The Final Frontier albumikeskustelu

[Justice]

Onko muut huomannu, että Starblind kuulostaa ihan joltain Maidenin biisiltä...

Aika jännä huomio

Tyly kuitti!

Infinite Dreamsia tuossa porukka oli kuullut täältä lukemani perusteella ainakin?

Ittelläki tuli toi Infinite Dreamsin "... in Heaven or in Hell?" kohta mieleen.

[Jerky]

DoD olisi tosiaan ollut parempi levy jos pari-kolme heikompaa rallia olisi sieltä karsittu.

Niin... ja Montségur, Gates of Tommorrow, New Frontier ja Face in the Sand Age of Innocencestä oon jollain perverssillä tavalla digannut aina, mutta eipä sekään mikään voittajahevonen todellakaan ole.

Minusta heikoimmat piisit DODilla on Dance of Death ja Wildest Dreams.

[\../Juho\../]

DoD olisi tosiaan ollut parempi levy jos pari-kolme heikompaa rallia olisi sieltä karsittu.

Niin... ja Montségur, Gates of Tommorrow, New Frontier ja Face in the Sand Age of Innocencestä oon jollain perverssillä tavalla digannut aina, mutta eipä sekään mikään voittajahevonen todellakaan ole.

Minusta heikoimmat piisit DODilla on Dance of Death ja Wildest Dreams.

Mitä ihmettä minulla taas levyn kärkiluokkaa. Varsinkin ensimmäinen ja jälkimmäinen ei ehkä ihan yhtä hyvä mutta korkealla silti.

[\../Juho\../]

Nyt kun on kuunnellu tota WTWWB:sia niin on alkanut hieman häiritseen tuo että yksi nuista sooloista tulee tuon melodian päälle. Se kuulostaa jotenkin minusta hieman sekavalta pitää, pitää keskittyä tarkkaan siihen soolon että saisi edes jonkinlaista hajua millanen se on

[QazKFD]

Se kuulostaa jotenkin minusta hieman sekavalta pitää, pitää keskittyä tarkkaan siihen soolon että saisi edes jonkinlaista hajua millanen se on

Jännää, itse pidin tuota mielenkiintoisena yksityiskohtana jo aivan ensimmäisellä kuuntelulla.

[Jerky]

Mitä ihmettä minulla taas levyn kärkiluokkaa. Varsinkin ensimmäinen ja jälkimmäinen ei ehkä ihan yhtä hyvä mutta korkealla silti.

No varmaan voidaan olla yhtä mieltä että DOD piisit tunnistaa kaikki vaikka muutaman sekunnin pätkästä, mitä ei voi sanoa kahden uusimman levyn piiseistä monestakaan.

[\../Juho\../]

Mitä ihmettä minulla taas levyn kärkiluokkaa. Varsinkin ensimmäinen ja jälkimmäinen ei ehkä ihan yhtä hyvä mutta korkealla silti.

No varmaan voidaan olla yhtä mieltä että DOD piisit tunnistaa kaikki vaikka muutaman sekunnin pätkästä, mitä ei voi sanoa kahden uusimman levyn piiseistä monestakaan.

Niin

[darealjyra]

No varmaan voidaan olla yhtä mieltä että DOD piisit tunnistaa kaikki vaikka muutaman sekunnin pätkästä, mitä ei voi sanoa kahden uusimman levyn piiseistä monestakaan.

Niin, eihän niitä DODin biisejä ollakkaan kuunneltu kuin sen seittemän vuotta ja tätä uusinta sen seittemän päivää.

[Siren]

Minusta heikoimmat piisit DODilla on Dance of Death ja Wildest Dreams.

Puolet oikein. Wildest Dreams on maidenin en nyt sanoisi suoraan että paskin biisi, mutta eipä tuolla mitään juhlitakaan

Kun taas tuo Dance of Death on Janick Gersin paras biisi, ja Maidenin parhaimpia nimikkoja Seventhin ja Killersin jälkeen

[Jerky]

No varmaan voidaan olla yhtä mieltä että DOD piisit tunnistaa kaikki vaikka muutaman sekunnin pätkästä, mitä ei voi sanoa kahden uusimman levyn piiseistä monestakaan.

Niin, eihän niitä DODin biisejä ollakkaan kuunneltu kuin sen seittemän vuotta ja tätä uusinta sen seittemän päivää.

Totta, Yritän kovasti päästä sisälle tähän. Haluaisin tykätä siitä kovasti.

[nickorules]

- Keeeeeviiiiiiiiin!!! Missä vitussa ne Seventh sonnin tasoiset rumpusoundit luuraa???
Ihme pahvilaatikkosoundit tomeissa ja snare outo tuhnu.

Edellinen hyvä snare-soundi oli Fear of the Darkilla. Ekan kerran, kun kuulin Wicker Manin, niin olin ihan, että mitä vittua. Hirvee kolina. Ei noita BNW:n rumpusoundeja enää niin huomaa.

BIRCH TAKAS PRKL!

[Lenco]

Huomasko kukaan että WTWWB ensinmäisessä soolossa (vai vahtuuko se jo toiseksi?!) on ihan selvä osa Led Zeppelinin Black Dogia?

[Edward Mannerheim]

^Ei.

Voi isäkissan vittu näitä hitaita introja, maidenin 2000-luvun vitsaus. Eikö biisejä voisi polkasta vauhdilla liikkeelle? Reilusti vaan karsimista ja kipaleet käyntiin nopeammin. Biisejä myös pitkitetään lähes loputtomiin, osa biisien osista ei tunnu sopivan yhteen keskenään.

Maidenin tavaramerkki 80-luvulla, mieleenjäävät melodiat ennen/jälkeen sooloja, eipä niistä ole kuin muisto vain. Laulumelodiatkin välillä melko ontuvia, sanoja työnnetään joka kipaleeseen sivutolkulla, tässäkin vähempi olisi minun makuun parempi.

Kiitos. Sentäs joku on mun kanssa samaa mieltä tästä nykyisestä nysväämisestä.

[Wrathchild.]

Voi jessus sentään, että potkii noi 5 vikaa biisiä + mother of mercy kovaa munille. Ei meinaa millään saada tarpeekseen niiden kuuntelusta, vaan tekee mieli kuunnella uudestaan ja uudestaan. Pientä Maiden-addiktoitumista näköjään havaittavissa taasen

[Iron Constable]

Tänään hankittu, kerta kuunneltu ja voi voi. Äkkiseltään hirveä jöötti, jossa lainailtu sieltä täältä, AMOLADin uusinta, mutta paljon heikommilla biiseillä. Tylsä, pitkäveteinen ja Bruce on melkoisen finito tämän perusteella, aika kauheaa ujellusta, pahimpana esimerkkinä The Talisman. Tai sanotaan, ettei Bruce ole finito, mutta ei häntä voi tälläistä matskua enää panna laulamaan.

Täytyy toivoa, että lisäkuuntelut parantavat fiilistä, mutta näin ensikuuntelun perusteella olen hieman järkyttynyt. Ideat ovat kyllä totaalisen loppu, jatkuvia flashbackeja menneisyydestä ja päälle jotain koukeroista progeilua. Ensimmäinen 4:48 vituttaa oikein kunnolla, ei vaan pysty ymmärtämään tuollaista melusaastetta. Levyn pitää alkaa potkulla rintaan, eikä millään älämölöllä.

Wild Wind on paras biisi ekan pyöräytyksen jälkeen, Alchemistin alkutöräys hyvä ja alun mökän jälkeiset 3½ minuuttia maistuivat ok.

Täytyy kuunnella ja varmaan kirjailla tuntemukset näytölle päivien kuluessa ja biisien tuttuuntuessa, mutta nyt ollaan kyllä aika kaukana siitä Maidenista, jota aikoinaan opin rakastamaan.

[Jussi K]

jatkuvia flashbackeja menneisyydestä ja päälle jotain koukeroista progeilua.

Mullakin on tarvittavat kuuntelukerrat vielä kesken, mutta tuossa tiivistynee Isle Of Avalon lopullisestikin: ainoa koukku (se toistuva kitaramelodia lopussa) on peräisin jostain biisistään, jonka nimi pakenee juuri nyt päästä (mutta joku toinenkin tunnistanee saman, kerro toki?). Muutoin niin paska kappale, että ihan ihmetyttää sanokaa nyt vielä että tuo kura on ykkösfaniäänestyksen ylistetyin..

[rockinrio]

Hemmetti, melkein tahtoisin väittää (näin asiaa tarkistamatta) että suuressa osassa biisejä joku muu on väsännyt taas melodian ja Bruce jälkeinpäin sanoittanut. Sen kyllä huomaa Taas itseä häiritsee niin vitusti se, että lyriikat ja melodia eivät useinkaan kulje ihan 'sopusoinnussa'. Ja tämähän on tyypillistä Brucea. Saisivat/olisivat saaneet tehdä biisit niin että yksi heppu kirjoittaa laulun itse alusta loppuun asti. Tuo on mielestäni se ainoa oikea tyyli millä ne helmet syntyvät.

Vaikka ei tässä koko levyä olla dissaamassa, Coming Home ja Starblind ovat loistavia. Ja ilmankos, noissa sanat ja melodia rimmaavat (pääosin) loistavasti

[cuomi]

Mjoo. Levyä on nyt viikonlopun aikana kaverin luona kännätessä vähän fiilistelty ja tänään ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan pyöräytetty. Ihan vain hätäisiä alkutuntemuksia: Pureskeltavaa löytyy tosiaan, mikä siis ei ole ollenkaan huono asia. Yksittäisistä biiseistä edukseen näin aluksi on erottautuna kolmikko Starblind, Isle Of Avalon ja The Talisman.
Final Frontierille olen hieman myös lämminnyt lisää. Säkeistön ybersimppeli riffi kuulostaa ainakin omaan korvaani oikein kivalta ja Smithin soolo on myös ihan kultaa. Loppupeleissä kuitenkin edelleen se peruskiva startteri, jos noita introhölinöitä nyt ei lasketa. Mother Of Mercy taasen vaikuttaisi tässä vaiheessa siltä heikoimmalta lenkiltä. The Alchemist, Coming Home ja The Man Who Would Be A King ovat sitten tässä välissä hieman outolintuja. Kaikista löytyy paljon kivaa mutta vaativat paljon kuuntelua vielä. Where The Wild Wind Blows kärsi, kuten hieman odotinkin, noista ennakko-odotuksista mutta plussan puolella ollaan kuitenkin.

Bändi joo. Paljon hienoa näyttäisi löytyvän tuolta soolopuolelta ja Smith erottui tässäkin edukseen. Diggailin myös jollain kierolla tavalla noista Murrayn häröilyistä tuossa TMWWBK:n väliosassa. Nicko veti tasaisen varmasti omaa juttuaan ja bassoakin oli.
Bruce vaikuttaisi vähän kaksijakoiselta tapaukselta, välillä toimii ihan vitun hyvin ja välillä melodiat tosiaan meinaa hieman tökkiä suhteessa noihin lyriikoihin. Etenkin kun muutamassa tapauksessa yhteen biisiin on tungettu kolmen verran asiaa.

Tässä siis ihan vaan hätäisiä ensifiilareita. Asiallisempaa analyysiä sitten syssymmällä, toivon mukaan.

[Flanker]

Ekan pyöräytyksen jälkeen vaikutelma on ihan jees. Eihän tässä mitään uusia Trooppereita ole mutta eipä sellaista odoteltukaan. Ensivaikutelma oli oikeastaan jopa parempi kuin AMOLADissa jota vaivasi lievä monotonisuus. Tässä tuntuisi olevan ehkä pikkusen enempi vaihtelua. Laulusuorituksista täytyy ikävä kyllä olla sitä mieltä että nyky-Bruce ei enää oikein enää näihin kaikkiin biiseihin kykene. Ysäri-Bruce olisi vielä vetänyt ne läpi, mutta nyt tökkii...ihmetyttää vähän ettei näin ilmeistä juttua ole bändissä hoksattu, koska olihan siitä merkkejä jo kahdella aikaisemmalla levyllä.

[Osiris]

Onko muut huomannu, että Starblind kuulostaa ihan joltain Maidenin biisiltä...

Aika jännä huomio

Tyly kuitti!

Infinite Dreamsia tuossa porukka oli kuullut täältä lukemani perusteella ainakin?

Ittelläki tuli toi Infinite Dreamsin "... in Heaven or in Hell?" kohta mieleen.

Kiva kuulla, että muutkin ovat huomanneet saman kohdan. Sointukulku menee melkein 1:1 Infinite Dreamsin kanssa. Myös Coming Homen akustisen soinnuttelun jälkeinen heavymetal temmonta muistuttaa Brucen Accident Of Birthin vastaavaa kohtaa eli kohdassa 0.56 Coming Home.

[Hammer]

Uutta levyä on tullut pyöritettyä nyt muutamia kertoja. Vielä en uskalla mitään arviontynkää kirjoitella, mutta varmasti tässä viikon-parin sisällä tulen kommentoimaan levyä ja sen biisejä tarkemminkin. Sanotaan nyt kuitenkin, että levy on oikein hieno paketti, joskin hieman liian massiivinen järkäle. Progevivahteita ja pitkiä biisejä on ehkä jopa liian paljon, kun kyseessä on kuitenkin Iron Maidenin albumi. Onneksi ne pidemmät kappaleet ovat sentään kaikki vähintään melkoisen timanttisia, ellei jopa fantastisia. Jokaisessa levyn loppupään biisissä olisi aineksia vaikka mihin, mutta tuntuu ainakin toistaiseksi siltä, että turhempiakin hetkiä löytyy joukosta. Parit jamitteluosiot ovat ainakin vielä avautumatta. Kuitenkin noista eeppisemmistä kappaleista eritoten When The Wild Wind Blows sekä The Talisman ovat aika lailla täysosumia. Myös Starblind on loistava. Isle of Avalon ja The Man Who Would Be King ovat sitten niitä biisejä joista löytyy omaan makuuni sekä erinomaisia juttuja, että tylsempiäkin hetkiä. Haluaisin pitää kumpaisestakin vielä enemmän, kun ne huippuhetket ovat ihan Maidenia parhaimmillaan. Lisäkuunteluilla nuo tökkivämmät osiot saattavat toki aueta. Lyhyemmistä raidoista ehdoton helmi on Mother of Mercy.

Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, etten ole kuunnellut levyä kuin vasta joku 5-6 -kertaa. Ajatukset varmasti muokkautuvat vielä jatkossa, sillä näin progevivahteinen levy vaatii aikaa ja kuunteluita ihan eri tavalla kuin kauttaaltaan simppelimmät heavy metal -levyt. Potentiaalia The Final Frontierilla on älyttömän paljon, mutta saattaa olla, ettei levy aukene koskaan Dance of Deathia ja Brave New Worldia paremmaksi kokonaisuudeksi (tällä hetkellä aika tasoissa DoD:n kanssa ja hiuskarvan BNW:n edellä). Yhtä hyvin levy voi seuraavan 10-15 kuuntelun jälkeen kivuta lähelle Maidenin kärkeä. Ainakin toistaiseksi A Matter of Life And Death pyyhkii The Final Frontierilla lattiaa. Mutta AMOLAD onkin mielestäni Maidenin toiseksi paras levy heti Somewhere In Timen jälkeen. Tällä hetkellä sijoittaisin The Final Frontierin varmaan kilpailemaan jonnekin Maidenin levyjen keskikastiin.

Levy ei ylittänyt odotuksia, mutta kuitenkin täytti odotukset. El Doradon ja nimikkobiisin perusteella en vielä odottanut maata mullistavaa levyä, mutta ilokseni sain taas huomata, etteivät nuo kaksi etukäteen kuultua biisiä lukeudu levyn parhaimmistoon. El Dorado on alkuinnostuksen jälkeen vajonnut levyn heikoimpien esitysten joukkoon, kun taas The Final Frontier on lisäkuunteluilla osoittautunut oikein hienoksi "Smithin vasemman käden sävellykseksi". Se aiemmin dissailemani kertosäekin kuulostaa varsin loistavalta.

When the Wild Wind Blows on niin upea biisi, että se tulee nousemaan korkealle omassa Maidenin biisirankingissäni. Se, kuinka korkealle biisi lopulta nousee tulee selviämään seuraavien kuukausien ja vuosien aikana. Itse jostain kummasta syystä en saa tarpeekseni edes niistä lastenlaulumaisista melodioista. Aivan järjettömän nerokasta kamaa.

Tätä topicia selatessa on tullut huomattua, että The Final Frontier jakaa mielipiteitä vielä enemmän kuin aikaisemmat 2000-luvun Iron Maiden -levyt. Ärsyttämään on pistänyt lähinnä joidenkin old school -fanien kärkkään objektiivisvivahteinen tapa kertoa uusista biiseistä, että kuinka niitä ei voi mitenkään asettaa samalle viivalle joidenkin klassikkojen kanssa. Mielipiteitä on kuitenkin monia, eikä objektiivisia totuuksia ole biisien paremmuutta arvioidessa olemassakaan. Mielellään ei tule luettua postauksia, joissa väitetään, ettei esim. When the Wild Wind Blowsia voi pitää vaikkapa Rimeä, ATG:ta, Powerslavea, Seventh Sonia... jne. parempana. Toki mielipiteensä saa kertoa, kunhan ei ylimielisesti vähättele toisen mielipidettä (joka voisi olla vaikka "When the Wild Wind Blows on Maidenin paras biisi"). Kuka voi sanoa, että tuon edellisen väitteen esittänyt kaveri on varmasti väärässä? Kyse on vain hänen mielipiteestään, eikä se ole sen väärempi kuin kenenkään muunkaan. Itse en ota vielä kantaa suuntaan tai toiseen, kun mietitään onko Wild Wind parempi vai huonompi kuin jotkut samaisen orkesterin kasarieepokset. Silti liki objektiivisina totuuksina lauotut perustelut siitä, kuinka Rimen täytyy olla parempi kuin When the Wild Wind Blows vain sen takia, että se on soitannollisesti monipuolisempi (Rimessä "tapahtuu" enemmän tjs.) ovat turhia. Eihän esimerkiksi sillä ole mitään väliä, että kuinka paljon biisissä on tempon- tai tahdinvaihteluita, jos kokonaisuus ei pärjää simppelimmän tai enemmän tunnelmaansa nojaavan sävellyksen rinnalla. Itselleni usein tunnelma merkitsee jopa enemmän kuin soitannollinen nerokkuus. When the Wild Wind Blows on tunnelmansa puolesta käsinkosketeltavan upea, mutta myös melodioiltaan erittäin onnistunut sävellys. Ei soitannollis-teknisesti parhaimmistoa, mutta minun korviini huomattavasti kovempaa kamaa kuin valtaosa muusikoiden mielestä nerokkaista progekappaleista. When the Wild Wind Blows kuulostaa fantastiselta. Todellista korvakarkkia. Se riittää minulle. Ainakaan ko. biisissä ei ole suvanto-osiota, jonka aikana tekee mieli käydä jääkaapilla. Rimestä moinen tylsä hetki löytyy, vaikka biisi muutoin onkin niin mahtava ja monipuolinen. Livenä toki jopa Marinerin suvantokohta on teatraalisesti hienoa seurattavaa.

Vielä tarkennan sen verran, että ymmärrän, jos joidenkin mielestä vaikeammat ja teknisesti hienot jutut saavat musiikin kuulostamaan loistavalta (tai vaihtoehtoisesti sävellysten tasapaino, monipuolisuus, osioiden yhteensopivuus jne.). Usein itsekin nautin progemmista jutuista, vaikka yhtä usein monimutkaisemmat jutut menevät yli hilseen. Joillekin korville hyvin soitettu ja monipuolinen musiikki on sitä parhaimmalta kuulostavaa musiikkia. Toinen nauttii helpoista rockereista. Kolmas tunnelmallisista kappaleista. Neljäs jostain näiden ristisiitoksista. Viides tyyppi saattaa tykätä kaikista edellä mainituista. Kuudes sen sijaan diggaa monenlaisesta kamasta, mutta ei osaa sanoa selkeitä perusteluita, että miksi joku kama kolahtaa. Se vain kuulostaa niin pirun hyvältä.

[Varjis]

Eihän tässä enää pysy edes tolpillaan kun nyt When The Wild Wind Blows todella näytti ne kitaramelodiat joita olen odottanut! Nyt lukot aukesivat! Kaikki täsmää! On se upea biisi, Maidenin TOP3:ssa...
Teinpä siis lyrics-videonkin When The Wild Wind Blowsista YouTubeen, kuten teen koko levyllä, itse asiassa. Toivottavasti väki pitää

Eli nyt mun järjestys levyn biiseistä parhausjärjestyksessä TÄLLÄ hetkellä:
1. Kun villi tuuli pulahtaa
2. Avalonin saari
3. Mies joka olisi kuningas
4. Alkemisti
5. Tulossa kotiin
6. Talismaani
7. Tähtisokea (tai sokeus, hyvä suomennos )
8. Eltoraato
9. Satelliitti ja viimeinen rajaseutu
10. Äidin armo

[QazKFD]

10. Äidin armo

Mercy of Mother?

EDIT: Ja siis mitä!? Huonoin? Ootko sienissä?

[akiolm]

Tietokoneella töitä tehdessä on se hyvä puoli, että siinä on hyvää aikaa kuunnella musiikkia. Myös hieman sivukorvalla, niin ei kuunteluväsymys iske. Lisäksi kuulokkeilla kuunnellassa äänenlaatukin on hyvässä kunnossa. Niinpä tänään levyä muutaman kerran kuuntelin ja se alkoi kuulostamaan paremmalta, kuin kotona kipeänä sitä yritti kuumeessa kuunnella. Itse en edellisestä levystä erityisemmin piitannut. Ainakaan en ole sitä jaksanut kauheasti kuunnella, vaikka muutama hyvä biisi siltä löytyykin. Dance of death on vähän samaa kastia. Eniten taidan uudemmista pitää Brave new worldista. Ole kai semi-old school fani, eli sieltä kultaiselta 80-luvun puolivälistä Maidenistä pitänyt, niin kuin moni muukin reilu kolmekymppinen.

Uusi levy vaikuttaa ihan onnistuneelta. Pakko kyllä myöntää, etten kovin vakuuttunut ollut kun juutuubista jokaisen biisin loppuviikosta kuuntelin läpi. Alkemisti kuulostaa tosin omaan korvaan niin turhakkeelta, että sen skippaan nyt saman tien ja jatkossa yhtä varmasti. Menee samaan kastii kuin Differend worldit, Wildest dreamsit ja muut tuubabiisit. Eli niitä on kiva kuunnella silloin, kun vahvistin on mutella. En varmaan edes muista oikein noiden biisien nimiä. Se jo kertoo miten paljon niille annan arvoa.

Intro on levyllä ok ja sopivan härö, mutta osoittaa arvostelukyvyn puutetta ettei sille ole tehtyä omaa indeksiä levylle. Tai lähinnä sen jälkeiselle osuudelle. Aluksi hieman karsastin levyn ekoja biisejä, mutta näyttävät kestävän kuuntelua paremmin, kuin mitä aikaisemmin mainitsemani kappaleet. Levyn kaikista biiseistä alkemistia lukuunottamatta löytyy sellaisia piirteitä, että pidän musiikkia "Maidenina".

Vaikea sanoa mikä biisi on paras. Alkemisti ei kuulu tällä levylle omassa kuuntelusessiossani siis ollenkaan. Ehkä seuravaksi heikoin biisi on (hyvin isolla marginaalilla) Isle on Avalon (vai mikä se nyt oli). Muuten (jäljelle jäävät) biisit ovatkin sitten aika samaa kastia, vaikka hyvin erilaisia ovatkin. Siinä, missä Legacya en siedä, Talisman puolestaan iskee. Starblind on sellainen biisi, mikä tällä hetkellä vaikuttaa mielenkiintoisimmalta. Vähän sama kuin edellisellä For the greater good of good, joka sitten jäi itselleni edellisen levyn lempparibiisiksi. Aika näyttää.

[Iron Constable]

Biisi kerrallaan, sitä mukaa kun on sanottavaa.

Satellite 15...The Final Frontier

-Intro tms., sitä kai tuo ensimmäinen 0:00-4:36 on. Rehellisesti sanottuna, ensimmäisen hämmentyneen kuuntelun jälkeen en tule tuota enää koskaan kuuntelemaan. Surkea aloitus levylle, tyylitön ja ihan mitä vaan, 0/0
- 4:36 - 8:40 mennään ihan perussävyillä. Syystä tai toisesta tämä rokkeri ei tuo minulle mieleen mitään mielleyhtymiä, onpahan vaan ihan perushyvää jyystöä. Erityisesti tässä biisissä pidän Brucen laulusta, joka on erinomaista. Loistava esimerkki sävelkorkeuksista, joissa herra kuulostaa vielä hyvältä ja uskottavalta. Ei mitään moittimista. Selvästi parempi avaus jos tuon ekan puoliskon unohtaa, kuin esim. kahdella edellisellä levyllä. Ei mitään lisättävää, ei mitään poistettavaa, toimii omillaan, 8/10