Uusi levy The Book Of Souls julkaistaan 4.9.2015

[Karpaasi]

Tisseistä tuli mieleen, että onpa tuo sisäkannen Eddie varsinainen Miley Cyrus, kun sitä alkaa hetkeäkään enempää miettiä.

[Varjis]

^ Tisseistä tuli kans mieleen, että ne on ihan kivoja. Iron Maidenin uus levykin on ihan kiva, näin siis sanan hillityssä merkityksessä. Selvä yhteys näillä! ooooooofftopic!

Paranee joka kuulemalla tää albumi. If Eternity Should Fail avaa pelin tyylikkään mahtipontisesti, ja biisin loppu luo upean tunnelman siitä, että kuulija tosiaan nyt on avannut sen "sielujen kirjan", ja lopettaa et voi ennen kuin kirja on vienyt sinut sen läpi. Eka puoli on niin järjetöntä kaahausta että oksat pois, varsinkin monelle ehkä täytebiisin oloinen When The River Runs Deep on varsin toimiva luomus. Levyn toinen puolisko ei vielä ole ehkä kokonaan auennut, mutta epäilemättä ei ole yhtä kovatasoinen kuin ensimmäinen. Tämä ei kuitenkaan ole mikään häpeä, onhan tuo CD1 sen verran rautaista tavaraa. CD2:n yllättävä ykkönen on itselle varmaan tällä hetkellä Daveyn upean melankolinen The Man of Sorrows, jonka mollivoittoinen kertosäe on ehkä levyn paras! Upeaa kitarointia herralta myös ko. tsibaleessa.

E: Älkääkä haukkuko Speed of Lightia, If Eternity Should Failin jälkeen biisi on sijoitettu albumikokonaisuuteen varsin loistavasti. Nopeampi rokkeri keskitempoisen avausraidan jälkeen. Ja tuo riffihän on ihan Deep Purplea!

[Lappis]

Mun täytyy sanoa, että toi Speed of light kuulosti tuolla albumikokonaisuudessa ihan hyvälle. Koitin tänään kuunnella tuota levyä, mutta kolmanteen biisiin tökkäsi ja vaihdoin bändiä.
Pitää joskus, jos tulee sellainen Maiden-kuuntelukausi, antaa levylle mahdollisesti uusi mahdollisuus, mutta ei mua kyl tällä hetkellä kiinnosta kuulla koko bändiä yhtään. Ihan muunlaiset musat mielessä, joten antaa Maidenin levyn odotella rauhassa mahdollista uusintapyöräytystä. Tai sit pyöräyttelen vaan vanhoja levyjä.

[Summerganon]

Jospa sitä itsekin vähän listaisi huomioita:

- Soundista tulee rosoisuuden puolesta vähän Dance of Death mieleen. Aika jylhää. Eihän tämä mikään pieceofmind tällä osastolla ole, mutta pesee TFF:n vähän epäonnistuneen yrityksen kuulostaa samaan aikaan selkeältä, kuulaalta ja raikkaalta ja kuitenkin raa'an livemäiseltä.
- Nicko! Yksittäisten bändiläisten suoritukselliset suonenvedot on olleet pieni trendi tässä viime kiertueilla ja albumeilla ja Nickolta tosiaan pirteintä settiä hetkeen tällä levyllä
- Bruce kuulostaa, kuten hehkutettu, tosi hyvältä. Ehkä laulusovituksia olisi voinut hioa vielä lisää, mutta toisaalta tässä kyllä kuuluu se, mitä "recorded when they we're still fresh" -jutulla haetaan: tosi intensiivisen kuuloista tulkintaa.
- soolot eivät kaikki ole vielä ihan kunnolla päähän iskostuneet, mutta nää kyllä nappaa ihan eri tavalla kuin TFF:n puuroilut ja vaikka AMOLAD on itselle ihan top 3 Maiden albumeja, niin soolo-osasto ei siellä ihan vahvin ole. Että siinä mielessä hyvää vaihtelua, saa nähdä jääkö nämä sitten elämään alkuinnostuksen jälkeen miten hyvin.

- IF ETERNITY SHOULD FAIL Kyllähän tästä kuulee, että on Brucen soolomatskuksi suunniteltu ja sehän on siis hyvä juttu. The Wicker Man on kyllä kova kaveri, mutta tämä saattaa pitkässäkin juoksussa mennä yhdeksi Maidenin parhaista avausbiiseistä. On se kova. Ja se loppu! Accident of Birth ja Toltec 7 Arrival, anyone? Yleisfiiliksen, tematiikan ja jopa albumin soundimaailman pohjalta aika vahvaa jatkumoa Tyranny of Soulsille!

- Varovainen arvio tässä kohtaa on, että häviää esim. AMOLADille vähäsen sellaisessa tappavassa tasaisuudessa, johtunee rönsyilystä ja parin tykimmän kertosäkeen puutteesta ja tämmösistä nyansseista, mutta ainakin näin alkutäpinöissä kohokohdat ovat sellaista nannaa, ettei pariinkaan vuosikymmeneneen ole kuultu. Että siinä mielessä paljon hyvää.

- Tears of a Clown ei välttämättä ole automaattisesti se paras biisi, mutta toimii ihan täydellisesti näiden massiivisuuksien seassa. Ei saakeli, jos joku näistä lyhyistä pitäisi toivoa livesettiin, niin tää.

- Empire of the Clouds kantaa pituutensa mahtavasti. En vielä tiedä, onko tämä lähempänä top 5, top 10 vai top 15 Maiden-eepoksia, mutta toimii pirun hyvin; sovitus on nätti ja ei tunnu yhtään puuduttavalta. Tästä ei tarviste nauttia minkään "no tää viiden minuutin pätkä tässä on vähän tylsä, mutta kun tässä on kuitenkin aika paljon hyvääkin" -suodattimen läpi, vaan toimii ja kantaa sellaisenaan.

Eli joo, väitän tässä olevan pirusti hienoja asioita myös alkuhuumafaktorin miinustamisen jälkeen. Vähän rönsyilevää ja tälleen, mutta tää on vähän tällanen "Maiden, it is what it is" -keissi.

Kuten omista ja muiden havainnoista ja huomioista ja pärinöistä huomaa, tällä albumilla osutaan aika täysillä niihin makuhermoihin, joita Maiden on edellisillä korkeintaan kutkutellut. The Book of Souls kuulostaisi olevan aikalailla sitä, miksi AMOLADin jälkeen toivoi touhun jalostuvan.

Ja sitten tämmöset jutut kuin soittotatsi, jokunen oikeasti hyvä soolo, hyvin ammennettuja juttuja aiemmasta tuotannosta, Dickinsonin revittelyt sävelkynän kanssa, yleisesti paljon kunnianhimoisempi ja hiotumpi yleisfiilis mitä edellisestä ja niin poispäin, kyllähän nämä tässä vaiheessa maistuu.

[Karpaasi]

Meikäläiseltä huomio Empire of the Cloudsiin. Olisi toiminut pirun komeasti sellaisena lyhyenä Dream Theaterin Wait for Sleepin kaltaisena vetona, joka olisi rakentunut pianomelodiansa ympärille. Olisi ollut komea lopetusbiisi/outro. Tästä nykyisestä en oikein osaa sanoa mitään, mikä toki on luonnollista.

[Maidenrocks]

Empire Of Clouds on yllättävän hyvä pituuteensa nähden. Ei missään vaiheessa tullut sellaista loppuispa tää biisi jo fiilistä vaan enemminkin sellainen menikö se 18 minuuttia muka jo?

[Iron Constable]

Jaa, voin kertoa, että täältä Porvoosta ei fyysistä levyä saa oikeastaan enää mistään, levy-osastot on joko lopetettu tai niissä on jotain jämälevyjä tai sitten ne laahaavat pahasti jäljessä. Ei jälkeäkään Book Of Soulsista koko kaupungissa. No, itsehän me tämän olemme aiheuttaneet. Eipä auta muuta kuin tilata jostain ja odotella rauhassa. Eihän mulla enää nykyään ole kiire mihinkään, toisaalta.

Lappiksen tylytys vähän yllätti tuolla yllä, mutta mitä siitä, kunkin musiikilliset tuntosarvet ovat omat.

[Summerganon]

Jaa, voin kertoa, että täältä Porvoosta ei fyysistä levyä saa oikeastaan enää mistään, levy-osastot on joko lopetettu tai niissä on jotain jämälevyjä tai sitten ne laahaavat pahasti jäljessä. Ei jälkeäkään Book Of Soulsista koko kaupungissa. No, itsehän me tämän olemme aiheuttaneet. Eipä auta muuta kuin tilata jostain ja odotella rauhassa. Eihän mulla enää nykyään ole kiire mihinkään, toisaalta.

Yllättävää ollut kuunnella näinkin isoja alueellisia eroja ja puutteita kivijalkakauppojen valikoimassa tän suhteen. Kyllähän minä tiedän, mikä fyysisten äänitteiden menekki nykyään on, mutta silti. Itseä lähin, ts. Kotkan/Karhulan Jumalniemen Anttila on tainnut aika hyvin hommata uutukaiset hyllyyn, ainakin muistaakseni mm. Musen uusin löytyi heti julkaisupäivänä hyllystä. Luultavasti Sielujen kirjakin kait.

Kappale tai pari tätä special edition mikälie kirjaversiota löytyy näköjään myös tästä meidän pikkuisesta Virojoen S-Marketista, että tervetuloa itärajalle levyostoksille pojjaat!

[Pertti Keinonen]

Lopuksi haluaisin vielä mainita tissit. Tissit.

Jes. Olen täs kans leiponut tissejä ja uutta Maidenia samaan aikaan sekä erikseen. Molemmat tuttuja ja turvallisia, tällä kertaa. Eilen ehdottelin syvempääkin tuttavuutta Empire of the Cloudsin soidessa taustalla (biisi varmaan on seuraavan Fifty shades of greyn soundtrackilla) mutta meillä ei kuulemma 18 ja 1/2 minuuttia esileikin ja vehkeen pesun kans kulu millään. Eli vituiks meni tämäkin. Mites muut, oottako jo kokeillu uutta musaa kopissa, makkarissa, saunassa, autotallissa , salilla ja liikenteessä vai analysoitteko otsa kurtussa kunnon Maiden fanin tavoin? Tähän yksi hymiö ja toiset Tissit!

Sirille terveisiä, wanha jaksaa edelleen!

[rocker]

Useamman kuuntelun jälkeen pitää todeta, että levy menee kyllä omalla listalla bändin TOP-5:een. TFF jää kauas taakse. Jatkokuuntelut paljastavat, olisiko vielä AMOLAD:ia parempi levy.

[Lappis]

Lappiksen tylytys vähän yllätti tuolla yllä, mutta mitä siitä, kunkin musiikilliset tuntosarvet ovat omat.

Ai?
Enhän mä ole Maidenia kuunnellut vuosikausiin enää muulloin ku näiden levyjulkaisuiden aikaan. Mun ja Maidenin suhde on muuttunut alkuajan kiihkeästä alkuhuumasta tällaiseen hyvän päivän tuttavuuteen; Moikataan ku nähdään, mutta siinäpä se taitaapi olla. Ei ole bändillä nykypäivänä enää mitään tarjottavaa mulle musiikillisesti, kun liikun tuolla ihan eri musamaailmassa. Vanhat levyt menevät nostalgiatrippeinä, mutta siinäpä se. Ja tietenkin keräilen näitä levyjä hiukan tällaisena keräilijäluonteena.
Tällä hetkellä suurimpana henkilökohtaisena ongelmana on Bruce. Mä kun vaan päivä päivältä diggailen enemmän raspikurkuista, niin tuollainen ylärekisterissä kiljuminen saa mut aika nopeasti hapuilemaan skippausnappia tai jotain. Ihan selvennyksenä mainittakoot, että Brucen ääni ei oke koskaan ollut mulle mikään hehkutusjuttu. Mennyt enemmänkin siinä sivussa.

Tässä taas yritän kuunnella levyä ja toinen suuri ongelma on noi saundit. Mä kaipaisin niihin selkeyttä, kirkkautta ja erottelevuutta. Mä en käsitä, miten Maiden-äijät tajuaa luomusaundin tällaisena suttusaundina. Mä olen sen luokan hifikorva nykyään, että tällaiset puolivillaiset saundit ei mene läpi. Syövät tosi paljon tehoa mahdollisesti hyvistäkin biiseistä ja biisien potentiaalinen tunnelma lässähtää mun korvissa ihan täysin näiden saundien takia. Studiossa ollaan sen takia, että ne biisit soitetaan siellä tiukasti ineen, duunataan levylle hyvät saundit ja keikalla sitten hoidetaan se mahdollinen hutisoittaminen ja saundien kanssa pelleily.

Mutta jottei tosiaan ihan täysin mene dissailuksi, niin kyllä toi aloitusbiisikaksikko ihan toimiva on. Joku hassuhko kohta tuossa avausbiisissä oli siellä nopeammassa kohdassa, mutta ei se mitään varsinaisia inhonväreitä herättänyt. Hämmennystä enemmänkin. The Great Distance menettelee. Mut tämän Red and Blackin bassointro on kyllä käsittämätön. Siinä mielessä, että mitä virkaa sillä on? Vaikuttaa muutenkin todella hutaisten soitetulta. Don't get it. Ja tässä biisissä alkaa nämä todella ärsyttävät hilipatihippaa-melodiat, mitkä ei mulle uppoa lainkaan. Jos uppoaisi, kuuntelisin näitä Suomen folkkihevibändejä. Loputtomat hoilailut herättivät myötähäpeää eka kierroksella ja sen jälkeinen jynkytyskohta...Kitara ja laulu vetää samaa melodiaa? Ei hyvää päivää. Just tällaiset sovitukselliset ja äärettömän köyhät ratkaisut mua jurppii. Löisivät nyt vaikka johonkin biisiin melodia, missä yksi kitara vetää priimisäveltä, toinen terssiä ja kolmas vaikka kvinttiä. Kolme kitaraa ja joka kitara vaan jynkyttää samaa? For the god fucking sake?! Miksi se jees-mies ei ehdottele mitään tällaisia? Miksi Harris ei laita koko koneiston potentiaalia käyttöön? Ei ole laittanut vielä 16 vuoteen kitaraosastosta puhuttaessa. Välikommenttina, että Harriksen biisissä on keskivaiheilla ihan hyvää meininkiä. Mutta sielläkin se yksinäinen lead-kitara meinaa olla aika heikolla saundilla varustettuna. Olisivat nyt antaneet sit Smithin soittaa noi melodiat, niin niissä olisi jotain munaa. Tai se toinen kitara mukaan sinne, kuten ennen. Mielellään terssiin. Tosin noi skittaharmoniat loppuivat käytännössä heti, kun Smith häipyi yhtyeestä aikoinaan. Sen jälkeen niitä ei ole juurikaan kuultu tähän päivään mennessä.

Ongelmana selvästikin mun päässä on se, että mua ärsyttää suunnattomasti tämä "mennään sieltä, missä aita on matalin"-mentaliteetti. Se vaikuttaisi mun silmiin kunnianhimon puutteelta, mikä taas vaikuttaa siltä, että äijät vaan raapaisee riffit läjään, soittelee ne jotenkin ineen, levy pihalle, rahat pois faneilta, kiertueelle, rahat taas pois faneilta ja sama kuvio toistuu.
Minkähän muun bändin kohdalla mä olen näitä samoja syytöksiä kuullut jo monta vuotta...? *trivia*
Vai onko mahdollista, että äijien taidot ei vain yksinkertaisesti riitä käyttämään/kokeilemaan tuota kitaroiden potentiaalia? Jotenkin musta kuitenkin tuntuu, että Harris ei anna kitaristien lähteä tällaisia kokeiluja suorittamaan. Mutumutu.

Mun ja nykyMaidenin suhde ei vain toimi. Tämä musa ei ole relevanttia enää mun mielestä. Jotenkin tulee vaan sellainen fiilis, että lopettakaahan nyt hyvät miehet. Tai sit kokeilkaa ihan rehellistä rokkenrollia, se voisi toimia.
Lähden taas tuonne itselleni relevantin musan maailmaan. Kuuntelin jopa viisi biisiä uudestaan? No, ne on niitä musiikillisia tuntosarvia.
Enjoy your new Maiden-album folks!

[Krugbit]

Kaksi kertaa ehtinyt kuunnella läpi ja suosikeiksi ovat nousseet ei kovin yllättäen If Eternity Should Fail, Empire of the Clouds ja nimikkobiisi. Pitkät biisit näyttäisivät sitten kuitenkin olevan levyn parasta antia, lyhyet rockerit eivät vielä erityisemmin sytyttäneet. Mutta kuunnellaan lisää, onhan tämä sellainen järkäle että sulateltavaa riittää. Ensimmäisten kuuntelujen perusteella fiilikset ovat kuitenkin kaiken kaikkiaan positiiviset, katsotaan sitten miten korkealle tämä sijoittuu yhtyeen tuotannossa kun biisimateriaali alkaa tulla tutummaksi.

[Benjamin Breeg]

^^ Pakko kysäistä ja älä ota tätä missään tapauksessa vittuiluna, mutta voittaahan tämä uusin nyt TFF:n kuitenkin ? Muistelen vain että alkuhurmiossa tykkäsit siitä jonkin verran ja arvelit nousevan aika kärkeen omalla Maiden listauksellasi... Näin en usko että on käynyt, mutta ei vain mene itselläni jakeluun, jos pidit tai pidät edelleen ( tai ihan kuka vain, ellei erittäin nuori fani ) TFF:stä enemmän kuin TBOS:sta.

[Lappis]

^ Ei täällä mitään vithuiluna oteta.
Kaivelin tuolla TFF-topikissa oman ensikommenttini esiin levyä koskien ja kyllä se on vaikuttanut jollain tasolla uponneen alkuhuumissaan. Kyl mä muistan hyvin, kun mä makoilin sohvalla ja kuuntelin aika paljonkin vinyyliltä Frontieria. Oli kivat vibat jo ihan sen takia, että oli uusi Maiden-levy, mitä kuunnella. Edellislevyjen julkaisut olivat menneet jotenkin ohitse silloin elämässä vahvasti mukana olleen juhlimisen takia. Frontier-levyä oli jo ihan senkin takia kiva makustella oikein huolella. Oli muutenkin aikalailla eri elämäntilanne kuin nyt kaikinpuolin. Hieman...huolettomampi.

Kyllähän tuolla noi samat hilipatihippaa-kritiikit näyttää olleen tapetilla jo tuolloin. Tosin selvästikkään en ollut 5 vuotta sitten niin toivoni pois heittänyt Maidenin suhteen kuin nyt.
Tuolta kaivelin lisää tekstejä esille ja kyllähän siellä on jotain Maiden-huumaa ollut havaittavissa vuonna 2010. En moista muistanutkaan. Munhan täytyy kuunnella TFF noiden omien juttujen perusteella. Eli oikeassa olit, kyllä mulle on TFF uponnut jossain määrin ja itse asiassa aika hyvinkin. Onko se sitten ollut ajan henkeen kuulunutta riemua uudesta levystä vai mitä, sitäpä ei osaa sanoa enää kukaan. Alkuhuuman jälkeen taisi alkaa kyrsimään se laiskahko yhteissoitto muistaakseni.

En mä osaa sanoa levyjen paremmuudesta. Sen mä tiedän, että tällä hetkellä mä en jaksa kuunnella tuota uusinta toista kertaa edes läpi. Eli vuonna 2015 ei ole alkuhuumia enää lainkaan. Jotain on siis muuttunut mun korvien välissä.
Edit: Salilla muutama päivä sitten kuulin pitkästä aikaa The Man Who Would Be The King-biisin ja se kyllä oli pirun kova veto vieläkin. Eli joo, TFF voittaa mun kirjoissa uusimman, koska uudelta ei löydy yhtään biisiä, mikä pääsisi lähellekään tuota King-biisiä.
Mutta juu, mä poistun tästä keskustelusta. Nothing to give ja siihen malliin.

[Pertti Keinonen]

^harvinaisen asiallista kriittistä tarkastelua Maiden foorumilla, jota ei ihan hirveästi täällä meillä viljellä siitä luonnollisesta syystä, että olemme niin innostuneita yhteisestä asiasta.

Olen funtsannut, että uutukaisesta saisi melko killerin tiivistämällä yhteen levyyn ja noin 7 biisiin. Todennäköisesti poltan tällaisen version autoon.

Eternity
Great U
Red
BOS
Clown
Man
Empire

[man who walks alone]

Ihan hyvältä tämä kuulostaa, en ainakaan löydä mitää valitettavaa soundeista. Oon kuunnellut nappikuulokkeilla ja stereoiden kautta.
Parhaimpia tässä vaiheessa on nimi biisi ja empire. Pitkät biisit on yleensä iron maidenin parasta antia olleetkin.
Eikä hilipatipippaa-melodioitakaan ole pahasti pistämässä korvaan, niistä en kanssa ole pahemmin välittänyt näissä maidenin uudemmissa tuotoksissa.

[Karpaasi]

Kyllä tästä rykäisisi mainion kuusikymmentäminuuttisen. Ensimmäisen levyn sisällöstä leikkaisin The Red and the Blackista sellaiset viisi minuuttia, ja heivaisin The Great Unknownin hiuksista vittuun. Muuten kaikki biisit ovat paikallaan, ehkä tietynlaisena kohokohtana avausbiisin jälkeen When the River Runs Deep. Toinen levy on sen sijaan toki tässä vaiheessa paskemman tuntuinen. En nyt oikeen bonjaa tuota The Man of Sorrowsia. Ei oikein mitään tartu käteen siitä. Sen sijaan levyn draaman kaaressa Tears of a Clown kuulostaa paljon paremmalta kuin yksittäisenä biisinä. Biisissä on heti alusta lähtien jonkinlaista täyteläisyyttä soundissa, mikä puuttuu muista biiseistä. Death or Glory ja Shadows of the Wasted Years Riff Valley ovat mukiin meneviä vetoja, mutta ei tuosta kakkoslevystä oikein jää ToaC:n lisäksi oikein noita virheettömiä vetoja. No, ainakin Empire of the Cloudsista voin sanoa, että ekat 7 minuuttia maistuu. Katotaan loppuja vielä.

[Malarkey]

Noniin, viikonloppu pyhitetty levylle ja tässä ajatuksia

Trooper auki ja If eternity should fail soimaan. Biisi alkaa erittäin kylmäväreitä herättävästi. Brucen iän rikastuttama ääni eeppisine taustoineen ja siitä räjähtävästi käyntiin lähtevä melodiaralli sai fiiliksen korkealle. Aattelin että nyt ollaan siinä maidenin ytimessä ja levyä menty vasta reilu kaksi minuuttia. Biisi toimii! ..tosin good day my name is Necropolis-juttu ei oikeen auennut vieläkään biisin outrossa.

The Great Unknown jäi aika mitäänsanomattomaksi. Mieleen jäi lähinnä vain kitarasoolot. Vähän väkisin väännetty/koottu biisi. Melodiat menty just sieltä mistä se aita on matalin

The Red And The Black palautti jälleen mielenkiinnon, jota tosin horjutti turha bassointro. Hyvää riffittelyä ja janickin melodiaa. Yllättävä ratkasu laittaa laulu + kitaramelodia päällekkäin. Janickin halvan kuuloinen kitarasaundi ei brucea ainakaan tue. Mahtipontisen kuuloista settiä silti.
Kyllä noi woo-ooautikset aina toimii, mutta ei ne biisiä minusta niin palvele. Ehkä vähän semmonen fiilis "Jätkät hei, mitä me tähä keksitään?" -no laitetaan yleisön huuatusta vaiks. Bruce on tämän biisin ehdoton sankari. Dave improaa soloa hyvin. Les Paul kuuluu (y) Levyn kovimpia biisiä

when the river runs deep Tarkistamattakin selvää, ketkä tämän biisin teki. Riffi niin Smithin käsialaa kuin olla ja voi. Hyvä rockeri. Täytebiisimäinen maku tosin. Jokohan se Dave ottais sen wahin pois tässävaiheessa levyä? Kertsi vähän tommonen libalaba, mutta ei mitenkään huono biisi. Menee silti heikoimpiin

The Book Of Souls Intro lupailee, että nyt ollaan eeppisen äärellä. Brucea kuunnellessa vallan herkistyy, "Kertsi" levyn eeppisintä tarjontaa. Kylmiä väreitä. Vähän semmoinen biisi, mihin pitää totaalisesti keskittyä. Lyriikoita samalla lueskellessa biisi kaikkine mausteineen avautuu ihan erinlailla. Jälkimmäinen puolisko kitaramelodioineen hyvää settiä. Janick vetää lätyn kovimman soolonsa. Adrian ei niinkään. Biisin jälkeen hyvä fiilis, levyn kovimpien joukkoon.

Death Or Glory jakanut täällä kovasti mielipiteitä. Itse pidän tätä yhtenä parhaana biisinä levyltä. Lentokone-autistina biisin sanoma aukesi hyvinkin äkkiä, ja herranjumala tää brucen laulumelodia. Helvetin kova. "Outside you will fear my name, I Ride a blood red triplane!!" Biisi mistä ei puutu mitään, haluan ehdottomasti kuulla tämän livenä ja varmasti jää yhtenä ikimuistoisempana keikkabiisinä mieleen. Tällähetkellä itselleni levyn paras biisi ja menee heittämällä all time top 10 listalle. Adrian soittamassa slidellä solon alkupuoliskon. Cant wait..

Shadows of the valley ei oikeen jaksanut kiinnostaa tuon edellisen tykityksen jälkeen. Pirteähköä 2000-luvun maiden riffittelyä. Se jäi päällisin puolin mieliin. Kitaraosuudet menee nyt ihan tilpitappeiluks jannen solon jälkeen. Mä olen aina tällä foorumilla pitänyt Janickin puolia, mutta nyt vittu. Saundi on kauhea eikä solokaan palvele miehen osaamista yhtään. Nää stringsit taustalla tekee vähän turhaan "raskaan" (ei heavy tavalla) vaikutelman koko biisistä. Ei vaan aukene. Keikalla tuskin allekirjoittaneella tylsää tulee biisin aikana, mutta tuskin kipale päätyy soittolistalleni. Mr Dave vetää muuten levyn kovimman solon tässä biisissä.

Tears Of a Clown Who motivates the motivator? Ehkäpä se levyn "pysäyttävin" biisi. Joku mainitsi että biisi tehty edesmenneestä Robin Williamsista? Sanoitusten osalta timanttia. Nyt jätetty kaikki turha tilpitappeilu pois ja tehty biisi tukemaan brucea ja itse biisiä eeppisine lyrikoineen. Progehko riffi toimii. Kitarasoolot (kerrankin) tehty biisin teemaa myötäilen. Loistavaa sanon minä. Kertsi pahimpia korvamatoja levyllä eikä haittaa muutes yhtään.

The man Of Sorrows Levyn heikoimpien joukkoon menee. Hate to be this guy mutta ei näistä tilitysbiiseistä jää paljoa käteen. Loputtomasti tuleva "SO wee look to see man of sorrows" kertsi synineen ei vaan toimi. Kitarasooloista plussaa. Itse biisin loppu janickin soolosta lähtien on eargasm-matskua. Ehkäpä turhan tekemällä tehty (?)

Empire Of the Clouds Biisi mitä odotin eniten. Intro on kaunis ja hyvin johdatteleva. Ihmettelin suuresti miten Bruce on saanut tehtyä 18 minuutin biisin, mikä vaan kasvattaa kuulijan mielenkiintoa mitä pidemmälle mennään. Kitaraosuus brucen tunteellisen alkupuoliskon tulkinnan jälkeen on timanttia. Duurimelodia on kaunis joka kasvaa ja kasvaa. The Legacy vaikutteinen kitaramelodia johdattelee biisiä murrayn sooloon ja biisi nousee jälleen yhden levelin ylöspäin. Smithin randomin ja paskan wahisolon jälkeinen puolisko on pelkkää ilotulitusta loppuun asti. Brucen laulumelodiat ottaa isoa roolia biisistä. Biisi menee klassikoksi, ei epäilystäkään. Niin sanoituksiltaan ja sovituksineen lähes täydellinen. Itseäni vitutti vain kitarasoolot joihin ei oltu viittitty panostaa pätkääkään. Ei ehkä niin autossa kuunneltava biisi, vaan enemmän viskilasin ja nojatuolin puitteissa kuunneltava taideteos!

Itse levy jäi kokonaisuutena pettymykseksi, sillä taso oli liian "vuoristoratamaista". Itse jo ennakkoon kauhistelin ajatusta, että levyä on kirjoitettu myös studiossa isolla kädellä. Studion miellän itselleni siten, että valmiit ja reenatut biisit käydään heittämässä vaan narulle. Thats it. Liian usein tuli vaikutelma, että "Hei äijät tehääs pitkä biisi, se vois alkaa vaikak näin ja heitä sä janick siihe jotain joo toi vois toimia pietään toi ja otetaan tähän tommonen osio tosta pöytälaatikosta ja tämmönen bassointro tähän vielä sieltä" Levy ei ole huono eikä hyvä. Annan siis 3/5

+ Vielä osataan tehdä biisejä, joista on selvästi klassikoiksi
+ Bruce. 2000 luvun paras esitys sanon minä.
+ sanoitukset

- Ajoittain tekemällä tehdyn kuuloista
- Kitaristien alisuorittaminen sooloissa
- Levyn saundit. Olisin toivonut vähän erottelevampaa miksausta. Ajoittain aika puuroa.
- - Janickin kitarasaundi

[Nargrot]

Uuden levyn ilmestyminen aiheuttaa ainakin sen verran positiivista vaikutusta itselleni, että piipahdan taas enemmän täällä Rautaneidossa, sekä myös Maiden on taas alkanut kiinnostaa enemmän. Usein menee montakin kuukautta ilman että jaksaa kuunnella nuottiakaan tältä bändiltä, mutta uusi levy nostattaa aina fiiliksiä jonkin verran.

Nyt uutukainen soittimessa kolmatta kertaa ja pikkasen ristiriitaiset fiilikset kyllä on. Toisaalta mielestäni paljon hienoja melodioita ja lukuisia hyviä kohtia useassa biisiissä. Esimerkiksi Harriksen oma sävellys The Red and the Black jää mieleen tyypillisenä Maiden biisinä. Kuten joku jo aikaisemmin sanoi, ei niinkään riffivetoista, vaan sopivan eeppistä. Kuitenkin monessa biisissä on sitä kuuluisaa toista aivan liikaa, ja biisien (ja koko levyn) pituus kyllä uhkaa kaataa koko homman palasiksi. Ei oikein jaksa keskittyä 90 minuuttia, eli selvä miinus.

Biiseistä ei nyt sen enempää uskalla tässä sanoa, paitsi että esim. avausraita on mielestäni heikko, laahaava ja tylsä. Menee muutama biisi ennenkuin päästään asiaan kunnolla, ja Harriksen kynä on tässä tapauksessa terävämpi kuin Dickinsonin.

Mutta joo, lisää kuuntelua vaan ja katotaan että miten käy ajan kanssa. Siinä missä Dance of Dath ja A Matter of Life and Death olivat ns. ihan vitun kovia levyjä joita kelpasi kuunnella vaikka loputtomiin, ei Final Frontier suht. kovasta biisimateriaalista huolimatta ikinä oikein kolahtanut. Ihan hyvää kamaahan se on, mutta ei vaan kiinnosta kuunnella nykyään.

[Dino]

Ei oikein jaksa keskittyä 90 minuuttia, eli selvä miinus.

Onkos se nyt sitten levyn syy vaiko kuuntelijan? Vähän sama kuin jos sanoisi jostain Sormusten Herrasta, että "yli tuhat sivua, en minä jaksa tuollaista lukea, paska kirja".

[Nargrot]

No tuo nyt on minusta aika yksinkertaistamista. Levyn pituus on kuitenkin vain yksi asia monesta mitä voi analysoida. Ei nyt siitä ole kyse, etteikö 90 minuuttia jaksaisi musiikkia kuunnella. Mutta suhteutettuna bändin muuhun tuotantoon, niin 2CD 90 min pitkäsoitto on aika raju veto, ottaen huomioon että klassikkolevyt olivat 40 min pituisia. Ekassa viestissäni kuitenkin mainitsin toiston yhdeksi levyn (ja bändin) heikkoudeksi, esim. kertosäkeet pitää aina vetää 4 kertaa lopussa. Tämä on yksi syy pituuden venymiseen, ja mielestäni hieman leikkaamalla toistoa sieltä sun täältä voisi lopputulos olla kompakti.

[Karpaasi]

Ei oikein jaksa keskittyä 90 minuuttia, eli selvä miinus.

Onkos se nyt sitten levyn syy vaiko kuuntelijan? Vähän sama kuin jos sanoisi jostain Sormusten Herrasta, että "yli tuhat sivua, en minä jaksa tuollaista lukea, paska kirja".

Ehkä vertaukseksi sopisi enemmänkin toinen puolitoistatuntinen, esim. joku action-leffa (vaikkapa Raid), jossa ihan teknisesti taidokasta hakkaamista riittää koko elokuvan pituuden ajan, mutta kun se on sitä samaa saatanan hakkaamista koko ajan, niin ei siinä mielenkiinto pysy koko elokuvan kestoa. Lyhyempänä kokonaisuutena tai taidokkaammin rytmitettynä homma ei alkaisi toistaa niin pahasti itseään.

[Varjis]

Tässä muutaman kerran parin päivän sisään levy pyörähtänyt ja yksi nousee kyllä tällä hetkellä ylitse muiden: The Book of Souls. Aivan tajuton sovitus, ensimmäinen puolisko maalailee raskaalla pääriffillään todella eeppisen pohjan, kitaramelodioiden seuratessa Brucen laulua, vahvat BNW-fibat tulee tästä. Kertosäe on sellaista korvakarkkia ettei paremmasta väliä, Brucen nykyääntä käytetään tässä upeasti, eikä kuulosta yhtään kireältä. Kunnes, ''destuction begins...'' Näen maya-kulttuurin murenevan silmissä, Nicko pistää kuutosen silmään ja muu orkesteri miinus Bruce pistävät shown pystyyn. On törkeän julman kuuloista tykitystä. Dickinsonin lauluosuudet tasapainottavat loistavasti muuten synkkää riffittelyä, ja kirsikkana kakussa varsinkin Janickin soolo, joka hipoo miehen parhaimmistoa. Upeat kitaramelodiat loppuun, joita hoilataan livenä kyynel silmäkulmassa. Brucen lopetus kappaleen nimen kajauttamiseen tuo täydellisyyttä hipovan finaalin nimibiisille. IMO, Janickin ja Steven paras yhteistyö aikoihin, ainakin tällä hetkellä.

[Piece Of My Mind]

Joko aika avata albumikeakustelu ja äänestys. Viikonloppu levyä pyöritelty. Olisi mukava kuulla arvosanoin kappaleiden tuomia tuntemuksia. Minne yltää Maiden asteikolla.

Itse erittäin otettu julkaisusta. Erittäin vaikuttava kokonaisuus, vanhoista virheistä opittua, uusia oivalluksia. Tunnelmaltaan ehyt, soitannaltaan voimakas.

Toki löytyy sijaa epäkohdille, mutta ensikuuntelu tai pikemmin sen jälkeiset syventymiset kyllä nostaa ensisijaisesti hehkutuksen esiin. Vaatii kuitenkin paljon aikaa osakseen. Ei ole helppo levy.

[Justice]

Mä en kyllä ymmärrä näitä tilityksiä täällä. Miten joku voi edes sanoa levyä huonoksi? Mielestäni levyllä ei ole yhtään huonoa biisiä ja selvästi paras 2000-levy. Nyt biiseissä on paljon ideaa ja jopa jotain uusiakin juttuja. Taisin jo kerran mainitakkin, mutta paras sitten Seventh sonin. Empire of the clouds on todennäköisesti paras Iron Maiden kappale ikinä. Jos jokin on pistänyt korvaan on se, että Nicko vetää tuota ride-peltiä koko ajan. Ja välillä tuntuu laahavan hieman väärässä temmossakin jopa. Normaalisti en edes kuuntele rumputyöskentelyä millään bändillä, mutta nyt jotenkin osui häiritsevästi korvaan.
Toivottavasti levy aukeaa muillekkin.