Albumikeskustelua ja äänestys: Iron Maiden

[Euronymous]

No katos perkele! Niimpä taitaa olla

[The Alchemist]

1. Prowler
Kelpo avaus debyytille, tykkään pirusti kitaravinguttelusta tässä kappaleessa. 3,5

2. Sanctuary
Vähän tönkkö veto, toimii livenä paremmin. 2

3. Remember Tomorrow
Loistavaa kitarointia ja Paul on hyvässä iskussa tässä vedossa. Temmon vaihteleminen ja Cliven rumputyöskentely nostavat pisteitä entisestään. 4,5

4. Running Free
Omalla kohdallani tämä ei toimi niin hyvin studiovetona kuin livenä. Yksinkertaista jamittelua, mutta ei oikeastaan mitään kummempaa. 3

5. Phantom of the Opera
Yksinkertaisesti loistavaa soitantaa. Askel kohti tulevaisuuden Maidenia kitarakuvioineen ja temmonvaihteluineen. 5

6. Transylvania
Tykkään helvetisti, loistava instrumentaali! Jos tämä olisi julkaistu muutamaa vuotta myöhemmin enemmän viilailtuna ja vähän puhtaimmin soundein niin tälle voisi pyöräyttää vitosen. 4

7. Strange World
Pääosin jotenkin keskiverto kappale. Balladit ja hitaanpuoleiset eivät koskaan ole olleet Maidenin juttu, joten "Remember Tomorrow" olisi riittänyt yksikseen tälle levylle ihan hyvin. 2

8. Charlotte the Harlot
Jäänyt jotenkin vähälle kuuntelulle, joten siksi tästä on vaikea pistää pöytään mitään syvällisempää arviointia. 2,5

9. Iron Maiden
Päättää albumin tyylillä, selkeästi tarjoilee levyn parasta antia vaikkakin Brucen ja Nickon kanssa tämä toimii livenä komeammin. 4

Albumin keskiarvo 3,56. "Sanctuaryn" jätin kokonaan pois laskuista keskiarvoa pyöriteltäessä, koska kaikilla painoksillahan ei kappaletta ole. Mielestäni tämä levy on hyvä dokumentointi Maidenin edustaman NWOBHM:n syntymisestä, mutta Brucen astuttua remmiin The Number of the Beastilla ovat minulle Paulin kanssa levytetyt julkaisut jääneet jotenkin varjoon. Kuuntelen mieluiten kuitenkin esimerkiksi Powerslavea kuin tätä albumia tai Killersiä, vaikka levyjä ei pitäisi juurikaan vertailla keskenään laulajien erilaisen tyylin vuoksi. Joka tapauksessa Bruce on minulle ollut aina se oikea laulaja Maideniin.

[scorpions]

Derek Riggs' Facebook page:

Hi It's Derek.
Here's a thing. Earlier I was talking to a friend about when I used to live in Finsbury Park in London in the mid 1970's, and how run down it was back then. Well I went to look on Google Earth to see if it was still there and how much it had changed and then I realized that I could get a street view. So this is a picture of the railway bridge and the wall and the houses in the background that inspired the background of the first Iron Maiden album cover. Of course it was night, there was a big moon in the sky and the trees weren't there then (it was over thirty years ago). For those who wish to know, this is Endymion Road N4, in London UK. it is the north Western exit from Finsbury Park N4.
The house I rented a room in was just around the corner in Oakfield Road (down to the end and to the right)
have fun
D
Thanks to Google Earth for the photo.

[Krugbit]

Teinpäs tässä mielenkiintoisen kokeilun, laskin arvosteluni pohjalta painotetun keskiarvon albumille. Homma toimii siis siten että kerrotaan jokaisen kappaleen arvosana sen pituudella ja lasketaan nämä luvut yhteen. Sitten jaetaan saatu summa koko albumin kestolla. Itselläni tulokseksi tuli 4,21 eli jonkin verran korkeampi kuin tavallinen keskiarvo.

[BlackBart]

Hyppään seuraavaksi tarkastelemaan debyyttiä. Iron Maiden oli ensimmäisiä orkesterin levyjä, joita itselleni hankin ja siksi hyvin tärkeä osa levyhyllyäni. Muistikuvissani albumi on raaka, energinen ja hiomaton timantti, joka sisältää monia ihan ykkösralleja. Biisejä pisteyttäessäni siis on mahdollista, että nostalgia-arvo lyö läpi hieman enemmänkin.

Kansitaide kuvaa hyvin levyn sisältöä. Rujo ja hieman viimeistelemätön Eddie tuijottaa suoraan sieluun. Toisaalta kansi toimii juuri loistavasti, sillä samaisen syyn vuoksi tuli tähän levyyn ensimmäisten joukossa tartuttua. Kansitaide imaisee sisäänsä. 1998 remasteroitu kansi korjauksineen ei vedä vertoja alkuperäiselle harmaasilmäiselle Eddielle.

Mutta sitten itse musiikkiin. Levy pärähtää käyntiin Prowlerin simppelillä riffillä ja Wah-pedaalilla soitetulla introlla. 2015 remasteroidussa versiossa tosin kitarat on helvetin ärsyttävästi miksattu tyystin vasempaan ja oikeaan laitaan. -98-versio on itselle se oikea miksaus. Biisissä on räjähtävää voimaa, komeat soolot ja paljon nuorta energiaa, joka vetosi silloin nuorena muksuna vahvasti. Tämä olikin ainut biisi, jonka levyltä olin kuullut ennen ostoa ja jonka vuoksi osittain tämä tuli hommattua. Itsensä paljastelija-lyriikka menee, muttei aiheuta sen suurempia säväreitä. Komea biisi kaikin puolin ja oikein toimiva! 4+

Sanctuary ei varsinaisessa albumissa ollut, mutta -98-remasteroidun version vuoksi aina miellän sen osana levyä. Biisi on mukava rockeri, jossa on loistavaa energiaa, mutta biisi itsessään vielä hiomaton. Hienoja biisiin sopivia sooloja löytyy ja ne toimivat. Lyriikat ’’…and love me tonight’’-osastoineen ei oikein säväytä. Keikoilla tämän pariin kertaan kuultuna varmasti bändille ollut kiva vetää encorena, mutta itse en välittäisi kuulla tätä enää livenä. Outron tuplaleadit ovat kyllä komeat. 3

Remember Tomorrow on tajuttoman toimiva rauhallisine säkeistöineen, jotka rakentelevat tunnelmaa ennen riffijyräystä. Paul Di’Anno tulee tässä oikeuksiinsa ja näyttää upeaa tulkintakykyään. Lyriikat luovat tunnelmaa myös osaltaan. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, teksti on kirjoitettu sotilaskoneen lentäjän näkökulmasta (?). Riffit tekevät itselleni tästä biisistä aivan ykkösen ja The Early Days-kiertueella tämä oli yksi setin kohokohtia. Tästä kappaleesta kuulee, että tätä on mietitty ja sovitettu sooloja myöten. Omia Maiden-suosikkejani deep cuteista. 5-

Ensimmäisenä singlenä aikoinaan julkaistu Running Free on ihan menevä keskitempoinen biisi, jossa mennään niin muusit ja lihapulla-sävellyksellä, kuin voi Maiden-mittapuulla mennä. Todella peruskauraa rock-mittapuulla, jossa kertsin ’’I’m running free, yeah’’ toimii biisin koukkuna. Ymmärtää kyllä, miksi tällä biisillä lähtisi tuntematonta bändiä ensimmäiseksi mainostamaan kappaleen simppeliyden vuoksi. Muutamia oikein maukkaita kitaraleadeja löytyy ja Di’Annon räkäinen laulu sopii tähän täydellisesti! Brucen versiona tämä ei ole oikein itselle koskaan lähtenyt yhtä hyvin. Encorena kuullut pariin otteeseen, mutta sama pätee tähän, kuin Sanctuaryyn: kiva bändille varmasti, mutta itse en kaipaa enää livesettiin. 3

Eeppinen Phantom Of The Opera pärähtää riffillä, jota opettelin pitkään kitaralla junnuna. Vaikea, mutta muistettava. Tempoa ja osia biisissä löytyy ja kitaristilta vaatii hieman maraton-kuntoa ainakin oikean käden osalta. Itse olen pitänyt tätä aina ensimmäisenä varsinaisena eeppisenä biisinä Maiden-katalogissa. Biisi sisältää monia loistavia riffejä, loistavaa soitantaa ja etenkin ’’Don’t you stray…’’-taustalaulut, jotka ovat omaan korvaani hyvin epämaidenmaiset. Kappaleessa kuullaan myös mielestäni yksi upeimmista sooloista koko katalogissa kohdasta 2.48 lähtien. Soolon jälkeen lähtevä bassonostatus ja kitara-arpeggiot tekivät viimeistään kovimmat vaikutukset, joka näkyy vielä omassa soitossanikin. Ja ai perkule, tuo 4.50 lähtevä kitaramelodia on makoisa! Livenä ollut aina toimiva ja odotettu osa keikkasettiä. 5 (2015 remasterissa on muuten aikas mukavasti nostettu bassoa).

Instrumentaalina Transylvania toimii, mutta vääjäämättä jää pienen välipalan maku, eikä täysmittaisen biisin. Oikein toimivaa riffittelyä löytyy ja jotain tarttumapintaakin, muttei mitään ihan huippukamaa. Tämän suuntaista kamaa tuli itsekin ekojen bändiviritelmien kanssa kirjoitettua, kun ei laulajaa ollut, ei tosin yhtä taidokkaasti. Sooloissa pääsee kumpainenkin kitaristi loistamaan. Basson ja rumpujen yhteistyö kuuluu tässä biisissä kyllä vahvasti, tiukkaa yhteispeliä! Ihan jees instrumentaaliksi. 3-

Balladimainen Strange World on omissa kirjoissani todella loistava ollut aina! Intro on upeaa rakentelua huiluäänineen ja bassolinjoineen, kunnes soolo vetää tunnelman kattoon. Intron (ja muitakin biisin) sooloa olen aina ihastellut ja ihmetellyt etenkin kesäillassa saunajuoman kanssa. Di’Anno tulkitsee mahtavasti kitaroiden täyttäessä äänimaisemaa makoisasti. Sanoituksellisesti tämä ei ole ihan tyypillistä Maidenia, mutta tykkään paljon. Etenkin rivi ’’Shades of green grasses twine/Girls drinking plasma wine’’ on jäänyt omintakeisuudessaan mieleen hyvin vahvasti. Biisistä tulee hyvin vahvat 70-luvun vibat, ehkä jopa hieman 60-luvun Hendrixiäkin. Levyn miksauksella ja soundeillakin saattaa olla osuutta asiaan. 5-

Charlotte The Harlot on alkupään unohduksiin jääneitä rockereita, joka ei oikein hirveästi säväytä. Intro on tarttuva hard rock-intro. Raakaa energiaa, nopeutta ja voimaa löytyy hyvien riffien lisäksi. Kertsin ’’Charlotte The Harlot’’-huudatukset ovat varmasti toimineet pubeissa eri tavalla, kuin toimisivat stadionilla. Taisivat pariin kertaan soittaa The Early Days-kiertueella, mutta poistui setistä huomattuaan juuri tämän. 1.35 alkava hitaampi tunnelmointi on itselleni biisin parhainta antia ja Di’Annon tulkinta korostuu vahvasti. Tämän jälkeen alkava nostatus 2.48 kellotuksen kohdalla on aivan huikea ja saa rauhallisesta väliosasta voimaa. Biisi on kokonaisuudessaan ihan toimivaa paahtoa, muttei mikään ikisuosikki ihan syystäkin. 2,5

Sitten joka setin vakiokalusto Iron Maiden paahtaa tuttuun tyyliin rujosti ja energialla. Riffi on tarttuva, kuten myös kertsi. Lyriikat toistavuudessaan helpottaa muistamista livenä, mutta itse olisin ehkä toiseen säkeistöön kaivannut erilaiset sanat. 1.50 alkava nostatus on biisin parhaimpia osia. Paha sanoa kyllä mitään sen enempää. Oikein toimiva nimikappale ja perus rockeri. 3+

Levy on vahva aloitus bändiltä, muttei ihan kärkeä ole. Tulevaisuuden suuruutta levyltä kyllä kuulee parin kappaleen muodossa. Omat nostalgialasit oli vaikea laittaa syrjään, mutta sai tätä jotenkin objektiivisesti arvioitua.

KA: 3,69

Tämänhetkinen ranking:

Iron Maiden 3,69
Fear Of The Dark 3,44
The X Factor 3,09
No Prayer For The Dying 3