Uskaltauduin nyt kuitenkin kuuntelemaan levyn 6. kerran ja tässä mietteitä tuon kuuntelun jälkeen (kirjoitin muistiinpanoja levyä kuunnellessani).
Tässä kappalekohtaiset analyysit (ja arviot kouluarvosana-asteikolla 4-10):
Satellite 15 (intro) (7-8)
Tämä on kyllä erikoinen ja hieno aloitus albumille. Todella epätyypillinen ratkaisu Maideniltä. Avaruuteen mennään ja tällaista kamaa voisin kuunnella vaikka koko albumillisen verran. Tästä jotenkin pidän. Vaikka onhan tämä omituinen. Toimii silti! Ekalla kuuntelukerralla olo oli aika WTF! Ja sitä se on vieläkin. Erillinen kappalehan tämä intro olisi pitänyt olla.
The Final Frontier (5 1/2)
Joku sanoi, että tätä ei olisi kannattanut laittaa levyn aloitusbiisiksi ja olen hänen kanssaan aivan samaa mieltä, sillä erotuksella että sen olisi voinut samalla itseasiassa jättää koko levyltä pois. Erillisenä rallina tämä voisi jotenkin toimia, vaikka vaan jonkun "Viruksen" tyylisenä sinkku/videobiisinä (HUOM! Virus nyt on ihan vitun kova biisi, enkä todellakaan kappaleena voi asettaa näitä mitenkään samalle viivalle). ISO pettymys tämä on silti sen intron jälkeen ja tunnelmaltaan kertakaikkiaan aivan liian erilainen biisi, juurikin tuon Satelite-intron jälkeen. Suurin ongelma on kappaleen junnaavuus, kokoajan jauhetaan samaa yksinkertaista riffiä, josta tulee ÄKKÄDÄKKÄ mieleen(!) Laulut nyt on ihan menettelevät, mutta kertosäe on todella, todella ärsyttävää toistoa. (Vaikka pidänkin toistosta joissakin Blaze-kauden biiseissä). Ei tämä sittenkään nyt ihan nelonen ole. Weekend Warrior on silti parempi.
El Dorado (8-)
Ekalla kuuntelukerralla en pitänyt tätä kovinkaan kummoisena kappaleena. Menin jopa toteamaan, että "ihan paska"! Mutta vähän enemmän kuunnellessani tätä, pakkohan tästä on tykätä. Iron Maidenillä on sentään edes yksi kunnon HEAVY-biisi levyllään. Sitä on nyt jykevä "El Dorado". Se ylivoimaisesti mielenkiintoisin ja dramaattisin kohtaus tällä albumillakin löytyy juuri tästä biisissä, nimittäin se jylhä väliosa, joka alkaa rytmeineen ja kikkailiuineen. Pääriffin pumputuskin on kunnon headbang-osastoa. Toimii! TÄLLAISTA meininkiä kun levyllä olisi enemmänkin, niin kyllä lähtis... mutta ei! Mutta "oi jospa...". Yksi seikka vielä: Alkurypistys sen edellisen kappaleen loppurypistyksen jälkeen toimii, eli olen hieman eri mieltä siitä, että tuo tuossa biisin alussa oli huono juttu. Siinä tulee yhtenäisyyden tuntua kappaleiden välille (ei edes huomaa kun kappaleet vaihtuvat), samoin, kuin 7-8 kappaleiden vaihdos, jotka menee kanssa ihan putkeen. Sen henkilön kanssa olen samaa mieltä, joka sanoi, että tämän olisi pitänyt olla se kappale, joka lähtee alkuintron jälkeen. Pakko myöntää, että levy olisi lähtenyt siten paljon paremmin käyntiin. Itse asiassa koko Final Frontierin, samoin, kuin 4-5 muuta biisiä olisi pitänyt tiputtaa albumilta, niin sitten ois hyvempi kokonaisuus...)
Coming Home (5)
Ballaadit ei kyllä oikein kuulu Iron Maidenille. Itseasiassa power ballad-osastolla Maiden on onnistunut vain kerran : "Wasting love"... ja toisaalta tietenkin debyytin "Strange World" on myös aivan mahtava biisi... Aika vähän silti Coming Home kuulostaa Iron Maiden-kappaleellta. Brucen b-puolen jämäbiisi. Tämä on sitä osastoa, joka hänen mielestään olisi pitänyt julkaista "Deja vú":n tai "Lonliness":n tilalla vuonna 1986(?). Tietenkin toivoa sopia, ettei sentään näin ole. Silti tuntuu, että Bruce on nyt tuonut jotain ideoitaan soolouraltaan Iron Maideniin ja eihän se tietenkään toimi. Tekisi mieli antaa biisille nelonen, mutta ei se nyt aivan niin huono ole. Tosiaan Brucen soolokamaa, ei Maideniä! Ei myöskään todellakaan vedä vertoja yhdelle Scorpionsin kaikkien aikojen kovimmalle kappaleelle, joka sattuu olemaan samanniminen.
The Alchemist (4 1/2)
Levyn huonoin kappale, kertakaikkiaan turha. "Man on the Edgen" ja tyyliin "Be quick or be deadin" suuntainen teos, jossa ei ole tippaakaan samanlaista draivia ja meininkiä kuin niissä ja se pistää miltei vihaksi. Itseasiassa tämä on aivan superjämäbiisi. Tässä on ollut ideat vähissä. Ei tästä oikeasti olisi ollut edes sinkun b-puoleksi... Itse asiassa niistäkin löytyy PAALJON parempia vetoja, kuten esim. X Factorin aikainen "Judgement day"(!) - Mikä Rockeri?
Isle of Avalon (6)
En voi käsittää, että miten paljon (ja MIKSI) tätä biisiäkin on hehkutettu! Ei vain aiheuta mulle mitään muuta, kuin nukahtamisen ja päänsäryn oireita... Keskinkertaisuudessaan paitsi liian pitkä ja progeilevan maalaileva, myös yksi huonoimpia kappaleita sitten... vuoden 1992 (enkä sanonut, että se nyt olisi ollenkaan kaikkein huonoin vuosi, mutta "The Apparition"... ehkä on aika lähellä tätä tasoa). Tästä alkaisi muuten nukkumattiputki... ellei 2 ylläriä pelastaisi osittain albumia: "Starblind" ja "The Talisman".
Starblind (7 1/2)
Tässä on mielestäni nyk. levyn toiseksi paras biisi, itse asiassa levyn paras EPIC-biisi, jos tuo nyt on oikea sana kuvaamaan näitä 8-9 minuutin teoksia. Tuohan alkaa jo olemaan aika peruskauraa nyk. Maidenille. Mielenkiintoiseksi kappaleen tekee juuri tuo progemeininki. En nyt sitten tiedä miksi se kolahtaa eniten. Tässä on vain "SITÄ JOTAIN" (X-Factoria, heh). Tämän kappaleen ansiosta levy ei ole PASKA, vaan ainoastaan
paskahko Iron Maiden-albumi
The Talisman (7)
Tämä kappale on oikeastaan aika OK. Sen melodiset osiot ja bassokuviot ovat melko perinteistäkin Maideniä. Oliko tämä Gersin sävellys? Noh, ainoastaan "Westward the tide, Westward we sail on, Westward the tide, Sail the Talisman"-eli itse kertosäe töksähtää korvaani (joku muu täällä kehui sitä...?)...eikä viimeiseksi Brucen laulusuorituksen takia. NOH, on tässä yrityksen makua. Kaikenkaikkiaan ei ihan huono. On Maiden tehnyt silti mieleenjäävempiäkin biisejä ihan 2000-luvullakin.
The Man who would be King (6)
Intro on melko ok, mutta ei tuo mieleeni likitäydellistä The X-Factoria saatika sitten Somewhere in Time:a. Biisi ei aluksi meinaa lähteä käyntiin, eikä tästä tahdo hyvällä mielikuvituksellakaan jäädä oikein mitään mieleen. Jossain mielessä tämä on sellainen keskinkertainen tekele. Kun luin kappaleen sanoja, ajattelin, että on tässä jotain ideaa - mutta silti, pituutta on taas aivan liikaa, enkä ymmärrä muutenkaan tämän kappaleen hehkutusta. Ei silti yhtä huono kuin levyn päätösbiisi.
When the wild wind blows (5-)
Sana kaunis ei kuulu Iron Maideniin. En halua pitää Iron Maidenin kappaleita kauneina, vaan ilkeinä. Tämä kappale kuitenkin yrittää olla kaunis! Jos se olisi vaikkapa jonkin suomi-rock bändin biisi ja tulisi radiosta, voisin kuunnella sitä toisella korvalla. Mutta Iron Maiden-yhtyeen levynpäätösraitana kappale on auttamattoman tylsä. Alan toivomaan, että se maailmanloppu tulisi tätä kuunnellessa.
Ainut järkevä kohta tulee biisin keskellä. Väliosiossa on jotain ideaa, mutta lopulta biisin kaari puhaltuu tuulen mukana helvetin kuuseen. Kappaleen loppu vain ikäänkuin haihtuu pois ja kuullaan jälleen kerraan se "Did you know"? I know! Surkein ja tylsin Maidenin albumin lopetus koskaan. Ennen kaikkea tässä on ainekset 4-5 minuutin kappaleeseen, mutta kestoa on nyt 11 min! Kenties Iron Maidenin huonoin levytetty kappale koko heidän urallaan. Että silleen... PS. Ai niin levyllä oli jo "The Alchemist"... SHAISSE!
Keskiarvo :
5,6 / 10
Sijoitus : Iron Maiden listan 15. sija.
***
Puintia:
Päällimmäinen asia, jonka haluan sanoa on se, että ei tämä levy aivan toivottaman huono ole. Se on erilainen, hieman omituinen ja Maidenin katalogissa keskinkertainen tekele. Maidenin 15. paras albumi. Joistain biiseistä olisi ainesta vaikka miksi mammuteiksi, mutta lopulta ne eivät ole omasta mielestäni tarpeeksi monipuolisia rakenteeltaan, eivätkä biisien eri osaset kanna koko albumin keston ajan. Aiempi vertaukseni Queensrÿcheen on mielestäni edelleen aika osuva, sillä joistain 2010-luvun Maidenin ratkaisuista tulee todella mieleen joku "Operation Mindcrime" tai vastaavat teokset. Sillä erotuksella, että ei tuossa nyt ole onnistuttu alkuunkaan. Mutta se siitä, Iron Maiden on päivittänyt itsensä 2010-luvulle ja mietin tuossa yksi päivä, ettei se varmaan ole omasta mielestään epäonnistunut (toivottavasti)...ja hyvä niin! Silti toivoisin vielä huomattavasti hienompaa lopetusta yhtyeelle. Sillä
dinosaurus on tällähetkellä mielestäni kuvaava sana, jos puhutaan Iron Maidenistä studioyhtyeenä 2000-luvun jälkimmäisen puoliskon jälkeen. Livenä yhtye osaa kuitenkin edelleen sen, minkä he ovat osanneet yli 30 vuotta, joten ei toivo ole täysin mennyt. Ainakin kerran vielä... ellei toisenkin. Kaikkiaan levy olisi parempi, jos se olisi myös Maidenin lyhyin koskaan (Iron Maiden mittapuulla jonkin sortin EP, Slayer-mittapuulla albumi)
1. Satellite 15... (4 ja risat)
2. El Dorado 1 06:49
3. Mother of Mercy 05:20
4. Starblind 07:48
5. The Talisman 09:03 (näiden kappaleiden keskiarvo
7,5)
33,5 min (Iron Maidenin lyhin albumi ikinä, 4 min lyhyempi kuin "Iron Maiden")
Polttakaa mulle joku tollainen CD? Anyone? Niin ja HUOM! The Final Frontier tosiaan pitää jättää pois kanssa.