Paras soundimaailma studioalbumeista?

[Polunimuri]

Meikäläiselle maistuu parhaiten Piece Of Mindin, Powerslaven ja A Matter Of Life And Deathin vähän "raa'empi" soundi. Kaikki soittimet kuuluvat selvästi, basso kolisee ja rumpusoundi on suorastaan hunajaa, ainakin kahdella ensin mainitulla. Pidän myös The X-Factoryn vähän erillaisemmasta tummanpuhuvasta soundista joka sopii Blazen jyreämmän äänen ja albumin synkähkön tunnelman kanssa kuin Eddie ja kirves. Mainittakoon vielä Somewhere In Timen ja Seitsämännen pojan synät ja hiotut, mutta ehkä liiankin hiotut soundit. Hieno äänimaailma se niistäkin löytyy jotka muodostavat albumien maagisen fiiliksen kanssa hienon kokonaisuuden.

Edit: Näin juuri. En väitä etteikö AMOLAD:lla olisi huono rumpusoundi, mutta Piece Of Mindillä ja Powerslavella on vain paremmati. Where Eagles Daren alkufilli....parhautta.

[nyrhinen]

Meikäläiselle maistuu parhaiten Piece Of Mindin, Powerslaven ja A Matter Of Life And Deathin vähän "raa'empi" soundi. Kaikki soittimet kuuluvat selvästi, basso kolisee ja rumpusoundi on suorastaan hunajaa, ainakin kahdella ensin mainitulla...

Mitäh? Ethän vain väitä, etteikö Nickon rummuttelu A Matter of Life and Deathillä ylittäisi odotuksia? Minusta ainakin rummut ovat tällä kyseisellä albumilla varsin vaikuttavat. :)

[Brain Damage]

Meikäläiselle maistuu parhaiten Piece Of Mindin, Powerslaven ja A Matter Of Life And Deathin vähän "raa'empi" soundi. Kaikki soittimet kuuluvat selvästi, basso kolisee ja rumpusoundi on suorastaan hunajaa, ainakin kahdella ensin mainitulla...

Mitäh? Ethän vain väitä, etteikö Nickon rummuttelu A Matter of Life and Deathillä ylittäisi odotuksia? Minusta ainakin rummut ovat tällä kyseisellä albumilla varsin vaikuttavat.

Polunimuri taisi kyllä nyt puhua ennemminkin rumpusoundista, kuin Nickon suorituksesta. Hieman tarkaavaisuutta peliin.

[nyrhinen]

Meikäläiselle maistuu parhaiten Piece Of Mindin, Powerslaven ja A Matter Of Life And Deathin vähän "raa'empi" soundi. Kaikki soittimet kuuluvat selvästi, basso kolisee ja rumpusoundi on suorastaan hunajaa, ainakin kahdella ensin mainitulla...

Mitäh? Ethän vain väitä, etteikö Nickon rummuttelu A Matter of Life and Deathillä ylittäisi odotuksia? Minusta ainakin rummut ovat tällä kyseisellä albumilla varsin vaikuttavat. :)

Polunimuri taisi kyllä nyt puhua ennemminkin rumpusoundista, kuin Nickon suorituksesta. Hieman tarkaavaisuutta peliin.

Ohops, luin tosiaan "suoritus"! No ei sitten mitään valittamista. Ensi kerralla tarkkaavaisemmin. :)

[maidenpoker]

AMOLADilla on mielestäni paras soundimaailma. Soundit ovat puhtaat ja synkät mikä on todellakin minun makuuni. Tällä levyllä kaikki soittimet kuuluvat hyvin ja Steven bassosoundi on tuotu edellisten levyjen jälkeen taas pintaan.

Myös Powerslaven tietyissä biiseissä muissakin kuin nimibiisissä oleva hieman Egypti-vivahteinen soundi on myös hyvä.

The X-Factor nousee aivan Powerslaven kannoille. Synnkä ja ankea soundimaailma sopii hyvin Blazen äänelle ja se tekee tästä levystä paljon esimerkiksi toista Blazen ajan levyä Virtual XI paremman.

[Joona]

omasta mielestä parhaat saundit AMOLAD: levyllä. synkkä ja raskas äänimaailma. rumpusoundi on myöskin erinomainen. Myös brave new worldilla, Dance of deathilla ja piece of mindilla myös hyvät saundit. jeah

[Iron Constable]

Vastataan kolmen vuoden viiveellä. Piece Of Mind. Siinä on semmonen levy, jota voi kuunnella vaikka instrumentti kerrallaan, aivan kaikki erottuu selvästi, kokonaisuuden kuitenkaan kärsimättä. Asiaa ei yhtään haittaa se, että Brucen suoritus kuuluu niin mainiosti ja herra oli tuolloin kukkeimmillaan. Ero Piece Of Mindin ja jonkun Dance Of Deathin kohdalla on aivan järkyttävä, vaikka pääsääntöisesti useimpien bändien kohdalla soundi paranee tultaessa kohti nykypäivää.

No, Birch loi jo vuonna 1983 sellaiset Mikko Karmila-soundit, joista minä satun tykkäämään.

[puolisukeltaja]

^ Ainoa mikä POM:n soundeissa miuta häiritsee, on se, ettei basari todellakaan kuulu kunnolla. Muuten kyllä kaikki soittimet erottuu helposti ja yksi parhaista albumeista soundimaailmaltaan Maidenista puhuttaessa.

[Roskisdyykkari]

^ Kyllähän se täysin selkeästi kuuluu. Ja kyllähän sitä mielummin kuuntelee vaikka täysin kuulumatonta basaria kuin jotain nykypäivän metallialbumien triggeri-lätinää.

Piece of Mindin soundeista olen kyllä samaa mieltä IC:n kanssa. Mielestäni yleisesti ottaen albumien soundeissa on juurikin tärkeää, ettei musiikki ole tasapaksua mössöä jossa basso humisee taustalla ja ylisäröiset kitarat ovat pinnassa, vaan kaikki soittimet erottuvat selkeästi. Kuten on tullut aikaisemminkin mainittua, suurin osa uusista levyistä (varsinkin metallipuolella) omaa todella huonon soundimaailman. Ja melkoisen huvittavaa on monessa tapauksessa myös se, että vaikka niitä tuplattuja alavireisiä särökitaroita jytisee niin maan perkuleesti, niin musiikki ei sävellyksellisesti ole välttämättä kovinkaan rankkaa. Eli ikäänkuin haetaan sitä rankkuutta mahdollisimman säröisistä soundeista. Ja kaiken kruunaa tietysti "loudness war". Sen sijaan mielestäni hyvällä tavalla raskaan kuuloinen biisi on vaikkapa Black Sabbathin nimibiisi. Kyllähän nuo särökitarat kalpenee monien nykylevyjen kitarasäröjen rinnalla ainakin mitä särön määrään tulee, mutta harvassa on silti biisit, jotka ovat tunnelmaltaan tai sävellykseltään yhtä raskasta kamaa kuin kyseinen biisi.

Piece of Mindin soundit ovat paitsi melko täydelliset metallisoundit, mutta myös yllättävän hyvät, ottaen huomioon, että kyseinen albumi julkaistiin 80-luvulla (tyypilliset kasarisoundit ovat nimittäin melkoista skeidaa).

Jokatapauksessa parhaat soundit tulevat 70-luvulta.

[Nargrot]

Somewhere In Time ja Seventh Son Of A Seventh Son ovat kyllä täydellisiä. Myös Piece Of Mindin äänimaailma on yksinkertaisesti niin perkeleen Heavy Metal että huhhuh. Kaikkien albumeiden saundimaailmat ovat hyviä mutta jos pitää valita niin mennään SIT/SSOASS/POM akselilla.

EDIT: MOO

[Bombo]

^ PIM? Piece In Mind?

Niin elikkä omat suosikki soudit joista tykkään on levyiltä, Powerslave, Iron Maiden ja Killers, jos kaikkein paras pitäisi valita niin tiukan väännön jälkeen se varmaankin olisi: Killers. Raa'at särot josta minä tykkään.

[Jyyd]

Itselle uppoaa lähinnä parhaiten Seventh Son of a Seventh Sonin rikkaat soundit. Toki mainioita on SIT:n ja Powerslaven äänimaailmat, ne sopivat levyjen tyyliin todella mainiosti.

[Deathrasher]

Somewhere In Time ja Seventh Son Of A Seventh Son ovat kyllä täydellisiä. Myös Piece Of Mindin äänimaailma on yksinkertaisesti niin perkeleen Heavy Metal että huhhuh. Kaikkien albumeiden saundimaailmat ovat hyviä mutta jos pitää valita niin mennään SIT/SSOASS/POM akselilla.

EDIT: MOO

Veit sanat suustani.

[Imperator]

Paha, paha, mutta...jotenkin ... "Somewhere in Time"!

Mutta Maidenistä puhuttaessa tulee aina mieleen.. Vertailu eka ja toka levy, 80-luvun puoliväli, 90-luku ja nyky-Maiden (2000-luku). Ehkä sillain "Somewhere in timessa" viehättää, kun sen albumin tunnelma on kaikkein eniten siihen soundimaailmaan tehty. Ne on todellakin täydelliset. Eipä kyllä "Seventh sonissakaan" ole mitään vikaa. Täydet pisteet.

Toisaalta!
Olen samaa mieltä, että "killersin" rajumpi punkmainen soundi ja jopa ekan levyn paskaksikin haukuttu soundi ovat mielestäni
noille levyille aivan oikeat. Eka levy on oikeastaan vielä parempi kuin "Killers" (sekä levynä, että soundeiltaan). Mutta nämäkin nyt vaihtelee vuosittain-kuukausittain, jne

Ehkä "paskimmat" soundit Maiden-levyistä löytyvät "Virtual XI":ltä ja "No prayer for the dyingiltä". Mutta nekin on mun mielestä 4+ levyjä (jos vitonenon maksimi), joten "what ever"!

[Salamalla ratsastaja]

Mielestäni parhaat soundit löytyy akselilta POM, SIT. Somewhere in timen syntikat ja tietynlainen mystinen soundi tukevat biisimateriaalia parhaalla tavalla. Piece of mindin soundia pidän sitten yleensä parhaana Maiden soundina. Varsinkin POMin bassot on upeaa kuultavaa. UP the kolinabasso

[Hevari]

Vastaan SIT/7thSon. Ei voi soundeilta enempää pyytää. Todella hiotut soundit, jotain aivan maagista.

[Summerganon]

Jaa-a, no teknisesti paras soundimaaila taitaa olla SIT:illä ja SSOASS:llä... Niissä on tosiaan jotain maagista.
Mutta yhdeksi "suosikkisoundimaailmakseni" on noussut myös Brave New World... Se ohuus ja "tiukkuus" tai mikä lie...

The X-Factorin köyhä soundimaailmakin (uskokaa tai älkää) iskee ja lujaa. Se istuu albumin henkeen täydellisesti. X:ä on siinä mielessä jännä albumi, sillä albumin ainoa todella huono biisi, The Unbelieverkin tuntuu sopivan albumille.. Ilman sitä se ei olisi samanlainen kokemus. On se jännä juttu.

[Wuuso]

Seventh Son Of A Seventh Son on kyllä aivan uskomaton albumi. It blows my mind.

[IronBrother]

Seventh Son of a Seventh Son vie voiton. Piti tosin miettiä pitkän aikaa sen ja Powerslaven välillä. Seventh Son of a Seventh Son jaksaa aina säväyttää. Kuin hiottu timantti.

Moonchild, hear the Mandrake scream
Moonchild, open the seventh seal
Moonchild, you'll be mine soon child
Moonchild, take my hand tonight

[Jeeste]

Virtual XI

Tykkään kitarasoundeista kovasti..

[Planeettapää]

Ei kauhean kauaa tarvitse miettiä: SOMEWHERE IN TIME! Sopii levyn "80-luvun futuristiseen" (mitä sitten ikinä tarkoittakaan, haha) tunnelmaan täydellisesti, ja muutenkin tykkään todella paljon tämänkaltaisesta soundista.

[Pertti Keinonen]

Virtual XI

Tykkään kitarasoundeista kovasti..

Trolli? !

[Polunimuri]

Trolling is a art....

^^

Kylläsekun nykyjään ajattelee niin Peace Of Mind-Powerslave soundimaailma iskee eniten. Rehelliset heavy-metal soundit tiukalla otteella jotka pitävät hallussaan ja tukevat loistavaa kappalemateriaalia. Kitarat, basso, rummut... Kaikki kuullostaa hyvältä.

[maidenisti74]

Itselleni kolahtaa parhaiten SIT:n ja SSOSS:in soundit,sellaiset mystiset,progemaiset ja ne syntikat on hienosti liitetty mukaan,ikäänkuin "huomaamatta"

[Toxic Enema]

Parhaat: kulta-ajan nelikkö ehdottomasti Piece of Mindistä lähtien ehdottomasti.
Huonoimmat: Debyytti, No Prayer for the Dying ja AMOLAD.

Jaksan ihmetellä, miksi niin loistavan biisi-materiaalin omaavalle AMOLADille piti jättää niin keskeneräinen äänimailma. Vaikuttiko asiaan Brucen ja Shirleyn välit, jota pääsimme aistimaan levyn teosta kertovalla dokumentillakin vai yksinkertaisesti laiskuus vai Harrisin kokeilun halu (jätetään levy piruuttaan masteroimatta) vaiko kaikki yhdessä.