Maidenin aliarvostetuimmat biisit?

[Jimmy Harris]

No Prayerilta ja Fearilta löytyy useita 'unohdettuja' helmiä. Childhood's End, The Fugitive etc.

Itse diggailen myös näistä filleribiiseistä, kuten Chains of Miserysta ja Weekend Warriorista.

[Masa93]

Jos tähän vielä lisäisin semmosen helmen kuin Fear Is The Key
Oli eka biisi Fear of the darkin kanssa minkä kuulinlevyltä ja silloin meni jopa nimibiisistä ohi.
Kertosäe maidenin parhaimpia

[wossikka]

Dance of death ja paschendale. Tulevia klassikoita...luulen. Joskus v.-20.

Jo useasti mainittu alexander the great vanhemmista.

[mentally blind]

Sun and Steel, mielestäni oikein hieno biisi. Arvostusta ei vaan löydy : /

[Leber]

Dance of death ja paschendale. Tulevia klassikoita...luulen.

Oi K Y L L Ä

[maidenpoker]

Koko Killers-levy lukuunottamatta ehkä hieman yliarvostettua Wrathchildia. Loistavia biisejä vaikka hieman tasapaksuutta onkin välillä havaittavissa. Soundit ovat ottaneet todella ison harppauksen parempaan suuntaan verrattuna debyyttilevyn vastaaviin, joten myös sillä puollella todella hyvä levy.

Yksittäisistä kappaleista aliarvostetuimpina pidän Prodigal Sonia ja Purgatorya, joita kuulisi mielellään nykyäänkin livenä.

[Genghiskhan]

Yksittäisistä kappaleista aliarvostetuimpina pidän Prodigal Sonia ja Purgatorya, joita kuulisi mielellään nykyäänkin livenä.

[/quote]

Purgatorysta olen täysin samaa mieltä. Kumma kyllä kun ei oo soitettu Paulin ajan jälkeen livenä vaikka biisi on Maidenin top 20 kamaa ja Paulin ajan parhaita. Muista Paulin ajan biiseistä sanoisin Strange Worldin, itelleni Maidenin Top 5 matskuu niin musiikillisesti kuin sanojenkin puolesta.

[james]

Mother Russia. Sairaan hyvä biisi ja kiva soittaa bassolla.

[Summerganon]

Lista on pitkä, mutta tässä pätkä...

Still Life
Public Enema Number One
Fates Warning
Holy Smoke
No Prayer for the Dying
Childhood's End
The Fugitive
Judas Be My Guide
Stranger in a Strange Land
Como Estais Amigos
Man on the Edge (aina tämän mieluummin kai kuulisi kuin Wrathchildin)
When Two Worlds Collide
Infinite Dreams ...miksei SBIT-rundilla...
Alexander the Great
ja listaa voisi vielä jatkaakin..

[Journeyson]

Niitä on monia, mutta ykkösenä minulla on The Assassin. Siis en todellakaan ymmärrä miksi tälle on tullut niin paljon paskaa niskaan. Loistava tunnelma, Hienoa laulua, upea kertsi ja toimivat soolot. Ja sitten samalla levyllä joku Public Enema Number One hehkutetaan täysin vaikka kyseinen biisi ei pärjää Assassinille mitenkään.

[Masa93]

^Laukkakompilla mennään, loistava biisi

[nickorules]

Strange World
Innocent Exile
Purgatory
Invaders
Total Eclipse
Still Life
Losfer Words
Back in the Village
The Duellists
Deja Vu
The Prophecy
Public Enema Number One
Fates Warning
Run Silent, Run Deep
Weekend Warrior
Look For The Truth
2 A.M.
Lightning Strikes Twice
Como Estais Amigos
The Educated Fool
The Fallen Angel
The Thin Line Between Love & Hate
Montsegur
Age of Innocence
The Legacy

Siinä niitä on. Perusteluja ei noin moneen jaksa laittaa.

[SPD10]

Perusteluja ei noin moneen jaksa laittaa.

Jos ei jaksa laittaa perusteluja, kannattaisi ehkä jättää koko viesti kirjoittamatta. Tuollaista pelkkää listausta on tylsä lukea, eikä viesti tuo ketjuun mitään uutta ilman minkäänlaisia perusteluja.

The Aftermath

Yksi The X Factorin parhaita biisejä mielestäni. Hieno tunnelma biisissä. Mieleen tulee fiilis siitä, kun venataan poterossa hyökkäyskäskyä, sitten tulee kohta

"What is at home when the battles are done
After the war when no one has won
I'm just a soldier"

ja kun perään lähtee kitarasoolo, niin sitten hyökätään rynkky tanassa kohti vihollista (tai ilmakitaran kanssa ympäri olohuonetta).

[Pertti Keinonen]

Perusteluja ei noin moneen jaksa laittaa.

Jos ei jaksa laittaa perusteluja, kannattaisi ehkä jättää koko viesti kirjoittamatta. Tuollaista pelkkää listausta on tylsä lukea, eikä viesti tuo ketjuun mitään uutta ilman minkäänlaisia perusteluja.

Meillä on tainnut lipsahtaa Sannalta yksi neropatti läpi. Annan sille tänään isin kädestä, että muistaa olla tarkempana.

[Siren]

Periaattessaahan tähän voisi laittaa Melkein kaikki Maidenin biisit väliltä 1990-2000, jos kerta puhutaan aliarvostetuimmasta biisistä.
Mutta tyydyn mainitsemaan muutaman mitkä eivät todellakaan saisi pitää tätä titteliä.

Blood on the World Hands
Mielestäni X Factorin paras biisi. Kertosäe, Pelimäinen musiikki ja Blaze ovat huippua tässä biisissä. Mielestäni jopa paras Maidenin biisi 90 luvulla

Judas My Guide
Torkeään aliarvostukseen jäänyt ei ehkä niinkään faneilta vaan Iron Maidnilta . Livenähän tätä mestariteosta ei ole kuultu koskaan. Minkähän ihmeen takia

Assassin
Tunnelma ja verset pitävät huolen että tämä biisi pysyy myöskin parhaimpana biisinä levyltänsä

Nämä kappaleet eivät todellakaan ansaitsisi olla aliarvostettuja. Sonispheressä jos vaikka kuulis sitten . (ja vitut kuulla, hittejä perkele vaan jee)

[Varjis]

Judas My Guide
Torkeään aliarvostukseen jäänyt ei ehkä niinkään faneilta vaan Iron Maidnilta . Livenähän tätä mestariteosta ei ole kuultu koskaan. Minkähän ihmeen takia

Juuri näin. Brucen laulama kertosäe päihittää monet Maidenin muut kertosäkeet vaivatta.

Itse sanon että Out of the Shadows.
Todella hieno 'balladimainen' kappale. Nickon alkurummutus aloittaa koko shown, Brucen laulu läpi kappaleen on loistavaa, ja kertosäe yltää helposti Maidenin parhaimmistoon. Siinä on tunnetta melkein liikaakin!
Ennen kakkososaa kuultavat kitarat tuovat kylmät väreet selkää pitkin. Kakkososassa myös todella hyvää kitarointia, ja se loppuu hienoon nousuun jonka päälle Bruce kajauttaa jälleen kertosäkeen.
Kuuluu ilman muuta AMOLADin parhaimmistoon, vaikkei ihan ylläkään esim. The Longest Dayn tasolle.

[nickorules]

Nyt karsin listaa, jotta jaksan perustella. Tiedän, muokkaa-nappi, mutta olkoot sitten alkuperäinen "Älä tee näin"-esimerkki.

Strange World:Lähes akustinen balladi ja sinänsä harvinainen Maiden-biisi. Liikuttava.

Innocent Exile:Mikä tässä nyt on niin huonoa? Melkein progressiivinen (jos nyt alle 6-minuuttinen biisi voi olla). Nopea osa on mahtava.

Total Eclipse:Olisi pitänyt laittaa levylle jo 1982. Soolo-osassa on melkein hurja tunnelma ja kertosäe tuo mieleen pilvien taakse menevän auringon.

Back in the Village:Jos kerran dissaat tätä, soitappa intro kitaralla.

The Prophecy:Tämä on SSOASS:n parhaita biisejä. Introa voisi vähän lyhentää, mutta raskas riffi pistää biisin kunnolla käyntiin. Mielenkiintoinen sointukierto. Levyn parhaita sooloja. Kaunis akustinen kitara lopussa kruunaa biisin.

Public Enema Number One:Perus nopeahko biisi on hyvin tehty. Alussa loistava tuplakitaramelodia ja Dave (sehän on Dave?) soittaa upean soolon.

Fates Warning:Ei se bändi, vaan No Prayer for the Dyingin viitosraita. Taas tätä puoli-progea, mutta hyvää sellaista.

Weekend Warrior:Ihan vaan kitarasoolojen vuoksi. Muukin biisi on hyvä.

Judas Be My Guide:Tämä taitaa esintyä muissa viesteissä paljonkin. Ja aiheesta.

Look for the Truth:Prophecyn ja Fates Warningin kanssa aliarvostuskärjessä. Maailman parhaita introja, muukin biisi on loistava.

Como Estais Amigos:Blaze laulaa upeasti (No victory and no vanquish. Only horror, only pain). Todella kaunis, loistava sävellys.

The Thin Line Between Love & Hate:Viiden soolon jyrä, taas näitä loistavia sävellyksiä, jotka jäävät piloon.

Montsegur:Raskas, iloinen, raskas, iloinen... Moodinvaihdokset ovat jo sellainen temppu, että tämä on bändin parhaimmistoa.

[Salamalla ratsastaja]

Back in the Village:Jos kerran dissaat tätä, soitappa intro kitaralla.

No mutta eihän pelkkä tekninen riffi sentään tee biisistä hyvää. Ja koska itse olen muistaakseni hyvinkin ympäripyöreästi tähän joskus vastannut (tyyliin "kaikki jotka ei soi radiossa") . Onhan tuo osittain tottakin, mutta nyt haluan nostaa esille The Legacyn, koska sen dissausta olen viimeiaikoina erityisen paljon lukenut. Upea biisi, intro menee lähes "kylmätväreetosastolle" ja lopun laulumelodia on täydellisyyttä. Yksi AMOLADin huippuja ja erinomainen esimerkki loistavasta eeppisestä teoksesta.

[-Victoria-]

Pistinpä huvikseni hakuun "Hooks in You" alueelta Ruskin Arms. Sen verran monta hakuosumaa tuli levyn huonoin biisi -ketjusta, että on aivan pakko herätellä tämä topic talviunilta. Hooks in You on yksi Maidenin parhaista ja aliarvostetuimmista biiseistä - ellei sitten peräti paras ja aliarvostetuin. Lisäksi kyseinen biisi on yksi niistä harvoista Maidenin biiseistä, jotka ansaitsevat minun asteikollani täydet viisi tähteä. Biisin jokainen osa-alue aina melodioista raspilauluun saakka toimii (paljon paremmin) kuin junan vessa.

"Hard Rock Iron Maiden" =

[Tolppanen]

Oon tähänkin topikkiin vastannut viimeksi ehkä joskus herran vuonna 2006 niin voisi tuoda nykyisiä ajatuksia julki.

En jaksellut etsiä vanhoja viestejäni, mutta sen verran hyvin muistan, että ainakin Strange Worldia on tullut täällä kehuttua oikein kunnolla. Ja samoilla linjoilla edelleenkin. Jos joku kappale anstaitsee todella nimikkeen "unohdettu helmi", se olla tämä. Aika outolintuhan tämä tietyllä tavalla on, mutta itse en ainakaan koskaan ole Maidenin biisejä tarkastellut enkä arvioinut sillä perusteella "mikä sopii Maidenille." Kappale vaan on eräällä tavalla niin hämy ja kaunis ja ne lyriikat.. En tiedä onko ne auenneet mulle tänäkään päivänä.

Tuleehan niitä mieleen muitakin, kaikkia nyt jaksa luetella mutta pari, jotka ensimmäisenä tyrkyllä:

Losfer Words
Mä tajusin tän biisin nerouden kunnolla vasta kun opettelin itse tämän soittamaan. Sormiaan saa mukavasti vipellyttää, aina yhtä hauskaa. Sisältää raskaampia osuuksia, vaihdellen kuitenkin melodisimpiinkin osioihin. Paljonko enemmän lyhyeltä ja ytimekkäältä hevi-instrumentaalilta voi vaatia?

Public Enema Number One
Tää on kans nimenomaan juuri niitä biisejä, jotka ei todellakaan välittömästi auenneet ensimmäisillä kuuntelukerroilla. Vois väittää, että aina ollut meikäläiselle jopa vähän unohduksissa, ennen kun kuunneltuani sen erään kerran tajusin tosissaan kuinka mainio veto on kyseessä. Muutenkin koko No Prayer- albumi on osoittanut sen, että minä olen niitä ihmisiä joille se aukenee toistolla ja pitkällä juoksulla.

Judas Be My Guide
Tästäkin nyt varmaan on tässä topicissa paljon juttua heitetty, mutta mainittakoon nyt sitten vielä. Oikeastaan täydellinen lyhyt ja yksinkertainen, nopeahko mutta kuitenkin aika keskitempoinen hevi-rykäisy. Upeita melodioita, Brucen raspy- ääni sopii kuin nenä päähän. Ei mitään negatiivista löydy, mutta missä huomio ja yleinen hehkutus?

The Nomad
Pitää itseään toistaa, mutta jälleen kerran pitkällä juoksulla avautuva eepos. Itämainen fiilis on saatu loistavasti biisin tunnelmaan ja riffeihin, soundit muhkeat kuten koko levyllä. Sitten se instrumentaali väliosa about 4:30 -->... Vittu, mikä fiilis. Kyllä on kaunista ja tunnelmallista.

The Thin Line Between Love and Hate
Mielipiteiden jakaja. Meitsikään ei aluksi tykännyt. Oikeastaan vasta nyt kuluvana vuonna olen kunnolla ruvennutkin tykkämään. Ei siis todellakaan mitään rakkautta ensi silmäyksellä. Biisin voi ainakin musta jakaa karkeasti kahteen osioon. Ensimmäinen puolisko ihan tyylikästä, menevää, melko raskasta ja svengaavaakin. Toinen puolisko upeaa fiilistelyä.

New Frontier
Dance Of Death on ollut aina musta levynä suhteellisen epätasainen kokonaisuus. Kuitenkin sieltä on noussut yhä enemmän biisejä esiin, jotka erottuvat edukseen, viimeisimpänä tämä pirteä ja loistava rockeri. Riffit iskee, säkeistöt ja varsinkin kertsit toimii. Ei juuri mitään valittamista.

[nickorules]

Yksittäisistä kappaleista aliarvostetuimpina pidän Prodigal Sonia ja Purgatorya, joita kuulisi mielellään nykyäänkin livenä.

Purgatorysta olen täysin samaa mieltä. Kumma kyllä kun ei oo soitettu Paulin ajan jälkeen livenä vaikka biisi on Maidenin top 20 kamaa ja Paulin ajan parhaita.

Vedettiinkö Italian minikiertueella '81, tai edes Brucen testinauhoissa? Saatan muistella omiani.

Hieno kappale, kerta kaikkiaan.

[Summerganon]

^Kyllä sitä ainakin 81 soitettiin, tässä äänitallennetta: http://www.youtube.com/watch?v=Ir8v9p6yhyA" onclick="window.open(this.href);return false;
Beast On The Road-kiertueella kappaletta ei enää soitettu. Olisi varmaan toiminut hyvin Drifterin tilalla 2005.

[QazKFD]

Beast On The Road-kiertueella kappaletta ei enää soitettu.

Ei soitettu ei, eikä soitettu edes vuoden 1981 lopulla Lontoon keikoilla, jotka olivat marras- ja joulukuussa. Taitaa noi viis keikkaa Italiasta olla ainoat jossa Bruce on ko. rallia vetänyt. Kelpais todellakin setin yllättäjäks milloin vaan!

[Summerganon]

Kelpais todellakin setin yllättäjäks milloin vaan!

Kuten niin moni muukin. Hittolainen kun pitää vissiin vielä TFF-turneen yli odotella noita harvinaisuuksia (siis olettaen että bändi tekee niinkuin Nicko vähän vihjalil), vaikka tokihan yllätys saattaa ensi vuonnakin settiin mahtua.

Lista on pitkä, mutta tässä pätkä...

Still Life
Public Enema Number One
Fates Warning
Holy Smoke
No Prayer for the Dying
Childhood's End
The Fugitive
Judas Be My Guide
Stranger in a Strange Land
Como Estais Amigos
Man on the Edge (aina tämän mieluummin kai kuulisi kuin Wrathchildin)
When Two Worlds Collide
Infinite Dreams ...miksei SBIT-rundilla...
Alexander the Great
ja listaa voisi vielä jatkaakin..

..mitä pirua Holy Smoke tuolla tekee.
Vähän tuota aiempaa listaa päivitelläkseni sanon vielä, että The Educated Fool on kyllä yksi aliarvostetuimpia kipaleita koskaan. Steve on Sign Of The Crossia ja Clansmania tykännyt vielä Brucen paluun jälkeenkin settiin laittaa, ehkäpä tämäkin Harris-veisu vielä joskus kuullaan. Tai sitten ei. Tässä biisissä vain tuntuu olevan sellaista "kätkettyä voimaa". Melodiat upeita, Blaze tulkitsee vahvasti mutta sopivan hillitysti ja livenä tässä riittäisi varmasti potkua Brucenkin kanssa. Sanat ovat hyvät ja oikeastaan biisi on malliesimerkki siitä, mikä on yksi Virtualin onnistuneita puolia. Siitä, mitä The Iron Maiden Commentary kutsui "the emotional depth of Virtual XI":ksi. Como Estais Amigos on toinen hyvä esimerkki ja kyllä se Lighting Strikes Twicekin on aika vahva monella osa-alueella, vaikkeivät sanat kai niin henkilökohtaisia olekaan. Meni vähän pitkäksi taas, mutta oikeastaan Virtual XI:n biisejä noin yleensä nostaisin aliarvostetuimpien joukkoon. Niissä riittäisi varmasti potkua vielä nytkin, kun Nickokin kai paukuttaa vähän paremmin livenä kuin tuolla albumilla ja Brucella riittäisi varmasti sen verran omaa tulkintaa heittää, että näistä saisi erittäin toimivia.

Voi jestas kun menee aina jaaritteluksi.

[Riivinrauta]

The Educated Fool. Noussut viime aikoina oman listani parhaimmiksi biiseiksi, niin hienot kitaramelodiat, sanat ja pelkkä yleisfiilis.