Maidenin muuttumattomuus

[Peke]

Tyylikäs ja ajatuksia avaaja postaus Toveri Jyyd.

Thanks

[Fast-Eddie]

Live after deathiin saakka kaikki meni putkeen. SIT:sta jää jotensakin puolivillainen jälkimaku. SIT olisi pitänyt olla se levy, jolla Maiden olisi rikkonut oman muottinsa, niinkuin Bruce joskus sanoi. Sen sijaan se oli "vaan uus maiden-levy". Onhan siellä erilaista tavaraa, mutta silti aina, kun sitä kuuntelee, tulee tunne, että ei tämän ihan näin pitänyt mennä... monet on varmasti eri mieltä... Oikeastaan vain WY, SIASL ja ATG ovat sellaisia raitoja, joita tulee useammin kuunneltua.

X-factorista saa samanlaiset vibat. Bändillä olisi ollut hyvä tilaisuus aloittaa kokonaan puhtaalta pöydältä, mutta tuntuu, että touhu jäi puolitiehen. Bändin pitäisi suhtautua tekemisiinsä analyyttisemmin; Harris on sanonut, ettei ne touhujaan analysoi, tekee vaan. Harrisin päätösvaltaa voisi karsia muutenkin, kun äijä ei tee enää kun pari biisiä per levy. (No joo, jos 'Arry ei olisi aina ollut 'Arry, ei Maiden tietysti olisi kovin pitkälle päässytkään.)

Kuitenkaan ihan viiden tähden levyä ei ole tullut 7.sonin jälkeen, eikä äijät vanhasta muotista varmaan saakaan enää puristettua. Caveman-trilogia on kuitenkin näin vanhalle bändille pirun kova saavutus.

[Infinite_93]

Onhan Iron Maiden muuttunut vähän väliä.

Iron Maiden ja Killers olivat NWOBHM:a. Levyt olivat hyvin samankaltaisia, varmaan jo pelkästään siitä syystä olivathan molempien albumien kappaleet olleet olemassa jo useita vuosia.

The Number Of The Beast oli aika selkeä muutos jo pelkästään laulajan vaihtumisen ansiosta. Laulajan vaihdoshan tehtiin jo osin siitä syystä että tyyliä saataisiin vaihdettua. Uusi laulaja toi muutoksen lauluihin ja muutenkin musiikista ravisteltiin punkmaisuus pois ja jäljelle jäi heavy. Tyyli jatkui lähes samana vielä kaksi seuraavaa albumia eteen päin. Olihan 2 Minutes To Midnight jo aika rokahtava ja ei niin raskas.

Somewhere In Timessä mukaan tulivat syntikat, jotka kyllä jäivät loppupelissä aika vähäisiksi alku intron hyminöiksi. Tokihan näin saatiin tunnelmaa luotua. Olihan tämä myös aika lailla teemalevy mitä Iron Maiden ei ollut liiemmälti vielä tehnyt tähänkään päiväään mennessä. Seventh Son Of A Seventh Son jatkoi aikalalla samoilla linjoilla mutta syntikoita oli tuotu enemmän esille ja tunnelma vaihtunut hieman pirteämmäksi.

No Prayer For The Dyingissä oli samaa punk henkeä kuin kahdessa ensinmäisessä levyssä, Brucen äänessä oli räkämäisyyttä ja kappaleet hieman yksinkertaisempia. Tyyli jatkui aika samanlaisena Fear Of The Darkissa. Kappaleet eivät olleet enää yhtä yksinkertaisia ja punkia oli vähennetty mutta leyt ovat tunnelmaltaan aika lähellä toisiaan.

The X Factorilla bändi teki suurenmuutoksen synkenpään suutaanpäin. Kappaleet olivat synkkiä musiikiltaan, sanoituksiltaan ja sitä myöten myös tunnelmaltaan. Virtual XI ei ollut enää niin synkkä mutta samoilla linjoilla jatkettiin.

2000-luvulla taas on kokeiltu vähän sitä sun tätä. Kuten Journeyman, joka siis on ainut kokonaan akustinen kappalen Iron Maidenin tuotannossa, ja Paschendale. A Matter Of Life And Death taas on ehkä raskain levy Maidenilta.

Vai ei ole Iron Maiden muuttunut. Onhan se, ja juuri sopivasti eikä muuttanut koko konseptiaan. Tämä on juuri se järjetys jossa minä levyt luokittelen (siis tässä kappalejaossa). Juuri tällainen muuttuminen on hyvästä; bändi tuntuu koko ajan tuoreelta mutta ei vaihda liikaa suuntaa ja suututa kaikkia. Ja on yksi asia mikä Iron Maidenissa ei saa muuttua ja sen on basso. Sen pitää kuulua aina ja ikuisesti eikä sitä saa miksata kuulumattomiin.

Up The Irons!

[Salamalla ratsastaja]

Kuten edellä mainittu, onhan Maiden urallaan ottanut AIKA radikaaleja muutoksia. Ei mitään varsinaisia tyylin muutoksia, mutta huomattavia muutoksia kuitenkin. 2000-luvulla on tämä tyyli ehkä vähän jämähtänyt paikoilleen. Minulle kyllä maistuu ihan tämänhetkinenkin Maiden. Ei tarvi muuttua. Ei ainakaan radikaalisti.

[scorpions]

Uudelta levyltä löytyy kyllä mukavasti uusiakin sävyjä sieltä täältä, lähinnä kitaraosuuksista, mutta jos Maiden vielä tekee uuden rieskan tulevaisuudessa, niin rohkeasti vaan uusia tuulia mukaan musiikkiin...olisiko viimeisen Maiden levyn kentiäs aika olla se kuuluisa Country/Western tyylinen pläjäys? Ei yhtään biisejä ennakkoon mihinkään, kyllähän sekin myisi varmasti ja olisi mukava pikku yllätys faneille.

[asa]

.olisiko viimeisen Maiden levyn kentiäs aika olla se kuuluisa Country/Western tyylinen pläjäys?

Iron Maiden goes Metallica? Ei kiitos.