Albumikeskustelua ja äänestys: Piece Of Mind

[Icarus666]

^taisin käynnistää varsinaisen taistelun.. Mutta eihän oikeasti voi verrrata Quest for fire:a vaikka saman levyn Revelationsiin kuitenkin sen verran erilaiset kappaleet.
Tykkään musiikillisesti Questin joistain kohdista mutta mutta.. Sanat on edelleenkin jotenkin suorastaan SPINAL TAP tyyliset...

[_maiden_]

Quest For Firen lyriikat eivät mua juurikaan häiritse, mutta mun mielestä biisi ei musiikillisesti yllä Piece Of Mindin parhaimmistoon. Kappale on levynsä heikoin yhdessä Sun And Steelin kanssa. POM:n muu biisimateriaali on vain yksinkertaisesti liian tasokasta tälle kaksikolle.

[Viper]

^^
^
Eikä ole! Se vaan on niin, että kappale edustaa levyn parasta antia, suoraan sanottuna levyn paras kappale. Jokainen osa-alue toimii kiitettävästi, jopa humoristisella kannalla lyriikat - kannattaa omata kiero huumorintaju, niin ymmärtää ottaa lyriikat hyvänä irvinä. Soolot ja väliosuus, m-a-h-t-a-v-a-t!

Quest for Fire 5/5

Paska se on vaikka miten irvinä ottaisi. Ei vain ihan osu huumori mihinkään meikäläisen mielestä. Eikä hommassa todellakaan kuse vain se dinosaurus-kohta vaan kyllä ne lyriikat ovat muutenkin varsin karmeat. Irvi on irvi ja paska sanoitus on paska sanoitus, IMO.

Haluaisiko joku nyt kertoa, että mikä tekee Quest For Firen lyriikoista niin paskat? Sekö pelkästään, että siinä esiintyy sana "dinosaur"? Vai kenties se, että dinosaurukset ja ihmiset elivät tuon biisin mukaan samaan aikaan? Niin, eihän se tietysti pidä paikkaansa, mutta onkohan kenellekään tullut mieleen, että kyseessä ei olisi mikään tositapahtumiin perustuva tarina .
Eiköhän jopa Harris tiedä, että dinosaurukset ja ihmiset eivät eläneet samanaikaisesti, mutta tuo biisihän perustuu käsittääkseni samannimiseen elokuvaan (!). Oletteko muuten huomanneet, että Ghost Of The Navigatorin lyriikoissa puhutaan joistain aaveista ja seireeneistä ja muusta yliluonnollisesta höpönlöpöstä? Nuo asiathan ovat täysin keksittyjä juttuja, ja näinollen lyriikatkin ovat älyttömän huonot..!

Kuka sanoi, että lyriikoissa pitäisi kertoa ainoastaan tositapahtumista ja kaiken pitäisi perustua faktoihin? Ei Maidenin äijät nyt niin tyhmiä ole, että he tosissaan luulisivat dinosaurusten eläneen ihmisten kanssa samaan aikaan. Jokatapauksessa Harris päätti tuollaisen hauskan jutun lisätä biisinsä lyriikoihin, ja mikäs siinä. Itse en näe Quest For Firen lyriikoissa mitään vikaa, vaikka on niitä parempiakin nähty. Musiikillisesti tosin biisi ei ole Piece Of Mindin parhaimmistoa, mutta se on taas asia erikseen. Aivan sama onko se, mitä Bruce Dickinson laulaa totta vai tarua, kunhan se kuulostaa hyvältä. Quest For Fire ei ehkä ole mikään lyyrisen nerokkuuden huipentuma, mutta mielestäni on älytöntä valittaa tietyn kappaleen lyriikoiden fiktiivisyydestä.

[/avautuminen]

Eh...

Enhän minä mistään todenperäisyyden hakemisesta puhunutkaan. Dinosaur kohta nyt ehkä vielä menettelisi, mutta kun Harrisin verbaaliakrobatia on niin pahasti jumissa, että lopputuloksena on miltei umpisolmu. Eikä sillä kään ole mitään väliä mistä kappaleen sanoitus kertoo, hyvä sanoittaja osaa tehdä hyvän sanoituksen aiheesta kuin aiheesta.
Mutta eipä Harris mikään loistolyyrikko ole koskaan ollutkaan (muutamaa huippuhetkeä lukuunottamatta). Kyllä minun puolestani hevibändi saa laulaa dinosauruksista ja tulta etsivistä luolamiehistä kunhan sanoitus on hyvä. Jos se on kliseiden summittaista paiskontaa, idioottimaisuuksien toistelua ja yksinkertaisesti vain heikkoa tekstiä, on aivan sama kertooko se Paschendalen suuresta taistelusta tai lilliputeista. Vastaavasti myös jos sanoitus on onnistunut, ei aiheella ole mitään väliä. Hyviä sanoituksia voi vääntää niin Lapin Kesästä, Toisesta Maailmansodasta kuin yhtä hyvin puuron syömisestä. Aiheella ei ole väliä, jos teksti on hyvää. Sama juttu fiktiivisyyden suhteen, jossa ei sinällään ole mitään vikaa.

[Peke]

Kyllä se vaan niin on, valitettavasti, että tämän huippusuorituksen jälkeen maiden ei ole saanut yhtä kovaa hevi-lättyä aikaan koskaan aikaan soundillisesti ja soitannollisesti. Myös Bruce on tulessa, jotain siellä Bahamalla täytyi olla, mikä teki tästä erikoisen

[Dino]

Piece of Mind on minulle SE Maiden-albumi. Kaikista rakkain, ylivoimaisesti paras ja se viimeinen niitti bändiin retkahtamiselleni vuonna 1983.

Number of the Beast oli minulle jo tuttu ja siitä kovasti pidin, mutta kun PoM tärähti kaiuttimista korviini tuoreena, verevänä ja helevetillisen elinvoimaisena, en voinut kuin antautua. Tässä on voimaa!

Biisejä en ryhdy erittelemään sen kummemmin. Joskus Sun and Steel ja Quest for Fire tuntuvat hieman täytebiiseiltä, mutta kun kokonaisuus iskee päälle kuin hyökyaalto, pyyhkiytyvät tuollaiset triviaalit mietteet pian sivuun musiikin viedessä.

Täysi kymppi, viitonen, sata prossaa. Kaikilla asteikoilla täydet pisteet!

[maidenpoker]

Piece Of Mind on selkeästi kokonaisuutena paras Maidenin albumi mutta siltä löytyy myös hyviä yksittäisiä kappaleita kuten The Trooper Where Eagles Dare ja Sun And Steel. Vielä kun ottaa huomioon miten kovat odotukset levyä kohtaan olivat kivenkovan The Number Of The Beastin jälkeen, ei voi kuin ihailla tätä klassikkotuotosta. Minulle ei yksikään Piece Of Mindin biiseistä tuota pettymystä. Valitsisin tämän levyn jos minun pitäisi kuunnella jotakin albumia loppuikäni.

[Smokeonthewater]

Yksi maailman parhaista levyistä olisi nyt vuorossa:

Where Eagles Dare
Nicko hakkaa hienosti levyn ja uransa Maidenin leivissä käyntiin. Koko kappale on varsinaista tykitystä ja pitää hyvin otteessaan Nickon ja Steven kuljettaessa kappaletta vauhdilla eteenpäin kitarakaksikon tykittäessä loistavia riffejä. Kertosäe on hyvä, väliosa kaikkine kikkoineen toimii täydellisesti ja antaakin paljon lisäpotkua tähän vaudikkaaseen kappaleeseen. 5

Revelations
Brucen yksin väsäämä lähes 7-minuuttinen jollain tavalla melko monimutkainenkin kappale aiheuttaa itselleni ainakin sellaiset sävärit ettei uskoisikaan ellei omin korvin kuulisi. Alku hidastellaan tyylikkäästi erilaisin riffein Brucen laulaessa aivan loistavasti. Upean melodian kautta yhtäkkiä räjähtävä riffi yllättää kuin salama kirkkaalta taivaalta ja se on menoa. Lähes jatkuvat muutokset kappaleessa ja Brucen loistava tulkinta pitävät huolen siitä että kuulija on täysin lumoutuneena kuulemaansa musiikkiin. Yhtään heikkoa hetkeä ei löydy ja sooloissakin on tarvittavaa potkua. 5

Flight of Icarus
Ei tämä levy päästä otteestansa hetkeksikään, taas tarjoillaan niin loistavaa materiaalia. Hieman yksinkertasiemman perusrakenteen omaava kappale potkii oikein urakalla Kitarakaksikon, rytmiryhmän ja Brucen suoritusten voimalla, säkeistöissä on fiilis korkealla joka senkun paranee loistavaa kertosäettä kuunnellessa. 4

Die With Your Boots On
Erittäin hienoa menoa tarjoillaan jälleen, vauhti päällä mennään ja koukuttavia kohtia löytyy jälleen vaikka millä mitalla. Kappaleessa kuultavat taustalaulut sopivat mukaan kuin nyrkki silmään ja muutenkin kertosäe toimii todella mallikkaasti. Kaikki toimisi muuten mutta liika pituus vähän syö vähän tämän kappaleen loistavuutta. 4

The Trooper
Maidenin se varmasti tunnetuin kappale. Ja kyllähän tämä perhana soikoon toimii, Kitarakaksikko vetelee hemmetin hienoja juttuja tässä Basson ja rumpujen laukan tahdissa. Kaikki toimii Brucen loistavaa laulua myöten ja vaikka tämä on kuultu 6666 kertaa niin ei se vähennä tämän maagisuutta, varsinkaan levyltä kuultuna. 5

Still Life
Nickon salaviestin jälkeinen erittäin tunnelmallinen kitarointi saa jo aikaan fiiliksen että nyt on tulossa jotain hienoa, ja eipä aikaakaan kun Bruce pääsee tulkitsemaan kappaleen loistavia lyriikoita ja kappale päästään polkaisemaan kunnolla käyntiin. On niin hieno kappale että ihan itku tulee silmään, kertosäe on jotain aivan mahtavaa ja kappaleen väliosa tarjoilee hienouksia. 5

Quest For Fire
Loistavan levyn täydellinen käännekohta tapahtuun nyt, sääli sillä niin hyvä paketti on ollut kasassa tähän mennessä. Eli siis kyseessä on melko tylsän kuuloinen järkyttävillä lyriikoilla varustettu täytebiisi. No, voihan se olla että tämä kappale vaan tuntuu surkealta näin laadukkaan materiaalin joukossa sillä kyllä tämä kyykyttää ihan 100-0 edellisen albumin hirviöt Invadersin ja Ganglandin, sen ansiosta pisteitä ropisee 2,5

Sun And Steel
Ei tämäkään mikää hiveän laadukas ole mutta paljon parempi kuin edellinen raita, oikeastaan loppujen lopuksi ihan toimivakin nopea rykäisy. Kertosäe on melko onnistunut ja väliosakin toimii ihan hyvin vaikka räpellys soolot kuullaankin. Näin lyhyenä ihan mukava lisä levylle. 3

To Tame a Land
Asiaa! Tämä kappale on aivan loistava kaikilta mahdollisilta osin. Steve pääsee näyttämään taitonsa Basson varrella oikein kunnolla Smith/Murrayn ottaessa oikein kunnolla ilo irti, kyllä tästä sitä iloa kuulijallekin irtoaa ja paljon. 5

Keskiarvo = 4,277777778 = 4.3


Piece of Mind = 4.3
Iron Maiden = 3.9
Killers = 3.8
The Number of the Beast = 3.7

[maidenpoker]

Piece Of Mind

Itselleni tämä edustaa aina yhtä Maidenin parhaista levyistä vaikka sijoitukset kärkipäässä vaihtelevat tiuhaan tahtiin.

Where Eagles Dare

Nicko aloittaa uransa Maidenissa todella komeasti ja rumputyöskentely on todella hienoa koko kappaleen ajan. Myös Smith ja Murray tekevät loistavaa työtä, hienoja riffejä totuttuun tapaan jatkuvasti ja päälle vielä aivan loistavat soolot. Kaikki toimii tässä kappaleessa täydellisesti. Where Eagles Dare on ehdottomasti Maidenin kovin levynavaaja ja kappaleena se on monia muita avausbiisejä monimutkaisempi mutta tässä tapuksessa myös reilusti parempi.

5/5

Revelations

Avausbiisin rymistelyn jälkeen siirrytään hieman rauhallisempaan meininkiin, josta löytyy kuitenkin raskaampia osioita, jotka ovat juuri sopivassa taspainossa tunnelmoinnin kanssa. Sanoitukset ovat todella hienot jopa Maidenin tasolla. Tunnelma imaisee kuulijan hienosti kappaleeseen sisään ja se myös pitää otteessaan loistavasti aina loppuun saakka. Kestoa tulee lähes seitsemän minuuttia mutta tylsiä hetkiä ei löydy yhtään, joten tässä voidaan puhua jo yhdestä kaikkien aikojen kovimmasta Maiden-klassikosta.

5/5

Flight Of Icarus

Tempo ei tässä nouse vielä kovin nopeaksi ja hieman hittihakuisuuttakin löytyy, onhan sentään sinkkubiisistä kyse. Se ei kuitenkaan haittaa tällä kertaa yhtään vaan Flight Of Icarus on kiistaton klassikko, jota on soitettu aivan liian harvoin ja sen pitäisi olla vakiona settilistassa nykyäänkin.

Kertosäe on yksi parhaimmista koko muuhun tuotantoonkin verrattuna. Hienoja riffejä tarjoillaan jälleen yllin kyllin, vaikka tuskin tätä tarvitsee enää edes mainita, kun Maidenista on kyse. Tästäkään kappaleesta en keksi mitään huonoa sanottavaa, joten pitänee lytätä jälleen täydet pisteet.

5/5

Die With Your Boots On

Sitten onkin vuorossa hieman nopeampi rykäisy, joka valitettavasti jää kolmen ensimmäisen kappaleen jalkoihin mikä ei toki tee siitä huono biisiä mutta kuitenkin levyn huonoimmasta on kyse. Meininki on koko kappaleen ajan ihan mukavaa mutta mitään elämää suurempaa ei tarjota missään vaiheessa. Kitaratyöskentelykin jää edellisten kappaleiden jalkoihin. Die With Your Boots Onin heikkous on ärsyttävä keskinkertaisuus ja varsinkin se miten se jää muun levyn jalkoihin.

3/5

The Trooper

Kitarointi hyppää aivan uudelle tasolle, aivan uskomattoman hienot melodiat heti alusta. Vauhtia piisaa ja Bruce on aivan uskomattomassa vedossa, kuten koko levyllä. Soolot ovat sitten ihan eri juttu, sillä ne kuuluvat Maidenin parhaimmistoon, joskus jopa nostaisin ne parhaiksi. Livekappaleena The Trooper on todella toimiva ja se toimiikin takuuvarmana menopalana, jonka aikana myös monet hieman rauhallisemmin keikkaa seuraavat alkavat heiluttaa nyrkkiä ja riehua. Välilä tätä ei jaksanut kuunnella mutta nyttemmin olen taas löytänyt tämän kappaleen hienouden uudestaan.

5/5

Still Life

Koko levyn ylivoimaisesti paras kappale uskomattoman tunnelmansa ansiosta. Bruce pistää jälleen parastaan, samoin koko yhtye. Sanoitukset ovat todella upeat jälleen kerran. Mitä motkottamista tästä voi oikeasti keksiä. Omasta mielestäni Still Life on järkyttävän aliarvostettu kappale, jonka pitäisi olla aina mukana settissä. Livenäkin tämä toimii aivan loistavasti sen voi kuka tahansa todistaa katsoessaan Maiden Englandia. Toivottavasti myös yhtyeen jäsenet huomaavat tämän unohdetun mestariteoksen ja ottavat sen pysyvästi mukaan settiin.

5/5

Quest For Fire

Monet pitävät tätä väliinputoajana vaikka asia on aivan toisin, ihan mainio kappalehan tämä on. No sanoitukset ovat kyllä hieman kehnot mutta soitto toimii hyvin ja siinä sanoitukset unohtuvat, kun niihin ei keskity. QFF on liian kovassa seurassa mutta se ansaitsee paikkansa levyllä.

4/5

Sun And Steel

Nopea vauhtibiisi, jossa ei paljon sanoituksilla tai nerokkailla rytmittelyillä juhlita mutta kuitenkin omassa kategoriassaan tämä on aivan mahtava kappale. Kertoäse on todella hieno, ei liikaa toistoa mutta kuiten todella iskevä. Muutama hyvä riffi löytyy tästäkin vaikka kestoa ei paljoa olekkaan. SAS on hyvin sijoitettu levylle, se toimii loistavasti menopalana ennen eeppistä To Tame A Landia.

5/5

To Tame A Land

Maidenin paras eeppinen kappale helposti. Uskomattoman hienot tunnelmat ja sanoitukset. Kitarointi on loistavaa jälleen ja Steven basso kolisee oikein kunnolla. Ei tästä mitään syvällisempää juttua jaksa aloittaa, sen voi jättää hieman enemmän kappaleeseen perehtyneille mutta silti tämä on yksi Maidenin unohdetuista klassikoista ja aivan liian aliarvostettu kappale ainakin settilistoja katsoessa.

5/5

Aika ylistävää tekstiä mutta kyse onkin näin hienosta klassikkolevystä, jota eivät vaivaa aivan turhat täytebiisit kuten edeltäjäänsä.

Keskiarvo:4.6

[Salamalla ratsastaja]

Where eagles dare
+Tyylikäs rumpuintro
+Nopea riffi jää soimaan päähän
+Sanat on hienot
+Ja ne soolot ja ne soolot.....
5
Revelations
+Tyylikäs alku
+Brucen mahtava tulkinta
+Kauniit hiljaiset kohdat
+Melodia on yksi Maidenin hienoimpia
5
Flight of icarus
+Riffi kaahaa saman tien liikenteeseen ilman introja ym.
+Ja se riffi on HYVÄ!
+Sanat on taas kerran hyvät
+Hienot soolot
+Brucen upea loppukiljaisu
Tässä vaiheessa fiilis on jo ihan katossa!
5
Die with your boots on
+Tyylikäs riffi
+Upeat kolinabassot
+Kertsin taustalaulu "if you're gonna die"
+Iloista meininkiä. Tämä saa hyvälle mielelle
+Soolo-osa vai väliosa vai C- vai B- vai D-osa, miksi sitä kutsutaankin on aivan mahtava!
5
The trooper
+Tämä on puhkiulutetu hitti, mutta silti jaksaa kuunnella (ihme ja kumma)
+Sanoitustyöskentely taas upeaa!
+Biisi on niin täydellinen paketti, ettei muuta jää kaipaamaan. Kaikki osuu kohdalleen!
5
(Oho! Oho! Tässä vaiheessa kaikki vitosen biisejä!)
Quest for fire
+Steve näyttää taas, että hänellä on ehtymätön riffipää!
+Joka sisältää kaiken lisäksi hyviä riffejä, kuten tämän
+Biisissä on aito tunnelma
Sanoissa on käytetty aika runsaasti mielikuvitusta.... Ei haittaa!
5
Sun and steel
+Loistava laukkariffi vie mukanaan
+Biisi Kertosäe on yleistä käsitystä vastaan mielestäni erittäin hyvä, eikä hokeminen haittaa yhtään
+Biisi toimisi hyvin livenä. Miksei ole soitettu?
5
To tame a land
+Hienot itämaiset fiilikset tulee alusta
+Sanat!
+Bassottelu eritääin tyylikästä
+Upeat melodiat
+Kaksi kitaraa osattu hyödyntää hyvin (niin kyllä kaikissa biiseissä)
Kaikki varmaan arvaakin, että pisteitä tulee 5!

Jos äskeinen oli ylistävää tekstiä.... Keskiarvon laskemiseen nyt ei hirveästi laskinta tarvita. Elikkä 5. Täydellinen levy, joka sisältää myös Maidenin parhaan soundin. Ihan timanttilevy, joka kuitenkin HÄVIÄÄ muutamille levyille. Mielestäni näillä levyillä kaikki on vaan täydellistä!
Ranking:
POM:5
TNOTB:4,38
Killers:4,35
IM:3,94

[Omar]

Piece of mind

Yksi rakkaimmista maiden levyistä itselleni, heitänpä pientä arviota kehiin.

Where eagels dare
Upea aloitus levylle, riffit, brucen laulu, lähes kaikki on täydellistä. Ainut asia mikä itseäni kyrpii on pituus. Olisi ihan hyvin voitu lyhentää minuutilla jopa, jolloin aloitus olisi jäänyt tiukemmaksi. Pituudesta huolimatta yksi parhaista avausbiiseistä Aces highin jälkeen.

+Bruce
+Soitannolinen toteutus.
-Ylipitkä.
4

Revelations
Sitten revelations...miten tämän nyt sanoisi...stadikalla meinasi kyynel tulla... ehkäpä se maidenin paras biisi tunnelmaltaan, tulkinnaltaan,sanoituksilta ja kitaroinniltaan. Uskomattoman kaunis mutta samalla raaka biisi. Tunnelmaa voi leikata veitsellä. Ensimmäisen kerran kun kuulin biisin meinasi se kuuluisa kyynel tulla silmään, jonka tämä biisi nykypäivinäkin saa joskus aikaan, ja niitä biisejä ei ole montaa, tämä on yksi niistä. Soolot ovat erinomaiset, brucen tulkinta upeaa, lopetus jättää suorastaan haukkomaan henkeä ja pyyhkimään silmäkulmaa. Harvinaista nautintoa.

+Brucen tulkinta
+Sanoitukset.
+Kitarat.
+Tunnelma.
+Kaikki.


5++

Flight of icarus
Henkeä salpaavan revelationssin jälkeen Flight of icarus ei kuulosta oikeastaan yhtään hassumalta. Brucen tulkinta on jälleen upeaa ja kertsi on mahtava. Joskus olen kuullut valituksia biisin temmosta, mutta minusta se on juuri oikea. Soolot jäävät vähän suppeiksi ja kertsi toistoksi loppua kohden. Silti erinomainen kipale tunnelmaltaan ja myös sanoituksiltaan, joka jaksaa aina sytyttää. Kuulisipa tämänkin joskus livenä.

+Tempo juuri sopiva.
+Bruce
+Kertsi
-Soolot
-Toisto.


3,5


Die with your boots on
Ihan kiva rokkeri mutta koskaan tämä biisi ei ole oikein iskenyt. Syytä olen yrittänyt etsiä...kertsi on suorastaan nerokas..riffi hyvä mutta silti, ei tätä oikein jaksa kuunnella. Jotenkin tylsä veto...Jotkut biisit eivät vaan toimi, ja tämä on yksi niistä.

+Kertsi
+Riffi
-Tylsä, ei innosta.

2,5


The Trooper
Ehkä se tunnetuin maiden viisu. Kärsii armottomasta kulumisesta ja jatkuvasta live soitosta hc fanien keskuudessa. Itsekkin toki olen biisin kyllästynyt monesti mutta aina sitä vain tulee kuunneltua. Alkukitarat ovat ehkäpä parasta maidenia koskaan, samoin kitarointi läpi biisin. Sanoitukset ovat upeat, ei muuta voi sanoa, sota aiheiset sanoitukset ovat aina lähellä sydäntäni. Soolot ovat päätähuimaavia, Brucen tulkinta, kuten aina, täydellistä. Vaikka biisi onkin kulunut, on se silti ehdottomasti maidenin parhaimpia kappaleita´ja klassiko statuksensa ansainnut, Nyt ja aina.

+Kitarat suoraan taivaasta.
+Sanoitukset.
+Tulkinta.


5+

Still life
Biisi alkaa erikoisella introlla jonka olisi voinut jättää vaikka kokonaan pois, vaikka eihän se biisiä muuten haittaa. Erinomaisen tunnelmallinen hiljainen alotus, ja biisi rullaa hyvin. Kertsi on hienoa kuultavaa, kuten brucen tulkintakin. Sanoitukset ovat muuten ihan hyvät, mutta pool sana ilmenee ehkäpä liiankin monta kertaa . Mielenkiintoiset soolot vielä päälle, niin saadaan erinomainen biisi sekä tunnelmaltaan että toteutukseltaan. Levyn parhaimmistoa.

+Kertsi.
+Bruce (jälleen)
+Tunnelma
+soolot
-pientä kompastelua sanoituksissa.

4



Quest for fire
Melko aliarvostettu biisi. Ei missään nimessä mitään maidenin parhaimmistoa, mutta ei yhtään hullumpikaan. Sanoitukset ovat oikeastaan aika mielenkiintoiset ja biisi rullaa hyvin. Tietynlainen keskinkertaisuus leimaa kuitenkin koko biisiä, ja on liian kovassa seurassa.
+Hauskat sanoitukset
-Keskinkertaisuus.

2,5

Sun and steel
Melko samanlaiset fiilikset kuin Quest for firesta, eli liian kovassa seurassa, silti kovempi kuin quest. Jälleen melko keskinkertaista menoa. En löydä biisistä mitään erityisen huonoa, mutta en taaskaan mitään erikoisen hyvää, erinomaista kertsiä lukuun ottamatta joka pelastaa biisin keskinkertaisuuden suosta.

+Erinomainen kertsi.
-Keskinkertaista muuten.

3

To tame a land
Vaikken biisistä ole ikinä erityisesti pitänyt, niin sopii tunnelmaltaan levyn lopettajaksi täydellisesti. Ja onhan tämä hienoa kuultavaa, mutta silti maidenin eeppisistä biisistä se heikoin. Monia upeita mieleenjääviä kohtia, ja varsinkin steven bassotelu on aivan mielettömän upeaa. En kuitenkaan osaa kuvitella tätä biisiä maidenin parhaana kappaleena. Erinomainen lopetus kuitenkin erinomaiselle levylle.

+ Mielenkiintoinen tunnelma/sanoitukset.
+Steven bassotelut.
-jotain jää uupumaan.



4


Where eagels dare:4
Revelations:5++
Flight of icarus:3,5
Die with your boots on: 2,5
The Trooper:5+
Still life: 4
Quest for fire: 2,5
Sun and steel: 3
To tame a land: 4

Keskiarvo:3.72

Soundit levyllä ovat erinomaiset. Eipä tässä muuta, ihan hyvä levy ja tunnearvoltaan suuri.

[Peke]

Soundi- ja tuottajahifistelijät kuunnelkaa tämä lätty! Tässä on tuottaja ajan tasalla ja soundit kohdallaan. Rock!

Widdhu mä lipeen...gudpai

[Jimmy Harris]

Where Eagles Darea ei olla taidettu soittaa siinä 'alkuperäisessä' pituudessaan sitten vuoden 1983?

1986-87 ja 1993 viimeinen säkeistö jätettiin laulamatta ja sitten vuoden 2005 kiertueella sitä väliosaa oli vähän lyhennetty. Olenko tulkinnut oikein?

[Hevari]

Tulipa eilen kuunneltua tätäkin albumia pitkästä aikaa. Ei voi muuta sanoa kuin että on niin perkeleen täydellinen levy, lukuunottamatta heikohkoa Quest for Firea. Neljä vuotta sitten ei ollut mikään ihmeellisempi lätty, mutta kyllähän siinä jonkin aikaa kesti kun pääsi kunnolla sisälle, sattuihan Piece of Mind olemaan meikäläisen ensimmäinen Maiden albumi. Kaikki potkii perseelle, soundit, kansitaide ja biisit. Kilpailee parhaasta paikasta Seventh Sonin kanssa. To Tame a Landin bassottelut saavat erikoismaininnan. Up The Fucking Irons!

[Beast Doctor 661]

Todella hyvä levy kokonaisuudessaan. Pari täytebiisiä: Sun And Steel ja Trooper on jo niin kyllästyttävä että sen hitin voi laskea samaan joukkoon. Ehdotonta parhaimmistoa mun mielestä edustaa Where Eagles Dare; musiikillisesti; kuten Revelations, Still Life ja To Tame A Land. Kyllä Flight of Icaruskin toimiin levyllä hyvin, sekä Die With Your Boots On. Sekä Quest For Fire joka on kans parhaimmistoa. Icaruksesta ei voi sanoa että se ja Die With Your ois parhaimmistoa, mutta ihan rokkaavia biisejä. No nää on vaan mun subjektiivisiä näkemyksiä.

[JaakkoH73]

Piece of Mindin parasta antia on mun mielestä kaikki muut paitsi Revelations, Flight Of Icarus ja Trooper. Jotenkin ne pelaa paremmin vasta live after deathilla. Voi johtua siitä, että tutustuin ensin tuohon liveen kun aikanaan Maidenin löysin. POMin versiot on ihan liian hitaita.

Mutta koko muu levy onkin sitten aivan herkku matskua johon en ole pystynyt kyllästymään runsaasta kulutuksesta huolimatta. En osaa biisikohtaisesti alkaa erittelemään sen paremmin, mutta nämä kaks nippua mä tuolta paketoisin.

Tuossa tuli vielä lumitöitä tehdessä mieleen, että ehkä se Die With Your Boots On pelaa kans LADilla paremmin. Mutta se on ihan hyvä tässäkin.

Olisko siis näin tälleen fiilispohjalta:

1. Where Eagles Dare (Harris) - 5
2. Revelations (Dickinson) - 3,5
3. Flight of Icarus (Smith/Dickinson) - 3,5
4. Die With Your Boots On (Smith/Dickinson/Harris) - 4
5. The Trooper (Harris) - 3,5
6. Still Life (Murray/Harris) - 5
7. Quest For Fire (Harris) - 5
8. Sun And Steel (Dickinson/Smith) - 5
9. To Tame A Land (Harris) - 5

KA: 4,39

[Justice]

Flight Of Icarus4

+ Lastentaru hyvin kiteytetty muutaman minuutin ralliksi
+ Nopea ja mukava raita, kitaravoittoinen
+ Brucen laulu edelleen todella mahtavaa
+ Adrianin soolo melkeinpä sitä parasta Adriania
- Jälleen kerran ne saundit..
- Mielestäni turhat loppusoolo revitykset

Jotenkin toi ei mahdu mun kaaliin. EI todellakaan ole turhat. Noi loppusoolo revitykset tekee biisistä vielä mahtavemman. Kertosäe, kitaramelodiat, Bruce... mitä tohon voi enää lisätä? Täydellinen biisi ja on todellakin kumma ettei sitä soiteta keikoilla

[Varjis]

Vuorossa Piece of Mind... ja kyseisestä levystä löytyy toistaiseksi ( ) ainoa Maiden fanipaitani.

1. Where Eagles Dare
+ Hieno rumpuintro Nickolta.
+ Riffi tämän jälkeen
+ Bruce laulaa hyvin
+ 3:14 Hieno kohta, rumpuja kitaroita, bassoa ja taukoja. Namsk.
+ Air Ride Sirenin lopun where eagles DAREEEEEEEEEE kajautus.
Loistava levyn avaaja. 5-

2. Revelations
+ Intro
+ Intron jälkeisestä hitaudesta huolimatta iskee mukavasti.
+ Bruce värkännyt hienot sanat.
+ Suunnilleen kohta 1:47, hieno kitaramelodia ja tahti nopeutuu, hyvä tahdinmuutos.
+ 4 minuutin jälkeen alkava loppulaukka
- Jos pitää antaa miinusta, se on juurikin paikoittain vähän liiallinen hitaus.
Hieno kappale, jonka sisälle olen päässyt vasta viime aikoina kunnolla. 4½

3. Flight Of Icarus
+ Hieno aloitus jälleen kerran!
+ Kertosäe upeine sanoituksineen.
+ Soolo(t)
+ Bruce, ja varsinkin se lopun AAA!! huuto
Yksinkertainen, hyvä valinta sinkuksi. 4½.

4. Die With Your Boots On
+ Kitaraintro
+ Hyvä tempo läpi biisin
- Ehkä liian pitkä, kyllästyttää nykyään ihan liikaa
- Yliarvostettu
3

5. The Trooper
L-E-G-E-N-D-A. Voiko tästä muuta sanoa? Mutta arvostellaan silti.
+ Uskomaton legendaarinen kitaraintro.
+ Loistava kitaramelodia säkeiden taustalla
+ Dickinsonin kertosäe
+ Rumputyöskentely
+ Soolo
+ KAIKKI TÄSMÄÄ
- Liian kulunut jo?
Arvatkaa vain mikä. 5-

6. Still Life
+ Hieno tunnelmallinen intro.
+ 1:24 rummut, ja sen jälkeen kun biisi oikeastaan 'lähtee käyntiin'.
+ Dickinsonin laulu
+ Soolo
- Periaatteessa tämä on ihan turha miinus, muta Nickon piiloviesti alussa on kyllä aika 'tyhmä'
Hieno tunnelmapala 4+.

7. Quest For Fire
+ Hyvä intro
- Brucen yliyrittäminen
- Tönköt sanat
- Ärsyttävä kitarariffi
Pilaa hienon kokonaisuuden, annan 2½.

8. Sun And Steel
+ Nopea tempo
+ Hyvä pääriffi.
- Soolo voisi olla pidempi.
3½


9. To Tame A Land
+ Intro. Siinä on sitä jotakin.
+ Sopivan raskas riffi intron jälkeen.
+ Dickinsonin laulu hyvää.
+ Vähän päälle 4 minuutin jälkeen alkava kitarariffi.
+ Hienoja melodioita läpi biisin.
- Aihe
Komea levynpäättäjä. 5-.

Kaiken kaikkiaan Piece of Mind on loistava albumi, jonka viimeisistä kappaleista olen vasta viime aikoina alkanut tykkäämään. Kai tähän vaikuttaa saamani t-paitakin

Päivitetty 2.9. -10

Keskiarvo: Suurin piirtein 4.

[nickorules]

Where Eagles Dare
Kiva rumpusoolo heti alkuun. Biisissä on kivasti meininkiä. Hyvä sävellys, mutta hiukan ylipitkä (väliosassa alkaa tulla kyllästymisen tunteita).
4

Revelations
Aivan törkeän hieno biisi. Hyvä intro. Brucelta loistava suoritus. Ja soolot jyräävät jälleen. Ehdottomasti Top 10-kamaa parhaissa sävellyksissä. Tämä ei pudota pisteitä, mutta tempo saisi olla kovempi. Onneksi on Live After Death.
5

Flight of Icarus
Aika pelkistetty biisi, etenkin säkeistöissä. Ihan kuunneltava, Davella (taas) hieno soolo.
3,5

Die With Your Boots On
Riffi on bändin parhaimmistoa. Menee välillä vähän lallatteluksi, mutta kuitenkin tiukka metallibiisi.
4

The Trooper
Klassikko. Tarvitseeko muuta sanoa, kuuluu yleissivistykseen.
5

Still Life
What ho sed th tings tree bonce... Don't meddle with tings y' don't understand (burp) . Loistava sävellys Murraylta, aliarvostettu. Hieno kertosäe. Ja vielä kaupan päälle yksi kaikkien aikojen tuplakitaramelodioita (ennen sooloja).
5

Quest for Fire
Samaan lokeroon kuin Chains of Misery, täytekappale.
2

Sun and Steel
Perushyvä menobiisi. Soolo voisi olla parempi.
3,5

To Tame a Land
Nyt useamman kuuntelukerran jälkeen arvostelen uudestaan. Synkänkauniista introsta lähtee tehokas riffi, väliosan leadit korostavat itämaista tunnelmaa. Bassotyöskentely on vain.. loistavaa, etenkin When time has come-kohdassa. Lopun fiilistelyt ovat vaan loistavia.
4,5

Ka. 4,0555...=4,1.

[QazKFD]

Kannatti kuunnella. Ekalla kerralla en tykännyt yhtään. Nyt aukesi ihan uudella tavalla. Yksinkertaisesti yksi hieno eeppinen kappale taas. Seuraavaksi Powerslave kuunteluun, jos sekin aukeaisi.

Teetkö arvostelusi kahden soitannan perusteella?

[nickorules]

Kannatti kuunnella. Ekalla kerralla en tykännyt yhtään. Nyt aukesi ihan uudella tavalla. Yksinkertaisesti yksi hieno eeppinen kappale taas. Seuraavaksi Powerslave kuunteluun, jos sekin aukeaisi.

Teetkö arvostelusi kahden soitannan perusteella?

En yleensä. Tuo on ainut.

[urho47]

Still Life
Mitä ihmettä Nicko ajatteli puheintrossa?

Kannattaa lukea noi A. Kiven analyysit täältä Rautaneidon sivuilta. Saat vastauksen aika moneen kysymykseen.

[Paha-Lurkki]

Jaahah jaahah. Uutta levyä odotellessa lienee paikallaan palata jälleen myös vanhojen levyjen pariin. Eipä olekaan tullut ihan hetkeen levyarviota väsättyä, eikä kyllä juuri Maideniakaan kuunneltua. Piece of Mind on omalta kohdalta aika jännä levy. Toisaalta se on ihan ehdoton klassikko, toisaalta siinä on juttuja mitkä ei ihan täysillä kolise. Mutta pidemmittä puheitta asiaan.

Piece of Mind

1. Where Eagles Dare

Wau! Nicko McBrain, tuolloinen uusi rumpali esitellään kyllä niin tyylikkäästi että oksat pois! Todellinen konekivääritulitus kajahtaa ilmoille rumpupatterista. Riffittely on saamarin rouheata ja soundit on tässä biisissä (kuten koko levyllä) todella muhkeat. Kun Bruce kiekuu kuinka laskuvarjojääkärit syöksyy kohti Alppien lumisia kätköjä, voin nähdä silmissäni Clint Eastwoodin ja Richard Burtonin natsijahdissa samannimisessä leffassa. Konepistoolit räiskyy ja miestä lakoaa kuin heinää. Biisin tunnelma on todella "sotaisa" ja mukaansatempaava. Ai jai kun Harrisin bassokin kumisee mahtavasti. Ainoa pikkuinen miinus kappaleelle tulee aavistuksen verran liiasta junnaavuudesta. Mutta se on tosiaan vain pieni miinus. Tämä on mahtavaa tulitusta ja huikea levynavaaja.

Arvosana: 5-

2. Revelations

Seuraavaksi on vuorossa Brucen ehkäpä hienoin Maidenille tekemä biisi. Todellinen voimannäyte ja neronleimaus, niin musiikillisesti kuin sanoituksellisesti. Herra A. Kivi on analyysissään pureksinut sisällön sen verta hyvin, että tuskin tästä mitään hirveän mullistavaa osaan sanoa. Joka tapauksessa biisi alkaa tyylikkäästi ja Brucen lukiessa Chestertonin säkeitä on äänessä jotain aidosti koskettavaa. Biisi ja kitarariffit kasvavat jatkuvasti, mitä nyt välillä vähän "hengähdetään" Brucen vokalisoidessa. Herra Dickinson yhdistää niin kristillistä, intialaista kuin okkultistista filosofiaa osoittaen olevansa sivistynyt mies, ei mikään pelkkä rokkikukko. Toisinaan rock-musiikin kohdalla unohtuu kuinka syvällisiä ja filosofisia sanoitukset voivat olla, ei pelkkää beibe beibe, let's get wasted-meininkiä. Aleister Crowleyn filosofiaanhan tämä lopulta paljolti keskittyy ja ennen kaikkea siihen ajatukseen, että jokaisen itse tulee luoda omat uskomusjärjestelmänsä, eikä asettua minkään ulkopuolisen voiman valtaan. Oli tuo järjestelmä sitten "uskonto" tai jokin muu, tulisi sen taustalla olla ihmisen oma vapaa tahto valita. Eli tiivistäen, ajattele mitä ajattelet, kunhan ajattelet itse. Revelations herättää niin paljon ajatuksia ettei se voi saada kuin täydet pisteet.

Arvosana: 5

3. Flight Of Icarus

Klassisilla aiheilla jatketaan, kun esiin marssivat Ikaros ja hänen isänsä Daidalos. Lentoon pitää päästä ja siten pois vankilasta, mutta kuinkas ollakaan poika lentää liian korkealle siivillään, joiden vaha sulaa auringon lähettyvillä, syösten Ikaroksen mereen. Hyvin klassinen asetelma siis. Ihminen tavoittelee aina liikaa ja sortuu tuhoonsa. Itse biisi on mukavaa, aika perus-Maidenia, hyvin rullaavaa meininkiä. Rytmit on tarttuvat ja mukavan koukuttavat. Aika yksinkertaista ja suoraviivaista soitantaa, jossa koukku on nimenomaan tasaisessa rytmissä. Tämä on niitä Maidenin kappaleita jotka eivät levyllä pääse oikeuksiinsa. Livetilanne ja silloin huomattavasti nopeampi tempo toimivat paljon paremmin. Hyvä biisihän tämä silti on.

Arvosana: 4

4. Die With Your Boots On

Biisi alkaa lupaavasti mureilla kitarasoundeilla ja jytisee eteenpäin vääjäämättömällä meiningillä. Mutta. Sitten omasta mielestäni alkavat ongelmat ja luulenpa saavani kuumia kiviä niskaan tästä hyvästä. Kertosäe ja sen taustalla oleva kuoro ovat jokseenkin, noh, ärsyttäviä. Biisi ikään kuin uppoaa liialliseen hokemiseen. Biisin keskivaiheilla oleva kitarasoolo ja sen jälkeinen riffittely tosin paikkaa paljon, katkaisten pahimman junnauksen. Sinänsä Brucen vokalisointi on hyvää ja sanoituksetkin mielenkiintoiset. Sotaa ja apokalyptisia visioitahan tässäkin tarjoillaan ja mikäs siinä. Jotenkin en silti osaa Die With Your Boots On:ista innostua. Vielä enemmän kuin edellisellä biisillä, tässä tulee vähän sellaista suossa tarpomisen meininkiä. Kaikki edellä kirjoitettu ei silti tee biisistä surkeaa, ei missään nimessä. Hyvät elementit tahtovat vain jäädä tiettyjen ärsyttävyyksien jalkoihin. Livenä tämäkin lienee albumiversiotaan huomattavasti kovempi.

Arvosana: 3 1/2

5. The Trooper

Sitten ollaan taas Maidenin ikivihreiden äärellä ja ehkä jopa sen kaikkein tunnetuimman The Biisin edessä. Urhoolliset brittiratsumiehet syöksyvät varmaan tuhoonsa Krimin sodassa, välittämättä käskyjen järjettömyydestä. Venäläisten tykistöasemia päin vaan ja Rule Britannia! Biisihän sinänsä hipoo täydellisyyttä, kitarat, rummut, basso, riffit, soundit, laulu, kaikki vaan TOIMII! Vaikka tämän on kuullut sen miljoona kertaa, aina se vaan jaksaa sävähdyttää mikä on oikeasti aika harvinaista. Eikä suosiokaan syö biisin laatua pätkääkään. Miksipä se niin tekisi? Mitään en lisäisi tai ottaisi pois. Trooper on luonnonvoima, kuin maanvyöry, hirmumyrsky tai tulivuoren purkaus. Huikeaa.

Arvosana: 5

6. Still Life

Still Lifesta olen aina pitänyt. Nickon "kuuntele väärinpäin" Idi Amin-hassuttelu alussa on ihan hilpeä, vaikkei se biisiin ihan hirveästi lisäarvoa tuokaan . Alusta alkaen tunnelma on jotenkin mukavalla tavalla vinksahtanut ja häiriintynyt. Mitähän tämä nyt oikein on? Jotain merkillistä on ilmassa. Aiempiin vetoihin verrattuna paljon rauhallisemmin lähdetään liikkeelle, mikä onkin aivan paikallaan. Sitten Bruce alkaa kuiskailla maanisesta tuijotuksestaan lammen syvyyksiin. Kertsi potkiikin sitten taas kunnolla persuuksille ja vie meininkiä yhä pahaenteisempään suuntaan. Hulluus ja painajaiset vain syvenevät, mikä jykevien kitarasoolojen myötä lienee kaikille selvää. Lopulta synkät ajatukset saavat kertojasta voiton ja samalla vetämään myös kumppaninsa syvyyksiin. Hyytävää. Oivallinen rykäisy, täysiin pinnoihin ei silti aivan ylletä. Se viimeinen magia ja väistämättömyys mikä on esim. Trooperissa puuttuu.

Arvosana: 5-

7. Quest For Fire

Siirrymme aikaan jolloin dinosaurukset löntystelivät maan päällä ja luolamiehet säntäilivät ympäriinsä. Kyllä. Harris teki aikamoisen anakronistisen virheen biisin sanoissa, mutta täytyyhän mielikuvituksellekin jättää tilaa . Edellä mainittu pikku moka ei ole silti suurin ongelma. Bruce vetää nyt kyllä niin äänensä äärirajoilla että meinaa pahaa tehdä. Väliin kuullostaa että ääni särähtää sirpaleiksi, mutta ei sitten kuitenkaan aivan. Silti vaikutelma on aika ikävä. Sävellyskin on hivenen tylsähkö tai ennalta-arvattava. Kertosäe on silti ihan mukiinmenevä, sanoituksetkin alun hölmöilyä lukuunottamatta ihan hauskaa luolamies/hevi-meininkiä. Eihän kaikkea tarvi aina ottaa niin kamalan vakavasti. Ei tässä biisissä silti ole mitään niin hirvittävän hyvää, että se saisi aivan korkeimpia arvosanoja. Pikkaisen on jopa fillerin makua, kun sooloihinkaan ei ole mitään järisyttävää kehitelty. Ihan hauska kuriositeetti silti Maidenin katalogissa.

Arvosana: 2 1/2

8. Sun And Steel

Miekkamies Dickinson on totta kai asialla kun biisi kertoo samuraista. Sanoitukset ovat jälleen kerran mielenkiintoiset. Japanilainen kulttuuri shintolaisuuksineen, samuraiperinteineen ja kunniakoodeineen on jännittävä. Itse kappale on ihan mukava ralli. Komppaa tanakasti eteenpäin, ilman ylenmääräisiä kikkailuja. Kertosäekin on saatu jälleen aika hyvin toimivaksi. Kaikkinensa biisi pysyy hyvin kasassa eikä turhia rönsyile. Ei tämä silti elämää suurempi teos ole. Ei siis missään tapauksessa huippu, muttei hutikaan. Sopii tähän paikkaan levyllä, ikään kuin lämmittelynä viimeistä vetoa varten. Tappamisen meininki jää jotenkin puuttumaan ja tuntuu että hienosta aiheesta olisi voinut saada irti enemmänkin.

Arvosana: 3-

9. To Tame A Land

Heti alkuun täytyy todeta etten ole lukenut Dyyni-kirjasarjaa, eikä fantasia-skene muutenkaan ole koskaan valtavasti kiinnostanut. To Tame A Land jaksaa silti kiinnostaa myös lyriikoidensa puolesta, ja jos ei olisi niin miljoonaa muuta juttua jotka pitää lukea, saattaisin Dyyni-sarjaankin tutustua. Jo biisin alku suhinoinen ja kilahteluineen on todella majesteetillista kuultavaa. Steven basson jytinä tuntuu suolissa asti, kitarat komppaavat upeasti toisiaan ja Bruce pistää parastaan. Soolot ovat lauluosuuksien välillä juuri sopivia ryydittääkseen tarinaa. Nickokin pääsee tyylittelemään upeilla filleillä. Lauluosuuksien loputtua alkava jamittelu on Maidenia parhaimmillaan, niin Adrian kuin Dave pääsee tiluttamaan hienoja sooloja, rytmiryhmän pompottaessa taustalla. Todellakin jyhkeää ja mahtipontista meininkiä. Jotenkin tässä on jo kaikuja tulevista eepoksista, ennen kaikkea Alexander The Greatista. Todella hieno biisi, jonka ainoa heikkous on se etteivät lyriikat avaudu. On tietysti oma moka ettei Dyyni ole tuttu, mutta tuskinpa olen ainoa joka on vähän pöllämystynyt näiden sinänsä mielenkiintoisten sanojen äärellä.

Arvosana: 5-

Kokonaisarvosana: 4.11= 4.1

Piece Of Mind on hieno levy joka sisältää todellisia timantteja, mutta sillä on myös heikot hetkensä. Varsinkin Trooper ja Revelations ovat osa pyhintä Maiden-kaanonia, mutta vastaavasti Quest For Firella ja Sun And Steelillä pöpelikkö vältetään aika täpärästi. Verrattuna The Number Of The Beastiin, minulla ei ole myöskään niin henkilökohtaista suhdetta tähän levyyn. Soundeista täytyy antaa puolestaan reilu ja varaukseton tunnustus. Niissä on onnistuttu erinomaisesti, ne ovat samalla selkeät ja kirkkaat, että erittäin raskaat ja jykevät. Maidenia kenties raskaimmillaan. Levyjen värisuora jatkuu, herttajätkän lävähtäessä pöytään.

Ranking:

1. The Number Of The Beast 4.19
2. Piece Of Mind 4.11
3. Iron Maiden 4.03
4. Killers 3.63

[Hilguma]

^ Hieno arvostelu, oli todella mukava lukea tätä! Itse olen hyvin samoilla linjoilla kanssasi biisien arvosanoista. Revelations, Still Life, To Tame A Land ja tietenkin The Trooper ovat kaikki todella hienoja biisejä ja kuuluvat Maidenin ehdottomaan eliittiin. Where Eagles Dare toimii avausraitana todella mainiosti. Loistavaa tykitystä alusta loppuun, mutta kuten sanoit, pieni miinus tulee lievästä toistosta. Loput biisit eivät sitten ihan ylläkään muiden tasolle, mutta varsinkin Die With Your Boots On ja Flight Of Icarus ovat kyllä ihan meneviä kaahauksia. Adrianilta kuullaan molemmissa todella komea soolo. Näitä arvosteluja lisää!

[reptile]

5. Trooper

Sitten ollaan taas Maidenin ikivihreiden äärellä ja ehkä jopa sen kaikkein tunnetuimman The Biisin edessä. Urhoolliset brittiratsumiehet syöksyvät varmaan tuhoonsa Krimin sodassa, välittämättä käskyjen järjettömyydestä. Venäläisten tykistöasemia päin vaan ja Rule Britannia! Biisihän sinänsä hipoo täydellisyyttä, kitarat, rummut, basso, riffit, soundit, laulu, kaikki vaan TOIMII! Vaikka tämän on kuullut sen miljoona kertaa, aina se vaan jaksaa sävähdyttää mikä on oikeasti aika harvinaista. Eikä suosiokaan syö biisin laatua pätkääkään. Miksipä se niin tekisi? Mitään en lisäisi tai ottaisi pois. Trooper on luonnonvoima, kuin maanvyöry, hirmumyrsky tai tulivuoren purkaus. Huikeaa.

Arvosana: 5

Hieno arvostelu biisistä! Summaa hyvin minunkin fiilikset kyseisestä ikivihreästä.

To Tame A Landista pitää sanoa sen verran, että yksinkertaisesti rakastan sitä tapaa, miten Harris käyttää bassoaan kyseisessä bisiissä. Basso on kuin kolmas kitara ja todella pinnassa. Mielestäni yksi Harrisin upeimpia hetkiä Maidenin historiassa. Muutenkin siinä biisissä on tunnelma kohdillaan ja kaikki muukin.

[Paha-Lurkki]

^ ja ^^ Kiitoksia vaan kamraatit kehuista! Mukavaa että joku jaksaa näitä meikäläisenkin riipustuksia lukea ja sattuu vielä tykkäämäänkin. Jatkoa arvosteluissa kyllä tulee, jahka muilta kiireiltä taas ennätän näitä väsäämään.