Iron Maiden-musikaali?

Keskustelua Iron Maidenista ja kaikesta bändiin liittyvästä.

Moderator: The Killer Krew

Beggar
Vempare
Vempare
Posts: 6
Joined: Sun Sep 05, 2010 11:28
Location: Orivesi

Re: Iron Maiden-musikaali?

Post by Beggar »

Hienon suunnitelman oot tehnyt. Jatkoa vaan. Kuinkas pitkiä noi näytökset olisi?
Viper
Tuhlaajapoika
Tuhlaajapoika
Posts: 2588
Joined: Mon Dec 12, 2005 15:58
Location: Strange Land

Re: Iron Maiden-musikaali?

Post by Viper »

Beggar wrote:Kuinkas pitkiä noi näytökset olisi?
En ole kellottanut, mutta varmaan jossain tunnin paikkeilla pyöritään per näytös. :)

Mutta jatkoa nyt pitkästä aikaa...


Edward hyppää Charlotten lattialle, leveä hymy kasvoillaan. Charlotte perääntyy huoneen toiseen nurkkaan. Eddie lähtee läestymään samalla kun Charlotte kyselee tältä Benjaminista. Lopulta Edward on aivan likellä Charlottea ja tarttuu tämän kurkkuun. Yhtäkkiä hän kuitenkin pysähtyy ja jää tuijottamaan Charlottea. Sitten hän laskee otteensa ja perääntyy. Charlotte kysyy hämmentyneenä: Benjamin? Edward juoksee ulos huoneesta tyhjälle kadulle ja Charlotte ryntää perään. Keskellä katua Edward pysähtyy ja huutaa Charlottelle, ettei tämä seuraisi. Charlotte kummastelee, että miksi. Minä olen... muuttunut?, Edward vaikertaa. Kitarariffi lähtee soimaan ja Edward, jonka ääni on muuttunut Benjaminin ääneksi, alkaa kertoa tarinaansa Charlottelle: Let me tell you about my life...

23. The Reincarnation Of Benjamin Breeg

Benjamin, Edwardina, kertoo synneistään, jotka häntä edelleen painavat, samoin kuin kyvyistään nähdä tulevaan. Hän kertoo myös kuinka ei päässyt taivaaseen eikä helvettiin, vaan välitilaan, josta syntyi uudestaan reinkarnaationa. Lopuksi hän pyytää Charlottea pelastamaan hänet. Lopuksi Edward vajoaa maahan ja peittää kasvot käsiinsä.

Charlotte tuijottaa Edwardia mykistyneenä. Hirviö ei näytä Benjaminilta, mutta kaipa hänen on uskottava. Edward persoona ei vielä ole saanut Benjaminia selkeästi täysin haltuunsa, mutta kovin kaukana se ei voi olla. Charlotte lähestyy varovasti Edwardia ja laskee lopulta kätensä tämän olalle ja auttaa tämän pystyyn. Lähdetään, hän kuiskaa. Hiljaisuuden rikkoo kylmä ääni: Minne luulet voivasi mennä? Lucifer astuu varjoista esiin. Charlotte ja Edward hätkähtävät molemmat. Edward vaatii saada lopultakin tietää, kuka lierihattuinen muukalainen todellisuudessa on. Lucifer nauraa. Hiljainen kitaramelodia alkaa soimaan ja Lucifer kuiskaa: There are secrets that you keep...

24. Lord Of Light

Lucifer kertoo kuinka Charlotte ja Edward eivät näe maailmaa kuten hän. Mitään ei ole peitossa, mutta silti he eivät saavuta totuutta. These are thing's you cant't reveal, Lucifer toteaa vielä, ennen kuin palaa takaisin varjoihin. Lava pimenee. Hetken aikaa on aivan hiljaista, kunnes kitarariffi rikkoo tunnelman. Punaiset valot syttyvät lavalle ja pyrot räjähtävät. Lucifer on riisunut hattunsa ja näyttänyt sen alla olevat pirun sarvet. Lucifer kertoo kuinka he ovat kaikki vain osa jotain outoa suunnitelmaa ja, että hän on vain polultaan eksynyt enkeli, joka yrittää tehdä työnsä. Tämän jälkeen hän kehottaa Benjaminia/Edwardia päästämään irti sielustaan ja antamaan sen hänelle.

Charlotte säikähtää Luciferia, ja sanoo, etteivät he Benjaminin kanssa ole tämän arvoisia. Lucifer kuitenkin kääntyy Benjaminin puoleen ja käskee tämän käyttää loppuelämänsä järkevästi, sillä aika valot hiipuvat nopeasti. Hän kehottaa tätä jälleen antaa sielunsa mennä (hän itse kun ei siihen kyennyt), aika kun rankaisee kaikkia. Lopulta Edward/Benjamin alkaa purkamaan omaa turhautumistaan Jumalaan: We are cast here by our bloody Father's hand! Lucifer yhtyy tähän: In our nightmare world the only one we trust! Lucifer pyytää edelleen Benjaminia vain antamaan sielunsa, sillä se tulee olemaan parempi kaikille.

Edward/Benjamin tuijottaa Luciferia hiljaa. Lopulta hän sanoo: Hyvä on... Charlotte yrittää saada tämän päätä kääntymään, mutta Eddie/Benny on päätöksensä tehnyt. Kaikille on parempi niin. Charlotte nieleskelee kyyneliä ja Edward/Benjamin yrittää lohduttaa häntä. Kitaramelodia lähtee.

25. The Thin Line Between Love And Hate

Benjamin/Edward sanoo Charlottelle, että vihan ja rakkauden, oikean ja väärän, valkoisen ja mustan välillä on aina vain ohut raja. Samalla hän toivoo, että antaessaan sielunsa lentää, hän lopultakin saisi rauhan elää ikuisesti. Charlotte tulee mukaan ja toteaa, että iloisen ja surullisen välillä on aina vain pari kyyneltä, samoin kuin hulluuden ja nerouden välillä on häilyvä viiva. Charlotte ja Edward/Benjamin toteavat jälleen vihan ja rakkauden läheisyydestä, ja siitä, että jokaisella on oltava mahdollisuus valita oma polkunsa. Benjamin esittää jälleen toivomuksensa, että vaikka hänen sydämensä kuoleekin, hänen sielunsa eläisi ikuisesti. Sitten hän kävelee Luciferin johdattamana varjoihin, jättäen Charlotten yksin kadulle itkuisesti toistelemaan: The thin line between love and hate... Valot sammuvat lavalta...

Hetken pimeyden jälkeen valot syttyvät taas lavan yllä olevalle parvelle. Instrumentit pirstovat jälleen hiljaisuuden.

26. Only The Good Die Young (Epilogue)

Lucifer astelee jälleen parvekkeelle ja kertoo, että vain hyvät kuolevat nuorina ja paha tuntuu elävän ikuisesti. Lucifer myös vihjaa, että Benjamin saattoi olla vain viaton shakkinappula pelissä, joka jälleen päättyi pattitilanteeseen. Lopuksi hän jättää yleisölle jäähyväiset: So until the next time, have a good sin... Lopun instrumenttimetelin aikana esirippu laskeutuu, jonka jälkeen kuuluu vielä viimeiset nuotit akustisesta kitarasta, sekä runo: Seven deadly sins, seven ways to win, seven holy paths to hell... Seven downward slopes, seven bloody hopes, seven are your burning fires, seven your desires...

Lavan edessä olevat valot sammuvat ja yleisö alkaa taputtamaan. Yhtäkkiä kuuluu kuitenkin karmaiseva huuto, jonka jälkeen Edward ryntää esiripun verhojen takaa esiin ja ojentaa oikeaa kättään, jossa roikkuu Luciferin irtonainen pää. Eddie nauraa ja huutaa: Scream for me [missä ikinä tätä esitettäisiinkään], The Iron Maiden! Terävä kitarariffi halkoo jälleen ilmaa...

27. Iron Maiden

Kappaleen aikana kaikki esiintyjät tulevat hyvästelemään yleisön, joka käy aivan villinä. Benjaminin/Edwardin, Charlotten ja Luciferin esittäjät laulavat kukin yhden säkeistön kappaleesta, ja Bruce-Brucen esittäjä laulaa mukana kaikissa kertosäkeissä. Kappale loppuu siihen, että Edward heittää Luciferin irtopään yleisöön. Esirippu laskeutuu viimeisen kerran. Yleisö huutaa, taputtaa ja viheltelee vauhkona monta minuuttia, ennen kuin alkavat valumaan koteihinsa - Maidenia, totta kai, kuuntelemaan.


Loppu(?)
"Aika liikkuu lailla pyövelin, viisaus on hetki hiljaisin"
-Hector
Summerganon
Berserkki
Berserkki
Posts: 926
Joined: Wed Apr 29, 2009 18:53

Re: Iron Maiden-musikaali?

Post by Summerganon »

^Sepäs oli hienoa! :) Hienon päätöksen(? :D) sai tämäkin tarina. Ja oli todellakin oikea ratkaisu sijoittaa Only The Good Die Young seven deadly sins -loruineen loppuun. Se on minusta ainoa oikea tapa sinetöidä tällainen juttu. Mukava oli kässäriäsi lukea, kiitos! :finger:
"Living in this place,
Staring into space we find
We might share the corners of our lives
Infinity runs deep,
Eternity that we can't keep
Melting through the frozen wastes of time"

Bruce Dickinson - Navigate The Seas Of The Sun
Riivinrauta
Peräruiske
Peräruiske
Posts: 93
Joined: Mon Jun 14, 2010 21:43
Location: Raahe

Re: Iron Maiden-musikaali?

Post by Riivinrauta »

Joo, samaa mieltä OTGDY:sta... Mutta Iron Maiden tuntuu aivan liian väkisin mukaan tungetulta ja mauttomalta. Tietenkin Maiden-musikaalissa on pakko olla Iron Maiden, mutta ei tällä tavalla.
Me vain innostumme "Jumalauta, minulla on hevi riffi, helvetti kun se toimii, soita äkkiä rumpuja tälle jutulle", ja taas sitä mennään, uusi biisi syntyy.
-Nicko McBrain
Fender
Sateentekijä
Sateentekijä
Posts: 2021
Joined: Fri Jun 09, 2006 12:13
Location: Hellfuckingsinki

Re: Iron Maiden-musikaali?

Post by Fender »

Riivinrauta wrote:Joo, samaa mieltä OTGDY:sta... Mutta Iron Maiden tuntuu aivan liian väkisin mukaan tungetulta ja mauttomalta. Tietenkin Maiden-musikaalissa on pakko olla Iron Maiden, mutta ei tällä tavalla.
No jaa, en menisi mauttomaksi haukkumaan. Kyllä ainakin Queenista tehtyyn We Will Rock You -musikaalin samanlainen lopetus Bohemian Rhapsodylla toimi oikein hyvin. Nyt tulee spoileri, mutta kyseisen musikaalin loputtua screenille ilmestyy yksinkertainen PowerPoint -esitys, joka kysyy yleisöltä; "Do you want Bohemian Rhapsody?". Kun yleisö huutaa villinä myöntävää vastausta, screenille ilmestyy teksti "Oh, well then..." ja sitten koko biisi vedetään aikalailla samalla tavalla kuin Viper oli Iron Maidenin kuvaillut.
You're shit and you know you are
Viper
Tuhlaajapoika
Tuhlaajapoika
Posts: 2588
Joined: Mon Dec 12, 2005 15:58
Location: Strange Land

Re: Iron Maiden-musikaali?

Post by Viper »

Kiitos kommenteista. Tarinaa olinkin jo jonkin verran päässäni pyöritellyt, mutta lopulliseen muotonsa se sai vasta kirjoitusvaiheessa. Päällimmäisenä ideana oli Maidenin tuotannin tiettyjen jatkuvien teemojen (Killers levyn kiirastuli- ja lainsuojaton-tematiikka, Charlotte The Harlotin tarina, kuoleman jälkeisen elämän ja uudelleensyntymän pohdiskelut sekä koko Seventh Son -levy) yhdistäminen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Mielestäni tässä onnistuinkin varsin hyvin, ilman kovin pahaa väkisin runnontaa. Toki esimerkiksi Can I Play With Madness tuotti hieman ongelmia, mutta kyllä sekin lopulta sopi kokonaisuuteen.

Pyrin seurailemaan nettisivuilla julkaistua Benjamin Breegin tarinaa mahdollisimman hyvin, mutta lopulta jouduin ottamaan aika lailla taiteellisia vapauksi. Ja vaikka tarinan onkin tarkoitus olla Eddien syntytarina, pyrin käyttämään Eddieä itseään mahdollisimman vähän, säilyttääkseni hahmon mystisyyden. Eiköhän meillä jokaisella ole kuitenkin omat näkemyksemme Eddien voimista, kyvyistä ja osaamisalueista. :P

Ja, kukaties, saattaisin joskus kehitellä tarinalle jatkoa. Mitä Eddielle käy päästäessään lopullisesti irti Benjamin-osuudestaan? Entä mitä Lucifer on tämän varalle suunnitellut?
"Aika liikkuu lailla pyövelin, viisaus on hetki hiljaisin"
-Hector
Viper
Tuhlaajapoika
Tuhlaajapoika
Posts: 2588
Joined: Mon Dec 12, 2005 15:58
Location: Strange Land

Re: Iron Maiden-musikaali?

Post by Viper »

Tuntuu vähän tyhmältä, näinkin pitkällisen poissaolon jälkeen, nostella tällaisia vanhoja threadeja taas ylös, mutta kun tosiaan tuossa edellisessä viestissäni vielä puoliksi lupailin jatkoa tarinalle. Kesän aikana huomasin inspiraation jälleen heränneen ja tein biisirakenteen ja tarinarungon paperille parissa viikossa. Ajattelinpa siis kysäistä, olisiko porukalla kiinnostusta lukea kuinka Benjamin/Edwardin musiikilliset seikkailut jatkuvat?
"Aika liikkuu lailla pyövelin, viisaus on hetki hiljaisin"
-Hector
SPD10
Hiippari
Hiippari
Posts: 1506
Joined: Wed Nov 07, 2007 13:48
Location: Loimaa

Re: Iron Maiden-musikaali?

Post by SPD10 »

Totta mooses, jos oot jo alkuun päässy ni mitä suotta panttaamaan!
Viper
Tuhlaajapoika
Tuhlaajapoika
Posts: 2588
Joined: Mon Dec 12, 2005 15:58
Location: Strange Land

Re: Iron Maiden-musikaali?

Post by Viper »

Jeps, tässä siis tulee:

Chemical Wedding - The Return of Benjamin Breeg

Musiikki ja lyriikat: Bruce Dickinson ja Iron Maiden
Käsikirjoitus: Viper

Hahmot:

Benjamin Breeg (Moonchild, the Seventh Son of a Seventh Son)
Tarot: Fool/Hierophant

Charlotte (the Harlot)
Tarot: Hanged Man/High-Priestess

Edward (Accident of Birth)
Tarot: Death

The Magician (Alchemist)
Tarot: Magician

Satan (Fallen Angel, the King in Crimson)
Tarot: Devil

Demons (Satan's Minions)
Tarot: World

Machine Men (???)
Tarot: Tower

Paikat: Long Beach, Kalifornia; Lontoo, Englanti; Purppurakuninkaan hovi, Helvetti



Ihmiset kerääntyvät taas kerran innostuneina pimeään teatteriin. Lavalla esirippu roikkuu uhkaavasti ja pahaenteisesti, mutta samalla kutsuvasti. Lopulta kaikki ovat löytäneet paikkansa ja valot sammuvat. Akustinen kitara rikkoo jälleen hiljaisuuden ensimmäisenä ja kuuluu laulu: Seven deadly sins, seven ways to win...

1. Prologue: Seven Deadly Sins/Chemical Wedding (excerpt)

Vanha tuttu runo kuuluu akustisen yli, mutta seven your desires -kohdan jälkeen tulee vielä: And so we lay, we lay in the same grave, our chemical wedding day... Laulu ja musiikki vaimenevat ja esirippu nousee. Lava on hetken vielä aivan pimeä, kunnes ylhäällä oleviin screeneihin ilmestyy teksti, joka kertoo vuoden olevan 1609. Valot syttyvät ja näyttävät lavalle olevan rakennettu linnan pihamaa, ja sen edessä olevat suuret, mustat portit. Äkkiä tummiin pukeutunut mies kävelee porteille ja supisee jotain itsekseen. Portit avautuvat ja samalla musertavat harmoniat täyttävät ilman.

2. King In Crimson

Mies alkaa laulaa: In the darkness, the raven's head, in the courtyard cloathed in fear, I see gates that are opening... samalla kävellen sisemmälle pihamaalle. Demoneita alkaa ilmestyä joka puolelle miehen ympärille, tämän lähestyessä pihan keskustaa ja mies tervehtii näitä: See his twisted sons and daughters.... Päästyään keskustaan demonit aloittavat kuorolaulun, jolla ilmoittavat Purppurakuninkaan olevan tulossa. Demonit pelottelevat miestä ja kertovat, että Purppurakuningas tietää kaikki miehen heikkoudet, eikä mikään voi häntä enää pelastaa. Kappaleen lopuksi, demonien huudettua at your window he comes, kuuluu äkkiä hyytävä ääni: To your window I come! Punaiset valot välähtävät ja Purppurakuningas, siis itse Saatana, ilmestyy punaisen savuverhon keskeltä pihamaalle.

Saatana onnittelee miestä tämän rohkeudesta, sekä yleisesti ottaen siitä, että on onnistunut hänet löytämään. Mies kertoo tulleensa puhtaasti siitä syystä, että Saatanalla on jotain, minkä hän haluaa nähdä. Eräs kirja. Saatana nyökkää ja johdattaa miehen perässään, lavalta ulos. Valot pimenevät hetkeksi, kunnes syttyvät taas, tällä kertaa uhkaavan tumman punaisina. Demonit juoksevat linnan pihalle hädissään ja huudellen: Se varasti kirjan, se varasti kirjan, kirjavaras kiinni! Valot sammuvat taas.

Valot pysyvät hetken pimeinä, kunnes taas syttyvät valaisten lavaa, joka on tähän väliin muutettu satamaksi. Ylös screeneille ilmestyy teksti: Lontoo, muutamaa päivää myöhemmin. Joukko ihmisiä seisoo sataman läheisyydessä kuuntelemassa erästä merimiestä ja tämän kohkaamista. Ohi kävelee samainen mystinen kirjavaras, joka jää myös kiinnostuneena kuuntelemaan. Merimies jatkaa tarinaansa, kertoen meren takaisesta kultamaasta. Samalla tuttu bassojumputus alkaa kuuluumaan yleisöön.

3. El Dorado

Merimies kertoo legendaa El Doradosta ja se kultaisista kaduista. Välillä merimies kääntyy yleisöön päin, paljastaen vain kusettavansa väkijoukkoa. Väki ei tätä kuitenkaan tajua vaan koko joukko lähtee innostuneesti mukaan kertosäkeessä: El Dorado, come and play, El Dorado, step this way (tähän myös jotain tanssinumeroa mukaan). Kappale loppuu ennen tämän kertosäkeen jälkeen tulevaa, sooloihin johtavaa bridgeä. Kaikki ovat innoissaan ja päättävät lähteä kohti uutta maata, Amerikkaa. Myös kirjavaras myhäilee, että lähtö voisi olla hyvä idea, Englannin kamara alkaa käydä tukalaksi. Porukka jää huutamaan Brave New World, Brave New World ja valot sammuvat.

Valojen pysyessä edelleen pimeinä ruuduille ilmestyy kuva satamasta. Akustinen kitara alkaa soimaan ja sitä seuraa pian hiljainen laulu: When I stand and look about the port...

4. Journey to the New World -Medley (The Talisman/Ghost of the Navigator/Rime of The Ancient Mariner/The Pilgrim/Run To The Hills/Stranger In A Strange Land/Brave New World/El Dorado (Reprise))

Screeneillä näkyy vanhaa kuvaa laivaan pakkautuvista ihmisistä, jotka ovat lähdössä kohtu uutta uljasta maailma, samalla kun Talismanin rauhallinen intro soi. …of our dreams -kohdan mentyä screenit pimenevät hetkeksi ja musiikin räjähtäessä Talismanin nopeampaan osaan, ruudutkin välähtävät taas päälle, näyttäen myrskyävää merta ja laivaa myrskyssä taistelemassa. Talismanista tulee vielä nopean osuuden ensimmäinen säkeistö, joka I pray to God that we won’t die -kohdan jälkeen vaihtuu Ghost of The Navigatorin ensimmäisen soolon jälkeiseen myrsky-osaan ja myrsky käy yhä hurjemmaksi. Sen jälkeen musiikki vaihtuu Rime of the Ancient Marinerin myrsky-osuuteen (siis ennen sitä hidasta, puhuttua väliosaa), jossa myrsky raivoaakin kunnolla, ennen kuin osuus hidastuu ja gongi kumahtaa ja ruudut näyttävät pilvien repeävän taivaalla ja auringon valaisevan uuden maanosan horisontissa. Musiikki hiljenee hetkeksi ja ruudut ovat hetken pimeitä, ennen kuin Pilgrimin alkuriffi kajahtaa ja ruuduilla näytetään kuinka Englannista tulleet uudisasukkaat käännyttävät ja tappavat Amerikan alkuperäiskansaa. Pilgrimiä kuullaan ensimmäiseen kertosäkeeseen, kunnes musiikki vaihtuu Run To The Hilssin kohtaan Running through dustclouds and barren waste. Alkuperäiskansa (siis intiaanit) ovat alkaneet pistää lopulta vastaan, minkä vuoksi syntyy kunnon sota. Run to the hills, run for your lives -huudahdukset (hieman lyhennettynä) vievät kohdan loppuun, josta Stranger in the Strange Landin bassojytke jatkaa. Amerikka ei enää vaikutakaan siltä uudelta uljaalta maailmalta (no brave new world), jota lupailtiin ja talvien käydessä yhä kylmemmiksi, tuntuu se yhä vastenmielisemmältä. SIASL jatkuu taas ensimmäiseen kertosäkeeseen, josta ketterästi musiikki muuttuu Brave New Worldin kohtaan Dragon kings, dying queens, where is salvation now. Vuodet kuluvat ja uusi uljas maailma on enää pelkkä unelma (you are planned and you are damned in this brave new world). Brave new world -huutelut (jälleen lyhennettynä) johdattavat tämänkin osan kohti loppuaan.

Viimeisen huudahduksen kuuluttua, valot syttyvät taas lavalle, näyttäen samaa satamaa kuin medleyn alkaessa. Myös merimies on samalla paikalla, mutta nyt yksinään. El Doradon bassonlänkytys alkaa taas. So gone is the glory and gone is the gold… merimies jatkaa. Laulaessaan You may say I’m the devil, and I wouldn’t say no merimies nostaa lakkiaan ja kumartaa, paljastaen samallaan otsassaan olevat pirun sarvet. Kertosäkeen kohdalla demonit ilmestyvät laulamaan nyt paljastuneen Saatanan kanssa: El Dorado, come and play… Kappale päättyy instrumenttihakkaukseen ja Saatana ja demonit poistuvat nauraen paikalta valojen taas sammuessa.

Valot pysyvät pimeinä, mutta ruudut syttyvät. Hetken aikaa ne vain kohisevat, mutta sitten tulee näkyviin jälleen vuosi 1609. Nyt kuitenkin numerot alkavat nopeasti pyörimään ylöspäin, ohi 1700- ja 1800 -luvun ja 1950-luvun mentyä ohi, laskin feidautuu isoon tekstiin: Previously…

5. Previously… (Moonchild/Infinite Dreams/Charlotte The Harlot/Killers/Innocent Exile/Seventh Son Of A Seventh Son/The Prophecy/The Reincarnation of Benjamin Breeg/Lord of Light/The Thin Line Between Love And Hate)

Ruuduilla näkyy lyhyt kertaus edellisestä tarinasta, ylläolevista biiseistä otettujen pätkien saattelemana. Tämän jälkeen ruutuihin ilmestyy teksti, joka selittää seuraavat asiat: Kuunlapsi Benjamin Breeg, seitsemännen pojan seitsemäs poika, on päässyt karkuun Saatanan otteesta. Sitä ennen hän kuitenkin ehti kuulla salaperäisestä kirjasta, jonka eräs maagikko onnistui varastamaan Saatanan hallusta 1600-luvulla ja karkasi Amerikkaan. Koska kirja sisältää todella voimakkaita loitsuja ja muita saloja, on kirjavaras todennäköisesti edelleenkin niiden voimalla hengissä, huolimatta Saatanan lukuisista yrityksistä miehen hengen viemiseen ja kirjan takaisin saamiseen. Benjamin, joka edelleenkin taistelee sisäisen hirviönsä Edwardin kanssa, toivoo kirjasta löytyvän apu myös hänen ongelmiinsa sekä kenties vastauksia Edwardin olemukseen. Samaten Benjaminia myös huolettaa viimeisin näkemänsä näky, jota ei ymmärrä, ja toivoo myös tässä kirjan tarjoavan lisää tietoa.

Viimeinen tekstipätkä katoaa. Sen tilalle tulee uusi, lyhyt teksti: Long Beach, California. Valot syttyvät näyttämölle, jolla on nyt vanha antikvariaatti täynnä kirjoja. Liikkeen ovi käy, pienen kellon heläyksen kera ja Benjamin Breeg astuu sisään. Takahuoneesta kävelee sisään vanha mies, joka tervehtii Beniä. Ben, hieman epäröiden, kertoo hakevansa erästä tiettyä kirjaa, Saatanalle ennen kuulunutta. Koska vanha mies näyttää hämmentyneeltä, Benny selittää nopeasti olevansa seitsemännen pojan seitsemäs poika ja on kuullut kyseisen kirjan matkanneen Amerikkaan. Pitkällisten etsintöjen seurauksena, hän on lopulta onnistunut paikantamaan kirjan olinpaikan jonnekin Long Beachin alueelle Kaliforniassa. Koska mies on edelleen epäileväinen, Benjamin päättää todistaa olevansa seitsemännen pojan seitsemäs poika. Hiljaiset kitarat alkavat soimaan ja Benny toteaa selittävänsä viimeisimmän näkynsä…

6. Darkside of Aquarius

Benny kuvailee näkyään, joka visualisoituu punaisten valojen loisteessa lavalla sekä ruutujen avulla. Helvetti, Tarot-kortit, ajan pyörä ja maailmanloppu esiintyvät varsin sekavassa, mutta ilmeisen pahaenteisessä näyssä. Selvityksen jälkeen vanha mies selkeästi innostuu. Näky vastaa täysin eräitä hänen lukemiaan tekstejä, erityisesti viittauksineen Vesimiehen aikaan, joka tietyllä tavalla laskettuna on jo koittanut tai kohta puoliin koittamassa.

Benjamin selittää myös Edwardista, hänen eräänlaisesta ”pahasta puolestaan”, toivoen löytävänsä vastauksia myös tämän suhteen. Alkuun vanhan miehen ilme on vaikeasti luettava, mutta sitten tämä puhkeaa ystävälliseen hymyyn ja tervehtii Benjaminia toisena mystikkona, kertoen olevansa kunnioitettu tavatessaan aidon seitsemännen pojan. Benin kysyessä vanhan miehen nimeä, tämä nauraa. Haluat siis tietää… nimeni? Kitarariffi halkoo ilmaa.

7. The Magician

Mies kertoo nimekseen Taikuri ja rehentelee toimillaan ja osaamisillaan. Hän kuvaa kuinka Benjamin on ollut eksyksissä, mutta onneksi hän löysi tämän ja nyt on Benjaminin päätös, mitä haluaa tehdä. Taikuri on kertomansa mukaan ollut elossa jo monta sataa vuotta, potkinut santaa Saatanan naamalle, osoittanut Jeesukselle tämän paikan ja vaikka mitä muuta. Viimeisessä säkeistössä Benjamin yhtyy mukaan, todeten että nyt kun he tuntevat toisensa ja heillä on salaisuuksia joita jakaa, he voivat rakentaa uuden huomisen menneisyyden jätteistä. It won’t be the last time, laulaa Taikuri, johon Benjamin jatkaa And I’m glad I found you. Benny ja Taikuri vetävät vielä kertosäkeen yhdessä, minkä jälkeen biisi päättyy.

Benjamin on selkeästi vaikuttunut ja innostunut uudesta tuttavuudestaan. Ehkä tämän avulla hän lopultakin kykenee pääsemään eroon, paitsi Edwardista, myös Saatanasta. Taikuri kertoo olevansa erityisen perehtynyt alkemiaan, varsinkin yhtymisiin ja erottamisiin. Benjamin kiinnostuu entisestään. Taikuri sanoo siirtyvänsä takahuoneeseen lueskelemaan tekstejä, joista saattaisi olla hyötyä ja käskee Bennyn olla kuin kotonaan.

Benjamin jää yksin ajatustensa kanssa, jotka rientävät heti Charlotteen. Ehkä alkemia on se vastaus, jolla hän pääsisi Edwardista eroon ja kenties Saatanakaan ei häntä enää sen jälkeen haluaisi ja hän voisi olla taas Charlotten kanssa. Yhdessä. Ikuisesti. Musiikki alkaa…

8. Chemical Wedding

Benjamin kuvaa kuinka haluaa taas olla onnellinen, ilman jatkuvaa kontrolloimista ja päästää irti menneisyytensä häpeästä. Kertosäkeeseen tultaessa Benjamin kuvittelee Charlotten vierelleen ja laulaa metaforisesti heistä kahdesta ja kuinka alkemian avulla he voivat olla ikuisesti yhdessä, kuin kaksi kemiallista ainetta. Kappale päättyy ja valot pimenevät.

Valot syttyvät taas ja valaisevatkin nyt vanhan ennustajan asuntoa, jossa ennustaja itse istuu pyöreän pöydän ääressä Tarot-korttipakalla leikkien. Ruutuihin ilmestyy teksti: East End, Lontoo. Ovi aukeaa ja Charlotte kävelee sisään. Hän on tullut tapaamaan samaa ennustajaa, jonka luokse lähetti Benjaminin silloin muutama vuosi sitten. Varovaisesti ja hämillään ympärilleen pälyillen hän ottaa muutaman askeleen kohti ennustajaa. Ennustaja kehoittaa kuitenkin Charlottea tulemaan rohkeasti sisään ja kysyy kuinka voi olla avuksi. Charlotte istahtaa pöydän toiselle puolelle ja sanoo haluavansa tietää erään hänelle tärkeän ihmisen kohtalosta, entisen poikaystävänsä. Ennustaja nyökkää ja alkaa sekoittaa Tarotteja, käskee Charlottea nostamaan pakkaa mieleisestään kohdasta ja ajattelemaan samalla kyseistä henkilöä. Tuttu bassokuvio on tässä kohtaa jo alkanut. Asettaessaan kortteja kelttiläiseksi ristiksi ennustaja tiedustelee oliko neidillä mitään erityistä kysymystä mielessään. Charlotte miettii hetken ja sanoo: Onko meillä yhteistä tulevaisuutta? Ennustaja nyökkää ja kitarat halkovat ilmaa…

9. The Tower

Ennustaja kääntää ensimmäisen kortin oikein päin ja aloittaa: There are twelve commandments, there are twelve divisions… Kertosäkeen kohdalla ruudulla näkyy eri kortteja Charlotten pöydästä, sitä mukaa kuin ennustaja niistä laulaa - Rakastavaiset, Torni, Kuu, Aurinko, Hirtetty, Narri, Taikuri ja Yli-Papitar. Seuraavien säkeistöjen aikana näkyy myös muita kortteja – Erakko, Hallitsija, Maailma ja Paholainen. Viimeisten nuottien soidessa ennustaja kääntää viimeisen kortin, joka on Kuolema.

Charlotte katselee pöytäänsä hämmentyneenä ja kysyy, mitä tuo kaikki tarkoittaa. Te tulette tapaamaan uudestaan, mutta yhteinen tulevaisuutenne… ei vaikuta hyvältä. Siihen vaikuttavat Taikuri ja Paholainen, ja lopullisen ratkaisun tekee Kuolema, ennustaja kertoo. Charlotte näyttää tästä yhtä aikaa ilahtuneelta ja hämmentyneeltä. Hän maksaa ja lähtee kiitellen. Oven sulkeutuessa ennustaja napsauttaa sormiaan. Valo välähtää ja savupilvi ympäröi miehen. Savun hälvettyä istuu vanhan miehen paikalla Saatana, joka myhäilee tyytyväisenä.

Demoneita ilmestyy taas joka puolelta Saatanan ympärille ja yksi heistä kysyy, miksi Saatana kertoi kaiken tuon Charlottelle. Saatana selittää, ettei voi tehdä ennustuksia itselleen vaan jonkun on pyydettävä sellaista omasta tahdostaan. Hän kuitenkin tiesi Charlotten tulevan jossain vaiheessa kyselemään, joten Benjaminin karattua hänen tarvitsi vain odottaa. Saatana nostaa yhden Taroteista pöydältä. Taikuri… hän toteaa. Olisikohan seitsemäs poika mennyt kysymään neuvoa… häneltä? Saatana laskee kortin takaisin ja myhäilee: Odotahan vain, kuunlapsi. Palaat vielä luokseni ja sitten et enää karkaa. Demonit nauravat ja musiikki halkoo taas ilmaa…

10. Killing Floor

Saatana aloittaa laulun: So this is dream time and all is quiet... ja kuvaa kuinka hän on aina ollut se, joka on keinuttanut Benjamininkin kehtoa, Jumalan sijaan. Toisessa säkeistössä demonit tulevat mukaan ja kertosäkeen Saatana ja demonit vetävät yhdessä, kertoen kuinka Saatana on taas geimeissä mukana (taas myöskin jotain tanssinumeroa). Biisi loppuu kun Saatana napsauttaa sormiaan ja valot sammuvat. Esirippu laskeutuu ensimmäisen näytöksen päättymisen merkiksi. Edessä on väliaika, yleisölle mansikkasiideriä ja raparperikakkua.

Jatkuu...
Last edited by Viper on Tue Nov 13, 2012 5:06, edited 1 time in total.
"Aika liikkuu lailla pyövelin, viisaus on hetki hiljaisin"
-Hector
Viper
Tuhlaajapoika
Tuhlaajapoika
Posts: 2588
Joined: Mon Dec 12, 2005 15:58
Location: Strange Land

Re: Iron Maiden-musikaali?

Post by Viper »

Jatkanpa...

Ensimmäinen väliaika on loppu ja yleisö palailee paikoilleen. Valot himmenevät ja spottivalot syttyvät lavan reunalla, valaisten esirippua. Samalla musiikki alkaa...

11. Revelations (intro)

Alkuun valonheittimet pyyhkivät edelleen alhaalla olevaa esirippua, mutta kappaleen pääriffiin saavuttaessa esirippu nousee ja paljastaa edelleen pimeänä olevan lavan. Lavan aivan etummaisin osa valaistuu (takaosan pysyessä edelleen pimennossa) ja Benjamin astelee esiin, aloittaen laulun: Oh God of earth and altar... Benjamin laulaa kyseisen Chestertonin hymnin antaumuksella ja ...but take away our pride kohdan jälkeen astuu takaisin varjoihin ja lava pimenee taas. Biisin jatkuessa raskaampana ja nopeana ruuduilla näkyy taas melko trippaavia kuvia (en lähde tarkemmin erottelemaan, jokainen käyttäkööt mielikuvitustaan). Saavuttaessa rauhallisempaan kohtaan lavan etuosa valaistuu taas ja Benjamin ilmestyy uudelleen sille, jatkaen laulua: Just a babe in the black abyss...

Benjaminin laulaessa kappale visualisoituu lavan etuosassa sekä ruuduilla eri tavoin. Laulaessaan hirtetystä ja tämän hymystä Charlotte astuu myös varjoista valaistulle alueelle Bennyn viereen ja he laulavat kertosäkeen yhdessä. Sitten Charlotte ja Benjamin halaavat, Benin laulaessa: She came to me with the serpent's kiss as the eye of the sun rose on her lips... Benjamin muistelee heidän yhteisiä öitään, jolloin he makasivat vierekkäin ja odottivat aamua (kylvettyään siemenen pyhään paikkaan, wink wink). Bennyn ja Charlotten kerrattua vielä kertosäkeen valot sammuvat musiikin taas kiihtyessä ja trippailun jatkuessa ruuduilla. Lopussa valot syttyvät taas etuosaan, Benjaminin ja Taikurin ilmestyessä vielä kerran laulamaan viimeisen säkeistön, jonka Benjamin aloittaa: Bind all of us together... Taikuri ilmoittaa vielä lopuksi että on tullut aika Benjaminin sulkea silmänsä ja rahouttaa myrsky ja sade, sillä hän on se, joka on tuleva olemaan Kuningas. Musiikki vaimenee ja valot sammuvat, viimeisen It is youn tullessa täydestä pimeästä.

Hetken on hiljaista ja sitten kuuluu ääni: Benjamin... Benjamin, herää! Valot syttyvät ja paljastavat Taikurin antikvariaatin, jossa Benjamin makaa pöydän päällä, nahkakantinen kirja tyynynään. Vieressä seisoo Taikuri, joka tönii häntä hereille. Taisit torkahtaa, tämä sanoo. Benjamin nyökkää ja kertoo myös nähneensä erikoista unta. Ennen kuin Taikuri kuitenkaan ehtii kysyä unesta mitään, Benjamin nousee ylös päänalusenaan ollut kirja kädessään. Kirja paljastuu juuri siksi teokseksi, jonka Taikuri Saatanalta varasti ja jota Benjamin on nyt ahkerasti tutkinut.

Benjamin kertoo kirjaa lukiessaan jatkuvasti törmäävänsä ennustukseen huorasta, joka synnyttää maailmaan pahuutta, ilmeisesti vielä jonkinlaisen seitsemännen pojan muodossa. Beniä tämä ahdistaa, erityisesti koska se saa hänet ajattelemaan Charlottea. Musiikki alkaa soimaan kesken Benin selostuksen,

12. Book of Thel

Taikuri kertoo muistavansa kyseisen ennustuksen ja aloittaa sen kuvauksen: The mark is on you now, the furnace sealed inside your head... Benjamin ja Taikuri laulavat kappaleen yhdessä, kuvaten ennustuksen eri osia, kuten huoraa, joka ei kertonut tarinaansa ja jonka kohtu tulee sylkemään mädän sisuksensa ulos ja kuinka jotain ilkeää on tulossa. Samalla kappale visualisoituu taas kerran ruuduilla, varsin samalla lailla kuin edellinenkin, esimerkiksi
papittaresta laulettaessa näkyy ruuduilla kuva Yli-Papitar -tarot-kortista.

Kappaleen loputtua Ben sanoo, että Charlotte liikanimineen tulee ennustuksesta heti mieleen. Mutta eihän Charlotte ainakaan hänelle voi olla raskaana, heidän viimeisimmästä yhteisestä yöstä kun on kulunut monta vuotta. Taikuri kuuntelee ja vaikuttaa miettiväiseltä. Tuumittuaan hetken hän toteaa, ettei osaa kommentoida raskauteen mitään, mutta Edwardin suhteen hän ehkä osaa auttaa. Tutkittuaan koko yön alkemistisia kirjoituksia hänen on onnistunut löytää kaava, jolla kenties onnistuu erottamaan Bennyn ja Eddien toisistaan. Tästä Ben innostuu ja sanoo olevansa valmis heti kokeilemaan. Taikuri lähtee taas takahuoneeseen kirjojensa ja alkemististen aineidensa pariin kyseistä kaavaa toteuttamaan ja jättää Benjaminin mietteliäänä yksin. Hän nostaa Saatanan kirjan taas käteensä ja toteaa, että sitä lukiessaan hän törmäsi myös tarinaan Urizenista, joka representoi järkeä, ja tämän veljestä Losista, joka representoi eläimellisiä tunteita ja tahtomuksia. Voisiko se mahdollisesti kuvata... häntä ja Edwardia? Musiikki alkaa soida ja valaistus muuttuu kylmemmäksi ja sinisävyisemmäski Benjaminin laskiessa kirjan taas pöydälle ja alkaessa lukea: As above, so below...

13. Gates of Urizen

Benjamin lukee aluksi kirjasta kuinka kaikki tulee yhdestä ja jos haluaa tietää salaisuudet tulee sulkea silmänsä. Kertosäkeen kohdalla Benny kävelee pöydän äärestä yleisön eteen ja laulaa kuin Urizenin porteilla ikuiset kaksoset (hän ja Edward) ovat tuomittuja ja kuinka erilliset elämät alkavat sieltä. Benny kuvaa myös kuinka pimeys huokuu hänen hengestään ja kuinka tyhjyydestä nousee purppuralinnoitus, palaten taas kertosäkeeseen, nyt entistä voimakkaamin. Kappaleen loputtua ja Bennyn laulettua vielä viimeisen kerran At the gates... valaistus muuttuu taas normaaliksi ja Taikuri astuu takaisin näyttämölle.

Taikurilla on nyt kädessään malja, jota hän tarjoaa Benjaminille kertoen sen sisältävän seoksen, jolla Bennyn pitäisi päästä eroon Benjaminista. Aluksi Ben on hieman epäileväinen (äskeinen tarina on saanut hänet miettimään hänen ja Edwardin suhdetta uudelta kantilta), mutta Taikurin painostuksesta hän ottaa maljan ja tyhjentää sen kurkkuunsa.

Hetken aikaa Benjamin seisoo silmät kiinni ja tunnustelee juoman vaikutuksia. Sitten hän äkkiä pudottaa maljan ja vaipuu maahan kaksin kerroin, lamauttavan kivun läpäistessä hänet. Mitä... teit minulle...? hän saa lopulta takelleltua. Taikurin ilme on nyt muuttunut kylmäksi. Sinä kuolet, Edward, tämä sanoo jäätävällä äänellä, juottamani myrkky on kostoni sinulle. Benjamin ei ole uskoa korviaan ja takeltelee kysymyksen: Miksi? Taikuri hymyilee murhaavasti. Et siis tosiaan muista minua. Minun pitänee siis virkistää muistiasi... Kitarariffi halkoo ilmaa...

14. The Alchemist (John Dee)

Taikuri alkaa taas rehennellä tekemisillään, tällä kertaa paljastaen oikean nimensä olevan Dr. Dee eli John Dee. Hän kuvaa olleensa Englannin mahtavimpia Maguksia, ennen kuin menetti kaiken. Tästä hän syyttää Edward Kellyä, jonka uskoo olevan Benjamin tai ainakin tätä vainoava Edward, osoittaen Benjaminin suuntaan huutaessaan: I curse you Edward Kelly… Dee kuvaa, kuinka ennen vanhaan omisti valtaisan kirjaston, mutta kuinka se paloi tuhkaksi Edwardin vuoksi, joka myös vietteli hänen vaimonsa. Samalla ruuduilla näkyy kuvaa järven rannalla palavasta talosta. Dee myös vannoo vielä palaavansa takaisin Englantiin ja rakentavansa kaiken uudestaan alkemiallaan.

Benjamin kuuntelee vuodatusta hämmentyneenä ja kappaleen jälkeen hän pystyy tuskin sanomaan sanaakaan. Minun pitäisi oikeastaan kiittää sinua, Dee sanoo, sinä tulit omasta tahdostasi luokseni ja kerroit vielä tyttöystävästäsikin. Seitsemännen pojan seitsemännen pojan poika tulee olemaan minulle hyödyksi aikeissani. Dee myös kertoo Charlotten todennäköisesti olevan ennustuksessa kuvattu huora, sillä kyseisen seitsemännen pojan kehittyminen kohdussa saattaa viedä useitakin vuosia ja itse synnytys hyvinkin äkillinen. Tämän jälkeen Dee toivottaa Bennylle hyvästit ja kertoo matkaavansa takaisin Englantiin, Charlottea tapaamaan. Ja niine hyvineen Dee lähtee, jättäen Benjaminin makaamaan lattialle kuoleman kielissä.

Synkät ajatukset valtaavat Benjaminin. Petetty, jälleen, Ben mutisee itsekseen, ja taas kerran syy on… hänen… Valot alkavat himmenemään, kuvaten Benjaminin tietoisuuden sammumista. Juuri ennen kuin valot sammuvat kokonaan, Benjamin ähkäisee: Edward, kuka sinä olet? Valot sammuvat ja hetken on aivan hiljaista. Sitten kuuluu Eddien hyytävä ääni: Minäpä näytän…

Kitarat ja rummut särkevät hiljaisuuden valojen välkkyessä ylhäällä niiden tahtiin valkoisina ja punaisina. Lava pysyy yhä pimeänä ja Saatana ilmestyy yläparvelle, alkaen laulaa: Journey back to the darkside, back in to the womb, back to where the spirits move like vapor from the tomb… Ruuduilla näkyy kuinka Benjamin putoaa purppuranpunaiseen pyörteeseen, joka nielaisee hänet, Saatanan jatkaessa: Center of the cyclone, blowing out the sun…

15. Accident of Birth

…break the shackles of your union to the light! Saatanan venytettyä viimeistä sanaa kitarat vonkaisevat pääriffin käyntiin, pyrot räjähtävät ja samalla kaikki valot syttyvät. Lavalle on taas ilmestynyt sama Purppurakuninkaan pihamaa kuin alussakin, tarkoittaen siis, että nyt ollaan Helvetissä. Benjamin nousee pystyyn toisessa päässä lavaa, ja toisessa päässä lavaa seisoo virnuileva Edward pitkine valkoisine hiuksineen ja zombi-naamoineen. Demoneita valuu taas joka puolelta lavalle. Benjamin vilkaisee nopeasti Edwardia ja alkaa laulaa: I might have had a brother, as I was born they dragged him under, to the other side of twilight, he is waiting for me now. Edward yhtyy seuraavaksi mukaan, myrkyllisesti huutaen: Nativity was lost on me, I didn’t ask I couldn’t see, what created me, what and when and how! Edward on siis ilmeisesti Benjaminin syntymätön kaksoisveli, joka Benin syntymän yhteydessä raahattiin toiselle puolelle, missä tämä on odottanut Bennyä siitä asti. Demonit yhtyvät mukaan kertosäkeessa, jossa toivottavat Benjaminin takaisin kotiin, veljiensä ja siskojensa luokse. Häntä onkin jo kaivattu. Demonit tanssivat Benin ympärillä ja jatkavat tämän härnäämistä: Feel our bodies breathing as you try to stop believing… Edwardkin yhtyy mukaan, todeten ettei Benjamin voi mitään varjoilleen. Demonit kertovat, ettei Ben voi heitä vastaan taistella, sillä hän on heidän laisensa ja Eddie huutaa: Lay down and die like all the others! Benjamin kutsuu turhaan enkeleitä apuun sillä, Edin sanojen mukaan, Jeesuksella oli vapaapäivä kun hän syntyi. Päivän valo katoaa lopullisesti Benjaminin näyistä ja Edward toteaa Benille, että a spinning twisting blackhole, it’s your dying day. Eddie lyö vielä viimeisen naulan arkkuun kutsumalla Benjaminia (ja samalla itseään) syntymän vahingoksi, selkeästi pitäen Bennyn syntymää itsensä sijaan vain pelkkänä sattuman oikkuna ja vahinkona.

Kappale loppuu Eddien viimeiseen accident of birth -huutoon. Benny on jo tässä vaiheessa vajonnut polvilleen ja demonit alkavat poistua paikalta. Edward selittää vielä, että Benjaminin syntyessä, hän itse jäi vangiksi Taivaan ja Helvetin rajalle, ja Ben ja tämän kyvyt olivat hänen ainoa yhteytensä välitilan ulkopuolelle. Kun Benjamin kuoli ensimmäisen kerran, tämä joutui samaan välitilaan, josta he uudelleen syntyivät samassa ruumiissa välimuotona, yhteisenä reinkarnaationa. Nyt, toisen kuoleman yhteydessä, he ovat kokonaan Helvetissä ja erillään. Tämän jälkeen Edwardkin poistuu, jättäen Benin yksin.

Nyt Ben tajuaa, että olisi ollut parempi, jos hän ei olisi koskaan syntynytkään. Hänen elämänsä on ollut pelkkää kamppailua ja kaikki, joihin hän on luottanut ja joita hän on yrittänyt auttaa, ovat vain syyttäneet häntä ja pettäneet hänet. Seitsemännen pojan taakka, kaikkien niiden ihmisten elämät ja sielut, jotka hän on ottanut käsiinsä, on ollut hänelle alusta asti liikaa. Viimeksi ne auttoivat häntä syntymään uudelleen. Nyt pakotietä ei enää tunnut olevan ja tällä kertaa kuolema on ilmeisesti lopullinen. Charlottea, ainoaa ihmistä jota Ben on rakastanut ja joka ei häntä ikinä ole pettänyt, hän ei myöskään kykene enää auttamaan. Surullinen akustinen kitara alkaa soida…

16. Tears of the Dragon

For too long now, there were secrets in my mind, for too long now, there were things I should have said… laulaa Benjamin tunteikkaasti. Benjamin kuvailee elämänsä epävarmuutta sekä sitä, kuinka hänellä ei koskaan tuntunut olleen kykyä voimiensa hallitsemiseen: I have no power over his, you know I’m afraid… Pelko ja epävarmuus ovat aina ahdistaneet häntä ja nyt Ben toivoisikin voivansa heittäytyä mereen ja aallon pyyhkäisevän kaiken pois (kertosäkeessä taas isoa valoshowta ja muita efektejä). Soolokohdan alkaessa, iso toteemi nousee hitaasti ylös keskeltä lavaa, kuvaten kaikkia Benin vastoinkäymisiä. Soolon kiihtyessä Ben nappaa maasta puukarahkan ja alkaa hakata toteemia sen ympäri pyörien. Soolon jatkuvasti nopeutuessa, Ben hakkaa toteemia koko ajan vain kovemmin ja kovemmin. Lopulta nopean soolon loppuessa Benjamin lysähtää maahan ja valot sammuvat, musiikin yhä jatkuessa. Soolon viimeisen rauhallisen osuuden päättyessä valot syttyvät uudelleen. Benjamin nostaa päätään ja jatkaa: Slowly I awake, slowly I rise… Kertosäkeen taas alkaessa Benny huutaa entistä tunteikkaamin: I throw myself into the sea… samalla kun valoshow ja muut efektit luovat taas tunnelmaa. Lopussa Ben lysähtää taas maahan ja akustinen kitara soittaa viimeiset, surulliset nuottinsa samalla kun valot himmenevät ja esirippu laskeutuu toisen näytöksen päättymisen merkiksi. Luvassa jälleen väliaika, yleisölle teetä ja keksejä.

Jatkuu…
"Aika liikkuu lailla pyövelin, viisaus on hetki hiljaisin"
-Hector
Viper
Tuhlaajapoika
Tuhlaajapoika
Posts: 2588
Joined: Mon Dec 12, 2005 15:58
Location: Strange Land

Re: Iron Maiden-musikaali?

Post by Viper »

Ja jatkuu...

Virvoikkeet on jälleen nautittu ja väki palailee paikoilleen katsomoon. Esirippu roikkuu synkän näköisenä alhaalla, kunnes hiljaisuuden rikkoo ukkosen ääni, jota seuraa sateen ropina ja hiljainen keepparisoundi. Näiden aikana esirippu nousee, paljastaen saman Helvetti-lavasteen, kuin jolta väliajalle lähdettiinkin, mutta nyt sinisenä valaistuna. Benjamin seisoo lavan reunalla, proppiin nojaten. Ruuduille ilmestyy kuva pikkupojasta (Benjamin lapsena) polvistuneena kirkossa ja Benny aloittaa laulun: Here in a church, a small boy is kneeling...

17. Man of Sorrows (intro)

Yksinäinen valospotti osoittaa Benjaminia, kun tämä kuvaa siihen astista elämäänsä, yksinäisestä lapsuudestaan aloittaen. Jumalaa, jota hän on pienestä pitäen ukoillut, hän ei tunne ja kaikki on aina vain johtanut kärsimykseen ja syytöksiin häntä kohtaan. Hän kokee aina olleensa Surujen Mies, ihmetellen mitä varten kaikki tapahtui, niin kuin tapahtui. Is your journey over, has it just begun? hän myös kysyy itseltään (viittauksena Seven Deadly Sins -intron kohtaan ...and your trip begins). Samalla ruuduilla näkyvä pikkupoika kasvaa pikkuhiljaa aikuiseksi Benjaminiksi ja screenit myös näyttävät tapahtumia aikaisemmista tapahtumista. A vision of a new world, from the ashes of the old... kohdassa ruuduilla näkyy Taikuri Dee, joka lupaili Benille uutta huomista eilisen roskista, mutta joka kuitenkin tämän petti. A tortured seer, a prophet of our emptiness... kohdassa puolestaan tulee kuvaa aikaisemman musikaalin kohdasta, kun Ben ensin ennusti Transylvanialaisen kylän tuhon, ilman että kukaan otti kuuleviin korviinsakkaan ja myöhemmin kun kylä tuhoutui, syyttivätkin eloonjääneet Beniä tapahtumasta. Ben jatkaa ihmettelyään, että miksi? Lopulta Benjamin, joka on elämässään laitettu kokemaan pelkkää katumusta ja häpeää, ei enää kestä ja huutaa "I hate myself", he cries. Kertosäe tulee vielä pariin otteeseen, tunteella vedettynä, jonka jälkeen Benny kuiskaa vielä viimeisen kerran Has it just begun?, ennen kuin lysähtää jälleen samaista proppia vasten.

Hetken aikaa on hiljaista. Sitten Edward ilmestyy lavalle ja sanoo: Tiedätkös, saattaisi olla eräs tapa päästä täältä pois. Benjamin kääntyy Edwardin suuntaan. Hetken hän on hiljaa ja kysyy sitten: Mikä? Eddie hymyilee. Annat minulle vain lopullisen vallan. Osa sinusta saattaa edelleen jäädä tänne, mutta lopusta... tulee friikki! Kitarat naukaisevat ja Edward loikkaa lavan etualalle pyrojen räjähtäessä...

18. Freak

Edward kertoo, kuinka Saatana pelailee omia pelejään, joiden vuoksi Benjamin (kuten hän itsekin) on siellä missä nyt on. Hän maanittelee Bennyä antamaan periksi itselleen, todeten, että vaikka elämä katoaakin ja sielu tuomitaan, tuntuisi hänelle vallan antaminen niin hyvältä, ettei mitään väliä. Eddie toteaa myös, että vaikka se saattaakin olla paha asia, niin nykyinen tilanne on vielä huonompi. Let judgement come, you love this curse! Eddie myös lupaa. Kertosäkeessä Edward vielä kyselee retorisesti, että kuka Benjaminin johdattaisi pimeän salaisuuden äärelle (ellei hän).

Biisi loppuu (ennen soolokohtaa) ja Edward ojentaa kättään. Miten on, Benjamin, tämä kysyy, luotatko minuun? Benny epäröi vain hetken ennen kuin tarttuu Eddien käteen ja toteaa: Selvä. Urizen ja Los ovat nyt lopullisesti yhtä.

Äkkiä kirkas valo osuu heihin ylhäältä päin ja sitten lava pimenee kokonaan. Hetken pimeyden jatkuttua alkaa taas kuulumaan sateen ja ukkosen ääntä, ja ruuduille ilmestyy kuva sateisesta hautausmaasta. Äkkiä salama välähtää ja sen valossa näkyy kuinka Eddie (lopulta kokonaan Benjaminin maallisen ruumiin valtaansa saaneena) syöksyy ulos haudasta. Screenit tarkentuvat hautakiven tekstiin: That is not dead which can eternal lie, yet with strange aeons, even death may die. -H. P. Lovecraft Sitten ruudut sammuvat...

Täydellinen pimeys jatkuu hetken, kunnes valot taas syttyvät ja paljastavat isoa kellaria muistuttavan lavasteen. Keskellä huonetta John Dee lukee pöydän ääressä Saatanalta varastamaansa kirjaa, ja toisessa päässä huonetta istuu Charlotte seinään kahlittuna. Charlotte kyselee Deeltä, mitä tämä oikein hänestä tahtoo, johon Dee vastaa tarvitsevansa tämän syntymätöntä lasta. Charlotte ihmettelee, että eihän hän ole edes raskaana, mutta Dee vakuuttelee, että on ja että seitsemännen pojan seitsemännen pojan poika tulee olemaan hänen suunnitelmalleen olennainen. Sitten Dee jatkaa, kertoen legendasta, jonka mukaan Jeesus olisi nuorena lapsena käynyt Englannissa. Dee on selkeästi tarinasta innostunut ja vakuuttaa rakentavansa uuden Jerusalemin Brittein saarelle, ja siinä Charlotten ja Benjaminin poika tulee häntä auttamaan. Akustinen kitara alkaa soimaan rauhallista melodiaa ja Dee laulaa: And did those feet in ancient times walk upon England’s mountains green…

19. Jerusalem

Dee nousee pöydän äärestä, kuvaten sadetta, joka pesee hänen silmänsä, niin että hän näkee taas.
Hän kävelee keskelle lavaa ja jatkaa Bring me bow of burning gold, bring me my arrows of desire samalla kun valoshow pyyhkii lavarakenteita. Kertosäkeen kohdalla hän laulaa tunteella kuinka verikyyneleet valuvat taivaalta, ja sen jälkeen kuvaa kuinka kuningas nousee jälleen jäätyineistä vesistä. Hän uhoaa ettei luovuta, ennen kuin on perustanut uuden Jerusalemin (yhdessä Benjaminin ja Charlotten lapsen kanssa) on England’s green and pleasent land. Loppuun Dee vielä kertoo kuinka kuningas ja kuningatar tulevat elämään heidän sydämissään.

Kappale päättyy ja Charlotte ei voi kuin tuijottaa. Mies on selvästi aivan sekaisin. Dee toteaa (enemmän itselleen kuin Charlotelle), että seitsemännen pojan lisäksi, hän tarvitsee muutakin apua. Niinpä hän tämä lähtee, jättäen Charlotten yksin, tilannettaan miettimään. Benjamin nousee Charlotten mieleen ensimmäisenä, ja hän toivoo Bennyn olevan kunnossa. Charlotte ihmettelee myös Deen puheita lapsesta, siitäkin on kuitenkin aikaa, kun he olivat viimeksi Benjaminin kanssa yhdessä. Epätoivo valtaa kokoajan enemmän tilaa Charlotten mielessä ja tämä katsahtaa vaistomaisesto kohti kattoa. Kitaramelodia lähtee soimaan ja Charlotte laulaa There are times when I’ve wondered and times when I’ve cried…

20. No Prayer For The Dying

Charlotte kuvaa laulaen epävarmuuttaan, pelkoaan ja tuskiaan. Hän yrittää tavoittaa edes jonkinlaista korkeampaa voimaa rukouksillaan, löytääkseen elämälleen tarkoituksen. Vastausta ei kuitenkaan kuulu. Charlotte painaa surullisena päänsä ja valot sammuvat.

Hetken kuluttua valot syttyvät taas. Lavan takaa kuuluu ääntä ja Charlotte nostaa päätään ne kuullessaan. Pian lavan sivusta ilmestyy jono hopeisia leikkausalustoja, joilla kaikilla on ihmisen muotoinen möykky valkoisella liinalla peitettynä. Jonon perästä tulee Dee, tyytyväisesti hymyillen. Dee selittää tekevänsä alkemian avulla kyseisistä ruumishuoneelta viemistään ruumiista ihmisen ja koneen sekoituksia. Nämä konemiehet sitten tulevat toimimaan hänen hiljaisina apureinaan. Dee rupeaa värkkäilemään alkemistista keitosta, kun yhtäkkiä kuuluu jymähdys. Dee ja Charlotte kummastelevat kumpimin ääneen, että mikähän ihme se oli. Jymähdys kuuluu taas ja valot sammuvat alhaalta lavalta samalla kun kitarariffi starttaa…

21. Trumpets of Jericho

Lava pysyy pimeänä riffin aikana, mutta ylhäällä parvella valot välkkyvät rumpujen lyöntien tahtiin. Niiden valossa näkyy Edward, joka seisoo parvella selkä yleisöön päin. Toisen rumpufillin jälkeen valot syttyvät parvelle kunnolla ja Edward kääntyy yleisöä kohti, aloittaen laulun: This is the maze of life, this is the maze of death… Eddie kuvaa yrittyksiään päästä sisään Deen linnoitukseen, verraten pyrkimyksiään trumpetteihin, jotka mursivat Jerikon muurit. Sisään ei ole kuitenkaan helppo päästä (And the trumpets of Jericho, still the wall remains, blow the trumpets of Jericho, Avalon’s in chains…). Samalla Eddie myös pilkkaa ja vittuilee Deelle, laulaen As the drag you down in your clothes of lead, see the golden light, flashing overhead, mocking you… ja nauraen päälle. Biisin loppuessa valot sammuvat parvelta ja pimeästä kuuluu valtava jymähdys ja sortuvan seinän ääni.

Valot syttyvät taas itse lavalle ja niiden valossa näkyy kuinka huoneen takaseinään on syntynyt valtava aukko. Edward kyyristelee kiven ja muurin palasten keskellä, ilkeä hymy kasvoillaan. Pölystä yskien Charlotte kysyy: Benjamin? Ei, vaan Edward, kuuluu Eddien hyytävä vastaus. Sitten Eddie kääntyy Deen puoleen: Luulit päässeesi minusta eroon vai? Sinä… olet siis Edward, saa Dee kakisteltua. Eddie kumartaa pilkallisesti. Dee nauraa ja sanoo tämän saapuneen juuri sopivasti, nyt hän saa nähdä alkemian voiman omakohtaisesti: Behold… The Machine Men. Dee tarttuu saviastiaan, johon on alkemiallisen seoksensa tehnyt ja musiikki alkaa soida.


22. Machine Men

Dee levittää keitoksen lakanoiden alla olevien ihmisruumiiden päälle ja aloittaa laulun: Bring the toys out for the boys…. Laulaessaan Turn the lights out in your soul, cut the power to your heart… Dee vetäisee samalla seinällä olevasta vivusta ja pöydät alkavat loistaa sähköisen äänen saattelemana. Sitten Dee mumisee hetken jotain, mistä ei tahdo saada selvää, ja vetää sitten edellisen vieressä olleesta toisesta vivusta. Valot sammuvat lavalta hetkeksi uuden sähköisen äänen myötä (musiikin yhä jatkuessa) ja niiden palatessa takaisin, ruumiit lakanoiden alla nousevat pystyyn istumaan Deen laulaessa: Machine Men, cannibals of rust…. Konemiehet nousevat tasoilta ylös heittäen lakanat maahan ja paljastuvat ihmisen ja koneen sekoituksiksi. Ne alkavat lähestyä Edwardia uhkaavasti. Edward jatkaa laulua: What bittet vampire made you this, gave you life with it’s deadly kiss, grind your limbs to bloody stew, made a new machine of you… perääntyen samalla. Sitten liittyy seinään kahlittu Charlotte mukaan: Turn the nightmare into day… Kertosäkeen laulaa taas Dee, uhoten kuinka hänen konemiehensä nappaamaan heidät kaikki (kääntyen myös yleisön puoleen laulaessaan you all away…). Edward yrittää hetken taistella konemiehiä vastaan, mutta ylivoiman alla antaa lopulta periksi. Kappaleen lopussa, Deen toistellessa Iron in the soul…, Konemiehet laskevat Edin polvilleen Deen eteen.

Dee naureskelee ja pilkkaa Edwardia, ihmetellen miten tämä kuvitteli kykenevänsä hyökkäämään hänen linnoitukseensa yksin. Eddie vain nauraa: Miksi kuvittelet minun tulleen yksin? Samalla vaot välähtävät, pyrot lyövät tulta ja murskaava kitarariffi halkoo ilmaa…

23. Fallen Angel

Demoneita alkaa ryömiä joka puolelta Deen piilopaikkaan. Dee on selvästi kauhuissaan ja ohjeistaa konemiehiä auttamaan ja nämä alkavat painia demoneiden kanssa. Edward laulaa: Azazel is beside you and he’s playing a game, demons are inside you and they are making their play, watching on them hiding as they’re wait for the time, for the devil to get ready and take over your mind… Dee yrittää Eddien laulaessa karkuun, mutta seinässä olevan aukon eteen syttyvä liekki pysäyttää hänet. Eddie lisää höyryä: You and only God will know what could be done, you and only God will know I am the only one… Punainen valo osoittaa spottina lavan keskelle, johon savupommien ja pyrojen pamahduksen saattelemana ilmestyy itse Saatana (joka nousee ylös lavalla olevasta luukusta), samalla laulaen: ’Cause I am the chosen one… Ed ja Saatana yhtyvät kuoroon laulamaan kertosäkeen: Could it be it’s the end of the world…, jonka jälkeen Edward ryntää toiselle puolelle huonetta, painivien demonien ja konemiesten ohi, avaamaan Charlotten kahleita. Samalla Saatana jatkaa Deen uhkailua, tämän peräytyessä yhä kauemmas: Beaten Fallen Angel, but I’ve risen again… Edward vapauttaa Charlotten, joka kuitenkin kavahtaa kauemmas tätä. Samalla demonit ovat voittaneet Deen konemiehet, jotka yksi kerrallaan palaavat taas liikkumattomiksi ruumiiksi. Tämän jälkeen demonit yhtyvät myös Deen uhitteluun kertosäkeen muodossa. Kappaleen lopuksi demonit tarttuvat Deehen Saatanan katsoessa häntä tyytyväinen, pahanilkinen ilme kasvoillaan. Edwardkin tulee Saatanan viereen virnistelemään, mutta Charlotte jää sen sijaan taaemmaksi epävarman näköisenä.

[i[Luulitko tosiaan, etten löytäisi sinua?[/i] Saatana kysyy Deeltä. Vieressä oleva Eddie hymyilee ovelasti ja selittää, kertoneensa Saatanalle oman puolensa asiasta ja tämän kertoneen omansa, minkä jälkeen he tekivät diilin. Dee vakuuttaa hädissään antavansa Saatanalle mitä tämä ikinä vain tahtookin, johon Saatana vastaa kylmästi: Kuulostaa hyvältä. Taidan kuitenkin tyytyä sieluusi…. Viimeisen sanan kohdalla Saatana napsauttaa sormiaan, valot välähtävät ja Dee putoaa lavalle aukeavasta luukusta alas. Ja tämän minä vien mukanani, hän toteaa tarttuessaan pöydällä olevaan kirjaan. Ja me olemme sujut, eikö niin? kysyy Edward. Saatana hiljenee hetkeksi. Toistaiseksi…, tämä lopulta sanoo, mutta älä huoli, Kuunlapsi. Aika on vielä pitkä. Saatana demoneineen lähtee poistumaan seinässä olevasta aukosta. Benjamin uskoo, ettet ole ollut täysin totuudenmukainen aikaisemmin, Eddie huutaa Saatanan selälle. Saatana pysähtyy hetkeksi, mutta poistuu sitten aukosta demonit perässään, sanaakaan sanomatta.

Jäätyään kaksin, Eddie kääntyy Charlotten puoleen, joka edelleen kyhjöttää seinää vasten epävarman näköisenä. Charlotte astuu epäröiden askeleen lähemmäs. Ben… Edward, hän sopertaa. Edward hymyilee. Sano vain Eddie. Charlotte astuu toisen askeleen: Sinä vaihdoit kirjoja, etkö vain? Eddie kävelee pöydän luokse ja vetää piilosta sen alta esiin kirjan. Hyvin huomattu, toivottavasti hänellä menee pidemmän aikaa asian huomaamiseen, hän toteaa kohti aukkoa nyökäten. Charlotte kysyy, mitä Benjaminille on tapahtunut ja Eddie selittää heidän ikään kuin vaihtaneen paikkoja. Osa Benjaminista on ikuisesti sulautuneena Edwardiin, osa puolestaan taitaa edelleen olla Helvetissä. Charlotte näyttää pettyneeltä, joten Eddie jatkaa: Hän olisi ollut Kuningas, Ylipappi, jos vain olisi osannut hallita voimiaan. Ja sinä olit hänen Kuningattarensa, Yli-Papittarensa. Ei tuo tässä kohtaa enää paljon lohduta, Charlotte toteaa surullisena. Eddie yrittää hymyillä ystävällisesti (tai ainakin niin ystävällisesti kuin Eddien zombikasvoilla voi hymyillä): Tie Helvettiin on täynnä hyviä aikomuksia. Kun Charlotte ei edelleenkään näytä piristyvän, sanoo Eddie lopulta: Eikä Helvetti ole edes kovin paha paikka, se on vain täältä ikuisuuteen… Charlotte katsoo Edwardia hämmentyneenä ja rummut lyövät tahtia…

24. The Road To Hell/From Here To Eternity

Edward kiertelee Charlotten ympärillä, samalla laulaen: Slowly bleeding, watch the vortex feeding like a swirling vulture on your face, every hour the secret rays devour, your sceeming eyes cry out but they are blind… Edward saa Charlotten piristymään ja tämä yhtyy mukaan, laulen: Father, forgive me my sins, give me the nails I’ll hammer them in… Kertosäkeessa Eddie ja Charlotte toteavat yhdessä tien Helvettiin olevan täynnä hyviä aikomuksia ja Edward käskee jättämään hyvästit, sillä he eivät ehkä koskaan enää kohtaa. Kertosäkeen jälkeen Eddie kuvaa kuinka unelmien uusi uljas maailma on aivan Charlotten ulottuvilla, mutta ei kuitenkaan tavoitettavissa, jatkaen: Close enough to thrill, the danger of the kill, price for failure of your will…. Charlotte puolestaan pyytää Jumalaa antamaan anteeksi ihmisten synnit, sillä he ovat kaikki narkkareita, jotka eivät vain voittaa. Kertosäkeen kohdalla Charlotte vastaa tällä kertaa Eddien toteamukseen Say farewell… huutamalla itse We may never meet again…

Kitarasoolon kohdalla pyrot lyövät liekkejä tahdissa ja Edward ja Charlotte alkavat valssata ympäri lavaa, valoshown myötäillessä. Tanssin jälkeen tulee taas kertosäe, jossa Eddie toteaa: Parody of hope is the one that I must kill…. Ed ja Charlotte muistuttavat yhdessä, että kaikkien on tultava toimeen perheidensä keksinnöillä ja Eddie käskeen matkustamaan valtatien vasenta puolta, katumusta tuntematta. Kertsi seuraa vielä kerran edellisellä kaavalla (paitsi, että nyt Charlotte laulaa Say farewell… ja he yhdessä toteavat tämän ehkä olevan viimeinen kerta kun he tapaavat), minkä jälkeen kitarat hakkaavat biisin loppuun. Tuttu bassokuvio alkaa kuitenkin soida heti saman tien perään. Edward ottaa Charlottea kädestä ja kysyy, haluaako tämä seurata häntä täältä ikuisuuteen, ehkä Benjaminkin vielä löytyy matkalla. Charlotte hymyilee ja vastaa kyllä, jonka jälkeen Eddie toteaa: Se taisi tosiaan olla kuin unelmaa. Samalla rummut potkaisevat kappaleen kunnolla käyntiin (kitarat ovat ujeltaneet jo hetken aikaa, heidän puheensa alla) ja Eddie laulaa: But like all dreams, that come to an end, they took a tumble at the Devil’s bend, the beast and Charlotte they were two of a kind, they always take line from here to eternity… Sitten Charlotte ja Eddie laulavat kuorossa kuinka Helvetti ei ole paha paikka, Helvetti on täältä ikuisuuteen, jatkaen tätä jonkin aikaa, kunnes Eddie vetää loppuvenytykset ja kappale päättyy soolokitaratilutukseen.

Charlotte halaa Edwardia ja pussaa tätä vielä poskelle. Sitten he lähtevät yhdessä poistumaan lavalta seinässä olevasta aukosta. Edward kuitenkin pysähtyy vielä pöydän ääreen, Charlotten poistuessa näkyvistä, ja nostaa sen päältä kirjan (jonka oli siihen aikaisemmin laskenut). Eddie avaa kirjan summan mutikassa ja lukaisee siitä ohimennen. Kas, aikamatkailua…, hän sanoo, astellen itsekin aukosta ja pois näkyviltä. Valot sammuvat lavalta.

Hetken aikaa on aivan pimeää. Sitten musiikki alkaa ja erivärivalojen pyyhkiessä lavaa ilmestyy ruudulle Benjaminin kasvot, jotka laulavat: Wash away the blackness with your silver rain… Kasvot vaihtuvat Edwardin vastaaviin. Don’t turn away, don’t turn away…, Eddie toteaa. Kasvot vaihtuvat takaisin Bennyn kasvoiksi: Wash away the blackness with your silver rain… Sitten on ruudussa taas Eddien kasvot: Don’t turn away, don’t try to HIDE…

25. Epilogue: The Alchemist (Edward)

Musiikki räjähtää kunnolla soimaan. Hetken kuluttua valot syttyvät parvelle lavan yläpuolella. Edward saapuu parvelle isoin elkein, alkaen laulaa: Suphurous and burning… Eddiellä on edelleen kirja mukanaan, jota hän selailee samalla kun uhoaa uusilla alkemistin voimillaan: Bring me all the elements, spread them round my head, bring me mad men’s bodies, I will break them all like bread… Toisin kuin Benjamin (joka otti kaikkien niiden synnit kontolleen, joita ei ennustuksillaan kyennyt pelastamaan), Edward huomauttaa, etteivät ihmiset syyttäisi häntä omista synneistään: Don’t try to blame me for your sins, for the sun has burned me black… (Tässä kohtaa kuuluu taustalla myös muistutus edellisen musikaalin epilogista: The moon is red and bleeding, the sun is burned and black…) Edward osoittaa sanansa myös Saatanalle, käskien tätä olemaan syyttämättä häntä omista peleistään, sillä ne koituvat vain kuolemaksi (myös tässä viittausta aikaisempaan epilogiin, taustalla kuuluu: Some innocent pawn in an end game, one more stalemate…) My world is light – the angels fill my eyes, with every breath…, laulaa Edward, ja sitten musiikki muuttuu rauhallisemmaksi, toistaen jo aikaisemmin soitettua melodiaa. Benjamin liittyy Edwardin seuraksi parvelle ja laulaa: And so we lay, we lay in the same grave, our chemical wedding day… Edward seuraa viestä, ja Bennyn päästyä loppuun, vetää hän myös itse saman säkeistön And so we lay… Loppuun Eddie ja Benny laulavat säkeistön vielä kerran yhdessä, kuvaten kuinka he ovat nyt lopullisesti toisiinsa sulautuneina, erottamattomina ikuisina kaksosina, Urizenina ja Losina, ikuisesti yhtä.

Kappale loppuu ja valot sammuvat, jättäen parven ja lavan täydelliseen pimeyteen. Esirippu laskeutuu, jonka aikana kuuluu syvä ääni: And all this vegetable world appeared on my left foot… Artur Brownin äänen kaikuessa salissa käy yleisö pähkinöinä. …as I walked onwards, to eternity…, ääni lausuu kuuluu viimeiset sanat, joiden jälkeen kuuluu vielä vaimea akustinen rämpäytys ja toinen ääni: Seven your desires…

Yleisö taputtaa ja viheltää hulluna. Ihmiset ovat jo nousta ylös penkeiltään, kun Saatana astuu esiin verhojen takaa. Saatana nauraa ja huutaa: Sream for me (missä ikinä tätä taas esitettäisiinkään), The Iron Maiden!

26. Encore: Iron Maiden/Wasted Years

Tuttu kitarariffi halkoo ilmaa ja esirippu nousee vielä kerran, kun esiintyjät saapuvat vetämään yleisölle vanhan tutun biisin. Saatana, Benjamin ja Edward vetävät kukin yhden säkeistön, Charlotte ja John Dee hoitavat kertosäkeet ja demonit ja konemiehet toimivat taustalla kuorona. Kappaleen loppupuolella kuullaan vielä yksi yllätys, kun kesken lopun soitinrämppäyksen halkoo yhtäkkiä ilmaa Wasted Yearsin näppäilyintro. Wasted Years vedetään samalla kaavalla, Edwardin vetäessä ensimmäisen säkeistön, Charlotten toisen ja John Deen kolmannen ja kertosäkeissä laulavat kaikki, yleisön laulaessa myös täysillä mukana. Lopuksi esiintyjät kumartelevat ja kiittävät, Edwadin vielä muistuttaessa yleisöä siitä, että missä ikinä he ovatkaan, Iron Maiden saa heidät kaikki. Sitten esiintyjät poistuvat.

Mutta esirippu ei laskeudukaan vielä, vaikka valotkin ovat taas sammuneet. Sen sijaan alkaa kuulumaan synnytyksen ääniä ja naisen tuskanäännähdyksiä. Näitä seuraa äkillinen kirkaisu Benjamin!, joka katkeaa ällöttävän kuuloiseen, märkään splurts-ääneen, kuin jotain tunkeutuisi väkisin ulos. Kuuluu vielä kauhun huudahduksia ja lapsen itkua, ja hetken aikaa screeneillä näkyy narrimainen hahmo. Sitten kaikki hiljenee ja esirippu laskee.

Loppu(?)
"Aika liikkuu lailla pyövelin, viisaus on hetki hiljaisin"
-Hector
Post Reply