Paras Final Frontierin biisi?

[Meadow]

Levy on ollut muuten pienoinen pettymys, mutta Starblind on aivan uskomaton kappale. Paras Iron Maiden-biisi sitten kultaisen 80-luvun. Vangitseva tunnelma, mahtavia melodioita ja riffejä, upea sanoitus. Täysi kymppi.

[Jii]

The Man, The Wild Wind, Starblind, Talisman ja Mother iskee koviten. Ääni Manille.

[Bruusbruus]

Isle Of Avalon ehdottomasti. Iskee kuin miljoona volttia.

[meideni]

The Talisman.

Aivan järkyttävän hyvä biisi. Uskomaton melodia, sanoitus, Brucen ääni, you name it!!!!!!

[Beast Doctor 661]

Mun mielestä ehdottomasti se on When The Wild Wind Blows! Siinä on asennetta. Ja sanojen synkkyydestä huolimatta, se on positiivis henkinen biisi. Ja tarpeeksi tarttuva, tunteellinen ja groove.










satan is a loser ... nobody swims in a Lake Of Fire. Jesus Christ is The Way, Truth And Life.

[One]

El dorado, tällä hetkellä.. tuntuu vaihtuvan vähän joka päivä Toimii livenä kyl aivan sairaan hyvin. Tarttuva/menevä biisi ja kertosäe.

[Assasin]

Vielä en uskalla äänestää, sillä mielipiteeni levystä ja biiseistä vaihtuu koko ajan. Tällä hetkellä paras on WTWWB loistavine lyriikoineen ja melodioineen.
Itselleni eivät ole kyllä yhtään avautuneet biisit Starblind ja Isle of Avalon, vaikka monet ovatkin niitä hehkuttaneet. Ehkä enemmällä kuuntelulla alan pitää niistä, mutta tällä hetkellä ei vaan natsaa. Sen sijaan pidän The Alchemistista, jota on täällä paljon haukuttu.

[Summerganon]

^Alchemist kolahtaa täälläkin lujaa. Ne melodiat ja sanat sopivat niin hienosti yhteen ja Bruce laulaa hyvin. Eihän tässä sellaista menoa ja energiaa ole, kuin esim. Moonchildissa, mutta tämä onkin ihan erilainen biisi. Tykkään ja kovasti.

[Omar]

Itse olen nyt kuuntelu kuuntelulta tullut siihen tulokseen että pidän Talismanista eniten. Upea sävellys, gersin pointsit nousivat taas urakalla. Kakkosena kiitää luultavasti When the wild wind blows, tunnelmaltaan ja lyriikoiltaan mieletön biisi.

[myyry]

Coming Home.

[asa]

Coming Home.

Miksi? Voisit yrittää hieman perustellakin.

[myyry]

Coming Home.

Miksi? Voisit yrittää hieman perustellakin.

Johtuisikohan näistä Taistelu Englannista-muisteloista, joita on tässä viimeaikoina ollut ilmailualan lehdissä ja niitä tullut luettua, että ko. kappalen sanat iskevät ja tunnelmaan pääsee helposti kiinni. Kappale kasvaa loppua kohti, se ei kuulosta entisen kertaukselta, tasapaksulta tai ylipitkältä, sen voi kuvitella toimivan hyvin keikalla. Toki kappale voi kertoa myös avaruuden laidoilta palaamisesta, mutta minulle tämä on Aces Hightin kypsempi versio, kun agrenaliini alkaa haihtua ja Spitfiret ovat kääntyneet aamuyössä kotikenttää kohti...

[QazKFD]

Aces Hightin kypsempi versio, kun agrenaliini alkaa haihtua ja Spitfiret ovat kääntyneet aamuyössä kotikenttää kohti...

Agrenaliinia tarvis tännekkin, että sais samanlaisen vision tuosta biisistä!

Kuten tästäkin voit lukea, aika monella on selvästi toisenlainen visio kappaleen sisällöstä, ottamatta nyt kantaa tulkintasi paikkaansapitävyyteen.

[SPD10]

Starblind iskee tällä hetkellä kovimmin. Toimii alusta loppuun, ei ole turhia osia kuten monissa muissa The Final Frontierin biiseissä, eikä myöskään ole venytetty liian pitkäksi. Toki mittaa on 7:48, mutta kantaa koko pituutensa. Jotkut ovat tuosta Infinite Dreams-vivahteesta maininneet; jos biisi muistuttaa hieman bändin parasta kappaletta, niin eihän se silloin voi olla huono!

[cuomi]

The Talismanin ja WTWWB:n väliseksi kähinäksi jäi mutta ehkä kallistuin ensimmäiseen kuitenkin enemmän. Jotenkin kaikki toimii ja ilopissan tuo kuunnellessa. Mitä nyt intro on vähän tuota Legacyn jälkilämmittelyä mutta eipähän pääse häiritsemään.

[Hammer]

When the Wild Wind Blows vie voiton viime metreillä The Talismanista. Tunnelmallinen biisi, josta ei löydy sekuntiakaan täytettä. Upeat lyriikat, mielettömän hienot melodiset kitarajutut ja Steven täydellinen kolinabasso tekevät kokonaisuudesta ylivertaisen. Myös Brucen tulkinta vetää sanattomaksi. Tätä olisi pakko kuulla keikoilla, mutta eiköhän se Harrisin biisinä ja levyn päätösraitana olekin settilistaan murtautumassa.

[Flanker]

Perhanan Talismaani on nyt pilannut kaksi työpäivää putkeen soimalla koko ajan päässä. Kait se on sitten se paras biisi. Ihan pikku huomauttamista siitäkin löytyy, mutta mielestäni ainakin yhtä hyvä kuin mikä tahansa biisi edellisellä levyllä ellei parempikin. WTWWB on kyllä sekin mahtava. Muuten erinomaista Starblindiä vaivaa hiukan sama kuin Longest Dayta, eli liikaa toistettu kertosäe rupeaa jossain välissä ärsyttämään. Jossain välissä varmaan tulee laitettua tarkempi arvostelu koko levystä. Etukäteen voin jo sanoa että puutteista huolimatta plussan puolelle jäädään.

[Jeeves]

Jos vain suinkin pystyisin äänestämään, menisi ääni Starblindille. Todella erikoinen eikä tyypillinen Maiden-veto, mutta silti bändi kuulostaa tasan itseltään. Biisin rakenne on mahtava. Intro on ihan hyvä, ennen kaikkea sopivan mittainen. Sitten pärähtääkin sellaista riffiä jotta oksat pois. Säkeistö on erikoinen, mutta jumaliste kun potkii. Hienoja kitarajuttuja kuultavissa, kuten läpi koko biisin. Pikku sooloilut siellä täällä laulun taustalla ja säkeistöjen välissä ovat herkkua. Soolo-osuus on mainio, varsinkin sen lopussa tulevat tuplakitaramelodiat. Kympin arvoista meininkiä.

Ei Starblindista monikaan kauas jää. Tässä nopeasti heitettynä pisteet joka rallista:

1. Satellite 15... TFF 4/10
2. El Dorado 7½/10
3. Mother Of Mercy 9/10
4. Coming Home 6½/10
5. The Alchemist 7/10
6. Isle Of Avalon 8/10
7. Starblind 10/10
8. The Talisman 9½/10
9. The Man Who Would Be King 9/10
10. When The Wild Wind Blows 9/10

[Brain Damage]

Aktivoidutaanpas taas kirjoituspuolellakin uuden levyn kunniaksi. Kova ja tasainen levyhän tämä on, en heikkoa biisiä löydä hakemallakaan. Parhaan kappaleen tunnustus on kuitenkin ojennettava Starblindille, oli suosikkini ensimmäisen pyöräytyksen jälkeen ja on sitä edelleen, täydellinen biisi kyseessä. Tämänhetkinen ranking näyttää jotakuinkin seuraavalta:

1. Starblind
2. When The Wild Wind Blows
3. The Talisman
4. Mother Of Mercy
5. Isle Of Avalon
6. El Dorado
7. The Man Who Would Be King
8. Satellite 15... The Final Frontier
9. Coming Home
10. The Alchemist

[Daelos]

Onhan tuo lätty nyt parikymmentä kertaa pyörähtänyt niin tällä hetkellä oma lista:

1. Isle of Avalon
2. The Talisman
3. Coming Home
4. Starblind
5. When the Wild Wind Blows
6. El Dorado
7. The Alchemist
8. Mother of Mercy
9. The Man Who Would Be King
10. The Final Frontier

Kaksi ensimmäistä ihan tajuttoman upeita biisejä. Isle of Avalon on kuin RotAM:in mahtava reinkarnaatio, toimii! Coming Homea vihasin aluksi mutta nykyään kyllä diggaan, varmaan aika henkilökohtainen biisi Brucelle. Kokonaisuutena kyllä kova levy!

[nickorules]

Iänestys ei vieläkkään toemi.

Mutta sanon, että lopetusnelikko kokonaisuudessaan. En osaa valita parasta.

Kaikki biisit iskevät, paitsi Satellite 15.

[OsmaGunner]

Tämän hetkinen tilanne meikäläisen rankingissa:

1. Isle of Avalon
2. Coming Home
3. Mother of Mercy
4. The Talisman
5. The Man Who Would Be King
6. El Dorado
7. The Final Frontier
8. The Alchemist
9. Starblind
10. When the Wild Wind Blows

Tuossa järjestyksessä biisit tällä hetkellä uppoaa. Tämän levyn biisit ovat alun paskaintroa lukuunottamatta hemmetin hyviä kaikki, joskaan kokonaisuutena ei ehkä ihan päästä AMOLAD:n tasolle. Jos arvostelisin levyn, niin kaikki biisit saisivat vähintään 3/5, mutta toisaalta en usko että täysiä pisteitä menisi millekään biisille tällä hetkellä. Tuo biisijärjestys muuttuu varmaan päivittäin vielä tässä vaiheessa. Huomenna joku Starblind on varmaan ykkösenä.

[Lappis]

Davelle ääni ja helposti.
The man who would be king levyn aikalailla selvästi paras kipale ja parasta Davea kautta aikojen. The Talisman ei kauaksi jää kuitenkaan.
Smithin sävellykset ei tällä levyllä kokonaisuutena vakuuta. Heikointa Smithiä koskaan loppupeleissä, vaikka miehen tekemät biisit ihan kelpo suorituksia ovatkin. The Wicker Manin kaltaista yksinkertaista nerokkuutta on vaikea ylittää

[Jerky]

WTWWB

Piisi ei tunnu yhtään niin pitkältä kuin se on. Bruce malttaa pysyä hyvänkuuloisessa rekisterissä. Laulumelodiat hienoja ja samoin kelttiteemat. Pidän myös siitä hienosta groovesta piisin keskivaiheilla. Kaikki osat sopii toisiinsa ja tuntuvat loogisilta.

[nickorules]

Davelle ääni ja helposti.
The man who would be king levyn aikalailla selvästi paras kipale ja parasta Davea kautta aikojen. The Talisman ei kauaksi jää kuitenkaan.

Ja nyt minä en sano kuin että komppaan, tosin arvostan Still Lifen kovemmaksi.