What does this button do // Bruce Dickinsonin omaelämäkerta

[Pertti Keinonen]

Miettinyt tuota Brucen kirjakiertuetta, että mistä hänelle tulee motivaatio kiertää tosi paljon kirjaa promoamassa. Kun kyseessä on aika monta kaupunkia ja useampi viikko reissua. Eikö se osaa olla paikallaan (tiedän tunteen), onko sillä rahat finaalissa (miten lentokonebisnekset?), vai onko sillä yksinkertaisesti vain suuri into tehdä duunia fanien keskuudessa ja mediassa? Mene ja tiedä.

Hienoa, että Suomessa on edelleen niin paljon innokkaita kannattajia, että kirjakauppoihin muodostuu useamman sadan metrin jono. Tulee vähän sellainen nostalginen fiilis. Itselläni ei mitään mahdollisuuksia eikä suurta draiviakaan. Sata vuotta sitten tavattiin ja istuskeltiin Ukissa, se riittää minulle vallan hyvin.

[Euronymous]

Jotenki tuntuu, että Bruce on sellasta sorttia, ettei se osaa pysyä paikallaan Koko ajan jotaki hommandynkää ja projektia. Tämä kirjapromokiertue oli mulle vähän yllätys, sillä kirja olisi mennyt varmasti muutenkin kaupaksi. Musta tuntuu kuitenkin, että Bruce nautti tästäkin työstä ja välittää oikeasti faneistaan. Jospa se kirja pitäs hankkia vihoviimein vaikka joululahjaksi...

[On the worlds hands]

Bruce on sitä tyyppiä, että kun jotakin kerran tehdään, niin tehdään se sitten kunnolla.

[S.R.]

Nimenomaan eiköhän se ole sitä että sen mitä Bruce tekee, niin tekee kunnolla oli sitten kulloinenkin projekti mikä vaan. Kiva yllätyshän tämä kirjakiertue oli ja tottakai oli hienoa päästä tapaamaan Brucea.
Jospa se vain haluaa nähdä ja tervehtiä vannoutuneimpia fanejaan tällä kirjakiertueellaan. Eihän sitä tiedä minkälaista sopparia HarperCollinsin puolelta on tullut.

[Pertti Keinonen]

Dickinsonista sivun juttu päivän Hesarissa. Ei mitään uutta, paitsi puhuu tekevänsä keikkoja ainakin viisi vuotta vielä. Kirja-arvio ei ylistä vaan on aikalailla samaa kuin omakin fiilis.

[S.R.]

Dickinsonista sivun juttu päivän Hesarissa. Ei mitään uutta, paitsi puhuu tekevänsä keikkoja ainakin viisi vuotta vielä. Kirja-arvio ei ylistä vaan on aikalailla samaa kuin omakin fiilis.

Brucen haastattelu sekä kirja-arvio päivän Hesarista löytyy tuolta, skannasin itse (pitäs näkyä ihan hyvin):
https://we.tl/wsQzsmQ0Ur
Linkki toimii viikon ajan.

[Iron Fist]

Bruce on sitä tyyppiä, että kun jotakin kerran tehdään, niin tehdään se sitten kunnolla.

Minusta ei voi tehdä elämänkertaa ja jättää yksityiselämää sen ulkopuolelle. Taatusti 2 avioliittoa ja lapset on ollut isompi asia miehen elämässä kuin miekkailu. Miksi muutenkaan tuota miekkailua pitää tuoda joka paikassa julki, pienen piirin snobiharrastus eikä kukaan meistä tiedä varmaan Suomen tai Englannin top 5 miekkailijoita? Toiseksi se että Maidenin vaiheita käsitellään diplomaattisesti mitään uutta aiheeseen tuomatta on vähän pettymys. Ostan kirjan joulun alennusmyynnistä, mutta en odota paljoa tämän arvostelun jälkeen.

[Iron Constable]

Hankin kirjan itselleni joululahjaksi ja lueskelen pienin sykäyksin kun on inspiraatiota. Ihan mielenkiintoinen alku lapsuuden ja nuoruudenkuvauksineen. En odottanutkaan mitään huikeaa paljastuskirjaa, joten eiköhän tuo kiinnosta loppuun saakka. Halpahan tuo oli nytkin, kovakantinen suomennettu opus 19.95.

[Jussi K]

Minusta ei voi tehdä elämänkertaa ja jättää yksityiselämää sen ulkopuolelle. Taatusti 2 avioliittoa ja lapset on ollut isompi asia miehen elämässä kuin miekkailu. Miksi muutenkaan tuota miekkailua pitää tuoda joka paikassa julki, pienen piirin snobiharrastus eikä kukaan meistä tiedä varmaan Suomen tai Englannin top 5 miekkailijoita? Toiseksi se että Maidenin vaiheita käsitellään diplomaattisesti mitään uutta aiheeseen tuomatta on vähän pettymys. Ostan kirjan joulun alennusmyynnistä, mutta en odota paljoa tämän arvostelun jälkeen.

Samoihin fiiliksiin jäin omassani, miten (tottakai) brittiläisen etäisen ja tietyllä tapaa kuivakan loppuvaikutelman teos jättää. Siitä huolimatta, että tuollaisia vakavia asioita käsittelee kuten sairastumisensa tai kouluvuosina kärsimänsä kiusaaminen. Yhtenäisestä kertomuksesta huolimatta, odotin kieltämättä paljon enemmän ennenkaikkea musiikillisesti, soolouran vuosilta ja Maidenin hankalimmista hetkistä.

Imperiumin arvio tuolla.

[Deathrace King]

Minusta ei voi tehdä elämänkertaa ja jättää yksityiselämää sen ulkopuolelle. Taatusti 2 avioliittoa ja lapset on ollut isompi asia miehen elämässä kuin miekkailu. Miksi muutenkaan tuota miekkailua pitää tuoda joka paikassa julki, pienen piirin snobiharrastus eikä kukaan meistä tiedä varmaan Suomen tai Englannin top 5 miekkailijoita? Toiseksi se että Maidenin vaiheita käsitellään diplomaattisesti mitään uutta aiheeseen tuomatta on vähän pettymys. Ostan kirjan joulun alennusmyynnistä, mutta en odota paljoa tämän arvostelun jälkeen.

Samoihin fiiliksiin jäin omassani, miten (tottakai) brittiläisen etäisen ja tietyllä tapaa kuivakan loppuvaikutelman teos jättää. Siitä huolimatta, että tuollaisia vakavia asioita käsittelee kuten sairastumisensa tai kouluvuosina kärsimänsä kiusaaminen. Yhtenäisestä kertomuksesta huolimatta, odotin kieltämättä paljon enemmän ennenkaikkea musiikillisesti, soolouran vuosilta ja Maidenin hankalimmista hetkistä.

Imperiumin arvio tuolla.

Samoilla linjoilla. Vaikka kirja oli tottakai todella mielenkiintoinen, niin on todella kummallista ettei omassa elämänkerrassaan kumpaakaan vaimoa, tai yhtäkään lapsista käsitellä sanallakaan. Myös musiikista(säveltäminen/kiertueet/levyjen teko) olisin toivonut enemmän asiaa ja paljon syväluotaavampaa stooria. Jostain kiertueista ei puhuttu mitään, Esim. No Prayer On the Roadista ei muistaakseni sanaakaan Lentämisestä ja miekkailusta taas oli vähän liikaakin asiaa ja tuntui että enemmän näissä asioissa on myös Brucen mielenkiinto.

Se kanssa ihmetyttää todella paljon että kirjasta piti leikata 40 000 sanaa, niin kuin Bruce jaksaa joka välissä mainostaa. Miksi ihmeessä!? Ei se kirjasta huonompaa tee, jos siinä on enemmän luettavaa, päinvastoin!

[Toxic Enema]

Alun 250 sivua oli mielenkiintoista luettavaa, mutta loppu lässähti. Aivan liikaa ilmailua. Mielenkiinto heräsi lopussakin heti kun Maidenista puhuttiin. Brucen olisi mielestäni pitänyt tehdä ilmailusta oma kirjansa. Kun asiasta ei juurikaan tiedä, niin ilmailukohtaukset olivat jopa puuduttavaa luettavaa. Erityisesti 2000-luvun Maidenista puhuttiin siis liian vähän. Sieltäkin olisi taatusti mehukkaita kiertuetarinoita. Esim. Sharon Osbourne-tapaus. Harris sai kyllä laidallisen, mutta olisin kaivannut Brucen näkemystä settilistan muuttumattomuuteen. Luulisi, että Bruce ja Adrian olisivat ne, jotka haluaisivat vaihtelua settiin iltojen välillä. Gers, Dave ja Nicko hyväksynevät kaikki, mitä Harris päättää.

[Jussi K]

Brucen olisi mielestäni pitänyt tehdä ilmailusta oma kirjansa. Kun asiasta ei juurikaan tiedä, niin ilmailukohtaukset olivat jopa puuduttavaa luettavaa.

Totta, ja samaan tapaan kun Alice Cooperin kirjaa haittaa se (onneksi jo kannessa varoitettu) golfharrastuksensa omalla kohdallani. Ajatelkaas musiikillisesti ja ketä kaikkia bändissään on käynyt soittamassa, millaisen biografian Alicekin olisi voinut kaikkien vuosikymmenten tarinoineen tehdä. Sikäli kun muistaa, mutta nyt edes viimeiseltä 30 selvin päin vietetyltä vuodelta sentään. Toki tuo golfaus oli tärkeässä roolissa itselleen, kun ottanut addiktioiden paikan, mikä kyllä kävi viheriödetaljeineen selväksi

[On the worlds hands]

Bruce on sitä tyyppiä, että kun jotakin kerran tehdään, niin tehdään se sitten kunnolla.

Minusta ei voi tehdä elämänkertaa ja jättää yksityiselämää sen ulkopuolelle. Taatusti 2 avioliittoa ja lapset on ollut isompi asia miehen elämässä kuin miekkailu. Miksi muutenkaan tuota miekkailua pitää tuoda joka paikassa julki, pienen piirin snobiharrastus eikä kukaan meistä tiedä varmaan Suomen tai Englannin top 5 miekkailijoita? Toiseksi se että Maidenin vaiheita käsitellään diplomaattisesti mitään uutta aiheeseen tuomatta on vähän pettymys. Ostan kirjan joulun alennusmyynnistä, mutta en odota paljoa tämän arvostelun jälkeen.

Reilu kuukausi myöhässä, mutta viittasin siis tuohon kirjakiertueeseen tuolla "kunnolla tekemisellä". Itse kirja on minunkin mielestäni "slightly disappointing", sillä miekkailulle ja lentämiselle annetaan aivan liikaa tilaa. Tai ainakin kirjan pitäisi olla paljon pidempi. 99% Maiden-faneista ei tosiaan varmaan kiinnosta lukea kahtakymmentä eri lentotarinaa tai miekkailusta enemmän kuin yhden luvun verran. Isoja asioita varmasti Brucelle, ja hänen kirja se toki on, mutta faneja olisi voinut huomioida paremmin.

Esimerkiksi bändistä lähtöä käsitellään ehkä kolmen sivun verran, ja olisi ollut mielenkiintoista lukea yliopistoajoistakin enemmän ja yksityiskohtaisemmin, kuin esimerkiksi: "toisesta yliopistovuodestani en ole puhunut paljoa, koska en juuri käynnyt luennoilla".

[Toxic Enema]

Itseäni ei niinkään miekkailun osuus häirinnyt, mutta perhe-elämään olisi halunnut edes hieman tirkistää. Ehkä Bruce halusi välttää loukkaamasta ex-vaimoaan. Kaikkihan me vähänkään seuranneet tiedämme, että Bruce halusi haastaa Nikki Sixxin kaksintaisteluun tämän höylättyään Brucen vaimoa ja ensimmäinen vaimo oli Faith-biisin sanoituksen perusteella Brucen kanssa enimmäkseen rahan takia. Olisi ollut mukava tietää lapsista edes jotain, mitä tekevät, koska taitavat olla jo aikuisia suurin osa. Hieman koomista jopa, että syöpätaistelun yhtydessä pubin ryyppykaverit (kääntäjä saattoi käyttää brittipubin drinking buddy sanasta asteen liian vahvaa ilmaisua) mainittiin, mutta ei omaa perhettä. Nykyisestä vaimosta ei googlesta löydy kuin pari yhteiskuvaa. Maidenin miesten perheenjäsenet välttelevät siis julkisuutta lienee tietoisesti. Slash-elämäkerrassa perhe-elämän riepottelu oli ajoittain jopa vaivaannuttavaa luettavaa.

[Jussi K]

^ jep, mutta mitähän Slashin kirjassa saataisiin nyt aikaan, kun aika räväköin kääntein on sen jälkeen eronnut tästä lastensa äidistä Perlasta

Kaikkihan me vähänkään seuranneet tiedämme, että Bruce halusi haastaa Nikki Sixxin kaksintaisteluun tämän höylättyään Brucen vaimoa ja ensimmäinen vaimo oli Faith-biisin sanoituksen perusteella Brucen kanssa enimmäkseen rahan takia.

Eikös nuo ole sama henkilö? Mutta joo, myös tuo Sixxin tarinan vahvistaminen olisi ollut mielenkiintoista; tai miksipä se valehtelisi kun muistaakseni Dirtissä mainitsee että edellisen kerran huoneessaan pöksyjä jalkaansa vetänyt 'aristokraattinen brittiblondi' olisi seuraavan kerran tullut siellä (Doningtonissa?) Brucen käsipuolessa vastaan, muttei ollut koskaan 100% varma olivatko yhdessä vai ei.

[Toxic Enema]

Samasta henkilöstä puhuttiin. En ole lukenut törkytehdasta, mutta muistan nähneeni sitaatin, jossa nyt kun muistelen, ei käyttänyt sanoja Brucen vaimo. Käännös toki sekin oli. Olisko ollut: "Hän halusi miekkailla kanssani kiertueella. Luulen, että se johtui siitä, että olin n*ssinut hänen mimmiä."

Myöskään Adrianin lähtöä ei oikein kattavsti kerrottu. Muista lukeneeni Soundin ASAP-haastattelusta, että Adrian olisi halunnut jäädä Maideniin, mutta jatkaa SITN:n ja SSOASS-albumien edistyksellisellä tuotantolinjalla. Taisi olla melkoinen pettynys, kun Steve ilmoitti seuraavasta levystä tulevan käytännössä demo. Liekö sitten Brucella ollut samanlainen mieli, kun kiertuekin jätettiin käsittelemättä.

[Jussi K]

Myöskään Adrianin lähtöä ei oikein kattavsti kerrottu. Muista lukeneeni Soundin ASAP-haastattelusta, että Adrian olisi halunnut jäädä Maideniin, mutta jatkaa SITN:n ja SSOASS-albumien edistyksellisellä tuotantolinjalla. Taisi olla melkoinen pettynys, kun Steve ilmoitti seuraavasta levystä tulevan käytännössä demo. Liekö sitten Brucella ollut samanlainen mieli, kun kiertuekin jätettiin käsittelemättä.

Tuollainen käsitys mullakin on, ja kun olen tuossa erityisen paljon ysärin alun Metal Hammereita lueskellut viimeisen vuoden aikana (saa tarjota lisää jos jollakin myynnissä!), niin aika autopilotilla ja välinpitämättönänä vaikuttaa Bruce No Prayerin rundilla olevan, kun siinä on pitkiäkin haastiksia tien päältä tehtynä.

Loka-marraskuun nrossa 22/1990 on taas Daven ja Nickon haastattelu, jossa palaavat aiheeseen näin:

So it wasn't Adrian decision to leave, as we'd previously been led to believe?

Nicko: Well to be honest with you at the end of the day we did have to make his mind up for him. He knew what he wanted to do but he couldn't bring himself to say, even when we asked if he'd leave the band if his (ASAP 'Silver And Gold') album went double platinum -there was no answer. By not saying anything he was saying yes. We made him redundant, really. There was no malice about, it was just a decision that had to be made.

[Summerganon]

Eikö Bruce kuitenkin ole monessa yhteydessä ilmaissut olleensa myös "raa'an", "off the streets" albumin kannalla? Tyytymättömyytemsä No Prayerin äänittämiseen ladossa hän on kyllä jälkikäteen ilmaissut, joskin todeten olleensa ihan yhtä täysillä mukana mokomassa ideassa kuin muutkin.

Ja jooh vähän hälläväliä-menoltahan monet haastattelut kuulostaa, mutta vastaavasti mies kyllä veti 1990 todella kovia livevetoja, ääni ja tekniikka huomattavasti paremmassa kunnossa kuin monella 80-luvun kiertueella. Onhan esim joku War Machine -bootilta löytyvä Trooperi aika kovaa settiä.

[Toxic Enema]

Klaus Fleiming kommentoi vuonna 97 täyskäännöksen tehneen Accident of Birth-haastattelun jälkeen, kun vuotta aiemmin Bruce oli hehkuttanut Skunkworksia parhaaksi levykseen, että "Bruce olisi taitava myymään vaikka käytettyä pölynimuria". Ehkä ei kannata uskoa aina mitä herra viimeisimmästä levystä sanoo omina mielipiteinä.

Toivoa sopii, ettei Donald Trumpista tule samannimistä paljastuskirjaa vielä joskus, vaikka "What does this button do?" voidaan ymmärtää hänen tapauksessaan lienee kahdella tapaa.

[Summerganon]

Ehkä ei kannata uskoa aina mitä herra viimeisimmästä levystä sanaa omina mielipiteinä.

Toki, mutta käsittääkseni Bruce on joka tapauksessa ollut No Prayerin suhteen (musiikillisesti) aikalailla Steven linjoilla, ja mielestäni muutama kahdenkeskinen yhteistyön hedelmä ko. albumilla puhuu myös sen puolesta; toki jälkeenpäin varmasti todennut, ettei siitä niin hyvä tullutkaan ja pianhan Bruce taisi toden teolla pettyä yhtyeen junnaamiseen. Fear of the Darkia hän taisi jossain yhteydessä kuvailla ensimmäiseksi albumiksi, jolla katsottiin taaksepäin ja toisaalta yritettiin väkisin miellyttää massoja. Toki No Prayer oli myös eräänlaista takapakkia, mutta idea siinä taustalla taisi kuitenkin olla ihan Brucenkin allekirjoittama.

[Toxic Enema]

Muistan nähneeni haastiksen nauhoitettuna Suomen tv:stä No Prayerin promo-rundilta. Siinä Bruce kehuu levyä ja väheksyy aiempien levyjen "kitaratutkimusmatkoja". Ehkä menee pölynimurikauppiaan jutuista.

[Summerganon]

Muistan nähneeni haastiksen nauhoitettuna Suomen tv:stä No Prayerin promo-rundilta. Siinä Bruce kehuu levyä ja väheksyy aiempien levyjen "kitaratutkimusmatkoja". Ehkä menee pölynimurikauppiaan jutuista.

Nojoo kieltämättä... Toki tuoreimman albumin pitääkin aina tuntua just sillä hetkellä parhaalta, mutta tuollainen höpöhöpö olisi vähän sama kuin jos AMOLADia olisi lytätty TFF:n julkaisuhypeissä, olkoonkin että tyylillisesti huomattavasti enemmän samoilla linjoilla nuo albumit kuin No Prayer edeltäjiinsä nähden.

[On the worlds hands]

Uskon että FOTD-rundillakin Bruce oli vielä täysillä mukana, mutta pieni etäisyys uuteen levyyn, ja oman toisen sooloalbumin kirjoittaminen (vasta neljäs raakaversio taisi olla Balls to Picasso) vuosien 1992/93 vaihteessa veivät ajatuksia yhä enemmän siihen suuntaan, että Maiden on jätettävä, jotta voi tutkia muita musiikillisia mahdollisuuksia, sillä näköpiirissä ei ollut mainittavaa muutosta kahden melko samanlaisen levyn jäljiltä. Ironista tosin, että seuraava Maiden levy oli The X-Factor.

Ysärin puolivälissä Bruce totesi aika-ajoin, että Maiden kuulostaa nyt vanhalta ja väsyneeltä.

Lisätään vielä jälkikäteen, että ajankäyttö oli myös yksi syy lähteä bändistä. Soolouraan ei olisi voinut panostaa täysipäiväisesti jos olisi jäänyt. Adrianillahan sen sijaan ei tainnut mitään erityistä paloa olla soolouraan, toki teki Silver & Goldin 1989, mutta ulkomuistista eka "soololevy" sen jälkeen oli vasta Psycho Motellissa 1996. Keikkaili toki satunnaisesti 1992-95.

[Jussi K]

^ yritti Adrian myös The Untouchables -bändiä 1992 loppuvuodesta käynnistää, mutta eivät levyttäneet kai sen kanssa, tai ainakaan julkaisseet mitään. En ole varma, kehittyikö siitä sitten tuo Psycho Motel.

[CMN]

Luin tämän tuossa loppuun vihdoin ja pitkälti samaa mieltä tuosta, että aivan liikaa lentokone- ja miekkailuhommia suhteessa musajuttuihin, joka kuitenkin on se olennaisin asia Dickinsonissa. Kirjaa ei olisi kuitenkaan pitänyt pitkittää tuosta sillä mielestäni lisämateriaali ei ole mikään itseisarvo, etenkin jos sitä tuutataan paperille koherenssin kustannuksella. Pikemminkin kustannustoimittaja olisi saanut hillitä kirjailijaa vähän noiden 747-turinoiden kanssa. Muuten kyllä varsin viihdyttävä kirja, vaikka monet levyt ja kiertueet kuitataankin aika summittaisella kuvauksella. Oli kuitenkin hyvä, että Dickinson reflektoi rehellisesti mitä mieltä joistakin levyistä on näin vuosia myöhemmin. Esim. Dance of Deathin pitäminen muita reunion-ajan levyjä heikompana jopa yllätti hieman. The Book of Soulsin yhteydessä myös sivuttiin hieman tuota ajatusmaailmaa ylipitkien biisien takana: "ei tarvitse asettua mihinkään muottiin, koska fanien attention span riittää käsittelemään vähän haastavampaakin materiaalia." Juuh.