Livelevyt

[Peke]

^siitä vaan reunioniin liittyvä topikki pystyyn.
Itsella Adrianin paluu oli yksi parhaimmista jutuista mitä sävellyspuolella voi tapahtua, ehkä nyt sellaista SIT/SSOASS ajan rynnistystä ei olla saatu, mutta paljon kuitenkin. Puhumattakaan Brucen kynästä ja ideoista bändille.

Jotenkin vaan biisien taso NPFTD ja FOTD lätyillä laski merkittävästi Adrianin lähdön jälkeen, tosin tyylikin muuttui (ja siksihan H lähtikin). Vaikka sieltä hittiä ja helmiäkin tuli niin kokonaisuus ei vaikutannut enää.

Kyllähän kaikki liittyy myös sen ajan metallin suosion laskuun, lamaan... jne...

[Jimmy Harris]

Kyllä se on edelleen Beast over Hammersmith. Bändi nuoruudensa vedossa, ja settilistakin on erittäin hyvä.

Purgatory ja Remember Tomorrow olisivat voineet korvata Another Lifen ja ylipitkäksi venytetyn Drifterin. Silloin oltaisiin aika lähellä täydellistä settiä.

[IronBrother]

Live at Donington 92' on kyllä se legendaarisin, mutta lähellä on Rock In Rio ja Live After Death.

samaa mieltä doningtonista. Legendaarinenhan se on, ja settilistaltaan upea

Live at Donington 92' Bring Me Your Daghter ... To The Slaughter, Clairvoyant, Heaven Can Wait, Running Free, Hallowed Be Thy Name

Rock In Riossa tykkään äänimailmasta ja energisyydestä.
Toi Blood Brother ja Sign of The Cross on tosi hyvä valinta laittaa peräkkäin.
Ahh, mikä setti! The Evil That Men Do, Fear of The Dark [erittäin tunnettu live versio], Iron Maiden, Number of The Beast, Hallowe Be Thy Name, Sanctuary ja Run To The Hills.

Live After Deathin kruunaa Revelations ja Rime of The Ancient Mariner.
22 Acacia Avenue ja Children of The Damned

Voin vain toivoa että olisin edes päässyt yhdelle näistä konserteista/kiertueista. Tosin Live DVD:t ja CD:t korvaa osan siitä toiveesta.

Näiden konserttien jälkeen voisi vaikka hyppiä kalsareilla tai sitten boxereissa, ulkona kun on pakkasta ja tehdä lumienkeleitä

EDIT: eikä sitten tuntuisi missään.

[Suotana]

Rock In Riossa tykkään äänimailmasta ja energisyydestä. Toi Blood Brother ja Sign of The Cross on tosi hyvä valinta laittaa peräkkäin.
Ahh, mikä setti! The Evil That Men Do, Fear of The Dark [erittäin tunnettu live versio], Iron Maiden, Number of The Beast, Hallowe Be Thy Name, Sanctuary ja Run To The Hills.

Häh? RIRhän on täynnä Brave New Worldin mahtavuuksia ja pari Blazen aikaista helmeä ja siä luettelet noi kyllästyttävät hittibiisit, jotka kuulee joka liveltä. TETMD ja Hallowedin kyllä aina jaksaa, mutta noita muita en itse pahemmin edes kestä enää kuunnella. Kyllähän FOTD livenä toimii, mutta ei sitä jaksa levyltä kuunnella. Beastistä ja Hillssistä en taas ole koskaan tykännytkään. Sanctuary ja Iron Maidenia kuultu ihan liian monta kertaa live lätyiltä, että ei niitä pahemmin jaksa enää kuunnella.

Kyllä se on Rock In Rio mulle ykköslive. Mahtava settilista (vaikka löytyy mun inhokitkin sieltä), yleisö aivan uskomaton, soundit on niin tykit ettei BNW:n biisejä studiolta tule pahemmin kuunneltuakaan, bändi tapansa mukaan huippukunnossa ja kaiken lisäksi hyvä kuvaus dvd:llä eikä sellaista salaman nopeaa kameran vaihtoa niinkuin DOTR:illa.

Peken ja Brigatin pohtimisesta tuli mieleen se miten Dickinson puhui jossain haastattelussa liittyessään takaisin Maideniin. Puheethan meni jotenkin niin, että Maidenistä tulee suurin hevibändi ikinä ja areenoilla soitetaan täysille yleisöille (ei ny ihan exact sanat, mutta suunnilleen noin). Eli erittäin kunnianhimoisena se Dickinson asteli takas Maideniin ja hemmetin hyvinhän tuo nuo Dickinsonin puheet on käynyt toteen. Jos joku muistaa kyseisen haastattelun ja löytää sen jostain youtubesta niin linkkiä saa laittaa.

[Osiris]

Peken ja Brigatin pohtimisesta tuli mieleen se miten Dickinson puhui jossain haastattelussa liittyessään takaisin Maideniin. Puheethan meni jotenkin niin, että Maidenistä tulee suurin hevibändi ikinä ja areenoilla soitetaan täysille yleisöille (ei ny ihan exact sanat, mutta suunnilleen noin). Eli erittäin kunnianhimoisena se Dickinson asteli takas Maideniin ja hemmetin hyvinhän tuo nuo Dickinsonin puheet on käynyt toteen. Jos joku muistaa kyseisen haastattelun ja löytää sen jostain youtubesta niin linkkiä saa laittaa.

Taitaa olla tämä haastattelu?

http://www.youtube.com/watch?v=yYePhuE6 ... re=related" onclick="window.open(this.href);return false;

[Suotana]

Taitaa olla tämä haastattelu?

http://www.youtube.com/watch?v=yYePhuE6 ... re=related" onclick="window.open(this.href);return false;

Juuri tämä! Olisihan se pitänyt muistaa, että se oli Jyrki TV .

[IronBrother]

No hyvä on! laitetaan vähän lissää. Unohtu ylistää näitä kappaleita(kin.)

Wicker Man, aivan mahtava! antaa todella hyvän aloituksen koko keikalle. Siitä sitten seuraa Ghost of The Navigator ja se on yksi parhaimmasta päästä BNW:n kappaleista ja todella hyvin onnistunut livenäkin. Brave New World pitää yllä todella hyvää settiä. Skipataan nyt sitten jurassic period kappale Wrathchild. Samalla skipataan jotain vanhaa, 2 Minutes to Midnight, joka muuten oli sitten mahtava, vaikka aika paljon kuultu. Blood Brothers ja Sign of The Cross saivatkin jo omat mainintansa. The Mercenary, upeaa, fantastista! No otetaan nyt sitten vielä toi The Clansman, Bruce veti sen todella hyvin. Paremmin kuin Blaze studiolla.

Toi Blood Brother ja Sign of The Cross on tosi hyvä valinta laittaa peräkkäin.
Ahh, mikä setti! The Evil That Men Do, Fear of The Dark [erittäin tunnettu live versio], Iron Maiden, Number of The Beast, Hallowe Be Thy Name, Sanctuary ja Run To The Hills.

Kyllä noi "inhokitkin" ovat todella hyviä. Mietippä Maiden ilman noita "inhokkeja"

Jyrki TV:llä se haastattelu olikin, tattis muuten.

[Summerganon]

^Rock In Riolla (ja juuri Maideniin paluunsa jälkeen) Bruce nyt eläytyikin aika hyvin, siinä 2003 alkoi mennä alaspäin. Tosien miehen 'äänikään ei ollut ihan tikissä silloin. The Trooper ja Run to the Hills ovat RIR:llä aivan mahtavia, taino, Run to the Hillssistä en tiedä, mutta Truupperista Bruce vetää parhaimman tulkinnan koskaan. The Number of the Beast taas ei ole RIR:llä mikään loistelias... Flight 666:ella biisi sen sijaan on aivan mahtava.... Ja noista kahdesta muusta ikirenkutuksesta Bruce vetääkin selvästi RIR:iä huonommat tulkinnat <__<

[Masa93]

The Trooper ja Run to the Hills ovat RIR:llä aivan mahtavia

On Rock In Riollakin kova, mutta silti paras veto Run To The Hilssistä virallisilla live-tallenteilla on Death On The Roadilla.IMO
Ei Brucelta välttämättä paras veto, mutta yleisö on kyllä asiallisesti mukana

[Suotana]

The Trooper ja Run to the Hills ovat RIR:llä aivan mahtavia

Itse asiassa, kun ekaa kertaa Rock in Rioa dvd:ltä kattelin niin silloin rtth säväytti ja kovasti. Lähinnä yleisön reaktio sai kylmät väreet kiertämään ja koko biisi potki ja lujaa. Sen jälkeen biisi ei ole jaksanut sytyttää, kuten aiemmista postauksistani voi päätelläkkin.

[Summerganon]

^Niinno, Run to the Hills kyllä kyllästyttää, oli tallennen mikä hyvänsä, niin ei sitä vain jaksa ihan loputtomiin kuunnella. Trooperia kuuntelen/katson yhä oikein mielelläni, on se Brucen tulkinta ja yleisön meteli vain niin hieno sekoitus, eikä bändikään huonosti vedä. Johtunee kai suuresti Brucesta, mutta RIR:n Trooperissa tuntuu koko bändi olevan ihan liekeissä, yleisö samaten.

[Pertti Keinonen]

Peken ja Brigatin pohtimisesta tuli mieleen se miten Dickinson puhui jossain haastattelussa liittyessään takaisin Maideniin. Puheethan meni jotenkin niin, että Maidenistä tulee suurin hevibändi ikinä ja areenoilla soitetaan täysille yleisöille (ei ny ihan exact sanat, mutta suunnilleen noin). Eli erittäin kunnianhimoisena se Dickinson asteli takas Maideniin ja hemmetin hyvinhän tuo nuo Dickinsonin puheet on käynyt toteen. Jos joku muistaa kyseisen haastattelun ja löytää sen jostain youtubesta niin linkkiä saa laittaa.

Taitaa olla tämä haastattelu?

http://www.youtube.com/watch?v=yYePhuE6 ... re=related" onclick="window.open(this.href);return false;

Olipas mainio pätkä. Huh, ihan tuli kumma olo. Kymmenen vuoden takainen juttu kuitenkin kyseessä ja tuli mieleen tuon ajan elämäntilanne, yleisfiilis, Maiden maailman tilanne, ei ollut paljoa Rautaneitoa yms. Jälkipeliä kun nyt pelataan, niin Dickinson sanoi haastattelussa just niin kuin sen kuuluukin silmää räpäyttämättä, kun nyt omia odotuksianikin funtsin. Muistui vielä mieleenkin, että ´99 keikalle sai liput ihan puhelimen kautta suht helposti. Olin jossain siivousfirmanssa töissä Kemiran Ugin tehtaalla ja sieltä klo 9.00 soittelin... Voi video, miten taas ukko täällä päässä wlania vanheni, vaikkei ole kuin 33 vuosirengasta vasta vyöllä. On se vaan hienoa, että on jostain jutusta saanut niin paljon irti, että voipi joskus muistella kaikenlaista. Oli muuten Adrian tuossa haastattelussa taas niiiiin oma itsensä. Miten voi olla äijä noin elegantti.

[Peke]

Hienoo läppää. Kiitti

[QazKFD]

Jälkipeliä kun nyt pelataan, niin Dickinson sanoi haastattelussa just niin kuin sen kuuluukin silmää räpäyttämättä, kun nyt omia odotuksianikin funtsin.

Heh, kattelin ton kans pari viikkoa sitten, ja muistu kans mieleen aika jollon tuli katottua televissiosta sama touhu. Oon melkein kymmenvuoden nuorempi kun sä ja silti tuli mieleen, että voihan saatana kun tostakin on aikaa.

Mutta tosiaan tohon lainaukseen, panin oikein merkille ihan saman asian. Bruce sanoo täsmälleen miten asia on. Aika karua.

[Hevari]

Suosikki livelevy on ehdottomasti Rock in Rio, settilista, yleisö, Täydellistä. Erityisesti dvdtä on todella mukava seurata. Bändin pirteys tarttuu katsojaankin, no doubt Hyvänä kakkosena tulee Live After Death

[Justice]

^Life After Death vie RiR:n kyllä ihan sata-nolla.
Rock in Rio on täynnä surkeita BNW vetoja ja ne vakiovedotkin vedetään päin *.

Live After Death sisältää taas niin paljon hyviä biisejä, että vaikea sinne on enää mitään toivoa. Ne vähän vähemmänkin tunnetut vedetään ihan loistavasti. Esimerkiksi Running free
ja Harrisin bassottelu.
Mahtavaa kuunneltavaa, kun kuuntelin ekan kerran C-kasetilta enkä tiennyt yhtään millaista settiä sieltä tulee. Lisäksi kun kasetti kesti n. 30min pidempään, kuin odotin niin johan oli!

Kasetti päättyy loistavaan Phantom of the Operaan ja ah!

[maidenpoker]

^Mikä noissa BNW-biiseissä on niin huonoa? Rock In Rion settilista on juuri nimenomaan niiden ja Sign Of The Crossin takia erinomainen vaikka häviääkin Live After Deathille.

[Justice]

^Mikä noissa BNW-biiseissä on niin huonoa? Rock In Rion settilista on juuri nimenomaan niiden ja Sign Of The Crossin takia erinomainen vaikka häviääkin Live After Deathille.

Niistä biiseistä saa tarpeeks jo BNW levyllä niin ei kiitos.
Ainoot onnistuneet biisit RiR levyl on Clansman, Blood Brothers ja Dream of Mirrors.

[Summerganon]

^Life After Death vie RiR:n kyllä ihan sata-nolla.
Rock in Rio on täynnä surkeita BNW vetoja ja ne vakiovedotkin vedetään päin *.

VAKIOVEDOT PÄIN p:TÄ ROCK IN RIOLLA!??? Siis RIR:hän sisältää parhaan live-version The Trooperista koskaan ja Run to the Hillskin on kuunneltavaa tavaraa. Sanctuary toimii hyvin yleisön ja Brucen energisyyden ansiosta. Hallowed mahtava. Mitenniin päin p:tä?

BNW biisit toimivat mielestäni yleisesti ottaen studiovetona paremmin, mutta eivät ne mitään surkeita ole. Mielipiteitä on monia, mutta ainakin se, että "vakiovedot on huonosti vedetty" meni yli hilseen. Toki LAD on mahtava, mutta Hallowedista, Run to the Hillsistä ja Truupperista puhuttaessa RIR vie voiton ihan varmasti. Taisiis... minun mielestäni.

[Hatebreeder]

No voi jumalauta Ei millään käynyt tällä hakusanalla ettiä.. nohjoo;


Live after death: Äänenlaatu ei luonnollisesti ole parasta mahdollista, mutta se onkin äänitetty ennen kuin minua oltiin edes ajateltu. Settilista on oikein mukava; Flight of icarus, Revelations, Rime, 22 Acacia avenua ja Children of the damned esimerkiksi. Jännä juttu, että levyltä on kumminkin otettu vain 4 biisiä keikalle, ja niistäkin 1 on "pakollisen vedon" asemassa, vaikka eihä se sitä silloin vielä ollut. Kiitos muutaman harvinaisemman palan, tätä on kiva kuunnella välillä. Ei silti lempi keikkojani.. DVD täytyy katsastaa joskus kumminkin.


Maiden England: Heti alkuun täytyy ylistää settilistaa. Jumaliste mitä kiihottavia valintoja, kuten Still Life, Prisoner, Infinite Dreams ja Seventh Son. Lisäksi "pakollisia vetoja" ei löydy kuin Iron Maiden ja NOTB. Mahtava settilista. Äänenlaatu taitaa hävitä jonkun verran LAD:lle, mutta se nyt ei tunnelmaa kaada. Kiistämättä mahtava veto.


Live at Donnington: Aiemmin tänään (kirjotushetkellä oli vielä tiistai) sain tämän CD:n kätösiini, ja hyvältä kuulostaa. Settilista sisältää taas kerran hienoja valintoja, esim. Tailgunner ja Afraid to shoot strangers. Myös FOTD-topicissa haukkumani Be quick on aivan jumalattoman hyvä veto tässä. Kakkos CD arvelutti aluksi (uudempi painos mulla), mutta pakolliset vedot kuulostavat mahtavilta! Troopperkin jaksaa innostaa vaikka sata kertaa onkin kuultu. Äänenlaatu se vaan paranee, eikä pahemmin mistään moitittavaa löydy.. Tosin Steven basso on aika kovalla NOTBin introssa.


Rock in Rio: "5.1 äänimaailma, ja lisäksi 250 000 ihmistä takaavat tunnelman" - myös CD:llä. Uusia biisejä on aina kiva kuunnella livenä, joten settilistaa ei voi olla ylistämättä: Ghost of the navigator, Blood Brothers, Mercenary, SIGN OF THE CROSS! Ja pidot vaan paranee kakkos CD:llä; Dream of Mirros, CLANSMAN, ja perään pakolliset vedot. Aivan hillitön settilista. Äänenlaatu on taas parantunut, vuosituhat kun otti ja vaihtui ja tekniikka edistyi. Vähän enemmän kun oisivat yleisön ääniä päästäneet mukaan. Mutta hienon kuuloinen, tunnelma on taattu ilman elävää kuvaakin.


Death on the Road: Mitä uudempaa, sen parempaa, eiks je? Keikka potkii perseille hyvillä biisi valinnoillaan "taas vaihteeksi": Dance of Death levyn vedot ja eteenkin Lord of flies. Jumalauta, Maidenin historian hienoin hetki kun Bruce alkaa vetää kertosäettä. Ekaa kertaa kun kuuntelin niin ai että sitä tunnetta.. Brucen ääni hädin tuskin kestää. Pelkästään sen takia voisin todeta tämän parhaimmaksi vedoksi. Mukaan tietysti mahtuu tunnelmaa latistamaan liian tututkin biisit. Mutta silti ehkä parhain keikka mitä Maiden on mielestäni vetänyt.


A Real Live Dead One: Settilista aika pitkälti sama kuin Donningtonissa, muutama herkulla kuorrutettuna: Where Eagles Dare, Transylvania, Remember Tomorrow, Prowler. Kyllä Donnington tämän hakkaa, mutta hyviä vetoja tässäkin levyssä. Ei voi pahemmin valittaa.. paitti niistä puuduttavista vedoista, jotka Donningtonissa jakso innostaa.


Flight 666: Biisivalinnat taas aika osuvia, ehkä vielä harvinaisempia oisivat saaneet vetää. Mutta ai että tuli kylmäväreet kun Aces High alko ja yleisä karjuu. Äänenlaatu on luonnollisesti hyvää, sen verran uusituotos. Eipä tästä voi paljoa valittaa, itseäni ei haittaa Gersin sooloilutkaan.


Äänibootlegejä en pahemmin lataile, mutta yhden olen hommanut ja siitä voisin pari kommenttia heittää (oli tietääkseni sallittua jorista bootlegeistä?):

Live at Leicester: SIT-kiertueella äänitetty veto. Kun kattoo, että biisejä on se 18, niin pääsee kieltämättä unohtumaan, että kyseessä on SIT-kiertue, kun kyseiseltä albumilta vedetään se 5 biisiä. Ja niistäkin 2 ei ole niitä harvinaisempia; Heaven Can Wait ja Wasted Years. Silti varsin antoisa keikka on saatu vedettyä, ja tuleepa tuolla Rimen jälkeen 4 minuutin kitarasoolo, jossa vedetään mm. Walking in the airia. Äänenlaatu on tosi hyvä, häviää tietysti aidoille keikoille, mutta silti täysin kuunneltavissa (tosin ääni tuntuu olevan vähän oikealla, äänittäjä taisi olla katsomon vasemmassa päädyssä). Kannatti ladata


Oma järjestys on:

1. Live at Donnington / Death on the road
2. Maiden England
3. Rock in Rio
4. Live After Death

[QazKFD]

Death on the Road: Mitä uudempaa, sen parempaa, eiks je? Keikka potkii perseille hyvillä biisi valinnoillaan "taas vaihteeksi": Dance of Death levyn vedot ja eteenkin Lord of flies. Jumalauta, Maidenin historian hienoin hetki kun Bruce alkaa vetää kertosäettä. Ekaa kertaa kun kuuntelin niin ai että sitä tunnetta.. Brucen ääni hädin tuskin kestää. Pelkästään sen takia voisin todeta tämän parhaimmaksi vedoksi. Mukaan tietysti mahtuu tunnelmaa latistamaan liian tututkin biisit. Mutta silti ehkä parhain keikka mitä Maiden on mielestäni vetänyt.

Jos Live After Deathilla on mielestäsi "ei parhaat mahdolliset" soundit ja Maiden Englandilla vielä siitäkin huonommat, kuinka et tässä asiaan ota kantaa? Death on the Roadia ei mun mielestä soundeilla paljoa koreile, vaikka settilista onkin omaan mieleeni hienosti, tietenkin Dance of Deathin ja Paschendalen takia. Mutta soundien ja spiikkien saksimisen takia käy soittimessa äärimmäisen harvoin.

Maiden England: Lisäksi "pakollisia vetoja" ei löydy kuin Iron Maiden ja NOTB.

Tämähän on myös saksimisen syytä, koska encoret keikoilla olivat täysin samat kuin aiemmin julkaistulla Live After Deathilla, tosin saatoit tämän tietääkin. Mielestäni ehdottomasti kovin live.

[Summerganon]

Juu, ajattelin kirjoitella aina silloin tällöin "arvion" ja/tai ajatuksia näistä livealbumeista ja aloitan tietysti Live After Death. Eddie's Archivea en omista, joten en tee Beast Over Hammersmitheistä sun muista mitään suurempaa, mutta pakko sanoa että em. albumi sisältää kyllä niin päätä huimaavan upean version Killersistä, että ihan hirvittää milloin se tappaja ilmestyy selän taakse. Bruce veti sillä testinauhallaan ja tuolla livellä ehdottomasti parhaan tulkinnan tuosta biisistä ikinä. Mutta nyt LAD:in pariin.

Live After Death

Heti alkuun pitää todeta, ettei minulla (luonnollisesti) ole vastaavia kokemuksia tämän albumin (ja Maidenin vanhempien julkaisujen yleensä!) suhteen kuin monilla konkareilla, joten minulle tämä albumi ei edusta mitään erityistä. Tämä oli kuitenkin Real Live Dead Onen jälkeen toinen Maidenin livealbumi jonka sain ja olihan se kieltämättä upeaa kuulla ensimmäistä kertaa Aces Highin tai Children Of The Damnedin tapaisia klassikkobiisejä 80-luvulla soitettuna omasta cd-soittimesta. Churchill's Speech & Aces High on kyllä upeimpia aloituksia ikinä ja vaikka Brucen suoritus ei ole huono, pistää räkäisyys ja tukkoisuus heti alussa korvaan. Tulee sellainen "tässäkö tämä nyt on?" -fiilis. Kuten Aces Highin pitääkin, rullaa se kyllä energisesti ja upeasti loppuun asti, mutta albumiversion mahtavaan tulkintaan tai esimerkiksi SBIT-kiertueen menoon ei kyllä missään nimessä päästä. Korkealta menevät kohdat kärsivät Brucen tukkoisuudesta liikaa ja varsinkin loppu menee vähän harakoille, vaikkei mikään huono olekaan. 2 Minutes To Midnightistakin on parempia versioita eikä biisi muutenkaan oikein tunnu tässä lähtevän. Soitto kulkee kyllä mallikkaasti, Powerslave-soundi toimii hyvin livenäkin ja temmon takia tämä on aika tiukka veto, mutta jälleen kerran Brucen suoritus ei innosta ylisanoihin. Tiedän kyllä kiertue-elämän rasitukset ja sen, että tällainen valitus ei tee oikeutta 80-luvun ilmasireenille, mutta ei voi mitään... The Trooper potkii samaten ihan mallikkaasti ja Bruce (räkäisyydestä huolimatta) tekee ihan tarpeeksi hyvää työtä tässä. Tästäkin biisistä on kuultu jälkeenpäin paljon tiukempiakin versioita, mutta ei ollenkaan paha! Revelations on ehdottomasti tämän tallenteen kirkkaimpia helmiä. Bruce tulkitsee hyvin ja hänestä on kuultavissa melkoista innostusta biisin alussa. Rock In Rio versio kyllä pesee tämän jo sillä, että Bruce lauloi niin upeasti pää auki. Revelations kuulostaa myös aiempia biisejä "tiukemmalta", kappale ei tunnu laahavan ja latistuvan esimerkiksi Brucen laulun takia. Flight Of Icarus jatkaa tätä komeutta, sillä vaikkei Bruce yllä hillittömiin korkeuksiin, on hänen tulkintansa mitä mainioin. Paras versio mitä Maiden on tästä biisistä esittänyt, mutta rankkaisin Brucen soolokiertuevedot tämän edelle.

On aika siirtyä Powerslaven kappaleiden pariin. Rime Of The Ancient Mariner saa nähtävästi livenä vieläkin enemmän potkua kuin albumilla ja Bruce laulaa kyllä kieltämättä hienosti. Flight 666 versio kyllä pesee tämänkin. Rime on kuitenkin yksi upeimmista Iron Maidenin biiseistä koskaan ja vaikkei tämä paras versio siitä olekaan, tekee se silti kunniaa tälle mahtavalle teokselle. "Uusista biiseistä" Rime on LAD:in paras esitys, ehdottomasti. Powerslavekin jytisee mallikkaasti, mutta (taas!) tästkin löytyy niitä parempia versioita. Powerslave kuitenkin palvelee kokonaisuutta sen verran hyvin, ettei moitittavaa kauheasti ole. Ja se soolo on jotain jumalallista. Ykköslevyn lopettava "hittiputki" on ihan miellyttävä, eivätkä biisit kuulosta niin puhkisoitetuilta, mutta onhan tuo Run To The Hills aika ponneton veto tässä. Iron Maiden on aina hyvä ja jos ei muuten, niin se, että Bruce laulaa itse "Iron maiden" -kertosäkeessä on ihan kiva pikku yksityiskohta, kun sitä ei muistaakseni Rock In Rion jälkeen ole kuultu. Saatan muistaa väärinkin. LAD:in Running Free on suorastaan legendaarinen, mutta bändiesittely on ilmeisesti leikattu tästä pois tai tungettu johonkin muuhun biisin, esim. Sanctuaryyn jota ei tästä versiosta löydy... DVD:llä toimii paremmin, mutta onhan tämä näinkin komeaa kuultavaa! Ullevi 2005/TFF tourin versiot ovat kuitenkin omia suosikkejani tästä.

Kakkoslevy on mielestäni hieman parempi paketti. Wratchild on aika vaisu, mutta 22 Acacia Avenue parhautta, Children Of The Damned on mahtava, vaikka parempiakin on kuultu ie With Your Boots Onista erittäin hyvä versio. Kaiken kruunaa Oopperan kummitus, jonka Bruce tulkitsee upeasti ja bändi soittaa jumalattoman komeasti! Hieno päätös tälle livealbumijulkaisulle.

Nipotin paljon, mutta kokonaisuutena tämä on kieltämättä aika maaginen. Löydän kaikista biiseistä jonkun version, joka on LAD:in vastaavaa parempi, mutta ne vähän heikommatkin vedot palvelevat kokonaisuutta hyvin ja kruununa on Revelationsin tapaisia esityksiä, jotka saavat energisyydellään ja asenteellaan eläytymään ja bändin innon voi melkein aistia. LAD ei ole suosikki livealbumini Iron Maidenilta, mutta soittoa ja varsin toimivaa tuotantopuolta kyllä sietää ihailla. Brucella asiallisia ja legendaarisia spiikkejä ja välillä mies tulkitsee upeasti, vaikka heikompiakin suorituksia mahtuu mukaan.

Vielä lista biiseistä arvosanoineen:
Aces High 3½
2 Minutes to Midnight 3
The Trooper 3½
Revelations 4½
Flight of Icarus 4
Rime of the Ancient Mariner 4½
Powerslave 3½
The Number of the Beast 2½
Hallowed Be Thy Name 3
Iron Maiden 3
Run to the Hills 2
Running Free 4

CD 2
Wrathchild 2½
22 Acacia Avenue 4½
Children of the Damned 4½
Die With Your Boots On 3½
Phantom of the Opera 4½

Keskiarvo~3,3
Hm yllättävän heikko. En antanut noille upeimmillekaan biiseille täysiä pisteitä, mutta joskus ne kyllä iskevät niin kovaa, että vitonen voisi tullakin. Mutta siinä missä monet muut taltioinnit jaksavat iskeä täydessä mitassaan useinkin, ei LAD aina pysty siihen. Silloin, kun se oikein iskee, ovat fiilikset kyllä kieltämättä katossa, mutta... juu. Heittelin nyt tällaiset arvosanat.

Pitäisi kai kirjoitella arvioita useammin vaikka itsekseen, että saisi jonkunlaista tuntumaa. Nyt jäi vähän sellainen maku, ettei suju. No, jospa vähän parantuisi tässä pikkuhiljaa. Ensi kerralla on pakko ottaa Maiden England käsittelyyn. Lähinnä audio-puolta toki, kun kyseessä on livelevyt-topic, mutta sanon varmaan sanasen siitä videostakin.

[Rautapeto]

Ihan vain lyhyenä välikommenttina: katselin pitkästä aikaa Live after Deathia ennen Porin keikkaa ja olin täysin pöyristynyt siitä, kuinka päin honkia Bruce vetelee suuren osan biiseistä. En selvästikään ollut kuunnellut levyä aikoihin, koska tuo tuli yllätyksenä... Ennen se on pudonnut paljon paremmin. Toki Live after Death on levynä ja videona ihan legendaarinen ja bändin soitto on hienoa, mutta enpä taida pahoittaa mieltäni taas vähään aikaan noilla laulusuorituksilla.

[prowler]

Ihan vain lyhyenä välikommenttina: katselin pitkästä aikaa Live after Deathia ennen Porin keikkaa ja olin täysin pöyristynyt siitä, kuinka päin honkia Bruce vetelee suuren osan biiseistä. En selvästikään ollut kuunnellut levyä aikoihin, koska tuo tuli yllätyksenä... Ennen se on pudonnut paljon paremmin. Toki Live after Death on levynä ja videona ihan legendaarinen ja bändin soitto on hienoa, mutta enpä taida pahoittaa mieltäni taas vähään aikaan noilla laulusuorituksilla.

Brucella löytyi live afterin aikaan vielä ilkeyttä ja munaa lauluäänestä.Korkeat äänet kuullostaa paremmilta, vaikka ei ihan teknisesti vetäisikään parhaimmalla mahdollisella tavalla.Ei nyky Brucen hengetöntä ylärekisteriä voi mielestäni etes verrata nuihin kulta-aikoihin.

Itse katselen 100x mieluummin 80-luvun maidenia ja brucea, kuin nykypäivän livevetoja.Live after ja Maiden England on rautaa.Se hyvä puoli vielä nuissa vanhoissa livetallenteissa, ettei Janick ole raiskaamassa sooloja perseelleen ja Davekin vetää sooloihinsa jotain melodiaa ja ideaa, eikä delay/reverb tilua.

[Summerganon]

Ihan vain lyhyenä välikommenttina: katselin pitkästä aikaa Live after Deathia ennen Porin keikkaa ja olin täysin pöyristynyt siitä, kuinka päin honkia Bruce vetelee suuren osan biiseistä. En selvästikään ollut kuunnellut levyä aikoihin, koska tuo tuli yllätyksenä... Ennen se on pudonnut paljon paremmin. Toki Live after Death on levynä ja videona ihan legendaarinen ja bändin soitto on hienoa, mutta enpä taida pahoittaa mieltäni taas vähään aikaan noilla laulusuorituksilla.

Ennen LAD tosiaan putoili paremmin, mutta kun tottui sellaisiin upeisiin tulkintoihin kuten Ed-Huntourin tai RIR:n Truupperi tai esimerkiksi Chile 2009 Children Of The Damned, niin alkoi hohto pikkuisen kadota.

Brucella löytyi live afterin aikaan vielä ilkeyttä ja munaa lauluäänestä.Korkeat äänet kuullostaa paremmilta, vaikka ei ihan teknisesti vetäisikään parhaimmalla mahdollisella tavalla.Ei nyky Brucen hengetöntä ylärekisteriä voi mielestäni etes verrata nuihin kulta-aikoihin.

Hm, pointin tajuan ja allekirjoitan osittain tuon ilkeyden. Phantom Of The Operan Beast Over Hammersmith/LAD-versiossa on oikeasti sellainen pirullinen tunnelma, kun taas näistä uudemmista se tuntuu puuttuvan. Jopa flunssaisella SIT-turneella Bruce pisti komeaa "evil laugh"-juttua mukaan. Toki Ullevi 2005:ssä on munaa, vaikka menee aikalailla uhoamiseksi, mutta kyllä siitä potkua löytyy. Kun taas esimerkiksi Chile 2009-versiossa Bruce ei tosiaankaan kuullosta niin ilkeältä, kuin biisi vaatisi.

Mutta mielestäni esim. Flight 666:n Rimessä Bruce ei todellakaan kuullosta hengettömältä kun vetää korkealta, vaan päinvastoin tuntui siltä, että 80-luvun energia yhdistyi parantuneeseen laulutekniikkaan. Lopputulos oli jotain helvetin upeaa. Mutta pakko myöntää, että esimerkiksi Moonchild kuulostaa 80-luvun flunssa Brucen vetämänä paremmalta, kuin mitä 2008-tallenteilla ja osansa tässä lienee sillä "ilkeydellä" ja pienellä "raspisuudella", joka on muuten alkanut katoamaan. Maiden England on yksi suosikki (ellei peräti selvä suosikki) Maidenliveistäni ja esim. Still Lifessä Bruce heittää pirun hienon tulkinnan, mutta se flunssa kyllä tuhoaa korkeat äänet niin, etten minä ainakaan löydä niissä mitään mikä olisi parempaa kuin mitä nykyään kuullaan. Hallowed ei varsinkaan oikein lähde...

Ja täytyy sanoa, että Brucen vuoden 2002 keikoillaan esittämä The Prisoner kyllä on laulun osalta Maiden Englandin vastaava parempi. Hyvä veto se on Donny 88:lla/ME:lläkin, mutta Bruce ei vaan saa siihen kunnon potkua.