Livelevyt

[trooper77]

Live after Death on MAIDENIN paras LIVE levy, samalla maailman paras LIVE levy!!! Soundithan on loistavat... Kaipaan Martin Birchiä.... Tämä tuli hankittua jo vuonna 1985!!!

[mikkemies]

Olis mielenkiintoista tietää, että oliko sillä ja Smithillä loppumassa rahat ´98 vai oliko pätäkkää patjassa niin paljon, ettei sen takia tarvinnut laulu- ja soittohommeleista paljoa välittää. Maideniin takaisin liittymisen silloisista motiiveista tuskin koskaan kuullaan aivan rehellistä lausuntoa.

Mitä sanoo Rautaneidon raati tästä?

Eiköhän pättäkkää ole tullut 80-luvun kiekoista jo pelkästään loppuiäksi noille herroille, mutta tuskin kuitenkaan samassa määrin, mitä tämä nykyinen reunionin jälkeinen suksee on tuonut. Varmaan Bruce ja Adrian haistoivat myös rahan ja helpottaahan se päätöstä mennä vanhaan bändiin jos ja kun ovet olivat avoinna.

Kuitenkin minusta tuntuu, että suurin motiivi oli se, että jäbät tiesivät pystyvänsä yhdessä tekemään vielä uutta ja hyvää maiden musaa. Motiivina vielä Harriksen leirissä Maidenin nostaminen suosta taas isoille lavoille uuteen suosioon ja uusien fanien kiinnostuksen saaminen. Noinhan se suunnilleen menikin sitten ....

Mitä tulee tähän "ei rahasta vaan rakkaudesta lajiin", niin minusta ukot on olleet aika vilpittömia duunareita haastatteluissa ja kaikessa esiintymisessään. Myös faneja on huomioitu mukavasti... eli pääsyy paluuseen oli musikaaliset syyt.

^Mielestäni tulevan kiertueen Helsingin keikkajärjestelyt ovat aika kaukana duunariasenteesta. Ensin puhuttiin hallikeikoista (pari sisäkeikkaa Hartwallille?), joka olisi osoittanut, ettei bändi halua pelkästään rahastaa, vaan myös tarjota kaksi ikimuistoista keikkaa muualla kuin isolla ulkoareenalla ja auringonpaisteessa. Toiseksi oikeille faneille presaleen tulleet liput, eivät edes tarjonneet mahdollisuutta päästä A-katsomoon (varattiin VIP:eille ainakin osa ja tulivat vasta torstaina myyntiin?), joka olisi ollut kunnianosoitus faneja kohtaan. Kyllä vähän paistaa läpi voiton maksimointi eikä duunariasenne.. Bändin taholtahan käsittääkseni tuo katsomorajoitus tuli, ettei A-katsomo tullut tarjolle presaleen oikeille faneille, vaan "isokenkäisille" "mennään nyt katsomaan, kun ilmaiseksi pääsee" firmalippulaisille... Ja tietysti niille, joilla on millä mällätä...

2xHartwall = 26000 myytyä lippua, 1xOlympiastadion = 44000 mahdollista myytyä lippua. Jotakuin näin. Helppoa rahaa, vähemmillä keikoilla...

Aika näemmä muuttuu...

[Suotana]

^Mielestäni tulevan kiertueen Helsingin keikkajärjestelyt ovat aika kaukana duunariasenteesta. Ensin puhuttiin hallikeikoista (pari sisäkeikkaa Hartwallille?), joka olisi osoittanut, ettei bändi halua pelkästään rahastaa, vaan myös tarjota kaksi ikimuistoista keikkaa muualla kuin isolla ulkoareenalla ja auringonpaisteessa.

Kukas sulle on moista puhunut? Rautaneitolaisten haaveiluja lukuunottamatta.

[urho47]

^^Näin pystytään myös soittamaan suuremmalle yleisölle kerralla. Onhan se tullut selväksi ettei bändi halua tehdä enää mitään reiluja vuoden mittaisia kiertueita.

[mikkemies]

Mr. Brigattin kuulopuheisiin luotin, mutta mikään ei näemmä ole varmaa, vaikka puheitten takana olisi virallisiakin tahoja

viewtopic.php?f=1&t=4277&start=75" onclick="window.open(this.href);return false;

No näillä mennään, syön Maiden-kalsarini näin julkisena anteeksipyyntönä, kun uskoin huhupuheisiin totena...

[wossikka]

Ihan vain lyhyenä välikommenttina: katselin pitkästä aikaa Live after Deathia ennen Porin keikkaa ja olin täysin pöyristynyt siitä, kuinka päin honkia Bruce vetelee suuren osan biiseistä. En selvästikään ollut kuunnellut levyä aikoihin, koska tuo tuli yllätyksenä... Ennen se on pudonnut paljon paremmin. Toki Live after Death on levynä ja videona ihan legendaarinen ja bändin soitto on hienoa, mutta enpä taida pahoittaa mieltäni taas vähään aikaan noilla laulusuorituksilla.

Aivan samaa mieltä. 2000 - luvun B on yksinkertaisesti parempi vokalisti kuin 80 - luvun. Paluun jälkeen eli viimeiset 10 v. on ollut paljon päivittelyä B:n äänestä, jota olen ihmetellyt. Tai sitten korvissa vikaa ja toisaalta en ole kovin musiikillinenkaan.

[Rautapeto]

Aivan samaa mieltä. 2000 - luvun B on yksinkertaisesti parempi vokalisti kuin 80 - luvun. Paluun jälkeen eli viimeiset 10 v. on ollut paljon päivittelyä B:n äänestä, jota olen ihmetellyt. Tai sitten korvissa vikaa ja toisaalta en ole kovin musiikillinenkaan.

Brucesta ei tietysti lähde ihan samanlaisia sireeniääniä kuin 80-luvun alkupuolen levyillä. Minusta kuitenkin vaikuttaa, että hän tuntee ja hallitsee oman äänensä paljon paremmin kuin parikymmentä vuotta sitten. Tämän vuosikymmenen keikoilla ja livetallenteilla Brucen parempi äänenkäyttö kuuluu ennen kaikkea siinä, että hän jaksaa paneutua laulamaan biisit enemmän oikeaan säveleen kuin ennen eroaan bändistä. Etenkin LaD:lla hän vetelee vähän väliä mutkat suoriksi täysin välittämättä siitä, miten on laulanut biisin levylle. Ääni on kyllä LaD:lla kunnossa, mutta ei tunnu löytyvän tahtoa tai tekniikkaa viedä kaikkia biisejä kunnialla alusta loppuun.

Vahinko vain, että nykyään studiolevyillä Steve tuntuu haluavan laulattaa Brucea edelleen vähän samaan malliin kuin 80-luvulla - ja se ei aina toimi. Uudella levyllä esimerkiksi The Talismanin laulusuoritus on aika kireää vetelyä. Omilla levyilläänhän Bruce on saanut vedellä oman mielensä mukaan - ja se kuulostaa läpeensä paremmalta. Hyviä esimerkkiä löytyy toki TFF:ltäkin. Esimerkiksi Wild Windissä Brucen ääni kuulostaa helvetin hyvältä.

Tässä minun kahden pennin analyysini.

[QazKFD]

Vahinko vain, että nykyään studiolevyillä Steve tuntuu haluavan laulattaa Brucea edelleen vähän samaan malliin kuin 80-luvulla - ja se ei aina toimi. Uudella levyllä esimerkiksi The Talismanin laulusuoritus on aika kireää vetelyä.

Steven tavasta "laulattaa" Brucea voi olla montaa mieltä, alkujaan vaikka asian oikeasta laidastakin, mutta Brucen tuntemukset kyseisen kappaleen laulamisesta ovat ainakin yksinkertaiset; http://www.youtube.com/watch?v=gCQqwBUSetc&t=5m10s" onclick="window.open(this.href);return false;

Niin ja toimiihan se, vaikut pois korvista.

[Rautapeto]

Steven tavasta "laulattaa" Brucea voi olla montaa mieltä, alkujaan vaikka asian oikeasta laidastakin, mutta Brucen tuntemukset kyseisen kappaleen laulamisesta ovat ainakin yksinkertaiset; http://www.youtube.com/watch?v=gCQqwBUSetc&t=5m10s" onclick="window.open(this.href);return false;

Joo, minähän en tosiaan asian oikeasta laidasta tiedä, koska en ole ollut studiossa seuraamassa tapahtumia...

Hiukanhan tuo analyysiani nakertaa, kun Bruce sanoo "I love singing that song"... Täytyy palata asiaan, kunhan kirjoitan levystä jotain tarkemmin.

[QazKFD]

Hiukanhan tuo analyysiani nakertaa, kun Bruce sanoo "I love singing that song"... Täytyy palata asiaan, kunhan kirjoitan levystä jotain tarkemmin.

No eihän se nyt kamalasti sinun sanomaasi suorastaan nakerra, mutta tekee ainakin selväksi sen, että tehtiin studiossa mitä tehtiin tuolla kohtaa, niin ainakin maestro itse on tyytyväinen.

[Rautapeto]

Tää on jo pahasti off topic, palaan asiaan tarkemmin sitten, kun kirjoitan TFF:stä arvion, mutta nopea kommentti tähän vielä:

No eihän se nyt kamalasti sinun sanomaasi suorastaan nakerra, mutta tekee ainakin selväksi sen, että tehtiin studiossa mitä tehtiin tuolla kohtaa, niin ainakin maestro itse on tyytyväinen.

Toisaalta voihan lausuman "I love singing that song" käsittää yleisluontoisemmin niin, että hän nyt vaan tykkää vedellä tota biisiä (mistä on sitten jo päätelty sekin, että tota kuullaan livenä ensi vuonna). Voihan silti olla, ettei hän ole täysin tyytyväinen siihen, mikä suoritus levylle on päätynyt... No, hän ei kyllä sanallakaan tuossa anna ymmärtää, ettei olisi tyytyväinen levyversioon, vaan kehuu biisiä "it rocks".

Kuuntelin taas Talismanin ja nyt tuli kyllä sellainen olo, että Bruce olisi pystynyt laulamaan sen siistimminkin, jos olisi vain haluttu. Ilmeisesti porukalla on päätetty, että tämä aika karkean kuuloinen otto on ihan bueno. Onhan siinä toki meininkiä. Säkeistöt painetaan satalasissa.

[QazKFD]

Voihan silti olla, ettei hän ole täysin tyytyväinen siihen, mikä suoritus levylle on päätynyt... No, hän ei kyllä sanallakaan tuossa anna ymmärtää, ettei olisi tyytyväinen levyversioon, vaan kehuu biisiä "it rocks".

Jaksoit sitten itse kirjoittaa sen, mitä ite jätin kirjoittamatta ihan tarkoituksella

Juu, menee vähän aiheen ohi, kun ei kappaletta vielä ole livenä edes soitettu, saatika sitten livelevylle asti päätynyt.

[Koskenkorvasieni]

Nyt oli pakko pistää ääni Live After Deathille, sillä tässä topikissa tarjolla olevista vaihtoehdoista se on kaikkein klassisin ja paras, vaikkei Dickinsonin skaala ihan parhaimpiin korkeuksiinsa ylläkään. Tosin jos Kevin "Caveman" Shirley remiksaisi A Real Live Dead Onen ja Live At Donigtonin, voisivat ne olla melkolailla loistavia, nykyisellään ne ovat "vain" hyviä, kun soundipuoli jättää varsinkin rumpujen osalta toivomisen varaa...

[Tolppanen]

Tähän on sinänsä vaikea vastata, kun ei tiedä pitäisikö vastata enemmän sen perusteella mikä on fiilikseltään parempi, vaiko laadultaan tai sitten kenties settilistaltaan..(?) No kai se on jokaisen omassa harkinnassa, itse annan tuon fiilispuolen näytellä valinnassa suurta roolia ja vastaan Live After Death. On tullut kuunneltua aika helvetisti jossain välissä, tosin viime aikoina nyt on enemmän tullut renkutettua 666:sta eniten noista kaikikista liveistä.

Live Afterilla on jotenkin niin käsittämätön fiilis. Emmä tiiä mistä se tarkalleenottaen tulee. No kai nyt yhtenä tekijänä sitten ainakin on se settilista. Timanttia! Mutta kyllä esimerkiksi Brucen ääni on tällä levyllä kaikista heikoimmissa kantimissa, jos vertaa vaikka Rock In Rio:on. Aces High ei taipunut nuotilleen kohdalleen LAD:lla, esim. kertsissä jäädään kaivatuista taajuuksista. 666:sella Bruce taas venyttää uskomattomasti juuri niin kuin pitääkin. Sanotaanko nyt vaikka näin, että vaikka se komein ja korkein terä Brucen 80-luvun äänestä on hävinnyt, niin teknisesti ajatellen mies on parempi laulaja nykyään kuin silloin.

[scorpions]

Jaa a, eilen tuli kuluneeksi tasan 20 vuotta seuraavan albumin julkaisusta!


Olisi varsin mielenkiintoista kuulla neitolaisten, jotka ostivat heti ilmestyttyään A Real Live Onen mielipiteitä levystä tuolloin muutaman pyöräytyksen jälkeen Oliko pettymys Live After Deathin ja Maiden Englandin jälkeen vai maistuiko tuokin hyvin silloin 20 vuotta sitten?

Tässä hiukan bootleggia noilta ajoilta.
Iron Maiden - Saarbrucken, Germany 20.4. 93 Complete Concert
http://www.youtube.com/watch?v=KwqF8KN49mk

[Karpaasi]

Itse kuuntelin tuon levyn toki kauan sen ilmestymisen jälkeen, mutta kertakuunteluksi jäi. Kamala levy.

-edit: Eikun se taisi olla joko Real Dead One tai sitten tuo. Jompi kumpi niistä imi niin pahasti, ettei tehnyt mieli koskea tuplapaketin toiseenkaan levyyn.

[Jussi K]

Jaa a, eilen tuli kuluneeksi tasan 20 vuotta seuraavan albumin julkaisusta!


Olisi varsin mielenkiintoista kuulla neitolaisten, jotka ostivat heti ilmestyttyään A Real Live Onen mielipiteitä levystä tuolloin muutaman pyöräytyksen jälkeen Oliko pettymys Live After Deathin ja Maiden Englandin jälkeen vai maistuiko tuokin hyvin silloin 20 vuotta sitten?

Ansiokas idea! Vaikken itsekään pysty aivan täysin vastaamaan, sillä myöhäisempi & aikaisempaa tuotantoa sisältävä a Real Dead One ehti syksyllä(?) 1993 ilmestyessään vasta 1. Maiden-levykseni. Toki ostopäätökseen vaikutti myös paria vuotta vanhemmat kaverit, joilla oli No Prayer For The Dying ja SSOASS tulleet tiettyjen biisien osalta tutuiksi. Että 'kai tää nyt on hyvä bändi kun kaikki muutkin (kaverit) tykkää' (tästä muuten seurasi se myös useaan otteeseen hokemani täydellinen epätoivo The Number Of The Beastin kanssa, oman levyn ensikuuntelulla "TYÖNSIN KÄTENI PASKAAN!", mutta siitä on jossain toisaalla).

Sen ARDO:n kanssa kävi niin, että (Queen/Bon Jovi) diggailun ja kaiken muunkin ala-asteella poispyyhkäisseen Guns n' Roses -fanatismin aikana, kun luokkatoverini ja edelleen hyvä ystäväni Mikko näytti Saarenkylän a-a:n juhlasalissa taskussaan jostain syystä ollutta a Real Dead One -kasettia (orig.! )-minun mieleenjäänyt ensikommenttini oli "ethän sie edes tykkää Maidenista!" Hyvä asenne, ei mitään uusia itselle, eikä näköjään kellekään muulle myöskään kuuntelun kohteeksi.

No, soittimen kun itsekin sain, niin kas kummaa se Nintendoa pelaillessa oli nuo Trooper helsingistä, Transylvania, Prowler + loppupään ikihitit tehneet tehtävänsä, että niinpä miekin tuon CD-muodossa sitten (mahdollisesti talven vaihduttua '94 puolelle) ostin. Gunnareiden You Could Be Mine CDS ja Offspringin Smash olivat muuten levykokoelmani ainoat muut platat tässä vaiheessa, jäi mieleen kun serkku vittuili synttäreilläni -sattumoisin vkoa vaille 20 vuotta sitten, voisin lisätä!- sen "laajuudesta".

No, mutta sitten huomasin kompletistimieltäni miellyttävän, kevään 1994 aikana miten tällainen kysymyksessäoleva sisarjulkaisukin oli ilmestynyt ilmeisesti vähän Dead Onea aiemmin. Ja sehän piti saada myös. Onneksi luokallani oli myös tällainen kaveri, jolle puski kuukausittain Fazerin musiikkikerhon levypinoa, eikä Jaska niille kauheasti arvoa pannut. Muutoin ei varmasti olisi a Real Live Onesta 12 markkaa + NY Islandersin Mark Fitzpatrickin Score 1993-94 jääkiekkokortti maksuksi Mutta pidin sitä silloin hyvänä kauppana, kuten oikeastaan jokainen kerta kun noita edelleen hyllyssä (tottakai, vaikka orig. press FOTD ja POM tulikin joskus teininä myytyä, onneksi NPFTD vastaava jäi) olevia katselen.

Omista ensikuunteluista (ainoana kohtana kysymykseen vastaten) muistan, miten alkupuoli tuntui Dead Onea vastoin olevan pettymys, mutta jälkipuoliskolta löytyi niitä hiton hyviä melodioita sitten (The Evil That Men Do, Afraid To Shoot Strangers, The Clairvoyant, Fear Of The Dark) niin hyvin, että saattoi olla levyyn tyytyväinen. Varsinkin tuolla hintaa! Harris-Eddie on muuten itse CD:n pinnassa ollut aina erityisen hieno, olisi saanut olla muissakin kansissa kuin vain FOTD (Live) -sinkun.

Mutta summarum; en voi aiempiin livetallenteisiin Maidenilta verrata, mitä nyt samaisen Mikon luona olin LAD-VHS:ää katsellut, mutta se tuntui olevan muinaishistoriaa polvisukkineen ja otsiksineen (10 vuotta aiempi! ja kuka olisi uskonut tuon tulevan teinimuodiksi siitä 20 v. myöhemmin?) ja niille naureskelu vei melkein voiton musiikilta. Kuitenkin samalla tämä kaksikko jätti sen pysyvän kritiikittömyyden 'uusia rahastusjulkaisuja' kohtaan, kunhan homma pysyy vain järjen rajoissa. Sillä mie ajattelen aina, että uudella livelevyllä tai kokoelmalla on se vastaava 11-v. ostajansa, joka tutustuu sen myötä aiheeseen ja siitä julkaisusta, oli kuinka £$€-luokkaa hyvänsä, voi tulla ensiomistajalleen hyvinkin rakas kokonaisuus kun myöhemmin peilaa aihetta. Ja ne muistot mitä sen pariin palaaminen tuottaa!

[scorpions]

^Kiitokset varsin mielenkiintoisesta tekstistä, tälläistä hain takaa!

[A.Kivi]

Uutena ostin molemmat, taisi olla ekat Maiden -levyt, jotka ostin cd-versioina. Vinyylit tuli hommattua vasta paljon myöhemmin, kuten vanhemmista levyistä cd:t.

Muistan oikein hyvin, kun sunnuntain lista-ohjelmassa tuli radiosta "Be Quick Or Be Dead" -liveversio, kun oltiin silloisen tyttökaverin kanssa ajelemassa mun Saab ysikutosella jostakin johonkin. Versio pärähti molemmille aivan totaalisesti.

Olihan ne kaikin puolin hienot julkaisut sillon aikoinaan. En pitänyt niitä millään muotoa rahastuksena, enkä pidä vieläkään. Enkä Doningtonia.

Mielestäni nää oli aikanaan ihan perustellut levyt, vaikka Bruce ja bändi eivät kaikin osin ihan elämänsä vedossa jatkuvasti niillä olekaan. Kovasti niitä tuli luukutettua.

[The Alchemist]

Meikäläiselle toimii jokainen Maidenin livelätty tavalla tai toisella. Death on the Road oli ensimmäinen omistamani livelevy Maidenilta, joten sillä on sen vuoksi omanlaisensa arvo kuten myös A Real Dead Onella ja A Real Live Onella, jotka olivat paitsi ensimmäisiä Maidenin levyjä myös ekoja livelevyjä joita koskaan kuuntelin. Raising Hell on ihan kelpo tekele mutta jotenkin välittää entistä enemmän viestiä siitä, että Brucella ei ollut mielenkiintoa laulaa tuolloin Maidenissa. Live at Donington menettelee ja Live After Death on omanlaisensa legenda, mutta Brucen laulanta on kehittynyt huimasti sitten vuoden 1985. Äänestyksen puolesta vastaan siis Rock in Rio, mutta tuorein livekiekko eli En Vivo! kirii jo todella lähelle, bändi soittaa suvereenisti ja iloisella mielellä läpi keikan ja The Final Frontierin biisimatsku toimii livenä erinomaisesti. Myös Flight 666:sta pidän koska kyseisellä rundilla jonka aikana levy on taltioitu niin näin Maidenin ensimmäisen kerran itse livenä.

Onko mahdollisuuksia lisätä tuohon äänestykseen Flight 666 ja En Vivo?

[asa]

Lisäsin Flight 666 ja En Vivon, ja samalla se näköjään nollasi äänestystulokset. Jokainen äänestäköön uudestaan, jos jaksaa.

[QazKFD]

Lisäsin Flight 666 ja En Vivon, ja samalla se näköjään nollasi äänestystulokset. Jokainen äänestäköön uudestaan, jos jaksaa.

Samalla siihen olis tietenkin voinut lisätä ton Maiden England '88:n myös, kun kerran on ilman kuvaakin tarjolla nykyään.

[Jussi K]

Heh, en tiedä olinko tämän ketjun/alueen a Real Dead Onea koskevissa viesteissäni kaivannut tuota jo, mutta yllätyin kun viime viikonlopun festarisälää (nauha, aikataulu, jne) yleensä keikkalippuja säilövään ex-kenkälaatikkoon laittaessani löysin sen pohjalta ko. CD:n mukana tulleen sukupuu-julisteen!

Eikä ole koskaan ollut edes seinällä, toisin kuin Helloweenin '96 & '98 slipcasejen levynkansijulkat samassa koossa, joissa noita sinitarran rasvatahroja näkyy toisella puolella. Mutta niin sitä saa käytöstä jälkiä ollakin. Varsinaisesti olin etsimässä GammaRayn Powerplantin vitin isoa, levykauppapromoon käytettyä julistetta, saa toimistohuonekin vähän virkistävää violettia seinälle!

[Identity]

Flight 666. Koko kiertue oli mahtava, bändi mahtavassa vedossa, mutta suurin kunnia menee Dickinsonille. Aikas paljon hienommin menee Aces High:t ja muut. En olis kyllä pistäny pahakseni jos noi nauhotukset ois tehty kiertueen viimeisiltä osiolta ja mukaan ois tullu Wrathchild ja Phantom of the Opera

[CMN]

Rock in Rio ja Beast Over Hammersmith vähän eri syistä. Olin Rock in Rion ilmestyessä teini-ikäinen, Maiden-fanitukseni oli zeniitissään ja tulihan tuota luukutettua aivan käsittämättömän paljon - välispiikit lähtevät yhä ulkomuistista yms. Dickinsonin ja Smithin paluu, uusi levy vyön alla ja neljännesmiljoona brasilialaista aivan apeshit bändistä heti ensitahdeista alkaen lujittavat jotenkin tuota jonkinlaisena uuden tulemisen kruununjalokivenä tai voimannäytteenä. Tällä on lisäksi sellainen henkilökohtainen arvo, että objektiivisesti tarkastelu on ihan mahdotonta.

Beast Over Hammersmithilla puolestaan kuuluu nälkäinen bändi tiukimmassa kokoonpanossaan niin tikissä kuin voi olla. Ei mitään laiskanpulskeaa stadionrokkausta vaan kunnon ajoa. Repeilyttää joka kerta kun Burrin snarefilli sylkee bändin lavalle sekunnin murto-osassa - kunnon höntyilyä. Bruce laulaa uutena naamana prinssitukka heiluen paremmin kuin ikinä missään tämän jälkeen ja koko bändillä on älytön soittokiima päällä. Videomuodossa tämä on myös parhaiten kuvattu ja editoitu Maiden-keikkajulkaisu todella kauniilla ja lämpimällä kuvanlaadulla. Ajankuva on myös mahtavaa kun 80-luvun alun finninaamat jonottavat keikalle farkkutakeissaan ja pätseissään. Hammersmith on näistä kahdesta ehdottomasti paljon parempi, mutta Rio oli minulle aikoinaan "se" livelevy.