Uusi levy The Book Of Souls julkaistaan 4.9.2015

[Make#34]

CDON.com tais palvella parhaiten tällä kertaa kun Make ainakin toimitti hakeneensa levyt jo viime viikon tiistaina postista.

Tänne CDON.com toimitti levyn julkaisupäiväksi. Todella positiivinen yllätys kyllä. Niin kuin itse levykin.

Jep, tosiaan Julkaisuviikon Tiistaina hain 3LP setin + CD Deluxe paketin postista. Tosin ne jäivät sattuneesta syystä avaamattomana hyllyyn.

[Peke]

CDON.com tais palvella parhaiten tällä kertaa kun Make ainakin toimitti hakeneensa levyt jo viime viikon tiistaina postista.

Tänne CDON.com toimitti levyn julkaisupäiväksi. Todella positiivinen yllätys kyllä. Niin kuin itse levykin.

Jep, tosiaan Julkaisuviikon Tiistaina hain 3LP setin + CD Deluxe paketin postista. Tosin ne jäivät sattuneesta syystä avaamattomana hyllyyn.

Julkaisupäivänä tipahti tänne myös CDONista... kuten aina.

[rokkariarvid]

Pakko mainita Empire of the cloudsista seuraava pointti.

Minulle henkilökohtaisesti tuottaa suunnatonta iloa, että isossa mittakaavassa itselleni kaikkien aikojen tärkein bändi pystyy tekemään vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen tällaisen biisin. Biisin, joka soi jatkuvasti päässä. Biisin, jota on pakko kuunnella joka päivä. Biisin, joka pakottaa ottamaan kitaran käteen ja jammailemaan mukana (kitaristin näkökulmasta tällaisen biisin on oltava alitajuisestikin kova).

Aina silloin tällöin tulee biisi, joka on pakko kuluttaa puhki. Vuosi sitten se oli Red hot chili peppersin Around the world, viime keväänä Panteran Hollow, kesällä Daft Punkin Instant crush ja nyt Iron Maiden tekee saman tempun. Bändi ei enää ole itselleni se tärkein, mutta Iron Maiden on syy miksi lapsena hurahdin musiikin pariin niin voimakkaasti. Karkeasti sanottuna Iron Maiden on syy miksi olen soittanut 16 vuotta kitaraa.

Empire of the cloudsia paljon kuunnelleena biisi sulautuu joka kerta paremmin yhteen. Biisin jokaisella isommalla teemalla on oma paikkansa ja oma tarinansa tarinan sisällä. Nämä erilaiset teemat aiheuttavat erilaisia tuntemuksia. Välillä tulee kylmiä väreitä, jossain kohtaa alkaa hymyilyttää, kun toisessa saattaa silmät kostua, ja eräässä kohtaa biisiä tekisi mieli olla keikalla pomppimassa rajattoman riemun vallassa muiden Maiden-henkisten ihmisten kanssa.

Lopetan toteamalla, että Empire of the clouds on yksi kaikkien aikojen Iron Maiden. Ja Maiden-fanit ymmärtävät, että kyseessä on kova ilmaisu. Huippubiisien skaala kun sattuu olemaan valtava.

Jatkan nyt biisin kuluttelua. Ja luojan kiitos, että kulutettavaa on yli 18 minuuttia.

-Juppi

[Jussi K]

Imperiumin arvio The Book Of Soulsista http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=16360

[Benjamin Breeg]

^ On se vaan huvittavaa miten paljon mielipiteet voivat poiketa toisistaan... Tears of a Clown levyn huonoin biisi, jopa ärsyttävä Makuasioita tietysti, mutta siltikin tuo kommentti " Tears of a Clown, tuplalevyn lyhyin kappale (sekunnin alle viisi minuuttia), on myös koko kiekon ärsyttävin sävellys, joka jää junnamaan heikkoa kertosäettään loputtomasti eikä totisesti tunnu levyn lyhimmältä kappaleelta ", niin toistetaanko tuota kertsiä ihan oikeasti etenkin Maidenin mittapuilla nyt niin hirveästi ?

The Man of Sorrows
Massiivisen albumin loppu alkaa häämöttää ja Daven biisi taas sijoitettu tokavikaksi, kuten edelliselläkin plätyllä. Ennen kuin siirrytään arvostelemaan itse kappaletta, niin pakko ihmetellä nyt viimeistään, että mitä on tapahtunut näille Daven elefanttiykkösille ? Ennen näihin pystyi luottamaan, kuin vuoreen, että kun Dave tekee, niin silloin tietää aina saavansa laatua. Miten voi olla, kun edellisestä albumista on jo viisi vuotta, niin eikö siinä ajassa ole mitään muuta sanottavaa, kuin tämä ja AMOLAD:n ja TFF:n välissäkin neljä vuotta, eikä silloinkan muuta sanottavaa, kuin keskinkertainen TMWWBK, joka kuitenkin puolusti helposti omaa paikkaansa edellisellä albumilla, mikä kertoo kuitenkin enemmän TFF:n heikkoudesta, kuin biisin hyvyydestä.

Näitä kahta biisiä yhdistää se, että alku antaa odottaa paljon. Erinomaista tunnelmointia ensimmäiset puolitoista minuuttia ja tarkemmin ajatellen saattaa olla yksi parhaista koko albumilla ja tulee mieleen, että mikseivät tehneet jotain 4 - 5 minuutin hidasta biisiä tästä, niin olisi voinut olla erittäinkin hyvä. Bruce kuulostaa omalta itseltään eli helvetin hyvältä, mutta vähän ennen puoltatoista minuuttia, kun tempoa vähän lisätään, niin kaikki jätetään äijän harteille, mutta Brucen ote on niin vahva, että plussan puolella vielä toistaiseksi pysytään. Kahden minuutin kohdalla taas vähän lisää kierroksia ja nyt ei enään Brucekaan pysty pitämään hommaa kasassa, vaikka yritys on kova. Taustalla soiva riffi kyllä niin peruskauraa, että ihan hävettää äijien puolesta... Tilannetta tai tunnelmaa yritetään pelastaa jousilla, mutta sitten samalla sekunnilla tuleekin koko albumin käsittämättömin ratkaisu suunnilleen 2:25 kohdalla jota en vain voi ymmärtää. Siis mikä tämä saundin laskemisen idea oli, vai loppuiko siitä kitarasta bensa vai patterit vai mitä helvettiä ? Kuulostaa ihan vitun hirveältä ja Bruce yrittää kyllä paikata, mutta ei ei ei nyt ei lähde ja sitten perään yksi albumin heikoimmista kertosäkeistä... Huh huh nyt ollaan syvällä suossa. Onneksi tässäkin saadaan sitä palsamia haavoille kolmen ja puolen minuutin kohdilla, koska soolot ovat luojan kiitos erittäin hyvät, eivät siis albumin parhaimmistoa, tai äskeisen jälkeen saattavat kuulostaa paremmalta kuin oikeasti ovat. Biisi olisi voinut näistä sooloista hypätä suoraan tuohon lopun tunnelmointiin, niin olisi ollut hieno lopetus, eli tuon kertosäkeen tuosta 4:45 - 5:20 kohdilta olisi ihan oikeasti voinut jättää pois. Turhaakin turhempi...

Se vielä mainittakoon tähän loppuun, että oli Dave alkuperäisjäsen tai ei, niin nyt uskallan sen sanoa mitä mieltä olen oikeastaan ollut itse jo Brucen ja Adrianin paluusta lähtien, eli jos bändissä on turha kitaristi, niin se ei ole Gers vaan Murray.

Albumin heikoin biisi, mutta silti arvosanaksi 7-

[Peke]

Kasvaa... kasvaa.... turhakkeet mm red and the black, shadows of the valley, Great Unknow alkaa karsiutumaan ja huiput nousemaan.. Esim Man Of Sorrows omaa hienot instrumentaaliosuudet joita en heti ensikuulemalta noteerannu. Dave Murray Forever

[IndianaJones]

Se vielä mainittakoon tähän loppuun, että oli Dave alkuperäisjäsen tai ei, niin nyt uskallan sen sanoa mitä mieltä olen oikeastaan ollut itse jo Brucen ja Adrianin paluusta lähtien, eli jos bändissä on turha kitaristi, niin se ei ole Gers vaan Murray.

Gersiä turhempaa kitaristia ei kyllä ole varmaan olemassakaan, säveltäjänä toki kohtuullisen hyvä ollut nyt reunion hommien yhteydessä. Daven hommat ovat olleet aikamoisessa syöksykierteessä Dance of Deathin jälkeen, mutta kyllä Gers on soitannallisesti edelleen selkeästi se vähiten kiinnostava kitaristi Maidenissa, ja varmaan tulee aina olemaan. Tosiaan itselle tuli yllätyksenä Gersin totaalinen itsensä toistaminen The Book of Soulsilla, vaikka ennenkin on ollut maneerit kuultavissa, niin ei näin pahasti. Janickillakin kuitenkin niitä hyviäkin suorituksia ihan skebasoolopuolellakin löytyy, enkä miestä täysin paskaksi hauku, mutta onhan tuo touhu etenkin livenä aikamoista räpellystä, parhaimmillaankin tuntuu pysyvän vain jotenkin kasassa.

Enemmän Janick olisi mies paikallaan jossain rokimmassa hommassa, esimerkiksi Tattooed Millionare levyllä soitto skulaa aivan hyvin kaikessa Blackmorehenkisyydessään.

EDIT: muokattu hieman niin, ettei tuosta toivottavasti saa sitä käsitystä, että Janick olisi parempi mies rokkihommissa kuin Dave. Soittonsa vaan soveltuu mun mielestä paremmin enempi sinne kallellaan olevaan touhuun.

[Peke]

^

Se vielä mainittakoon tähän loppuun, että oli Dave alkuperäisjäsen tai ei, niin nyt uskallan sen sanoa mitä mieltä olen oikeastaan ollut itse jo Brucen ja Adrianin paluusta lähtien, eli jos bändissä on turha kitaristi, niin se ei ole Gers vaan Murray.

No huhuh... ja miten Gersin livesoitto on menny vs Murray ... noin omasta mielestä.....? Ihan hyvä provo Maiden parhaat skitaharmoniat on Adrian/Dave tuotantoa .. ja näin myös pysyy.

[Summerganon]

https://www.youtube.com/watch?v=rHOmXTBTBFs
Bruce Loudwiren haastattelussa, ihan hyvää settiä, mm. kirjoitusprosessista ja sovituksista ja niin poispäin. Tässä pätkässä erityisesti Empire of the Clouds valokeilassa! Suosittelen!


Varsinaisen Maiden-asian lisäksi selviää mm. myös se, että Brucella oli viitisen biisiä Roy Z:n kanssa tehtynä mahdollisille sooloalbumille, joten vaikka projekti saattaa nyt olla vähän jäissä, kun varmaan varsin olennainen If Eternity Should Fail repäistiin nyt Maidenille, niin tässä on potentiaali..!

[Benjamin Breeg]

^

Se vielä mainittakoon tähän loppuun, että oli Dave alkuperäisjäsen tai ei, niin nyt uskallan sen sanoa mitä mieltä olen oikeastaan ollut itse jo Brucen ja Adrianin paluusta lähtien, eli jos bändissä on turha kitaristi, niin se ei ole Gers vaan Murray.

No huhuh... ja miten Gersin livesoitto on menny vs Murray ... noin omasta mielestä.....? Ihan hyvä provo Maiden parhaat skitaharmoniat on Adrian/Dave tuotantoa .. ja näin myös pysyy.

Livesoitto helpostikkin joo Davella paremmin hanskassa, mutta tykkään Janickin live esiintymisestä enemmän. Siinä on sitä hulluutta mikä aina piristää mua Ei ole mikään provo vaan ihan rehellinen mielipiteeni oli se sitten oikein tai väärin, mutta syy että arvostan Gersiä nykyään Davea enemmän johtunee siitä, että itselleni aina tärkeintä on se kuka tekee albumeille parhaat biisit ja niitähän Janilta on tullut 2000 luvulla ihan solkenaan, kun taas heikompia biisejä ei oikeastaan Alchemistia lukuun ottamatta ole ollenkaan ja Davella nyt aika paljon keskinkertaisia ja rimanalituksiakin löytyy. Adrianhan on selkeä ykkönen melkeinpä millä mittapuulla tahansa, mutta mikä tulee sooloihin Gersillä, niin onko ne nyt kauttaaltaan niin huonoja ?

Edellisellä kiekolla joo ei ollut yhtäkään hyvää sooloa äijältä, mutta eipä ollut kellään muullakaan ja AMOLAD:llä eikös tuo toinen soolo BTATS biisissä ole Gersin ? Mielestäni aivan huikea ja Pilgrimissä sama juttu aivan fantastinen. Näitä upeita sooloja on siellä täällä äijällä mielestäni ihan bändiin liittymisestä asti esim. biiseissä mistä ei yleensä puhuta, kuten Weekend Warrior, joka ei biisinä ole mikään kummoinen, mutta eivätkös nuokin huikeat soolot ole Janin kitarasta ? Katselin tuossa pitkästä aikaa, kun on jo päässyt unohtumaan ketkä tekivät minkäkin biisin 90 luvulla ja oikeastaan ainakin omaan makuun Gers on tehnyt parempia biisejä albumeille, kuin Dave heti kun pääsi niitä kirjoittamaan, eli pieni tarkennus tuonne ylle... Gers on ollut Murrayta tärkeämpi kitaristi bändille jo lähes 25 vuotta.

No joo toivottavasti kukaan ei pahoita tuosta mieltään, mutta näin ajatellaan täällä päin maailmaa, joka nyt on kuitenkin mielestäni pienempi paha, kuin se mihin olen itse kiinnittänyt huomiota tässäkin ketjussa, kun porukka ja pahimmillaan ihan oikeat arvosteliat puhuvat ja kuulevat asioita, mitä ei biiseissä ole. Pari esimerkkiä tuolla aikaisemmin Harrista syytetään härskistä Trooperin apinoimisesta Red&Black biisissä ja Imperiumin arvostelija kuulee pellebiisissä kertosäkeen toistuvan maailman hamaan loppuun asti ja niin eespäin... Eivätkö nämä väitteet herätä kenessäkään hämmennystä ?

[QazKFD]

No onhan toi Gersin soolo Brighter Than a Thousand Sunsin heikoin kohta.

[Maidenrocks]

Omasta mielestä Gers ei bändissä haittaa ja kuten yllä mainittiinkin on äijältä tullut hyviä biisejä Maidenin uudemmassa tuotannossa Murray on kuitenkin oma suosikki

[Tumppa]

Ei itsellänikään mitään Gersiä vastaan ole ja ihan hyvä biisinkirjoittaja, mutta onhan ne soolot pääosin melkoista ripulia. Tämä toki on todettu jo aiemmin monen monta kertaa...

Levyä on viime aikoina tullut pyöriteltyä melkoisen paljon ja voi jumalauta, kun toimii! Aivan huikea teos ja huimasti parempi kuin The Final Frontier. Pitää vaan varoa, ettei kuluta loppuun.

[Summerganon]

Gersistä sen verran, että miehen parhaat sävellykset ovat kyllä onnistuneet iskemään kovemmalla prosentilla kuin Murrayn, mutta toisaalta Janickilta on pääsääntöisesti pari biisiä per albumi, Davelta yksi, joten luonnollisesti keskinkertaisempaakin matskua on Janickilta tullut määrällisesti enemmän. Adrianin soolot ovat olleet luonnollisesti mieleenjäävimmät ja parhaat vime albumeilla, mutta jokunen hyvä sinne Gersiltä ja Daveltkin mahtuu. Gersillä kyllä eniten sitä räpellystä. 90-luvun puolella, kun Janickin piti olosuhteidenkin pakosta olla isompi kantava voima joka osa-alueella, tuli mieheltä oikeastaan aika upeaakin settiä. The X-Factorilla on paljon hienoja sooloja ja esim. joku Como Estais Amigosin soolo on oikeastaan aika hieno. Mutta jostain syystä sekä keikoilla että studiossa on Janickin touhu mennyt koko ajan vaan enemmän ja enemmän räpeltämiseksi, mikä on jopa vähän hämmentävää, kun muuten miehellä (selkeääkin selkeämmistä toistuvista maneereista huolimatta) tuntuu olevan aika teräviä sävellysideoita ja tosiaan näyttöä on siitäkin, että tosi hienojakin, joskaan ei välttämättä mitään maailman oivaltavimpia sooloja herra on vedellyt. Death on the Roadin Lord of the Flies

----

Empire of the Cloudsia on tullut kuunneltua erityisen paljon ja vaikka biisi ei välttämättä paria minuuttia lyhyempänä juurikaan huonompi olisi, niin ei tästä kyllä mitään perustavanlaatuista turhuuttakaan löydy. Bruce ottaa tässä sen yleensä Steve-sedän vetämän satusetä-moodin ja vaikka lyriikka tosiaan onkin aika... öh, suoraa ja toteavaa, niin mahtuu sinne vähän maalailevampiakin kohtia mukaan. Erittäin onnistunut ja kaikessa tuoreudessaan myös monella tapaa perinteinen Maiden-lopetusbiisi: pitkä, polveileva, erilaisia teemoja, mutta kuitenkin päämelodian ja punaisen langan loppuun asti säilyttävä teos. Ei tämän tarvitsekaan olla hampaat irvessä vertaillen Rimen tai Hallowedin tasoinen ollakseen täysin onnistunut ja ansaitakseen rinnastuksen klassisimpiinkin albuminpäättäjiin. Okei, muutama Gers-henkinen kitarahäröily siellä on ja mm. The Legacy tulee pariin kertaan mieleen, mutta en nyt onnistu asiasta häiriintymäänkään.

Ihan vielä en mitään perusteellista ja selkeää mielipiderykelmää jokaisesta biisistä saa ulostettua, mutta tämä albumi osoittaa Maidenin olevan kovan keikkakunnon lisäksi edelleen myös aika hyvässä luomisvireessä.

Ja no, kun siellä kerran oli jo viitisen demoa valmiina (olkoonkin että If Eternity Should Fail nyt meni Maidenille) ja Bruce on pianon kanssa jotain säveltänyt kotosalla, niin kyllähän se haikailu uuden Brucen sooloalbumin perään alkaa taas nostaa päätään.

[Peke]

En nyt jaksa lainailla... tai en osaa... kaikkia kommentteja, mutta ... muistakaahan nyt junnut tämä: Dave Murray ei ole koskaan ollut SE biisintekijä Maidenissa vaan nimenomaan se häikäisevä soolokitaristi, THE guitarist, live-soittaja, studio-soittaja ja varsinkin näitä kaikkea yhdessä Adrian Smithin kanssa. Jos Gers osaa säveltää muutamia juttuja ja tuo niitä Maideniin, niin ei ne ole Murraylta pois. Dave Murrayn rooli ei ole koskaan ollut säveltäjä/sanoittaja... Mies hoitaa kyllä sen tontin joka sille kuuluu... ja parhaiten hoitaakin eli soolokitaristin roolin. En koskaan ole odottanut Murrayn sävellyksiä vaan hänen panostaan omalla tontillaan. Kaikki kunnia Gersille ja hänen tuomiin sävellyksiin Maiden-Historiassa, mutta kyllähän akselilla Harris-Dickinson-Smith se terävin sävellyskynä on pyörinnyt läpihistorian. Pysyköön sankarit rooleissaan! ... Let The Metal Flow

[IndianaJones]

Mulle kyllä toimii ihan hyvin tuo lyriikallinenkin puoli Empirestä, ihan siisti tehokeino tuo säkeistöjen viimeisten kahden rivin toisto, tuo runomaisen vaikutelman, vaikka muuten teksti aika suoraa onkin. Muutenkin kun on katsonut miten innoissaan Bruce teoksestaan puhuu, nousee mielenkiinto biisiä kohtaan tämänkin ansiosta. Edelleen olisin kaivannut jotain oivaltavampaa kitarajuttua tuohon myrskykohtaan, nyt se on valitettavan geneerinen sävellys muuten hienonen alkusoittojen ja lopetuksen välissä. Paremmin ja paremmin sekin kuitenkin tuntuu kokoajan toimivan.

Gersin hyvistä sooloista: ehkä nuo hitaammat ovat jääneet positiivisimpina mieleen, esimerkiksi Blood Brothersissa soolo on biisiin täydellisesti sopiva.

[Malarkey]

Olen tullut siihen tulokseen, että Empire of the clouds on maidenin kaikkien aikojen hienoin kappale heti Seventh sonin jälkeen.
Ei pysty käsittämään, joka päivä useita kertoja kuuntelussa mutta aina löytää vaan jotain uutta. Uskomattoman hieno sanoitus ja sävellys. Koko kappaleen ajan pystyy kuvittelemaan R101:sen tarinan kohti loppuaan. Samanlaisen liikutuksen tunteen kokee kappaleen loppupuolella "Dreams live on" kohdasta, kuin seventh sonin loppumelodioissa. tears, tears everywhere. Sai tämä kappale myös puolisoni hurahtamaan maideniin (ainakin tähän kappaleeseen) joten on tämä nyt helvetin hienoa taas vaihteeksi!

Aijemmin annoin levylle arvostelussa 3/5, nyt pariviikkoa tehosoitossa ollut ja uskallan nostaa arvosanaa 4/5. Tämä vaati enemmän pureskelua kuin luulin.

Feeling the diesels that push you along, watching the channel below you..

[asa]

Samanlaisen liikutuksen tunteen kokee kappaleen loppupuolella "Dreams live on" kohdasta, kuin seventh sonin loppumelodioissa. tears, tears everywhere. [/i]

Tämä. On siinä ja siinä kumpi on levyn paras biisi, If eternity should fail vai tämä, mutta levyn yksittäinen paras kohta on Brucen vokaalit kohdassa "Dreamers may die but the dreams live on" laulut. Jumalauta että on pakattu täyteen tunnetta ko kohta. Jotenkin sopivasti vielä särkyy tai särähtää Brucen ääni siinä kohdassa. HUH.

Tsiigatkaapa muuten jonkun tekemä video biisiin, mahtavasti syventää tarinaa ja kerrontaa:
https://www.youtube.com/watch?v=8CMY99WLRhc

[Pertti Keinonen]

Ja no, kun siellä kerran oli jo viitisen demoa valmiina (olkoonkin että If Eternity Should Fail nyt meni Maidenille) ja Bruce on pianon kanssa jotain säveltänyt kotosalla, niin kyllähän se haikailu uuden Brucen sooloalbumin perään alkaa taas nostaa päätään.

Aivan samoissa fiiliksissä. Paljonkohan Roylle maksettiin tosta biisistä... Aivan selvää, että melodiat ja muut ovat hänen kynäilemiään. Mutta Dickinsonin seuraavaa sooloa on tässä tovi kans odoteltu ja kyllä se sieltä vielä tulee. Aivan yhtä iso juttu mulle kuin Maideninkin julkaisut. Laadultaan jopa parempana voi mennä ohikin.

Edelleen joka armas päivä ja nytkin uusi albumi soi. Tekaisin tosiaan yhden ceedeen autoon ja jätin veke fillerit 2, 5, 8. Toimii todella paljon paremmin vaikka vieläkin tällaisena jöötinä

[Iron Constable]

Levy on soinut enemmän kuin mikään sitten AMOLADin, taitaa kattaa ihan kaikki levyt. Kyllästymistä ei vielä ole tullut, sujuvasti kuuntelee edelleen. En olisi uskonut, miten helppo yli 90 minuutin jöötti on kuunnella ja miten hyvin levyn omaksuu näinkin lyhyessä ajassa. No, yksinkertaisiin toistokuvioihin perustuvaa musiikkiahan tuo on, nimenomaan tämän stereotyyppisen heavy-rockin luonnehdinnan perikuva. Eräs kaverini totesi hyvin, että soitto-ja laulutaidon osalta Maiden ei enää pärjää vertailussa, kykyä löytyy nykyään enemmän vähän joka puolelta, mutta tunnelman luonnissa bändi on aina ollut mestari ja se on tällä levyllä onnistunut nappiin. Mun ei tartte skipata yhtään biisiä, levy on just hyvä tuollaisenaan, toimii alusta loppuun.

Mukavan freesi levy bändille tässä vaiheessa, kun rakkaus läikähteli enää vaan kaveriasteella. Kivasti mielenkiinto palasi pitkän tauon jälkeen myös muihin, etenkin näihin vuoden 2000 jälkeisiin tuotoksiin.

[Summerganon]

--tunnelman luonnissa bändi on aina ollut mestari ja se on tällä levyllä onnistunut nappiin. Mun ei tartte skipata yhtään biisiä, levy on just hyvä tuollaisenaan, toimii alusta loppuun.

Tämä. Kun heikommistakin biiseistä, omaan makuun lähinnä The Great Unkwnonista ja ehkä The Man of Sorrowsista ja Shadows of the Valleysta löytyy johdattelevaa ja albumikontekstissa toimivaa ja otteessaan pitävää fiilistä, ollaan hyvän kokonaisuuden äärellä.

Ok, kyse on muutamasta minuutista 90min möhkäleellä, mutta kyllähän tämä vahvan tunnelman siemen on se avaubiisin julmetun hieno intro. Johdattelevuudeltaan ja voimaltaan samaa kategoriaa kuin "seven deadly sins" ja Sign of the Crossin tummanpuhuvan jylhä aloitus, eli ihan eri kategoriaa kuin edellisalbumin Satellite 15... läpsyttely. "Imaisee" tälle huikealle matkalle tosi tarttuvasti ja kun imu on alusta asti päällä, ei siinä jaksa pari töksähdystä matkan varrella hirveästi haitata.

Pieniä asioita, mutta niistähän se on usein kyse.

[Jeeves]

Ensiminuutit on kyllä todella tärkeät. Final Frontierin ensimmäinen raita kokonaisuudessaan ja varsinkin se aivan järkyttävä intro on heti alkuun niin iso turnoff itselle, että jotenkin koko levyn fiilis menee piloille heti kärkeen.

Book Of Soulsilla täysin päinvastoin. Komea, tunnelmallinen intro ja sitten täräytetäänkin parasta Maidenia sitten 90-luvun alun. Tai menee ainakin top vitoseen Brucen lähdön jälkeisistä biiseistä. Juuri näin se pitää tehdä.

[Emeritus]

Ensiminuutit on kyllä todella tärkeät. Final Frontierin ensimmäinen raita kokonaisuudessaan ja varsinkin se aivan järkyttävä intro on heti alkuun niin iso turnoff itselle, että jotenkin koko levyn fiilis menee piloille heti kärkeen.

Juuri tuon takia pätkin levyä koneelle mp3:ksi muuntaessa Satellite 15:n ja The Final Frontierin eri raidoiksi. Tulee se koko jööti aina silloin tällöin kuunneltua kokonaisuudessaan, mutta useimmiten kyllä tulee aloitettua nimibiisistä.

Tämmöiset aloitusraidan kanssa samaan pötköön pistetyt pitkät introt ovat kyllä samaa turhuuden ja ärsytyksen kategoriaa kuin viimeisen biisin jälkeen samalle raidalle pitkän hiljaisuuden perään ängetyt bonusraidat. Näitä on tullut myös editoitua pois.

[Peke]

Empire of the clouds on noussut tässä parin päivän aikana minun Maiden -TOP10 sarjaan, ellei jopa TOP5. Ihan parhaimmistoa....

[On the worlds hands]

Empire of the clouds on noussut tässä parin päivän aikana minun Maiden -TOP10 sarjaan, ellei jopa TOP5. Ihan parhaimmistoa....

Red & The Black on uutukaisen suosikki täälläpäin. Ei nyt ihan Rimen tasoinen, mutta eiköhän tuo nyt Maidenin ~ Top 40,- joukossa ole. Jos yksi kappale pitäisi toivoa soitettavaksi uutukaiselta niin Harrisin eeposhan se olisi. Onneksi kuulemme huomattavasti enemmän, ja elättelen seitinohuita toiveita jopa koko lätystä.

*Rime verrokkina tuossa kun lähes sekunnilleen samanpituiset kipaleet keskenään.