri käsillä. Itse ekalla kerralla luulin Adrianiksi, mutta sittemmin totesin että ei kyllä tuon täytyy Dave olla. Täältä sitten luin että Janick kyseessä no, eiköhän nuo livenä tämän rykäise ensi vuonna niin sittenpä se selviää viimeistään. Jos kyseessä ovat todellakin Janick & Adrian, niin kyseessä on vasta toinen kerta kun he soittavat soolon, mutta Murray ei. Ensimmäinen on Brighter Than a Thousand Suns. Toki Murrayhan taitaa pientä tiluttelua harrastaa tuossa viimeisessä kertsissä, mutta en nyt sitä laskenut.

Mielestäni ekan soolon vetää Dave, toisen H. Olin Daven tunnistavinani, vaikkei mies tyylilleen ominaista sooloa soitakaan.

[Pertti Keinonen]

Olen kelannut vähän tätä ens kesän kiertuetta, että miten ne mahtaa soitella uuden albumin biisejä Legacy of the Beast kiertueella? Ja tuleeko sen perään sitten vielä albumi kiertue? Menee sekavaksi... Mutta eikö olisi kummallista julkaista uusi levy, soittaa lähes vuoden päästä julkaisusta kesällä 2022 pelkkiä vanhoja hittejä?

Odotukset ovat vähän ristiriitaiset. Eka julkaistu biisi ei ole hirveästi soinut, mikä on tietenkin vähän huono merkki. Ja taitaa olla tulossa sellainenkin kummallisuus, että jää levy ostamatta, kun ei ole minkäänlaisia soittovehkeitäkään enää, paitsi Spotify. Monta muuttolaatikollista CD-levyjä on varastossa. Tämä on nyt sitten sitä nykyaikaa kai... Jotain siitä kyllä jää puuttumaan, kun ei voi samalla lukea kansista sanoja yms uppoutua albumin henkeen.

[Leber]

Olen kelannut vähän tätä ens kesän kiertuetta, että miten ne mahtaa soitella uuden albumin biisejä Legacy of the Beast kiertueella? Ja tuleeko sen perään sitten vielä albumi kiertue? Menee sekavaksi... Mutta eikö olisi kummallista julkaista uusi levy, soittaa lähes vuoden päästä julkaisusta kesällä 2022 pelkkiä vanhoja hittejä?

Jostain olin lukevinani että Bruce oli puhekiertueellaan Englannissa muutama päivä sitten höpötellyt että ainakin Writing On The Wall ja levyn nimibiisi soitettaisiin ensi kesän LOTB -setissä. Tiedä sitten kuinka paljon noille puheille arvoa antaa..

Itse LOTB shown nähneenä mulle kelpaisi että se skipattaisiin kokonaan ja siirryttäisiin suoraan ensi kesänä uuden levyn promokiertueelle. Mut ymmärrän kyllä jos ja kun ei tule täysin onnistumaan.

[On the worlds hands]

Mielestäni ekan soolon vetää Dave, toisen H. Olin Daven tunnistavinani, vaikkei mies tyylilleen ominaista sooloa soitakaan.

En sano enää mitään

Kiertuekeskusteluun: veikkaisin että LOTB-rundi vedetään sellaisenaan pakettiin ja loppuvuodesta uuden levyn sirkus puolestaan käyntiin. Eli vähän kuin Give me Ed / Dance of Death part 2.

[S.R.]

Meinasitteko muuten tilata tuon FC:n puuboxin? Hinta siis 400€ ja perjantaina tulee tilattavaksi.
Hienolta vaikuttaa ja todella rajattu painos (2021 kpl) mutta tuo hinta silti mietityttää.
Eri värivinyylit sekä deluxe-kirja on jo tilattuna mutta nyt pitää miettää kannattaako tuota FC:n boxi tai normi-retaili boxia ollenkaan.

[Edward Mannerheim]

Meinasitteko muuten tilata tuon FC:n puuboxin? Hinta siis 400€ ja perjantaina tulee tilattavaksi.
Hienolta vaikuttaa ja todella rajattu painos (2021 kpl) mutta tuo hinta silti mietityttää.
Eri värivinyylit sekä deluxe-kirja on jo tilattuna mutta nyt pitää miettää kannattaako tuota FC:n boxi tai normi-retaili boxia ollenkaan.

Mitä se sisältää? En ole enää klubilainen, joten tuskin. Musta vinyyli ja normiboksin tilaus kuitenkin jo vetämässä.
Britanniastako se lähetetään eli tullaamisen jälkeen hintaa on suunnilleen 500 erkkiä? Ihanan halpaa.

[S.R.]

Meinasitteko muuten tilata tuon FC:n puuboxin? Hinta siis 400€ ja perjantaina tulee tilattavaksi.
Hienolta vaikuttaa ja todella rajattu painos (2021 kpl) mutta tuo hinta silti mietityttää.
Eri värivinyylit sekä deluxe-kirja on jo tilattuna mutta nyt pitää miettää kannattaako tuota FC:n boxi tai normi-retaili boxia ollenkaan.

Mitä se sisältää? En ole enää klubilainen, joten tuskin. Musta vinyyli ja normiboksin tilaus kuitenkin jo vetämässä.
Britanniastako se lähetetään eli tullaamisen jälkeen hintaa on suunnilleen 500 erkkiä? Ihanan halpaa.

Ei pitäs tulla muita kujuja ja postit on tuossa samassa niin tuo FC:n pitäjä kertoili.
Käsintehtyä kamaa ja hieno puinen laatikko, videoiden ja kuvien perusteella todella upea.

The CD digipak version of Senjutsu
The Blu-Ray digipak of The Writing On The Wall, including a making-of video and sleeve notes
A decorated board portfolio containing the following:
A Japanese hanko-style Eddie stamp, made of teak and engraved, in an engraved teak case.
An exclusive Mark Wilkinson print, signed and stamped by the man himself
A unique artwork print in Japan's Ukiyo-e tradition illustrated by Masumi Ishikawa, who previously created 2 pieces of Iron Maiden ukiyo-e works.
An Eddie lenticular
A Japanese-style tsuba - a decorated metal sword hilt typically worn by the Samurai.
A Senjutsu Eddie pendant necklace
A printed canvas banner with wooden ends
And last but not least, a certificate of authenticity presented in an envelope inspired by Japanese celebratory Shugi Bukuro envelopes and featuring an intricate bow: a mizuhiki.

[Pertti Keinonen]

^Hyvä, että joku innostuu spessuistakin Olis kiva kun noissa olis vähän enemmän liittyen musiikkiin eikä pelkkää krääsää.

[S.R.]

^Hyvä, että joku innostuu spessuistakin Olis kiva kun noissa olis vähän enemmän liittyen musiikkiin eikä pelkkää krääsää.

Nimenomaan, Retail-boxi (joka on siis normi levykaupoissa ym) ja tuo FC-boxi kyllä vois siellä olla enemmän materiaalia.
Ennenkuin oli tiedossa tarkat speksit kummastakaan niin olis odottanu että siinä bluray:lla olis edes kunnon making off-dokumenttia koko levyn tekemisestä ynnä muuta lisuketta.
Sisällön ja hinnan puolesta miulle riittää nuo 3 eri vinyylipainosta sekä deluxe book-versio. FC-boxi on kyllä kallis mutta luulen että menee nopeasti.
Pitää seurata tilannetta perjantaina. Jos tossa FC:n boxissa olis ollu nimmaritkin niin varmaan se ois vaikuttanu ostopäätökseen samantien.