Paras kappale levyltä

[womenintheuniform]

Iron Maiden - Phantom Of The Opera
Killers - Murders In The Rue Morgue
The Number Of The Beast - Hallowed Be Thy Name
Piece Of Mind - To Tame A Land
Powerslave - Rime Of The Ancient Mariner
Somewhere In Time - Alexander The Great
Seventh Son Of A Seventh Son - Seventh Son Of A Seventh Son
No Prayer For The Dying - No Prayer For The Dying
Fear Of The Dark - Afraid To Shoot Strangers
The X-Factor - Sign Of The Cross
Virtual XI - The Clansman
Brave New World - Brave New World
Dance Of Death - Dance Of Death
A Matter Of Life And Death - The Legacy

[First Son Of A Fourth Son]

Löysin tälläisen topicin lähes alimmaksi hautautuneena, joten nostetaan vähän ylemmäs.

Iron Maiden - Prowler
Järjettömän tiukka veto, hyvä meno, loistavat riffit ja se nuoruuden into mikä biisissä ja koko levyllä kuuluu.

Killers - Purgatory
Järjettömän tiukka veto, hyvä meno, loistavat riffit ja se nuoruuden into mikä biisissä ja koko levyllä kuuluu.

The Number Of The Beast - Hallowed Be Thy Name
Täydellinen biisi, kaikki toimii; laulu, soolot, sovitus. Livenä vielä 1000x parempi.

Piece Of Mind - To Tame A Land
Loistava biisi, kaikki kohdallaan, biisin rakenne on mahtava, lopun instrumentaali...

Powerslave - Aces High
Ensimmäinen maidenin biisi mulle, ollut aina yksi suosikeista, ei kuitenkaan yhtä selkeä levyn ykkönen kuin edelliset.

Somewhere In Time - Stranger In A Strange Land
Harvoin kuuntelen sanoja ja biisien tarinoita, mutta tässä mahtava tarina hyvin kerrottuna, laulettuna ja soitettuna.

Seventh Son Of A Seventh Son - Seventh Son Of A Seventh Son
Jumalteos, maailman paras biisi. Laulu, sanoitus, riffit, soolot, sovitus, soundi, rakenne... kaikki täydellistä.

No Prayer For The Dying - No Prayer For The Dying
Tykkään koko levyn soundista ja tämä on levyn paras sävellys, viimeinen osa nostaa biisin vielä aivan uudelle tasolle. Bruce vetää niin perkeleen mahtavasti "God give me the answer to my...."

Fear Of The Dark - Afraid To Shoot Strangers
Tykkään myös tämän levyn soundimaailmasta, hyvä sävellys ja loistava rakenne, tämä voittaa karvan mitalla itse nimibiisin.

The X-Factor - Man On The Edge
Blazen äänelle hyvin tehty biisi. En tykkää levyn synkkyydestä, mutta tässä on sopivasti synkkyyttä ja vauhtia.

Virtual XI - When Two Worlds Collide
Loistava biisi, Blazen ääni toimii, järrrrjettömän kovat riffit ja soolo. Ehdottomasti parasta kitarointia heti seventh sonin jälkeen.

Brave New World - Ghost Of The Navigator
Niukasti hyvän levyn paras kappale. Päivästä riippuen tässä voisi olla kolme muutakin biisiä.

Dance Of Death - Dance Of Death
Ei mitenkään ylivoimaisesti ykkönen, mutta paras sävellys.

A Matter Of Life And Death - For The Greater Good of God
Ainut biisi joka on edes jollain tasolla auennut mulle tältä levyltä. Sisältää hetkittäin loistavaa riffiä ja rallia.

[Hilguma]

Kirjoitellaanpas itsekin tänne...

Iron Maiden: Phantom Of The Opera
Selvä valinta, loistokkaan debyytin ylivoimaisesti paras kappale ja Vääpeli Harrisin varhaisin mestariteos. Varsinkin kappaleen instrumentaaliosuudessa esiintyvä eräs melodianpätkä on niin mannaa korville että alta pois. (ks. kyseisen levyn arvosteluni )

Killers: Murders In The Rue Morgue
Tämäkin oli itselleni melko selvä valinta. Kappaleen rauhallinen ja melodinen alku johdattelee mukaansa ja sitten räjähtää. Biisin säkeistöjen laulumelodia on aivan upea ja mukavan menevä. Paulin ääni sopii tähän kuin se kuuluisa nenä päähän.

The Number Of The Beast: Hallowed Be Thy Name
Kaipaako tämä kappale esittelyjä? Maidenin Top3-tavaraa ja livenä vielä sataviissataa kertaa parempi. Voi pojat jos Adrian vain vetäisi vieläkin sen oman soolonsa itse... Perfect.

Piece Of Mind: Revelations
Tämä olikin sitten jo vähän vaikeampi, sillä legendaarinen wannabe-hevareiden ikisuosikki The Trooper olisi voinut hyvin sopia tähän, kuten myös levyn päättävä eepos To Tame A Land ja upean tunnelmallinen Still Life. Revelations on kuitenkin sen verran upea biisi että nostan sen parhaaksi tältä levyltä. Melodia on päivän sana ja sitähän tässä todella riittää. Janick pilaa koko biisin nykyään koska soittaa H:n legendaarisen soolon päin persettä.

Powerslave: Powerslave
Tiukka kisa tämän ja Rime Of The Ancient Marinerin välillä. Nimikkobiisi vie kuitenkin voiton, sillä tässä teoksessa on kaikkien aikojen parhaat kitarasoolot. Davey, Adrian, Davey tulittavat ilmoille sellaista ekstaasia että ainoastaan seuraavan levyn Stranger In A Strange Land pääsee soolollaan lähelle. Maidenilla on kyllä useissa kappaleissa todella upeita sooloja mutta tässä ne vaan ovat niin parhaat... Flight 666:n veto tästä on parasta ikinä.

Somewhere In Time: Alexander The Great
Maidenin paras kappale. Piste. Kaikki on täydellistä: alun tunnelmointi, sitä seuraava räjähtävä riffi, Bruce, Nicko, Steve ja tietenkin Jumalasta seuraavana olevat Dave Murray ja Adrian Smith. Kappaleen instrumentaaliosuus on jotain niin uskomatonta, että aina sitä kuunnellessa kylmät väreet kulkee pitkin selkää. Soittakaa tämä livenä niin voin kuolla onnellisena.

Seventh Son Of A Seventh Son: Infinite Dreams
Tämäkin oli melkoisen vaikea valinta, levy kun on täynnä toinen toistaan upeampia sävellyksiä. Infinite Dreams vie kuitenkin voiton tunnelmallaan ja paikoitellen jopa kauneudellaan. Upea biisi.

No Prayer For The Dying: Mother Russia
Tunnelma. Se on se asia jota arvostan kaikkein eniten musiikissa. Mother Russia on ainoa levyn kappale jossa sitä itseään riittä ja valinta oli näin ollen selvä. Melko huono levy mielestäni. Levyllä on vain yksi hyvä kappale tämän lisäksi ja se on Tailgunner.

Fear Of The Dark: Fear Of The Dark
Klassikko. Livebiisien kuningas ja tämän levyn paras kappale. Afraid To Shoot Strangers pääsee lähelle, mutta ei aivan ohi kuitenkaan. Ennen ajattelin että FOTD:in albumiversio on aivan surkea, mutta nykyään olen päässyt sisälle myös siihen. Se on hieman erilainen kuin liveversio, mutta loistava yhtä kaikki. Sama biisihän siinä on kyseessä kuitenkin

The X-Factor: Sign Of The Cross
The X-Factor edustaa minulle sitä huonompaa Maidenia ja tämä levy ei kyllä iske sitten millään. Ainoastaan Sign Of The Cross on hyvä kappale, pitkälti melodisuutensa ja tunnelmansa takia.

Virtual XI: The Clansman
Heikko levyllä, mutta Rock In Rion veto Brucen kanssa on uskomaton. Melodia, rakastan sitä sanaa.

Brave New World: Brave New World
Erittäin vaikea valinta myös tämä. Tähän olisi voinut nostaa niin The Wicker Manin, Ghost Of The Navigatorin, The Nomadin kuin myös mielestäni aivan upean The Thin Line Between Love And Haten. Nimikkokappale on kuitenkin sen verran upea veisu, että nostan sen nyt parhaaksi. Huomenna se voisi olla jo joku muu Tässä on kerrankin hyvä soolo myös Janickilta.

Dance Of Death: Rainmaker
Yllättävä valinta eikö vain? Toinen mahdollisuus olisi ollut massiivinen Paschendale, mutta tässä on vain sitä jotakin. Daven soolo ja sen jälkeinen melodia ovat ns. musiikkia korville Harvoin pidän jotain lyhyempää kappaletta levyn parhaana mutta tässä se tapahtuu.

A Matter Of Life And Death: Brighter Than A Thousand Suns
ERITTÄIN vaikea valinta, sillä kyseinen levy on tasaisin levy minkä tiedän. Kaikki kappaleet ovat erinomaisia ja on vaikea nostaa joku toisten yläpuolelle, mutta kun joku nyt on pakko niin tämä sitten. Loistavaa riffittelyä, laukkakomppi saa nyrkin takomaan ilmaa, Bruce kiljuu keuhkonsa pihalle ja Adrianin soolo on taas sitä itseään.

Nonniiiin. Muutama aika "tylsä" ja tavanomainen valinta mutta siinä se lista kutakuinkin olisi. Toivottavasti joku jaksaa lukea

[Varjis]

Iron Maiden: Phantom Of The Opera
Upea biisi ja hieno soolo. Di'Annon laulamat säkeet ovat 'hauskoja' kun sanat tulevat niin nopeasti, ja sen jälkeen tulee tuo kitarariffi
Killers: Twilight Zone
Mukavan rytmikäs. Kertosäe on todella hyvä.
TNOTB: Hallowed Be Thy Name
Levyn paras Children of the Damnedin kanssa. Run To The Hills ja nimikkobiisi ovat vähän liian loppuunkuluneita, mutteivät huonoja.
Molemmissa loistava soolo, ja varsinkin jälkimmäisessä tunnelmaa. Hallowedissa viehättää sen sanoitusten 'karuus', ja kohta jossa tempo vaihtuu hitaasta nopeaan.
Piece of Mind: The Trooper
Legendaarinen. Huonoja kohtia ei ole, ja soolokin uskomaton.
Powerslave: Aces High
Toinen uskomaton kappale. Taso säilyy läpi kappaleen, intro tuo jälleen kylmät väreet ja Dickinsonin laulama kertosäe (varsinkin viimeinen: Aces HiiiIIIIGH) on uskomatonta tavaraa. Upea levy, mutta tämä vie kyllä voiton!
SIT: Wasted Years
Maidenin parhaita kertosäkeitä. Tunnetta, tunnetta tunnetta... lisäksi Adrianin intro on kovaa tavaraa.
SSOASS: The Evil That Men Do
Pitkään ollut yksi suosikki Maiden-kappaleistani. Intro on aivan uskomaton, joskus kuuntelen melkein vedet silmissä (äh, hiiteen tunteilu). Dickinsonin laulu parasta ikinä, siinä viehättää jokin salaperäisyys, ja taisi olla jopa ensimmäinen Maiden biisi jonka sanat opettelin ulkoa Soolo upea, jälleen kerran.
No Prayer For The Dying: Tailgunner
Ainoa biisi, joka iskee tältä levyltä. Introssa on asennetta, ja kun Dickinson laulaa ensimmäiset rivit, on kappale jo vauhdissa. Kertosäkeen riimit ovat hyvät, mutta ei niitä ehkä niin moneen kertaan silti tarvi sanoa
Fear of the Dark: Fear of the Dark
Ainoa haastaja on Judas Be My Guide. Fear of the Dark on legendaarinen, ja kitarointi läpi kappaleen mahtavaa. Dickinsonin kertosäe hyvä. Livenä yksi suosikeistani, ja tulee vielä enemmän suosikiksi kun sen pääsen sitten kesällä kuulemaan
The X Factor: Fortunes of War
Kuuntelin tämän levyn muutama päivä takaperin, ja täytyy myöntää että olin ehkä ollut vähän liian kriittinen sen suhteen. Tämän kappaleen kertosäe jäi soimaan päähän. Mukavia rytminvaihdoksia, ja levylle tyypillinen kiva hidas intro. (Muuten, kuinka monelle introsta tuli mieleen Dance of Death?)
Virtual XI: Futureal
Lyhyt ja ytimekäs, energinen ja nopea. Futurealin kertosäe on hyvä, ja Blazen laulu parasta koskaan.
Brave New World: The Wicker Man
You're time will come... Kappale potki palleille heti ekalla kuuntelukerralla. Introssa on asennetta, ja se asenne säilyy koko biisin ajan. Kertosäe kuuluu taas Maidenin parhaimmistoon. Soolo on myöskin hyvä.
Dance of Death: Dance of Death
Täytyy myöntää että nimikkobiisi ohittaa Rainmakerinkin. Dance of Death on aivan huikea, joka räjähtää pienen tauon jälkeen käyntiin 3 minuutin kohdalla. Dickinsonin laulu on hyvää, kitarat loistavia ja Nickon rumputyöskentely myöskin komeaa.
AMOLAD: Different World
Avausraita kovaa kamaa. Dickinsonin laulu läpi kappaleen upeaa, ja riffit ovat juuri sopivan nopeita ja rankkoja. Kaiken kruunaa Adrianin loistava soolo.

[Madpriest]

Tulee lyhyttä perustelua koska 3:16.

Rautaneito - Phantom of The Opera

Kova melodia ja hullun hyvä biisi kokonaisuus. Eräitä Maidenin parhaita riffejä.

Tappajat - Purgatory

Vaikea valita top 3 lempilevyltä, mutta ihan orgasmi tuo kertosäe ja melodiat koko biisissä.

Pedon Luku - Hallowed Be Thy Name

Pyhitetty olkoon nimesi. Mahtava livenä (Nickon lautasilla alku höystettynä), vaikuttava tunnelma ja hyvät soolot.

Pala Mielestä - Revelations

Järisyttävän hyvä intro ja eräs Maidenin parhaimmista. Clean osuus on tunnelmallinen ja livenä tämä oli unelmien täyttymys.

Voimaorja - Rime

Maidenin lempibiisini. Eeppinen matka josta en löydä yhtään huonoa kohtaa enkä ylimääräistä tahtia. Perfecto.

Jossain Ajassa - Deja Vu

Ensimmäisiä Maidenin biisejä joita kuulin. Mahti melodia ja kertosäe.

Seitsemännen Pojan Seitsemäs Poika - 7th Son of The 7th Son

Levyn parhautta, koska kertosäe on mieleenpainuva Adrianin melodioineen ja Brucen ulinoineen. Hyvät lyriikat.

Ei Rukousta Kuolevalle - Run Silent Run Deep

Kalsea tunnelma ja verset. Mother Russia olisi ollut toinen vaihtoehto.

Pimeän Pelko - From Here To Eternity

Tulee pakolta mieleen Eddie ajelemessa prätkällä tästä biisistä. Hyvin mukaansa tempaava.

X-Tekijä - The Aftermath

Lyriikat ja tunnelma. "After the waaaar, what does a soldier become?"

Virtuaalinen XI - The Clansman

Mahtava biisi, nopea, hyvät soolot ja kertosäe.

Rohkea Uusi Maailma - Dream of Mirrors

Pitkä ja hyvä biisi. Tykkään kuunnella BNW:ta yleensä aamulla ja tämä toimii hyvin silloin.

Kuoleman Tanssi - Montségur

Mahtavan mahtava melodia ja kertosäe... Heti kun kuulin tämän niin oli pakko ite soitella fiiliksissä.

Elämän Ja Kuoleman Asia - The Reincarnation of Benjamin Breeg

Tunnelma, melodia ja soolot. Sopivan pituinen.

[Tolppanen]

Lyhyttä ja ytimekästä tällä kertaa. Välillä on tapana jaaritella rivitolkulla, aina ei jaksa.

Iron Maiden: Phantom Of The Opera
Oikeastaan täysin ylivoimainen ja suvereeni. Ainoa todellinen haastaja on ehkä Strange World. Kuitenkin niin erilaisia, että todella paha vertailla. Tämä on melkeimpä progea, Maidenin ensimmäinen todellinen eepos, koko tuotannon 11. paras biisi.

Killers: Prodigal Son
Yllätysvalinta(ko)? No niin tai näin, erottuu ehdottomasti edukseen todellisena kauniina helmenä raaempien "sikojen" joukossa. Aina iskenyt ihan kybällä, mahtavaa fiilistelyä. Ei silti läheskään yhtä helppo valinta kuin edellinen.

The Number Of The Beast: Hallowed Be Thy Name
Aika selvä valinta tämäkin. Vaikka studioversiota kohtaan on ollut pitkään havaittavissa tietynasteista kyllästymistä (jos ei lueta äskeistä TNOTB arvosteluani, en ollut kuunnellut miesmuistiin), livenä pääseekin sitten aivan omiin mittasuhteisiinsa. Sävellyksenä joka tapauksessa aivan täydellistä luokkaa, hieno tarina. Maidenin 8. paras biisi.

Piece Of Mind: Revelations
Vaikka kaksi periaatteessa täysveristä haastajaa löytyykin (Where Eagles Dare, The Trooper), on valinta silti aika helppo kun ruvetaan menemään tunnetasolle. Aivan oma fiiliksensä verrattuna noihin kahteen. Uskomaton mestariteos, joka ei joskus aivan heti auennut. Koko tuotannon aivan parhaimmistoa, todella upea veisu, Brucelta myös hienot lyriikat. Maidenin 6. paras biisi.

Powerslave: Aces High
Tältä levyltä löytyy peräti 3 kappaletta, jotka ovat koko tuotannon 5:den parhaimman joukossa. Ne kaksi muuta ovat tietysti Powerslave ja Rime Of The Ancient Mariner. Mutta tässä on aina ollut sitä jotain. Jos täydellisyydestä voitaisiin vielä mennä pykälä ylemmäs, tämä edustaisi sitä. Ei yhtään turhaa sekuntia, yhtä loistavaa timanttia alusta loppuun. Maailman paras lyhyt ja nopea hevikappale, sekä maailman parhaita kappaleita ylipäätään. Jotain sanoinkuvaamatonta hohtoa tässä on aina meikäläiseen ollut. En osaa edes selittää. Maidenin paras biisi.

Somewhere In Time: Caught Somewhere In Time
Maailmankaikkeuden parhaalta levyltä on paha valita sitä kaikkein parasta kappaletta. Lähimmäs pääsivät The Loneliness Of The Long Distance Runner ja Stranger In A Strange Land. Tämä vetää sitten kuitenkin pisimmän korren. 0:49 kun biisi lähtee todella käyntiin, meikäläinen kusee hunajaa. Adrianin soolo miehen parhaimpia koskaan soittamia. Samalla mukaansatempaava mutta hieman eeposmainen. Todella hieno biisi, vertaansa vailla. Maidenin 12. paras biisi.

Seventh Son Of A Seventh Son: Seventh Son Of A Seventh Son
Debyyttialbumin jälkeen kaikista helpoin valinta. Vaikka ne muutkin biisit niin hienoja ovatkin, niin ei tälle loppupeleissä ole niistä mitään vastusta. Kilpailee omassa sarjassaan. Aivan oma tunnelmansa, oma fiiliksensä. Kuten itseäni toistaen joudun taas sanomaan, niin joka ainoa kerta iho menee kukonlihalle ja karvat nousevat pystyyn. Viimeinen minuutti parasta antia Maidenilta koskaan. Uskomaton eepos. Maidenin 7. paras biisi.

No Prayer For The Dying: No Prayer For The Dying
Yksi vaikeimmista valinnoista. Lähes puoli albumia kilpailee samalla viivalla. Päihittää vain hiuksen hienosti Public Enema Number 1:n ja Mother Russian. Kuitenkin jos biisin laittaa soimaan, tuntu valinta täysin oikealta. Ihan uskomattoman melankolinen ja surullinen tunnelma. Todella hieno fiilis.

Fear Of The Dark: Fear Of The Dark
Ei kahta sanaa. Yksi suurimpia All time favouriteja allekirjoittaneelle. Suuri tunnearvokin, ensimmäinen biisi Trooperin ohella, jonka Maidenilta kuulin. Sävellys on periaatteessa täydellinen. Aivan oma fiiliksensä. Minä lukeudun niihin, joita studioversiokaan ei kyllästytä. Vitun kovaa kamaa yhä, jaksan kuunnella milloin vain ja silloin tällöin aina soikin. Vaikka albumilla on muutama muukin täyden 5:sen biisi, tämä on silti kokonaista astetta ylempänä. Maidenin 3. paras biisi.

The X Factor: Sign Of The Cross
Suvereeni valinta myös tämä. Ei voi varsinaisesti sanoa, että erottuu joukosta tunnelmansa puolesta, koska sitähän tällä levyllä löytyy aivan riittämiin. Sanotaanko nyt vaikka, että erottuu kokonaisfiilikseltään. Sävellys aivan uskomaton. Hienoja melodisia osuuksia, todella hieno kertsi josta olen aina jollain oudolla tavalla pitänyt, kuten myös hiljaiset osuudet. Täydellistä kamaa. Maidenin 9. paras biisi.

Virtual XI: The Clansman
Ei enää yhtä selvä valinta kuin oli ennen. Olen ruvennut pitämään tästä levystä ajan kanssa yhä enemmän ja enemmän, eikä loppujen lopuksi ole lainkaan hassumpi. Kohtuutonta parjausta saa osakseen, tiedä sitten miksi. Hienoja biisejä, joista todellisiksi uhkaajiksi voisi olla Futurealista, When Two Worlds Collidesta ja Como Estais Amigosista. Silti ehkä kuitenkin loppujen lopuksi hivenen edellä noita kaikkia muita. Hieno Maiden eepos.

Brave New World: The Thin Line Between Love & Hate
Joidenkin mielestä varmaan järkyttävä valinta. Tämäkö parempi kuin esim. The Wicker Man ja nimibiisi? Kyllä vaan on. Marginaali ei todellakaan ole suuri, tämä on muutenkin niin loistava levy, että sijoittuu Maidenin levyjen TOP 5:seen ihan helposti. Hienoja biisejä toisensa perään. Silti tämä on se paras, lopun fiilistelyosuus on todella mahtava, eikä alun menevämpää osiotakaan käy moittiminen. Brucelta uskomattoman hienoa laulantaa. Kertsi myös todella hieno. Erinomainen veto kaikinpuolin. Maidenin 19. paras biisi.

Dance Of Death: Paschendale
Loppujen lopuksi päivän selvä valinta. Vaikka tälläkin levyllä on suht hieno kokonaisuus (tosin ei pärjää BNW:lle), on silti tämä yksi uskomattomiin mittoihin kasvava teos täysin ylitse muiden. Tätä biisiä olen aivan tarpeeksi hehkuttanut esim. "Maidenin paras biisi"-topicissa ja "Paras eeppinen biisi"- topicissa, joten sinne siis jos kiinnostaa perustelut. Maidenin 2. paras biisi.

A Matter Of Life And Death: For The Greater Good Of God
Maidenin kolmanneksi parhaan albumin paras teos. Onneksi olin ollut täysverinen Maiden fani jo hyvän matkaa yli vuoden verran, kun tämä ilmestyi, sai päästä kokemaan sen uutuuden huuman kun upouuden levyn sai täriseviin käsiinsä ja kaiken lisäksi vielä, kun sitä rupesi kuuntelemaan. Heti alusta alkaen oli selvää, että nyt ovat sedät ylittäneet itsensä. Itse biisistä muistaakseni löytyy myös perusteluja paremmin "paras eeppinen biisi"- topicissa. Maidenin 16. paras biisi.

The Final Frontier: When The Wild Wind Blows
Albumi on alkanut asettua jo hyvin uomiinsa, vaikka se uutukaisuus silti paistaa vieläkin läpi, tulee tekemään sitä varmaan vielä puolisen vuotta. Silti oikeastaan jo ensimmäiseltä kuulemalta asti Radio Rockin ensiyön keskisoitosta tämä on ollut tämän albumin ehdoton helmi. Todella tunnelmallinen biisi, tarjoaa myös eeposmaisuutta väliosillaan. Lyriikat meikäläisen korvaan ehkäpä kaikista koskettavimmat Maidenilta koskaan. Ainoa joka haastaa tosissaan on The Talisman, mutta kyllä nämä selvässä nokkimisjärjestyksessä on.

[Daelos]

Iron Maiden: Phantom of the Opera
Vaikea ei valinta ollut. Tajuttoman hyvä ja monipuolinen heavybiisi, joka kyllä löi muut samaa tyyliä edustavat bändit ihan millä tahansa mittarilla! Tästä Maidenissa on kyse, aivan täydellinen biisi.

Killers: Purgatory
Tämän ja mainion Killersin välillä piti jonkun aikaa miettiä, mutta kyllähän Purgatory vie loppupelissä voiton. Ihan mahtavaa riffittelyä ja sooloilua, plus tietenkin yksi parhammistia hetkistä ikinä Maidenin historiassa: "PLEASE TAKE ME AWAY..."!

The Number of the Beast: Hallowed Be Thy Name
Helppo valinta. Ties kuinka monta kertaa kuultu, mutta vieläkin tuo kylmiä väreitä. Loistavasti sävelletty biisi, josta ei tunnelmaa puutu. Lisäksi tietenkin Dickinsonin jäätävä suoritus vokaaleissa, huhhuh!

Piece of Mind: Revelations
PoM:in aloituskolmikosta olisi oikeastaan voinut valita minkä vain, mutta eipä kauaa kestänyt kuitenkaan valita Revelationsia. Mikä tunnelma, mitä riffittelyä, miten mahtavaa laulua Brucelta! Yksi Maidenin ikiklassikoista!

Powerslave: Rime of the Ancient Mariner
Ei ollut valinnasta epäselvyyttä. Ehkä Maidenin paras biisi, vaikea tästä biisistä mitään yksittäistä hyvää sanoa, kun kaikki on niin täydellistä. Kyllä oli hymy huulessa kun livenä sai todistaa tätäkin teosta!

Somewhere in Time: Alexander the Great
Toinen vaihtoehto olisi tähän ollut kivenkova aloittaja Caught Somewhere in Time, mutta Aleksanteri vie kyllä eeppisyydessään voiton. Ite ainakin diggaan ihan tajuttomasti biisin tarinankerronnasta, ja kertsistä tulee aina kylmiä väreitä. "HIS NAME STRUCK FEAR INTO HEARTS OF MEN!"

Seventh Son of a Seventh Son: Seventh Son of a Seventh Son
Levyllä oli monta vaihtoehtoa, myös Moonchild ja Infinite Dreams kuuluvat omiin suosikkibiiseihin, mutta oon kyllä tykästynyt näihin eeppisiin biiseihin. Keskikohta on aivan mahtava. "Today is born the seventh one.." WAU. Tästä ei eeppisemmäksi voi mennä : )

No Prayer For the Dying: No Prayer For the Dying
Ei kuulu meikäläisen suosikkilevyihin, mutta hyviä biisejä toki löytyy siltikin. Melko helppo valinta tämäkin, kunniamaininnan voi kuitenkin antaa biiseille Public Enema Number One ja The Assassin. Todella hieno melodia biisissä, en vain tykkää puolenvälin jälkeen tulevasta vaihdoksesta nopeampaan riffittelyyn ja soolotteluun..

Fear of the Dark: Be Quick or Be Dead!
FOTD:ilta oli ehkä vähän vaikea valita parasta biisiä, monta vaihtoehtoa olisi kyllä löytynyt. Be Quick or Be Deadista olen kuitenkin aina tykännyt eniten, kovalla temmolla mennään koko biisin ajan ja Brucen tyyli tässä biisissä kuulostaa omaan korviin tosi siistiltä, vaikka tiedän kyllä ettei moni tykkääkkään! Mukavan räkäinen meno.

X Factor: Judgment of Heaven
Hyviä biisejä on X Factor täynnä, mutta tästä olen kyllä aina tykännyt. Yhdet parhaimmista Maiden-sanoituksista ikinä, sekä aivan mahtava kertosäe! Blaze kuullostaa kyllä hyvältä tässä, tykkään! Maininnat myös biiseille Lord of the Flies ja eeppinen Sign of the Cross!

Virtual XI: The Clansman
Huonoin Maiden-levy omaan korvaani, aina ollut. Ei oikein toimi mikään tässä, mutta The Clansman kuitenkin eroaa positiivisesti joukosta. Todella hieno biisi, toimii myös mainiosti Brucen tulkitsemana!

Brave New World: The Wicker Man
Bruce is back, ja millä tyylillä! Voi olla että nostalgia vaikuttaa, mutta tämä biisi kyllä pistää aina nyrkin heilumaan ja hymyn huulelle. Aivan saatanan toimiva biisi, ja mikä energia! Kertsihän on ehkä paras yleisönhuudattaja ikinä. Paras. Aloitusbiisi. Koskaan. The Air Raid Siren is fucking back!

Dance of Death: Dance of Death
Klassikko jo syntyessään. Ehkä 2000-luvun Maidenin paras kappale. Säkeistöjä kuunnellessa on aina pakko alkaa lauleskelemaan mukana tarinaa. Meno vaihtuu melko vauhdikkaasti keskivaiheella, kunnes lopussa tempo vaihtuu taas hiljaiseen ja biisi saatetaan tyylillä loppuun. Kyllä!

A Matter of Life and Death: Brighter Than A Thousand Suns
Lempilevyni Maidenilta. Täydellisiä biisejä koko levy täynnä, joten parhaan valinta oli kyllä vaikeata. These Colours Don't Run, The Longest Day, The Reincarnation of Benjamin Breeg, For the Greater Good of God, The Legacy.. vittu mikä arsenaali! Brighter Than A Thousand Suns on kyllä sanoituksiltaan ehkä synkintä Maidenia koskaan. Todella tiukka ja tunnelmallinen biisi. "OUT OF THE DARKNESS!"

The Final Frontier: The Talisman
Isle of Avalonin ollessa toisena vankkana vaihtoehtona piti kuitenkin päättyä tähän eeppiseen biisiin. Hienoa kitarointia Gersiltä alussa, mutta biisi lähtee kunnolla lentoon vasta kahden minuutin paikkeilla, kun säröt pistetään päälle. Bruce kuullostaa jälleen aivan mahtavalta, tätä odotellaan kesän keikalta kaikista eniten! "WESTWARD THE TIDEE!"

[beast in black]

Iron Maiden: Phantom of the opera
Todella mahtava biisi. Painii aivan omassa sarjassaan tällä levyllä, Strange World tosiaan on ainut haastaja, mutta ei liippase kyllä läheltäkään. Brucen vetämänä tää on vielä maukkaampi.

Killers: Drifter
Ennen tällä paikalla oli Twilight Zone, mutta kyllä tää voittaa sen. Tää on vaan niin menevä. Okei, lyriikat ei ehkä oo mitään maailman parasta. Biisi rullaa kivasti eteenpäin, ei valittamista.

TNOTB: Hallowed be thy name
Tässä on kaikki mistä Maidenissa on kyse. Tsiisus, on tää aina yhtä upea. Brucen taivaallinen laulu aiheuttaa positiivisia kylmiä väreitä selässä. Tää on samalla rauhallinen ja aggressiivinen. Huhhuh. Lyyrikat ehkä parasta mitä Maiden on ikinä saanut aikaiseksi.

Piece of mind: To tame a land
Alku Säkeistöt on jotain niin huippua. Mikä tässä biisissä oikeen on vikana? En kyllä tajua. Yksi parhaista, amen.

Powerslave: Aces high
Vihalla, raivollaan ja tuhovoimallaan lumoava biisi. Tällä energiamäärällä saatais Chuck Norriskin hengiltä.

SIT: Deja Vu
Alusta en kyllä tykkää, mutta on tää vaan aika mahti. Bruce lumoaa äänellään ja noista kitaroista on pakko tykätä.

SSOASS: Moonchild
Alku on lumoava, sekä akustinen osuus että toi sähkisjuttu tossa alussa. Sitten kun Nicko tulee mukaan niin on kyllä hieno levy aloitettu täydellisesti.

NPFTD: Mother Russia
Ainoa oikeasti hyvä biisi levyltä, paitsi onhan Holy Smokekin ihan hyvä tietyssä mielentilassa. Etniset jutut biiseissä on aina viehättäviä. Lyriikoista tykkään myös.

FOTD: Fear of the dark
Ja tästä se kaikki silloin lähti. Eihän tää levyversio mikään hääppönen oo, mutta livenä pääsee uusiin mittoihin. Afraid to shoot strangers on myös ihan kelpo veto, mutta ei kyllä vedä vertoja FOTDille.

X-Factor: Sign of the cross
Tätä levyä en oo ikinä oppinut kuuntelemaan, mutta voi hyvä luoja, tässäpä taitaa olla Blazen ajan paras biisi, helposti. Mainio lisä nuo täyteläiset kirkkokuorolaulujutut. Eeppinen, kaunis ja raaka.

Virtual XI: Como estais amigos
Välillä tulee sellanen tunne että tekis mieli itkeä, mutta sitten kun sanotaan että "no more tears", silmät kostuvat. Kaunista. Blazelta aivan huippua.

BNW: Dream of mirrors
Tää vois olla jaettu sija nimibiisin kanssa, mutta ei kuitenkaan. Välillä tuntuu menevän hokemiseksi, mutta tämä on silti mielestäni paras biisi.

DOD: Montsegur
Räyhäkästä, me like. Paschendale on vähän kulunut, mutta tää ei tunnu millään kuluvan.

AMOLAD: For the greater good for God
Täydellinen. Matter on todellakin paras levy Maidenilta, mainio kokonaisuus. Tämän ja Legacyn väliltä piti valita, mutta tämä vie voiton. Legacy on puuduttavampi, tässä ei ehdi kyllästymään.

TFF: Isle of Avalon
Eeppistä. 2000-luvun toiseksi paras biisi FTGGFGn jälkeen. Onhan WTWWB hieno, mutta se tuntuu lässähtävän viimeistään kohdassa "they make the tea and sit there waiting"-kohdassa. Musta se nyt vaan sattuu kuulostamaan tönköltä, varsinkin kun sanaa "tea" on pitäny korostaa sillä tavalla.

[Hatebreeder]

SSOASS: Moonchild
Alku on lumoava, sekä akustinen osuus että toi sähkisjuttu tossa alussa. Sitten kun Nicko tulee mukaan niin on kyllä hieno levy aloitettu täydellisesti.

Se on syntikoilla soitettu. Paitsi SBIT.

NPFTD: Mother Russia
1).Ainoa oikeasti hyvä biisi levyltä, 2).paitsi onhan Holy Smokekin ihan hyvä tietyssä mielentilassa.

1. Ei taas tätä...
2. Joo... anti olla

[IndianaJones]

2).paitsi onhan Holy Smokekin ihan hyvä tietyssä mielentilassa.

2. Joo... anti olla

Melkein Holy Smoke on parasta antia No Prayerillä. Oikeasti. Aina tullut digattua biisin perkeleenmoisesta draivista ja energiasta. Kai se video sitten tekee sen, kun herrat soittelevat ladossa hymyssäsuin biisiä. Noh, mulle Prayer on aina ollut melkeinpä se kehnoin Maiden-levy, vaikka loppupeleissä pitääkin sisällään paljonkin ihan hyviä biisejä.

[beast in black]

SSOASS: Moonchild
Alku on lumoava, sekä akustinen osuus että toi sähkisjuttu tossa alussa. Sitten kun Nicko tulee mukaan niin on kyllä hieno levy aloitettu täydellisesti.

Se on syntikoilla soitettu. Paitsi SBIT.

NPFTD: Mother Russia
1).Ainoa oikeasti hyvä biisi levyltä, 2).paitsi onhan Holy Smokekin ihan hyvä tietyssä mielentilassa.

1. Ei taas tätä...
2. Joo... anti olla

Pyydän anteeksi sitä että en erota soittimia toisistaan

Parhaani yritin kuiteski, vaikka pääosin taisi mennä päin persettä.

[Hatebreeder]

2).paitsi onhan Holy Smokekin ihan hyvä tietyssä mielentilassa.

2. Joo... anti olla

Melkein Holy Smoke on parasta antia No Prayerillä. Oikeasti. Aina tullut digattua biisin perkeleenmoisesta draivista ja energiasta. Kai se video sitten tekee sen, kun herrat soittelevat ladossa hymyssäsuin biisiä. Noh, mulle Prayer on aina ollut melkeinpä se kehnoin Maiden-levy, vaikka loppupeleissä pitääkin sisällään paljonkin ihan hyviä biisejä.

Njoo, siis ei se huono ole, mutta jos eka sanotaan, että koko levyllä on yksi oiekasti hyvä biisi, ".. ja ehkä holy smoke", niin ei huh huh. Itelle No Prayer edustaa kovaa settiä.

[MaidenFan^^]

Iron Maiden: Running Free
Killers: Wrathchild
NOTB: Run To The Hills
Piece of Mind: Flight of icarus
Powerslave: Rime Of the acient mariner
SIT: Wasted Years
SSOASS: Moonchild
NPFTD: Bring your daughter to the slaughter
Fear of the dark: Fear of the dark
The X-factor: sign of the cross
Virtual XI: When 2 worlds collide
BNW: Wicker man
DoD:Rainmaker
A matter of life and death: The pilgrim
The final frontier: The man who would be king

[Beast Doctor 661]

Iron Maiden: Remember Tomorrow. Hienon tunnelmallisen synkkämielinen biisi. Biisissä vaihtelee hyvin sekä hitaat "fiilistely" kohdat, että, kohdat, joissa tempo kasvaa ja säröä enemmän mukana kitaroissa. Sopiva määrä temmon vaihteluita. Ei siis liikaa. Vastaus olisi muuten Phantom of the Opera, mutta tää biisi eli Remember Tomorrow on kestänyt ainakin mulle enemmän ajan hammasta eli siihen ei ole kyllästynyt. Ja se toimii erinomaisesti myös livenä.(Brucen esittämänä) Phantom on hyvä proge heavy biisi, mutta ei aina jaksa juuri siksi innostaa.

Killlers: Murders in the Rue Morgue. Tämä on menevän groove ja nopea metal biisi joka ehkä on jonkunlainen yhteenveto(tää on huono ilmaisu) Ööh, tarkotan että, se biisi on jonkinlainen tyypillinen biisi Killers levyn kokonaisuutta ajatellen. Ja siinä on positiivinen tunnelma. Killersillä on paljon hyviä kappaleita, joten kun on yksi biisi sanottava sanon tän. (Tosi vaikea sanoa vain yksi)

Number of the Beast: Children of the Damned. Synkkämielinen/hidas, nopea vaihtelu eli tyypillinen biisi kyllä bändille, mutta jotenkin biisissä on syvempää tunnelmaa kuin muissa. Se tulee syvältä sisimmästä tän biisin synkkyys. Ja biisi kasvaa loppua kohden, jonka täydentää Brucen vomakas loppurääkäisy pitkähköön loppurytistykseen.(Huom Laulu lopussa; Children of the Damned>loppuhuuto)

Piece of Mind: Vaikea päätös jälleen. Where Eagles Dare, Revelations ja To Tame A Land ovat mun mielestä parhaita ja lisäksi Still Life. Pakko sanoa silti: To Tame A Land. Se on pitkä monivivahteinen ja monista osista koostuva biisi. Jo se tekee siitä parhaan. Eli ei ole kyseessä mikään hittirenkutus, vaan todella huolellisen tarkkaan sävelletty ja biisien osat sovitettu oikeille kohdilleen. Biisin rakenne alusta loppuun on aivan mahtava.Tarkotan sitä miten mikäkin osa vaihtuu toiseen. Ainoa ehkä vähän häiritsevä tekijä on, että se loppuu samalla lailla kun alkaa, mutta sehän ihan tyypillistä Maiden biiseille. Eikä tämäkään häiritse kovin usein. Biisiä on kumminkin tullut jokunen kerta kuunneltua v.1983 lähtien.

Powerslave: The Rime of the Ancient Mariner. Tällaista toista heavy eeppistä oopperaa on tuskin tehty koskaan bändin historiassa toista, eikä todennäköisesti tulla tekemään. Ja perkele.Jos tää ei kelpaa perusteluks. Niin välit siitä. Kaikki tietää mitä tarkotan!!! Mä en ala kirjottaa esseetä tästä. Mahtava mahtipontinen biisi alusta loppuun. Kiehtovan mystinen hidas osuus, missä voi kuvitella " narahdukset laivan kannella" yms. Ja sitten Harrisin melodinen bassokuvio käynnistyy jyräämään kuvioita, jonka jälkeen lankeaa sade. Muuten Brucen ääni on erityisen hienon kuuloinen ja sopivalla kaiulla höystetty ...hitaan kohdan jälkeen missä alkaa basso rummut kitarat.

Live After Death: Powerslave. Hyviä muistoja. Ja joita on hyvä joskus herätellä dvd:n kautta myös. Tässä vaiheessa iltaa Long Beach Arenalla bändi on päässyt jo kunnolla vauhtiin.

Somewhere in Time: Alexander The Great; nousee ykköseksi ehdottomasti. Perusteluna sanon jo pelkästään, että se on hieman epätyypillinen bändin biisi.Varsinkin kitarointi hitaan "jauhanta" osuuden jälkeen, jonka tod.näköisesti soittaa Adrian Smith.? Nopea, mahtipontinen. Instrumentaaliset osat vakaita ja raskailla soundeilla soitettuja. Mieleenpainuvat kitarakuviot. Siis ne tyypilliset korkeammalta soitetut maidenmäiset toistuvat kuviot.

Seventh Son of A Seventh Son: Seventh Son of a Seventh Son. Bruce laulaa tavallista matalemmalta. Joka kuulostaa tosi hyvältä. Biisi kuuluu synkkämelodisiin eeppisiin biiseihin, joiden säveltäjänä on aina Harris. Kun kitarasoolot osuus jyrähtää käyntiin; niin soolot ovat omaperäisempiä, kun monissa muissa bändin biiseissä. Syntikat ja ooo...o ....ooo.. o kuorot saavat jo muutenkin syvän mystisen biisin kuulostamaan vieläkin enemmän ihokarvoja kananlihalle nostattavina. Hidas kohta kasvaa ja voimistuu erittäin hitaasti ja varmasti. Ja vakuuttavasti. Kitaroiden lisäksi huomio kiinnittyy erityisesti Nickon haikka osuuteen ja passariin, joissa on koko ajan hienovaraisia kovempia iskuja. Hyvä kokonaisuus.Yksi kaikkein aikojen parhaita Iron Maiden biisejä yleensäkin. Mun top 10 listan kärjessä ehdottomasti.

No Prayer For Dying: Mother Russia. Mystinen hiljainen alku. Sitten tanakan vankka komppi ja kitarariffit alkavat ponnekkaasti soittaa kuviota. Ryhdikkyys ja tempo toimii läpi biisin ja se pitää mainiosti "ryhdin" yllä biisissä. Se vakaus ei latistu missään vaiheessa.Mahtipontisen synkkämieliset syntetisaattori ja skitta osuudet.(Väliosat) kertosäkeen ja säkeistöjen välissä.Soolo on rakenteeltaan hitaasti kehittyvä, kankerteleva; nopeammaksi muuttuva ja sopivan rankan ruotuiset soundit kitaroissa. Kuuluu samaan sarjaan minun mielestä kuin, jo edellä mainitut To Tame A Land, Seventh Son of A Seventh Son ja Alexander The Great. Harris on aina tehnyt tämänkaltaiset parhaat eeppiset, ei hitti biisit. Hitteihin kyllästyy.Näihin taas ei.

Fear of The Dark: Judas Be My Guide. Lähtee heti räväkästi käyntiin ja on positiivisella energialla ja melodioilla varustettu menevä biisi. Biisistä tekee myös erikoisen se, että vaikka se käsittelee negatiivisia asioita, niin melodiat eivät sitä ole.(Sanoitukset kertovat ihmisten itsekkyydestä ja siitä mitä tuhoa se saa aikaan. Mikään ei ole enään pyhää ihmisille.) Tehokas biisi alusta loppuun joka ei junnaile missään vaiheessa ja kitarasoolokin on suorastaan lentävän nopea.

A Real Live Dead One: Where Eagles Dare: Biisi on tässä live plätyssä hieman kankean oloinen temmoltaan, mutta, se kertoo aika paljon yleensäkin livenä soittamisesta. Siksi arvostan sitä tässä levyssä. Se ei ole liian yli hyvin mennyt biisi tällä keikalla ja siksi siinä on aitoutta ja rehellisyyttä. Soitimme parhpamme mukaan, jos tällaista termiä käyttää. On kuultu paljon surkeampiakin live soittoja bändiltä. Soundit on hyvät. Toisin kuin Donington live. Siinä on sekä soitto, että soundit aika perseestä.Noin yleisesti ottaen.

Live at Donington: Koko levyssä ei ole hurraamista. Ei ollut niitä Maidenin parhaita päiviä. Mutta ei se mitään, huonoja keikkoja tulee kaikille bändeille. Jos joku biisi on yleensäkin pakko sanoa, niinkuin on; se on: Be Quick or Be Dead. Keikka lähtee räväkästi käyntiin ja Brucen tukossa oleva ääni ei häiritse vielä näin alkumetreillä keikkaa. Biisi saadaan sentään soitettua kunnialla läpi, ilman myöhempien biisien selviä teknisiä vaikeuksia ja soiton takkuilua.

X-Factor: Sign of The Cross: Pitkä, proge,synkkä ja mieleenpainuvat kitaramelodiat. Siinä hyvät ainekset mitä Maiden biisiin yleensäkin tarvitaan. Ainakin Blazen aikakauden ja erityisesti tämän levyn ollessa kyseessä.

Virtual XI: Educated Fool: Toimiva, hidas, hiipivä aloitus. Toimava perus rock biisi rankoilla soundeilla. Jämäkkä ote biisin soitossa. Väliosuus melodiakin sopivan synkkä. Levyllä on muitakin tosi helmiä. Mutta valitsen tämän erilaisuuden takia. Muita helmiä: Futureal, Clansman, Lightning Strikes Twice ja esim. Como Estais Amigo.

Ed Hunter: The Phantom of The Opera. Biisi on progressiivinen kokonaisuus, joka koostuu monesta erilaisesta osasta, nopeasta ja hitaammasta. Parasta biisiä on toisaalta tosi vaikea sanoa, koska on kyseessä kokoelma. Yleisesti levystä voi sanoa, että se saa mun pisteet erittäin hyvästä miksauksesta ja masteroinnista. Mielestäni parhaiten tehty kokoelma siinä mielessä.

Brave New World: The Nomad: Biisi on tosi kasarimainen. Se olisi ihan yhtä hyvin voitu tehdä 80-luvun lopussa tai vuonna 1990. Se on mun mielestä aina plussaa kun kyseessä on Maiden. Mielikuvitusta käyttäen biisin melodioiden ja sanojen pohjalta saa tarinan elämään mielessään sellaisena kun se on kerrottu.

Rock In Rio: Ghost of The Navigator. Biisi on energisessä hurmiossa esitetty, niinkun koko keikka, mutta tässä taas kyseessä, kun vain yksi on valittava.

Beast Over Hammersmith: Total Eclipse. Biisiä kuunneltaessa tulee mieleen erittäin selvästi huomattava asia. Siinä on mukana alkuaikojen intoa ja energiaa. Se ei ole monien muiden biisienkään tapaan tullut niin rutiininomaiseksi vielä tässä vaiheessa. Bändi oikeasti antaa kaikkensa.Ja sen kuulee ja tuntee.

Best of The B-Sides: King of Twilight. Olen tykännyt biisistä jo 80-luvulta lähtien.Kun ekoja kertoja kuulin sen, en ollut uskoa korviani kuunnellassa Steve Harrisin biisin alkupuolella soittamaa bassokuviota. Äijä todella vetää uskomattoman kuvion ja nopeasti. Melodinen kuoro-osuus toimii tosi hyvin ja on kaunis.Biisin tunnelma on nimensä mukainen. Tässä biisissä taas hyvä esimerkki siitä, miten sävellys ja sanoituspuoli tukevat toisiaan ja toimivat tosi hyvin kokonaisuutena. Biisi elää kuuntelijan mielessä. Stoorina.

The BBC Archives: Moonchild. Siinä on Brucen ääni hienolla tavalla hieman käheänä. Se sopii tähän yhteyteen. Toimiin helvetin hyvin. Ja tuntuu hyvältä kuunnella. En osaa paremmin tätä arvostella. Ja en sitäpaitsi rupea joka biisin rakenteesta tekemään mitään luentoa, vaikka niin kai oikeaoppisen rautaneito fani-sivuston kirjoittajan täytyisi tehdä?

Dance of Death: Paschendale: "Kummitteleva" alkumelodia.Aivan mahtava fiilis siinä. Se on myös erittäin mieliinpainuva.Taattua Uudemman ajan Maiden progea.

Death on the Road: Lord of the Flies. Tää on lyhyesti sanottuna vaan piristävä poikkeus koko keikka setissä. Tuli kuultua livenä itekin silloin ja toimii. Tekisivät useimmin poikkeuksia soittolistoissaan. Raskas ja hidas biisi mutta hyvin potkii ja lujaa potkiikin perseelle.

A Matter of Life And Death: The Longest Day. Biisi on tasaisen raskas jyräävä ja synkkä. Se kuvastaa hyvin sodan synkkyyttä ja julmuutta. Taas mielikuvitusta käyttäville: niille joille sitä on suotu tai jotka sitä yleensäkään käyttää. Eteen avautuu selvästi taistelu tanner. Tämä kappale on mielestäni jonkinlainen kulmakivi. Siis tiivistelmä koko levyn perussävelmistä ja soundi maailmasta.

Somewhere Back In Time: Churchill`s speech. Siis miks vitussa näitä kokoelma levyjä pitää yleensä arvostella? Historiallinen puhe.Joo sitä se on! Eikä tässä levyssä ole mitään muutakaan uutta! Laitoin vastauksen ihan piruuttani. Saatte vittuilla siitä, jos ette muusta keksi sanottavaa... Mutta siitä ette pääse sanomaan etten olisi perustellut ja ihan vittu vielä kaikkia levyjä. Kaikki on täällä/paitsi singlet ja dvd:t!

Flight 666: Revelations. Toimii nopean räväkkänä biisinä tässä live taltioinnissa. Paras live versio jonka olen kuullut biisistä. Kaunista kuunneltavaa.

The Final Frontier: When The Wild Wind Blows. Maidenin ja Maiden fanien kansallislaulu. Se on tullut tästä sävellyspuolesta aina mieleen! Jos pitäisi koko heidän historiaansa ajatellen soittaa yksi biisi, mikä kertoo lähes kaiken olennaisen bändistä, se on mielestäni tämä!!!

[asa]

Beast Doctorille kannustavaa palautetta. Nyt oli hieno postaus, asiallisesti perusteltu ja kirjoitettu. Tosin tekstin värjääminen on IMO turhaa, mutta so not. Pidä tämä tyyli.

[Summerganon]

Beast Over Hammersmith: Total Eclipse. Biisiä kuunneltaessa tulee mieleen erittäin selvästi huomattava asia. Siinä on mukana alkuaikojen intoa ja energiaa. Se ei ole monien muiden biisienkään tapaan tullut niin rutiininomaiseksi vielä tässä vaiheessa. Bändi oikeasti antaa kaikkensa.Ja sen kuulee ja tuntee.

Totta! Intoa ja energiaa löytyy Beast Over Hammersmithilta jumalattomasti ja jokainen biisi lähtee niin asenteella ja tyylillä, ettei paremmasta väliä. Beast Over Hammersmithin Killers on minulle edelleen paras versio koko biisistä. Se on vaan niin energinen vetäisy ja vie albumiversiostakin käytetyt adjektiivit "raaka, energinen ja aggressiivinen" ihan uusiin ulottuvuuksiin.

[madness14]

Iron Maiden: Transylvania
Killers: Killers
NOTB: The Prisoner
Piece of Mind: Die With Your Boots On
Powerslave: Back In The Village
SIT: Sea Of Madness
SSOASS: Only The Good Die Yong
NPFTD: Mother Russia
Fear of the dark: From Here To Eternity
The X-factor: Man On The Edge
Virtual XI: Futureal
BNW: Dream Of Mirros
DoD: No More Lies
A matter of life and death: These Colours Don`t Run
The final frontier: Mother Of Mercy

Siinä ois mun lista ehkä joskus myöhemmin vois perustellakin.

[QazKFD]

Fear of the dark: From Here To Eternity

Siinä ois mun lista ehkä joskus myöhemmin vois perustellakin.

Perusteluja jäämme muuten odottamaan!

[On the worlds hands]

Iron Maiden: Phantom of the Opera
Killers: Wrathchild
The Number of the Beast: Hallowed be thy Name
Piece of Mind: Revelations
Powerslave:Powerslave
Somewhere in Time:Sea of Madness
Seventh Son of a Seventh Son:Seventh Son of a Seventh Son
No Prayer for the Dying:Fates Warning
Fear of the Dark:Afraid To Shoot Strangers
X-Factor:Blood on the Worlds Hands/Sign of the Cross
Virtual XI: The Clansman
Brave New World: Ghost of the Navigator
Dance of Death:Dance of Death/Paschendale
A Matter of Life and Death:The Legacy
Final Frontier: The Talisman

[Summerganon]

Helkutin hankalaa valita, varsinkin 90-luvun ja 2000-luvun levyiltä löytyy paljon kandidaatteja levyn parhaaksi biisiksi, mutta napsin tähän nyt päälimmäisenä mieleen tulevat erityistäkin erityisemmät hetket.

Iron Maiden: Phantom of the Opera
Kovatasoinen albumi täynnä erilaisia biisejä, mutta kyllähän tuo ikisuosikki varsin kova vetäisy on. Tosin jos puhutaan pelkästään albumiversioista voisin kallistua Remember Tommorowin tai Strange Worldin puolelle.

Killers: Killers
Prodigal Son antaa Murders in the Rue Morguen kanssa kovan vastuksen (ja Purgatory pitää myös mainita, Wrahchildia unohtamatta), mutta nimikkobiisi erottuu agressiivisen otteensa ja tiukan suorituksen (niin soitto- kuin laulupuolella) ansiosta. Ja Beast Over Hammersmithilta löytyvä versio on edelleen herkkua.

The Number of the Beast: Children of the Damned
Hallowed on Hallowed, 22 Acacia Avenue on omanalaisensa mestarietos, mutta kyllä se nyt vain niin on, että Children of the Damned jää pituus-laatu-eeppisyys -suhteeltaan erääksi bändin parhaista tuotoksista. Joka sekuntti on sitä kuuluisaa parhautta ja biisissä on hienoa imua myös sen ansiosta, että Bruce tulkitsee kappaleen livenä (ainakin Beast-rundin jälkeen) moniin muihin biiseihin verrattaessa aika erilailla, kuin albumilla. Osaltaan äänen kestävyys ja laulutekniikka toki tähän vaikuttavat, mutta nämä seikat tekevät eri kuuntelukokemuksista yllättävän erilaisia. Joku SiT-rundin versio kappaleesta on aivan eri maailmasta, kuin raa'an eeppinen albumiversio.

Piece of Mind: Revelations
Niin mahtava kokonaisuus kuin tämä onkin (Where Eagles Dare, Flight of Icarus, Still Life jne...), niin Revelations on minulle henkilökohtaisesti erityinen biisi. Brucen lyriikat ja tulkinta ovat upeita ja biisissä on upea ote.

Poweslave: Aces High/Powerslave/Rime of the Ancient Mariner
Nyt joudun tarjoamaan useamman vaihtoehdon, sillä mainitut kolme biisiä eroavat toisistaan aika lailla, enkä voi vertailla niitä parempi-huonompi -systeemillä ollenkaan.

Somewhere in Time: Wasted Years/Stranger in a Strange Land
Kunniamaininta myös avausbiisille (ja albumihan on kautta linjan älyttömän kova, mitä nyt Heaven Can Wait ei iske ainakaan liian kovaa), mutta nuo kaksi pomppaavat esille. Wasted Years on kaunis ja se saa versiosta riippumatta aivan omanlaisensa tunnelman. Brucellakin tuntuu aina riittävän tähän biisiin vähän erityistä energiaa. Varsinkin Ed-Huntourilla välisoiton jälkeinen Brucen yksin laulama kertsinpätkä on erityistä herkkua. Myös Real Live -tourilla taisi herraa vielä tämäkin innostaa. Stranger in a Strange Land on samaten hienon tunnelman omaava mahtava kappale. Smithin soolo yksinään tekisi tästä livesoiton arvoisen. Bändin haluttomuus soittaa tämä on hieman erikoinen, sillä kappalehan on mainio keskitempoinen vetäisy ja sopisi mainiosti sinne 4-6. biisin paikalle melkein mihin settiin tahansa. Oli El Dorado miten kiva biisi tahansa, en käsitä jos soittavat sen ja jättävät tämän taas tulevaisuudessa rannalle.

Seventh Son of a Seventh Son: Infinite Dreams
Olen huono tekemään minkäänlaisia top-listoja, mutta tämä on niitä biisejä, joilla olisi varma paikka viiden parhaan Maiden-biisin listassa. Täydellisyyttä. Tämän haluan kuulla joskus vaikka Jaffa-areenalla mielellään vielä niin, että muukin yleisö on yhtä innoissaan kuin minä ja sitten voin kuolla onnellisena. Aina ja ikuisesti Maidenin parhaita biisejä parhaimmistoon kuuluvalta albumilta, kenties jopa parhaalta.

No Prayer for the Dying: Public Enema Number One/Fates Warning/No Prayer for the Dying/Mother Russia
Public Enema N.1 nyt vain sattuu olemaan pirun loistava, nimikkobiisissä on mielenkiintoista raakaa kauneutta ja varsinkin liveversiot ovat mahtavia... Fates Warning on niitä tehokkaita ja energisiä vetäisyjä, jotka ovat jääneet kenties liian vähälle huomiolle ja sitten on tuo välillä 7th Son ripoffilta haiskahtava Mother Russia, joka on ei-ihan-parhaita-Maiden-eepoksia -leimastaan huolimatta tiukka ja raikas paketti, joka ei todellakaan tunnu millään tapaa huonolta jos ei ihan täydelliseltäkään.

Fear of the Dark: Afraid to Shoot Strangers
Haluan nostaa esille myös Childhood's Endin, josta olen aina pitänyt ja Judas be My Guiden, joka tarjoaisi ja olisi tarjonnut milloin vain vaihtoehdon Wrathchildille (joka on tosin kova biisi sekin) tai ainakin Wildest Dreamsille esimerkiksi viime vuoden pätkäkiertueella. Afraid to Shoot Strangers on kuitenkin äärimmäisen kaunis ja hyvin soljuva biisi, joka niin monien muiden tapaan ansaitsi ainakin vielä yhden kiertueen settilistaan päätymisen.

The X-Factor: Fortunes of War/The Edge of Darkness/Lord of the Flies
Jälleen useampi kuin yksi vaihtoehto... Yksi suosikkialbumeistani, joka toimii erityisesti kokonaisuutena. Kuitenkin nuo kolme pomppaavat minusta esille. Tosin Sign of the Cross ei jää todellakaan kauas, fiilis nyt vain oli tuota mieltä. Fortunes of War ja The Edge of Darkness ovat loistavia esimerkkejä Blazen ajan Maidenin parhaista puolista ja Lord of the Flies on minusta ehdotonta best of -kamaa. Hieno biisi hienolla tunnelmalla ja kivoilla koukuilla. Se vain toimii.

Virtual XI: Como Estais Amigos
VXI:lläkin on loppujen lopuksi useampikin loistobiisi, mutta The Clansman ei albumilla oikein lähde ja The Educated Foolista puuttuu sitä jotain. Como Estais Amigos on todella sielukas biisi, jossa on minusta paljon enemmän tilan tuntua ja otetta kuin esimerkiksi Out of the Shadowsissa (joka tosin on hieno myös). Blazelta hieno laulusuoritus. Tämä voisi toimia Brucenkin laulamana. Janickilta kova sävellys ja väliosassa toimivat melodiat. Pidän kovasti.

Brave New World: The Thin Line Between Love & Hate
The Wicker Man on vain nostanut osakkeitaan viimeisen vuoden aikana, nimikkobiisi on pirun jylhä ja niin edespäin, mutta kyllä tämä Thin Line on aina ollut minulle jotenkin erityinen. Ei välttämättä tietyllä tavalla mikään täydellinen biisi, mutta jumantsuikka kun jokin toimii, niin se vain toimii. Mie tykkään.

Dance of Death: Paschendale, Montségur, Journeyman
Jälleen näitä useampia vaihtoehtoja... Paschendale nyt on parhautta ilman sen kummempia selittelyjä, Montségur on väkevä ja 2000-luvun tuotannon kovimpia helmiä vähän joka osa-alueella ja Journeymanissa olisi yhä kovaa livepotentiaalia. Albumiversio ei ole ollenkaan huono, mutta minusta ei lähde läheskään samalla tavalla kuin liveversiot (vrt. The Clansman).

A Matter of Life And Death: Brighter Than a Thousand Suns/For the Greater Good of God
Brighter Than a 1000 Suns on raskas ja pahuksen toimiva progepaukku, jossa riittää asennetta. For the Greater Good of God on iskenyt fanituksen alkuajoista asti ja pidän biisin melodioista ja sanoista yhä suunnattomasti. Väliosa nyt vähän sooloineen tökkii, mutta koska loppurivit ovat niin hienot, niin suotakoon moinen Steve-pojulle anteeksi.

The Final Frontier: Coming Home, Starblind, When the Wild Wind Blows
Enkä voinut tätäkään päästää ilman vaihtoehtoja. Coming Home on tuotannon ansiosta albumilla vähän turhan vaisu, mutta potentiaali raikkaaseen ja sielukkaaseen power-balladiin on olemassa. Livenä mahtavuutta. Kertsissä on voimaa. Out of the Shadowsin jälkeen vähän "nähty juttu" -makua, mutta sen voi mielessään jättää huomioitta. Kauniit soolot. Starblind taas edustaa sitä kaikkein toimivinta möhkäleosastoa TFF:ltä. Melodiat mahtavia ja soundimaailma istuu tähän biisin ihan napakasti. Upeat lyriikat. When the Wild Wind Blowsissa on kivat folk-henkiset melodiat, kontekstissaan toimiva sanoitus ja Bruce vetäisee ihan hienosti. Livenä varsin iskevä. Kärsii vähän Harris-kliseistä ja joskus tiukkuuden puutteesta, mutta tunnelmallinen ja yhtä kaikki aivan mahtava päätös albumille. Toivoisin, että tämän vielä livenäkin kuulisi. There will be something that will light the sky

[Starstruck]

Ainakaan pariin vuoteen ei ole tullut tätä tehtyä, joten lienee jo aika päivittää:

Iron Maiden - Strange World

Ensimmäinen levy on vahva kokonaisuus, jossa soundi ja asenne ovat ne itselleni rakkaimmat elementit. Parhaaksi vedoksi kuitenkin miellän sen ainoan yleislinjasta poikkeavan biisin. Psykedelisen kuulas tunnelma, herkät melodiat ja molempien kitaristien jumalaisen kauniit kitarasoolot nostavat aina takuuvarmasti karvat pystyyn.

Killers - Purgatory (Twilight Zone)

Itse en laske jenkkipainosten/98 remastereiden lisäämiä raitoja osaksi albumeja. Jos näin tekisin, Twilight Zone olisi kirkas ykkönen. Tekstillisesti samanlaisissa tunnelmissa liikkuva Purgatory iskee v. 1981 julkaistuista biiseistä toiseksi kovemmin. Varsinaista tykitystä alusta loppuun. Riffit ovat tiukasti soitettuja ja mielikuvituksellisia. Tässä biisissä on katu-uskottavuutta vaikka muille jakaa. Paras hetki koko Killers-albumilla on ajassa 1:45 tuleva Di'Annon korkea huuto ja sitä seuraava rytmikitaran sisääntulo. Nerokasta.

The Number of the Beast - The Prisoner

Maailman paras bändi kirjoittaa biisin maailman parhaasta tv-sarjasta. Lähtökohdat ovat siis henkilökohtaisella tasolla varsin mainiot. Kaiken rehellisyyden nimissä, TNOTB sisältää erittäin hyvää materiaalia - aina paljon parjattua Ganglandiä myöten. Mutta ongelma on laahaavat tempot ja tunkkaiset soundit. The Prisoner ei kärsi levyllä näistä ongelmista yhtä paljoa kuin ne tunnetuimmat raidat, jotka ensi kertaa kuulin (näin) Live After Deathilla paljon paremmin ja rivakammin soitettuina. Ja onhan se kertosäe nyt aivan majesteettisen kaunis.

Piece of Mind - Flight of Icarus

Ensimmäinen levy, joka laittoi vähän miettimään valintaa. Riffeillään häikäisevä To Tame a Land ja epätodellinen Still Life eivät kuitenkaan ole aivan samanlaisia napakymppejä kuin äärimmäisen tarttuva Flight of Icarus. Kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas ja kompakti veto, jonka kruunaa lopun kertosäkeen paisuttelu + päälle puskevat soolot. Tätä biisiä olen odottanut settilistalle kuin kuuta nousevaa, mutta viimeistään SBIT:lla varmistui, että turhaan olen odottanut.

Powerslave - Powerslave

Vaikuttavasta introsta alkaen puhdasta kultaa. Täydellisen jyräävät riffit, Harrisin soinnut bridgessä, kertosäkeen tunnelman kruunaavat taustalaulut ja *lisää tähän kaikki mahdolliset ylisanat* soolo-osio eivät jätä epäselväksi, mikä on albumin paras raita. Ei niin, etteikö silti olisi melkoisen kovassa seurassa.

Somewhere in Time - Sea of Madness

Ylivoimaisesti SiT:n paras hetki on päätösraidan kohdassa 3:50 alkava - jopa Maidenin 80-luvun mittapuulla - harvinaisen kekseliäs osa. Mutta Sea of Madness nousee kokonaisuutena yli AtG:n. Siitä pitävät huolen Maidenin historian hienoin bridge, sitäkin vakuuttavampi kertosäe, tyylikäs suvantokohta ja sekä perus- että kertosäkeen hyvin epä-Maidenmäinen rytmiikka.

Seventh Son of a Seventh Son - Seventh Son of a Seventh Son

Ei kilpailua. Todennäköisesti paras Maidenin biisi. Jopa syntikoiden käyttö osuu tällä raidalla aivan nappiin. Tanakasti polveileva perussäe ja lopun eufoorinen instrumentaaliosa nostavat SSoaSS:n kamppailemaan tiukasti jopa maailman parhaan biisin tittelistä Rainbown Stargazerin ja King Crimsonin Starlessin kanssa.

No Prayer for the Dying - Fates Warning

Albumin ainoa biisi, joka olisi kelvannut aikaisemmille Dickinson-eran levyille. Olisiko peräti kirjoitettu jo Seventh Sonille? Biisistä ei juuri valituksen sijaa löydy - erityismaininnan ansaitsee lähes jokainen kohta, aina mahtipontisesta introsta kitaroin koristeltuun perussäkeeseen sekä heleästä c-osasta äärimmäisen tyylikkäseen tuplaliidiin.

Fear of the Dark - Childhood's End

Kuten edellinen, tämäkin on heikon levyn harvoja valopilkkuja. Pelkästään perussäkeen mykistävä tausta nostaa Childhood's Endin Judas Be My Guiden ja nimibiisin edelle kärkikahinoissa.

The X Factor - The Aftermath

Tältä levyltä on vaikea valita parasta biisiä, lähinnä siksi, että kyseessä on nimenomaan vahva kokonaisuus - ei kokoelma vahvoja biisejä. Onhan joku Man on the Edge toki tarttuva ralli ja Sign of the Cross eeppinen järkäle, mutta parhaiten albumin sisällön tiivistää The Aftermath. Runsaasti albumille ominaista kolkkoutta ja laahaavuutta, hitunen rivakampaa tempoa (soolo-osa), moninaisia rytmejä sekä sovituksellista kauneutta (ja tietysti rumuutta).

Virtual XI - The Educated Fool

Iron Maidenin "lelulevyltä" ei ole vaikea valita parasta biisiä. Tällaisessa The X Factor -tunnelmassa Blaze vain on parhaimmillaan. Ja onhan tämä nyt vakavasti otettavin kaikista sävellyksistä muutenkin.

Brave New World - The Wicker Man

Toinen levy, joka ei ole minulle koskaan erityisemmin maistunut. Avausraidassa on sopivasti kiukkua, mainio bridge ja loppua kohden työvoiton saava kertosäe, jotka riittävät nostamaan tämän raidan keskinkertaisen albumin piikkipaikalle.

Dance of Death - Montsegur

Ainoa uhka tämän ylivoimalle on ensimmäinen Maidenin läpeensä onnistunut eeppinen biisi sitten SSoaSS:n - eli Paschendale. Mutta Montsegurin alun jyräävä - kenties Maidenin uran raskain - riffi sekä huikeat melodiat vievät lopulta voiton tasaväkisessä taistelussa.

A Matter of Life and Death - The Longest Day

Tämä eepos kehittyy niin vastustamattomasti ja vääjäämättömästi kohti jännityksen laukaisevaa bridgeä, että oksat pois. Ja sitten vielä päälle albumin paras kertosäe ja nerokas instrumentaaliosio, joka vetää vertoja jopa parhaille 80-luvun tuotoksille.

The Final Frontier - Coming Home

Alkuriffin päälle toki sopisi yksi korkeammalta soitettu stemma tai Murrayn soolo, mutta muuten Coming Home hipoo täydellisyyttä. Erityisesti mestarillinen kertosäe kolahtaa aina yhtä kovaa ja saa kylmät väreet pintaan.

[Summerganon]

^Varsin hieno lista. Vaikka olen yksittäisistä parhaista biiseistä toki eri linjoilla, ei noille perusteluille voi muuta kuin nyökytellä. Minun silmääni malliesimerkki "oikeista mielipiteistä".

[reptile]

Live at Donington: Koko levyssä ei ole hurraamista. Ei ollut niitä Maidenin parhaita päiviä. Mutta ei se mitään, huonoja keikkoja tulee kaikille bändeille. Jos joku biisi on yleensäkin pakko sanoa, niinkuin on; se on: Be Quick or Be Dead. Keikka lähtee räväkästi käyntiin ja Brucen tukossa oleva ääni ei häiritse vielä näin alkumetreillä keikkaa. Biisi saadaan sentään soitettua kunnialla läpi, ilman myöhempien biisien selviä teknisiä vaikeuksia ja soiton takkuilua.

Minusta taas tuo on hyvä livelätty, ennemmin valitsen tuon kuin A Real Live Dead Onen tuon aikakauden liveistä. Ennemmin muutenkin pidän livelevyistä, mitkä on yhdeltä keikalta nauhoitettu. Tosin Live After Deathkin on useammalta keikalta, mutta se on huomattavasti yhtenäisemmän kuuloinen kuin tuo A Real Live Dead One.
Tuolta Doningtonin liveltä olen aina pitänyt Afraid To Shoot Strangersista. Brucen puhe pohjustaa biisin hyvin ja bändi soittaa hyvin.

[IndianaJones]

Tosin Live After Deathkin on useammalta keikalta, mutta se on huomattavasti yhtenäisemmän kuuloinen kuin tuo A Real Live Dead One.

Eikös Live After Death ole tasan kahdelta keikalta, eli Long Beachilta (cd1) ja Hammersmithistä (cd2). Jostain muistelen lukeneeni, että kovasti oli Long Beachilla äänitetty eri iltoina, mutta loppujen lopuksi päätyivät valitsemaan vedot yhdeltä illalta levylle. Korjatkaahan nyt tietävämmät ja muistavammat, jos on väärät muistikuvat.

Donington ja Real Live/Dead One kärsivät omaan korvaan kauheasta miksauksesta enemmän kuin erityisen huonosta esiintymisestä. Kitarat ovat hyttysen pierua jossain kaukana, basso dominoi äänimaisemaa liikaa olematta silti erityisen muhkea tahi hyväsaundinen ja rummut ovat todella pahvisen kuuloiset. Mielenkiintoista, että vuosia aikaisemmin saatiin Live After Death soundaamaan niin hyvältä ja sitten sössittiin saundi 90-luvulla paremmilla nauhoitusvehkeillä. Noh, eipä nuo tekniset laitteet aina tee hyvää livelevyä, onhan noita Made in Japaneita ja How the West Was Woneja levytelty jo 70-luvulla.

Ei kyllä ole aikoihin tullut kuunneltua noita 90-luvun livejä. Ja Rock In Riokin on jäänyt, kun johonkin olen mystisesti kadottanut dvd:n, ja sitä ennemmin mieli tekisi pyöräytellä kuin cd:tä. Ei kellään ole ylimäärästä nurkissa pöyttymässä?

[reptile]

Tosin Live After Deathkin on useammalta keikalta, mutta se on huomattavasti yhtenäisemmän kuuloinen kuin tuo A Real Live Dead One.

Eikös Live After Death ole tasan kahdelta keikalta, eli Long Beachilta (cd1) ja Hammersmithistä (cd2). Jostain muistelen lukeneeni, että kovasti oli Long Beachilla äänitetty eri iltoina, mutta loppujen lopuksi päätyivät valitsemaan vedot yhdeltä illalta levylle. Korjatkaahan nyt tietävämmät ja muistavammat, jos on väärät muistikuvat.

On on. Olisi ollut parempi, jos olisi käytetty vain Long Beachin nauhoituksia yhdeltä illalta ja laitettu koko keikka levylle. Toki tuolla ratkaisulla saatiin tiukempi paketti, mutta olisi ollut mukava kuulla levyllä niitä muitakin biisejä, mitä kiertueella soittivat. Noiden LAD-aikaisten livesinkkujen b-puolillahan niitä löytyy, mutta olisivat lisänneet ne mukaan varsinaiselle levylle.

Minua kuitenkin miellyttää tuollainen Rock In Rio/Live At Donington-ratkaisu enemmän kuin A Real Live Dead One. Sillä tavalla fiilis on kuitenkin yhtenäisempi, en osaa sitä sen paremmin selittää.

Anteeksi, offtopic loppuu osaltani tähän.