Uusi levy The Book Of Souls julkaistaan 4.9.2015

[MayDay84]

Empire of the Clouds on ehdottomasti onnistuineimpia pitkiä vetoja Maidenilta koskaan. Jumaliste, piano ja viulu intro. Ei olisi uskonut, että Maiden vielä yrittää jotain uutta.

Eikä pelkästään, että Maiden yrittää, vaan että BD itse soittaa pianot sisään!
Saa nähdä, tuleeko keikoilla vetäisemään itse Freddie Mercury-tyyliin pianon kanssa lauteille keikan lopuksi, olisi kyllä huikeaa!

[Iron Fist]

Siinä kävi niin kuin arvelinkin. Levy lähtenyt CDON:nista maanantaina, mutta postilaatikko on tyhjä. Uusin Motörhead lähti Suomea kohti viime viikon tiistaina, ja sain sen eilen torstaina kolme päivää julkaisusta myöhässä. Hyvin toimii tämän Postin toiminnan tehostaminen. Jos tilasi 10 vuotta takaperin samasta firmasta tuli isompikin paketti 2-3 päivässä, nyt pelkästään yhden levyn sisältävä kirje viipyy matkalla yli viikon.

Onneksi rippasin albumin jo viikko takaperin, muuten olisi täytynyt näiden hehkutusten takia lähteä metsästämään albumia vielä tänään. Hyvä se on edelleen, ja kasvanut kuuntelussa viikon aikana. En sanoisi kuitenkaan että mestariteos. Final Frontierinkin kohdalla osalla lähti innostus alkuun vähän lapasesta.

[Jussi K]

Siinä kävi niin kuin arvelinkin. Levy lähtenyt CDON:nista maanantaina, mutta postilaatikko on tyhjä. Uusin Motörhead lähti Suomea kohti viime viikon tiistaina, ja sain sen eilen torstaina kolme päivää julkaisusta myöhässä. Hyvin toimii tämän Postin toiminnan tehostaminen. Jos tilasi 10 vuotta takaperin samasta firmasta tuli isompikin paketti 2-3 päivässä, nyt pelkästään yhden levyn sisältävä kirje viipyy matkalla yli viikon.

Sabbathman itki messulaudalla ettei edes kaikissa Anttiloissa, kuten omassaan Seinäjoella, oltu saatu levyä nykymeiningillä (siis ei kinosta hupenevan viihde- ja varsinkin levyosaston vastaavilla tilata & huolehtia) albumia tänään hyllyyn. Onneksi täältä Oulusta löytyy vielä Äxä, eivät loppuneet kesken; itse asiassa enemmän näytti olevan digibookia. Mitä en tietenkään ottanut, koska eivät harrasta Meidenissä bonusbiisejä; jewelcasen saa kaikkien muiden viereen hyllyyn, mihin se kuuluukin

[Iron Fist]

Sabbathman itki messulaudalla ettei edes kaikissa Anttiloissa, kuten omassaan Seinäjoella, oltu saatu levyä nykymeiningillä (siis ei kinosta hupenevan viihde- ja varsinkin levyosaston vastaavilla tilata & huolehtia) albumia tänään hyllyyn.

Sääli ettei omat työpaikat kiinnosta. Voisi kuvitella Maideninkin kohdalla suhteellisen ison osan myynnistä tapahtuvan ensimmäisenä päivänä, ja levyt kuitenkin varastossa taatusti seisovat. Ihan turha Book Of Soulsia on joulun jälkeen kaupata 5,95 hintaan, liikkeelle ei siitä enää jää juuri katetta ja faneilla on jo levy.

[Justice]

Siinä kävi niin kuin arvelinkin. Levy lähtenyt CDON:nista maanantaina, mutta postilaatikko on tyhjä. Uusin Motörhead lähti Suomea kohti viime viikon tiistaina, ja sain sen eilen torstaina kolme päivää julkaisusta myöhässä. Hyvin toimii tämän Postin toiminnan tehostaminen. Jos tilasi 10 vuotta takaperin samasta firmasta tuli isompikin paketti 2-3 päivässä, nyt pelkästään yhden levyn sisältävä kirje viipyy matkalla yli viikon.

Sabbathman itki messulaudalla ettei edes kaikissa Anttiloissa, kuten omassaan Seinäjoella, oltu saatu levyä nykymeiningillä (siis ei kinosta hupenevan viihde- ja varsinkin levyosaston vastaavilla tilata & huolehtia) albumia tänään hyllyyn. Onneksi täältä Oulusta löytyy vielä Äxä, eivät loppuneet kesken; itse asiassa enemmän näytti olevan digibookia. Mitä en tietenkään ottanut, koska eivät harrasta Meidenissä bonusbiisejä; jewelcasen saa kaikkien muiden viereen hyllyyn, mihin se kuuluukin

NURMON PRISMASTA LÖYTYY SEINÄJOKELAISET!!!

[rockinrio]

Oma arvosanani levylle muutaman kuuntelun jälkeen: 3.75/5. Vaikka makuasioista onkin paha mennä kiistelemään niin kyllä minä silti vähän ihmettelen noita 5/5 -arvosteluja. Kun levyltä kuitenkin löytyy Speed of Lightin, The Great Unknownin, When the River Runs Deepin ja Shadows of the Valleyn kaltaisia, miten sen sanoisi, suht ideaköyhiä perusrenkutuksia. Empire of The Cloudsiakaan en henkilökohtaisesti osaa ihan sinne top endiin rankata. Paloja on tuossa palapelissä paljon (jopa överin paljon?) mutta ei Bruce niistä ole ihan täysin toimivaa kokonaisuutta mielestäni ole saanut. Tietty koheesio jää mielestäni uupumaan.

Mutta kun levyltä vastaavasti löytyy If Eternity Should Failin, The Red and The Blackin, The Book of Soulsin ja Tears of Clownin kaltaisia erittäin hyviä kappaleita niin kokonaisuus absoluuttisesti arvioiden luokkaa 3.75/5. Jos arvioisi suhteellisesti, käyttäen edellistä levyä mittarina, niin silloin olisi tietenkin jotain luokkaa 4.5/5 - niin kaamea oksennus tuo Final Frontier oli. Ja näin minun pitää ajatella niiden ihmisten tehneen jotka levyn ovat arvioineet 5/5-suoritukseksi. En nimittäin ymmärrä miten absoluuttisesti arvioiden tämän voi sanoa olevan täydellinen levy.

edit: Unohtui mainita että osassa biiseistä olisi muuten toivonut Brucen käyttävän sitä karkeampaa raspiääntään eikä tätä kireää kiekumistaan. Esimerkiksi The Red and The Blackiin olisi mielestäni sopinut paremmin nykyistä karkeampi laulutyyli.

[Jeeves]

Onhan tämä helvetin hyvä levy, ei pääse mihinkään. Itsehän kuulun niihin selkärangattomiin, jotka on jo viikon verran kuunnellut levyä, mutta onhan tässä ihan eri meininki kun saa vihdoin sen fyysisen kappaleen kunnon vehkeisiin sisälle. Täytyy ottaa verrokiksi Final Frontier kuunteluun tämän jälkeen, mutta näin äkkiseltään ei ole läheskään niin nuhaisen ja laiskan kuuloinen kuin tuo edellinen tuotos. Ok, Nickon tomeissa on edelleen sitä tuttua pahvilaatikkoa ja voisihan sitä dynamiikkaa olla enemmänkin, mutta eteenpäin on menty selkeästi kuitenkin.

Mutta se tärkein, eli biisimateriaali. Jumalauta mitä parhautta. Avausbiisi lyö ainakin itselleni luun aivan täysin kurkkuun, törkeän kova ja tulee kyllä kieltämättä vahvasti Brucen soolokama-vibat tästä. Speed Of Light on onneksi näköjään jäämässä levyn heikoimmaksi kappaleeksi. Oli jo ennakkoon kuunneltuna aika selkeää 3/5-osastoa, eikä nuo pisteet tämän levykokonaisuuteen istutuksen jälkeen ole ainakaan nousussa. Biisinä edelleen ihan ok, mutta ei vaan istu yhtään muun levyn tunnelmaan.

The Great Unknown nostaa riman taas korkealle. Aika maukasta riffittelyä, eikä tosiaan tullut yllätyksenä kun tarkistin, kukas siellä onkaan tämän herkun takana. Harrisin kynästä ei tällaista materiaalia taida enää oikein lähteä. No mitä sieltä sitten lähtee? No The Red And The Black tietysti. Tähän on kyllä Steve koonnut tasan jokaisen Maiden-tavaramerkin samaan eepokseen Ei siinä, onhan tämä hieno biisi, mutta on vähän siinä ja siinä meneekö nuo unisonissa menevät kitara- ja laulumelodiat ja woooo-ooo-oo -kohdat jopa hieman överiksi. Instrumentaaliosuus on kyllä komia ja taattua Steveä. Mitään killeririffejähän tässä ei tietenkään esitellä, mutta kyllä sieltä todella tyylikkäitä melodioita kuitenkin puskee jatkuvalla syötöllä.

When The River Runs Deep ekoilla kuunteluilla tuntui jäävän vähän turhaksi väliinputoajaksi kahden eepoksen välissä, mutta ihan ok, vähän reippaampi rykäisy tästä on kuoriutunut. Varsinkin säkeistö on timanttinen kaikin puolin, mutta kaipaisi ehkä tarttuvamman kertosäkeen, jotta nousisi erinomaiselle tasolle. Instrumentaaliosuuden alussa ja lopussa kuultava kitaramelodia on ehkä aavistuksen juosten kustun oloinen, mutta ihan ok.

Nimibiisi on alusta lähtien potkinut aivan mielettömän lujaa munille. Intro on turha, kyllä, mutta siitä eteenpäin oikeastaan pelkkää kultaa. En varmaan ole ainoa, jonka mielestä tuo puolivälin jälkeen tuleva Nickon filli ja kaikki siitä eteenpäin on helposti levyn hienoimpia hetkiä.

Toinen levy koneeseen, Death Or Glory. Tämä kuulostaa oikeastaan hyvinkin perinteiseltä Maiden-startterilta, vähän rivakampi tahti ja rouheaa otetta kitaratyöskentelyissä. Ei tämä tarjoa mitään varsinaisesti uutta tai mullistavaa, mutta kun toimii niin toimii. Shadows Of The Valley on niin klassista Maidenia kun olla ja voi. Okei, Wasted Years -lainaus on vähän turhankin ilmiselvä, mutta ei tuosta introsta eteenpäin voi muuta kuin hymyillä ja nauttia. Kertosäe jää ehkä hiukan säkeistön ja bridgen tarttuvuuden varjoon, mutta ei se tätä onnistu latistamaan. Kappaleen lopusta olisi kyllä helposti voinut nipistää minuutin tai pari, viimeinen kertosäkeen toisto on ainakin täysin turha.

Tears Of A Clown, hittiainesta. Simppeleistä aineksista koottu kaunis, melankolinen kappale, josta on oikeastaan vaikea löytää mitään negatiivista sanottavaa. Ehkä tämä voi jonkun mielestä olla tylsä, mutta omaan makuun tämäkin on erinomainen osoitus siitä, että Maiden kykenee edelleen tekemään toimivia biisejä hyvin perinteisellä ja simppelillä kaavalla. Ainakin itse löydän tästä juuri sopivan määrän koukkua mm. kitarariffeissä, ettei pääse livahtamaan keskinkertaisuuden puolelle.

Man Of Sorrows jatkaa samoilla linjoilla. Tästä tulee myös aika vahvoja fiiliksiä Brucen soolokamasta, ehkäpä laulumelodioiden takia, jotka ovat jollain tavalla epä-Maidenmäisiä. Esimerkiksi se matalalta muriseva pre-chorus oli aluksi hieman hassun kuuloinen, mutta on tämä muutamalla kuuntelulla avautunut aika tavalla ja nyt nuo laulumelodiat iskevät hyvin, ehkä juuri erilaisuutensa takia. Tiedä sitten, onko Murray ollut myös laulumelodioiden taustalla, mutta jotain samantyyppistä "outolintu"-fiilistä tässä on kuin The Man Who Would Be Kingin kanssa, joka muistaakseni on edellisen levyn selkeästi parempaa osastoa.

Empire Of The Cloudsiin tuli kyllä suhtauduttua aika helvetinmoisella varauksella, vaikka Bruce biisin takana onkin. No, ihan turhaan. Ihan helvetin hieno biisi. Ihme kyllä ei tuosta juuri mitään kohtia tule mieleen, jonka ottaisin pois. Kantaa ällistyttävän hyvin koko kestonsa ajan, mitä pidän jo kovana saavutuksena. Hienoa nostattelua ekat nelisen minuuttia ja sen jälkeen homma alkaakin vasta lähteä kunnolla lentoon. Nuo parit viimeiset säkeistöt ennen instrumentaaliosuutta ovat ihan parhautta ja varsinkin Bruce kuulostaa niissä ihan helvetin hyvältä. 6:30 ajasta eteenpäin suunnilleen yhdeksään minuuttiin on ainoita hetkiä biisissä, jotka ovat ainakin tässä vaiheessa vähän niin ja näin. Ihan komeaa meininkiä, kylläkin muttei täysin vakuuta allekirjoittanutta. Suurin piirtein 9:15 ajassa palataan taas puhtaan kullan ääreen riffin, josta itselle tulee jostain syystä Black Sabbath -fiilikset, myötä. 12:30 Bruce kiskaisee taas puhdasta parhautta kuulijan korviin. Tuossa kohdassa tuleva kitarariffihän esiteltiin pikaisesti tuossa aiemmassa instrumentaaliosuudessa ja heti pisti ihmetyttämään, etteikö tuota hyödynnetä enempää. Tulihan se sieltä. Pianolla soitetun väliosan jälkeen lasketellaankin jo loppua kohden, mikä ei sinänsä tarjoile enää mitään uutta, mutta pistää kuitenkin homman kauniisti pakettiin. Joko se 18 minuuttia meni?

Koko albumissa ehkä yllättää eniten se, kuinka tasapainoinen se on kokonaisuutena ja kuinka hyvin se pitää otteessaan koko kestonsa ajan. Okei, onhan siellä edelleen sitä mammuttitautia, muutamia osuuksia biiseissä voisi helposti lyhentää puoleen, kertosäkeen toistoja ottaa pari pois jne, mutta kun peruspalikat ovat noin hyvin kunnossa niin ei tuo liikaa haittaa. Biisimateriaali on loppujen lopuksi todellakin balanssissa, toisin kuin etukäteen pelkäsin. Kyllähän kolme yli kymmenminuuttista eeposta pelotti, mutta ympärillä on loppujen lopuksi yllättävänkin monta lyhyempää perusrokkeria tai ns. keskimittaista vetoa.

Enpä olisi ikinä uskonut, että Maiden pystyy tekemisillään enää nostamaan oman innostuksen näin korkealle. Tässähän muuttui takaisin fanipojaksi silmänräpäyksessä. Aika näyttää, miten tämä tulee sijoittumaan muiden reunionin jälkeisten levyjen rinnalla, mutta äkkiseltään ainakin Dance Of Death sekä varsinkin The Final Frontier jäävät kauas taakse. AMOLAD on itselleni erittäin rakas levy, mutta kyllä tässä uudessa on potentiaalia vieläkin parempaan. Noita 80-luvun klassikoita nyt on turha lähteä vertailemaan tähän, ne on ainakin omissa kirjoissa niin omassa kategoriassaan. Mutta kieltämättä kävi mielessä, että jos jättää laskuista esimerkiksi Somewhere In Timen tai Seventh Sonin ajattoman saundimaailman ja fiiliksen, sen faktan että niitä on kuunnellut koko ikänsä, klassikkostatuksen, nostalgia-arvon jne., jäisikö tämä uusi levy puhtaasti biisimateriaalinsa puolesta paljonkaan jälkeen?

[Jukka]

Jokseenkin yllättävää, että levyn ehdottomasti suurimmat turhakkeet, eli The Speed of Light ja Death or Glory ovat kaksikon Smith/Dickinson kynästä.

Jatkamme hidasta sulattelua. Ei ole nimittäin ihan yhden päivän urakka tämä.

[turtle]

En tiedä mihin aiempi viestini katosi, mutta ekan kuuntelukerran mietteitä:
-Jylhä rumpusoundi, tykkäsin kovasti. Toki tunnusomainen Nickolle, mutta silti jotenkin miellyttävämpi kuin yleensä.
-Mieleen jäi enemmän juuri soundimaailma ja sen yhtenäisyys sekä yhteensopivuus albumin grafiikoille. Voidaan puhua kokonaisuudesta.
-Paljon hyviä kitaramelodioita.
-Paljon turhan tasaisia biisejä, joista ei ekalla kerralla jäänyt paljoa mieleen - monesta silti loppupuolelta jokin kitarointipätkä.
-Molemmat levyt loppuvat kunnon vasaraan. Nimibiisi ja Empire nostavat tämän levyn kirkkaasti esim. AMOLADin (joka mielestäni tasaista ok-paahtoa) ylle. Harvalla levyllä päästään näin huippuihin hetkiin.
-Yhteenvetona (1.kuuntelukerran perusteella!) monta keskikastin vetoa, mutta nämäkin ottavat paikkansa kokonaisuudessa.

[Flanker]

"Näinpä voimin uutterin/käyn kimppuun Truupperin". Kaljaa lasissa ja cd-kotelo avattu vapisevien käsieni toimesta, tästä se lähtee!

[Jeeves]

Aika kovasti tuli tuossa täpinöissä hehkuteltua, mutta jos tässä vastapainoksi jotain negatiivistakin haluaa löytää niin superklassikoiksi muodostuvat huikeat kertosäkeet loistavat poissaolollaan, valitettavasti. Kertosäkeen kuitenkin pitäisi olla se biisin kohokohta, jota kieli pitkällä odottaa, mutta aika monessa Book Of Soulsin biisissä säkeistöt ja pre-chorukset jyräävät itse kertosäkeen tarttuvuudessa, mikä on vähän harmi.

Ja onhan tuossa turhaakin materiaaliakin joukossa. Esimerkiksi sekä The Red And The Blackin että nimibiisin introt on aika kökköjä, Steven bassohäröilyt suorastaan myötähäpeä-osastoa, tuollaisia tuli itse veivattua joskus 10 vuotta sitten kun sai basson ensimmäisiä kertoja käteen. Myös nuo Janickin akustiset näppäilyt on aika nähty.

Sanoituspuolelle pitää ajan kanssa perehtyä paremmin, mutta on sielläkin puolella esimerkiksi Speed Of Lightin kertosäe aika "mitä helvettiä" -osastoa, sekä Death Or Glory aikalailla kokonaisuudessan melko väsynyttä tavaraa.

[Varjis]

Aika kovasti tuli tuossa täpinöissä hehkuteltua, mutta jos tässä vastapainoksi jotain negatiivistakin haluaa löytää niin superklassikoiksi muodostuvat huikeat kertosäkeet loistavat poissaolollaan, valitettavasti. Kertosäkeen kuitenkin pitäisi olla se biisin kohokohta, jota kieli pitkällä odottaa, mutta aika monessa Book Of Soulsin biisissä säkeistöt ja pre-chorukset jyräävät itse kertosäkeen tarttuvuudessa, mikä on vähän harmi.

Kuka kertsejä tarvii, kun levy on niin piukassa melodiaa niin kitaran kuin Brucen säestämänä, että joka kerta meinaa ääni lähteä mukana hoilatessa? On se Harris vaan huikee äijä. Taas meni perhana tekemään yhden eepoksen juuri tuon Em-C-G-D ympärille, TROTBin chant-huudatukset ovat niin pomminvarmaa livekarkkia, että taidan tod.näk. Olympiastadionilla pirauttaa pari kyyneltä.

On tää vaan käsittämätön albumi!

[Piece Of My Mind]

Jatkamme hidasta sulattelua. Ei ole nimittäin ihan yhden päivän urakka tämä.

En sano vielä enempää kuin, että.. Jatketaan kuuntelua. Ei ole helppo levy, hetken ottaa. Fiilikset hyvällä tasoa, tasaista, ei epäkohtia varmaa. Syvyyttä, onko liikaa. Väsyykö. vaatii avausta, lisää kuuntelua.

[Whitesnake]

Sama vika rahikaisella, kuin niin monella muullakin. Kokkolasta ei lättyä löytynyt mistään, voi jestas jotta hatuttaa!
On rismaa kitumarkettia anttilaa, sun muuta...
No täytynee tyytyä tuohon donwnloadattuun versioon, vielä muutama päivä.
Itse levy paranee kokoajan kuuntelu kuuntelulta. Omat suosikkini ovat The book of souls, ja Empire of the clouds.

[Iron Constable]

Tiedä jaksaako sitä Porvoosta edes yrittää kattella tota levyä, jos muuallakin on noin kuraa. Olis pitäny vaan ottaa nettikaupasta ennakkoon, kaveri ainakin sai Äxästä tänään levyn kätösiinsä, niin kuin pitikin. Kommentoi vaan, että oli eka cd, jonka osti kahteen vuoteen, joten kyllähän sen toisaalta ymmärtää, ettei tota fyysistä kamaa ole kaupoilla kiirettä hyllyynsä ottaa...

[Maidenrocks]

Täytyy sanoa että on kova albumi ja kun kuuntelee lisää niin aina vaan tuntuu paranevan Nyt taitaa mennä jopa Brave New Worldin ohitte tämä lätty (ihan vielä ei ole mennyt mutta ehkä parin kuuntelu kerran jälkeen ). Minun puolesta voisivat kiertueella soittaa vaikka koko levyn plus pari hassua hittiä encoressa, mutta tuskin tätä tapahtuu ja ehkä niin on loppujen lopuksi parempikin

Omiksi suosikeiksi nousi: If Eternity Should Fail, The Red And The Black, Book Of Souls, Tears Of A Clown ja The Man Of Sorrows... Eipä levyllä yhtään huonoa biisiä ole

[Lappis]

Heikko levy, samaa tasoa kuin edeltäjänsä. Kökköjä sovituksia, heikkoja riffejä, surkeita melodioita ja kokonaisuutena todella köyhiä biisejä. Odotuksia ei ollut ja hyvä niin. Kertakuuntelu jäänee ainoaksi, mutta onpa keräilyn vuoksi hyllyssä.
Paljon hehkutettu empire-biisi on ok, mut ei todellakaan mikään November Rain. Tears of a clown levyn paras ja sekin kuulostaa Brucen soolokamalta, ei maidenilta. Koko levyä vaivaa sellainen "maidenittomuus" koko mitalta. Vaikea yhdistää biisit bändiin. Missä ovat Maidenmaiset melodiat? Kitarat soittaa melodiaa basson vaihdellessa taustalla Alexin tai Hallowedin tyyliin? Ei yhtään sellaista kohtaa koko levyllä. Ainoastaan noita Gersin idioottimaisia hilipatihippaa-melodioita.
Jossain biisissä oli kyllä niin typerä ja myötähäpeää herättävä Gers-melodia samalla pohjasoinnulla vielä koko ajan, ettei mitään rajaa. Pahinta oli vielä se, että se tuli biisissä uudestaan ja taisi koko biisi loppua siihen?!
Secundaluokan kamaa bändiltä, mikä on tehnyt oikeasti mahtavaa musiikkia vielä 2000-luvun alussa. En mä tällaista halua kuunnella, en millään. 2006-vuodesta alaspäin otan omat Maiden-kuunteluni. Eihän siitä ole kuin hetki aikaa, kun bändiltä tuli Rainmakerin tasoista superkamaa? Mitä hittoa on tapahtunut?

Dance of Death on oikeasti törkeän kova platta tällaisen väkisinväännetyn pökäleen rinnalla. Ja jos lopetettaisiin sen proge-sanan käyttö näissä puolivillaisissa riffiviritelmissä? Tai ainakin ennen tuon sanan viljelyä tarkastakaa, mitä koko sana edes tarkoittaa.
Positiivisena mainittakoot, että Nickon soitto on paljon virkeämpää tällä levyllä kuin edellisellä.
Kitarasaundeista en kyllä diggaile lainkaan. Soolot olivat niin mitäänsanomattomia, että en edes huomannut niiden olemassaoloa. Taisin toivoa vaan, että loppuisi nämä ylipitkät biisiraakileet. Myöskään Brucen kiekumista en kauheasti jaksa kuunnella, aika rasittavan kuuloista. Menee niin negatiiviseksi parjaukseksi, että parempi lopetella tähän.
Kiva, että vanhoilla äijillä on puuhaa kiertueiden ulkopuolella, mutta ei näistä parista viimeisestä levystä mikään hyvä maku jää suuhun, jos oletuksena on, että kuuntelee vaikka koko levytyshistorian alusta loppuun lävitse. Mä melkein sanoisin, että edellislevy oli parempi kuin tämä. Murrayn King-biisi, The Talisman ja olikos se Avalon-biisi vievät tätä levyä helposti.

NykyMaiden ei ole kyllä mun juttu lainkaan.

[Parza]

Täytyy sitä itsekin juhlapäivän kunniaksi aktivoitua todella pitkästä aikaa. Levy startataan noin 8 min putkeen pelkkää kylmää värettä...ja outro vasta paras kohta, mitä se kertoo? SOL normi sinkkulohkaisu Wildest Dreamsin ja El Doradon henkeen. 5 tähden biiseiksi lyhyellä otannalla muodostuneet avausraita, Steven eepos, nimibiisi, Death or Glory, Tears of a Clown ja Brucen mammutti. Tämän arvion pystyy heittämään tässä kohtaa kaljapäissään Ylitti odotukset reippaasti, ja kiertuetta odotellessa, Up The Irons!

[Bahamut]

If Eternity Should Failia (joka on helvetin kova!) lukuunottamatta ei lähde, ei sitten millään. Bändi on ehdottomasti itselle se kaikkein kovin ikinä, BNW ja AMOLAD suosikkeja 2000-tuotannosta ja livenä nähty 5 kertaa ja aina digattu. Mutta nyt jäätää. Taisi Riekki olla oikeilla jäljillä. Kaksi kertaa kuunneltu ja biisit ei vaan pidä otteessaan, melodiat aika unohdettavia niin kertsejä kuin liidejä myöten. Ja kaikki näyttää diggaavan?

Okei, annetaan vielä mahdollisuuksia toki, mutta aika valjulta näyttää. Jos levyssä on selkeästi potentiaalia, niin sen on kyllä aina huomannut ekoilla pyörityksillä. Plussaa tosin Brucen vapautuneesta laulamisesta. Laskekaa kymmeneen ensin jos meinaatte vastata tähän.

[Flanker]

Pari kertaa tuli kuunneltua ja onhan tässä tosiaan aika paljon analysoitavaa. Ensivaikutelma on kuitenkin parempi kuin edeltäjässään, jossa piti puoli levyä kunnella läpi ennenkuin alkoi löytyä mieluisia biisejä. Levy ei ole yhtä kaavamainen kuin kaksi edellistä levyä. Ihan täyttä timanttia tämä ei kuitenkaan sentään ole vaan turhan oloiset täytebiisit löytyy tästäkin.
Ennakkohypen saavuttamisesta sen verran että Empire of the Cloudsin laulumelodiat kuulostivat turhan mitäänsanomattomilta, mutta instrumentaaliosuudet kyllä aika kivoilta. Yllättävää kyllä, Bruce tosiaan kuulostaa pikkuisen paremmalta kuin edellisellä levyllä. Haastattelujen perusteella levyn äänittämiseen käytettiin nelisen viikkoa, mikä on selkeästi enemmän kuin TFF:ään ja vaikka osa siitä selittyy levyn pituudella niin kyllä suoritukset kuulostavat silti vähän paremmilta. Ehkä tässä ei sitten ole niitä "ensimmäisellä purkkiin" ottoja.

[Starstruck]

Mihinkään biisianalyysiin en kertakuuntelun jälkeen lähde, mutta muutamat plussat ja miinukset pitää kirjata muistiin:

+ Dickinsonin laulu ei ole hetkeen kuulostanut näin vaivattomalta
+ Nicko ei ole hetkeen kuulostanut yhtä napakalta
+ Soundit kaiken kaikkiaan valovuosia edellä paria viimeistä albumia - tämä levy on ihan oikeasti tuotettu edes siltä osin
+ Ei yhtään kertosäettä, jossa sanottaisiin kappaleen nimi 4-8 kertaa tai hoettaisiin muutakaan sen paremmin
+ Monta sävellettyä soolo-osiota, kun viime vuosina on pääasiassa vedetty soolot perussäkeen/bridgen päälle
+ Muutamia täysin epä-Maidenmaisia ratkaisuja, näistä iso plus!
+ Levy tuntui lyhyemmältä kuin onkaan, TFF itse asiassa tuntuu paljon järkälemäisemmältä
+ If Eternity Should Fail, The Book of Souls, Shadows of the Valley, The Man of Sorrowsin alkuosa, Empire of the Clouds
- Osaa biiseistä venytetty turhan takia
- Kansi, tosin sisäsivut erittäin ok
- The Red and the Black, The Great Unknown, Death Or Glory

[maidenisti74]

Eilen työpäivän jälkeen(pääsin 17.30) meni suoraan Äxään ja hain sieltä varaamani levy(t)(mukaan tarttui myös Amorphiksen uusin) Hain samalla myös kaupasta pari Trooper-olutta,olihan minulla rankka työviikko takana Ei muuta kuin Trooper auki ja levy koneeseen ja menox...

En vielä pysty tarkkaa syväanalyysiä tekemään yhden kuuntelukerran perusteella,mutta voin sanoa että levy kuulosti mielestäni jotenkin erilaiselta kuin pari aikaisempaa,jollain tavalla myös pehmeältä,mutta silti Iron Maideniltä. Monet kappaleet olivat aika rauhallisia,mutta tietyllä tavalla rajuja. Tears Of Clown sai silmät kostumaan,Speed Of Light oli ehkä koko levyn heikoin biisi. Mutta tuo levyn päättävä huikea lähes 18-minuuttinen Empire Of The Clouds oli kyllä sellainen mestariteos että siinä on kyllä uusi progeklassikko syntynyt Ja mikä asian tekee hienoksi ja erikoiseksi,oli se että tämä oli Dickinsonin käsialaa. Yleensähän nämä eeppiset progejutut ovat Harrisin käsialaa. Dickinson on tehnyt hienoja juttuja joista monet ovat klassikoita, mutta nyt hän osoitti kykenevänsä samaan kuin Harris.

Moni(nuori fani) voi tietysti nyt itkeä sitä että "Eihän tässä ole uutta Trooperia..." "Eihän tässä ole uutta Ace's High:ta..." No mutta miksi pitäisi ollu kun NE ON JO TEHTY!!! Tämä levy ei sinänsä tarjoa kovia revittelyjä,eikä ainakaan ekalla kuuntelukerralla kitarasoolot jääneet mieleen,mutta tämä on siitä huolimatta hieno levy jossa on tunnelmaa haettu jollain muulla kuin kitarasooloilla ja mahtikertosäkeillä. Ja sen se tekee hienosti. Mielestäni TFF syyllistyi liikaa ylivenytykseen ja siihen kaavaan että "alkuintro/biisi räjähtää vauhtiin/mahtikertosäe/toka säkeistö/kertosäe/c-osa/kitarasoolo/kertosäe/kitarasoolo/loppuun hidas loppuintro" mutta tässä sitä ei pahemmin ollut,ei ainakaan niin paljoa. Tämä menee aika samoille tasoille tällä hetkellä itselläni AMOLAD:in kanssa ja tästä kuulee ja näkee että bändi ei ajattele että kuulostaako tämä nyt tarpeeksi siltä,tältä ja tuolta vaan tätä kuunnellessa syntyy ajatus että bändi tekee sitä mitä haluaa,välittämättä liikaa muiden ajattelusta. Ja se on näiden suoratoistohittien ja ylituottamisen aikakaudella iso arvo itsessään.

Innolla odottelen miten biisit toimivat livenä ja tuleeko tuo suuri levyn päättävä eepos livesoittoon. Levyä pitää kuunnella vielä enemmän ja sen jälkeen ehkä kirjoittelen lisää ajatuksiani. En kyllä usko että tämä levy tulisi pölyttymään hyllyssä. Seuraavat kuuntelukerrat tulevat aivan varmasti vahvistamaan kokemuksiani.

[Karpaasi]

Parin kuuntelun perusteella kuulostaa potentiaaliselta levyltä. Avausbiisi on todella kova veto, ja jumalauta tuota outroakin, täyttä Dickinson-matskua. Speed of Light toimii ihan mukavasti, mutta luojan kiitos, että kappale ei ollut avausbiisi, koska Wildest Dreamsista lähtien on menty aika samalla kaavalla. Muista biiseistä on paha sanoa vielä mitään, mitä nyt Shadows of the Valley pisti tietysti naurattamaan, ja Empire of the Clouds on hyvin vähäeleinen kappale. Saa nähdä saako siitä revittyä vielä mitä kaikkea irti.

Huikealta parannukselta tuntuu nyt ensi alkuun The Final Frontieriin verrattuna, joka on päässyt tätä nykyä kategoriaan "levyt, joita en enää ikinä halua kuunnella."

[CMN]

Levy on parempi mitä odotin ja tuntuu tosiaan hieman pituuttaan lyhyemmältä. Johtuu varmaankin siitä, että biiseissä on jonkin verran vaihtelua pituuden puolesta, eikä jokainen lähde hiljaisella introlla. Tässä vaiheessa on varmaa, että ainakin The Final Frontier on jo selätetty kepeästi. If Eternity Should Fail, The Red and the Black ja The Book of Souls ovat kaikki kovia biisejä. Death or Glorykin on mielestäni parempi kuin vaikkapa sinkkubiisi, vähän Losfer Wordsin henkeä tuossa pääriffissä. Empire of the Clouds on sekin parempi kuin odotin - Elton John -heviä!

Levyn selkeästi heikoin biisi on tällä hetkellä The Great Unknown, josta ei ole useammankaan kuuntelun jälkeen sen suurempia muistikuvia. Shadows of the Valley on hyvä, mutta intron kierrätyshassuttelu on lopulta vähän kertakäyttöinen. The Red and the Blackin bassointroakaan en olisi jäänyt kaipaamaan. Ehkä häiritsevin asia levyllä on tarttuvien kertosäkeiden puute. Monet biisit kulkevat koko mittansa hieman tasapaksuna läpiluentana vailla maidenmaista kertosäettä, selkeää huippukohtaa. Sävelletyt soolo-osiot tosin ilahduttavat. Tämä on vähän tällaista 2000-luvun leppoisaa pappa-Maidenia hyvässä ja pahassa. En pettynyt ja kyllä tästä useamman kovan biisin kostui.

[Sir]

Paljon parempi tämä on kuin edellinen levy. Tosin sitä vitun paskapökälettä parempia on aivan kaikki muutkin Iron Maiden-levyt, että eipä tuo mikään huima saavutus sinänsä ole. Sitä tässä vain ihmettelen, että millä ihmeen logiikalla Speed of Light otettiin levyn ensimmäiseksi sinkkulohkaisuksi, kun kyseessä on kuitenkin selkeästi levyn pahin pohjakosketus?

Mitäs tästä nyt jaksaisi tarkemmin jorista... no vaikka sen verran, että käsissä taitaa olla nyt bändin 2000-luvun tuotannon toiseksi paras levy. Ei taida sentään AMOLADista ohi mennä, mutta hyvää shittiä pitää tämäkin sisällään. Bändi tuntuu kierrättävän taas kerran itseään enemmän tai vähemmän, mutta niinhän se on tehnyt jo jostain nuijasodan ajoista lähtien eli siinä(kään) ei ole mitään uutta. Myöskään eeppisyys eeppisyyden itsensä vuoksi ei ole mitään uutta, mutta tällä kertaa se tuntuu suurimman osan ajasta jopa perustellulta.

Eli sitä samaa vanhaahan tämä, mutta pitkästä aikaa taas vähän paremmin toteutettuna, which is nice. Toisaalta Iron Maidenin kuunteleminen on vähän niin kuin runkkaamista - Iron Maiden ja/tai oma käsi on aina tuttu ja turvallinen, ei harrasta hirveästi tai oikeastaan ikinä mitään uusia yllätystemppuja, eikä tarkemmin ajateltuna tuota enää edes mitään uusia jänniä tuntemuksia, mutta ihan kiva tuttavuus se toisinaan silti on.

Tuntuukohan minusta vain siltä, vai onko se kertosäkeissä tapahtuva rasittava toiston toiston toiston toisto lopultakin hieman vähenemään päin?

Kuunteluni ovat toistaiseksi valitettavasti tapahtuneet vain Spotifyn kautta, koska Amazon ei tietenkään kyennyt tilaamaani älppäriä ajoissa taaskaan toimittamaan, joten biisien sanoista ja kansista ja muusta normikurasta en pysty mitään sanomaan, mutta kaipa siellä on taas historiahöpötykset ja hevimonsterit sun muut morlokit kohdallaan kuten aina ennenkin.

Lopuksi haluaisin vielä mainita tissit. Tissit.