Albumikeskustelua ja äänestys: Seventh Son Of A Seventh Son

[man who walks alone]

Mulle kovin maiden levy.
Paras kokonaisuus, ei turhia biisejä (can i play with madness vähän puhki soitettu).

Levyn intro ja outro parhautta.

[maidenpoker]

Moonchild 5

Kappale alkaa erittäin tunnelmallisella introlla, joka jatkuu sitten syntikoiden kere aina kappaleen räjähtävään alkuun asti. Tämä tuo mukavaa tunnelmaa, joka kestää läpi koko kappaleen. Kertosäe toimii myös hyvin ja kitaratkin ovat perushyvässä vireessä tässä kappaleessa. Eipä tästä mitään huonoa oikein löydä.

Infinite Dreams 5

Rauhallinen tunnelma toimii taas hienosti kuten se toimii Moonchildinkin alussa. Kertosäe on mielestäni erittäin kaunis ja tunnelmallinen ja Brucen ääni on taas kohdallaan.

Can I Play With Madness 3
Tämä kappale on turhan iloinen eikä todellakaan sovi tälle levyllä vaikka kertosäe toimiikin jälleen kerran loistavasti. Vokalisointi on hieman rannommin tehty mitä pidän tämän biisin hyvänä puolena mutta CIPWM on silti ehdottomasti seitsemännen pojan
heikoin kappale.

The Evil That Men Do 5
Alun hieman surullisentuntuinen riffi kuuluu selkeästi Maidenin parhaimmistoon ja kun kappale lähtee käyntiin niin se on ihanaa menoa alusta loppuun. Eipä sen enempää perusteluja tarvita.

Seventh Son Of A Seventh Son 5
Mahtava intro aloittaa tämän levyn parhaan kappaleen, joka on todellinen mestariteos ja tuo levyyn mukavasti eeppisyyttä vauhdikkaiden kappaleiden sekaan. Puhe osuus on silkkaa parhautta ja lopun instrumentaaliosuus on todella hienoa kuultavaa. Tämä biisi ansaitse vielä erittäin suuret lisäpisteet mahtipontisuudestaan, joka minun mielestäni käytännössä koko kappaleen tekee.

The Prophecy 4
Kappaleen melodisuus pelastaa todella paljon sillä en ole aina pitänyt siitä vaikka se onkin viimeaikoina avautunut minulle erittäin hyvin. Myös kaunis akustinen lopetus tuo tälle biisille pisteitä.

The Clairvoyant 5
Loistava biisi ja varsinkin Steven kolinabassoaloitus nostaa aina ihon kananlihalle. Hieno sävellys ja kertosäe toimii taas hienosti. Viisi pojoa.

Only The Good Die Young 5
Riffi toimii hienosti ja soitto kulkee hyvällä draivilla läpi koko kappaleen. Kertosäe on yksi Maidenin parhaita. Täydellinen lopetus näin hienolle levylle.

Keskiarvo:4.6

[Jyyd]

1. Moonchild 5
Alkaa Seven Deadly Sins introlla, joka on minusta ihan jees. Sitten homma todella käyntiin, ja kyllä tämä on kerrassaan hieno aloitusbiisi levylle. Kun vauhtiin päästään niin tuntuu että nyt myös mennään, Nicko elämänsä vedossa, kuten muukin bändi. Näin levy pitääkin aloittaa.

2. Infinite Dreams 4,5
Vähän hitaampi alku ja muutenkin hitaampi veto kuin Moonchild, mutta iskee silti hyvin koska kertsi on vain niin mainio. Tässäkin biisissä kuuluu hieman syntetisaattoreita, vai mitä ne nyt ovatkaan, mutta ne tuovatkin sen oman mausteensa tälle levylle, alkaa löytyä se SSOASS soundi.

3. Can I Play With Madness 4
Mielenkiintoinen biisi tältä levyltä, vähän eroava biisi. Alkuaikoina kun Maidenin löysin, oli tämä jopa yksi suosikkibiiseistäni, mutta nyt myöhemmin kun on tähän levyyn paremmin uppoutunut, on tämä biisi jäänyt hieman muiden varjoon. Ehkä se on se biisin rytmi joka ei ihan uppoa, muutenhan tämä on hyvää kamaa, kertsikin toimii vallan mainiosti.

4. The Evil That Men Do 5
No sitten pusketaan esiin yksi Maidenin suurista klassikoista, ja yksi minunkin all time feivöriteistä. Ei ole vieläkään ollut sellaista hetkeä, milloin tätä biisiä ei olisi jaksanut kuunnella, se vain imee kuuntelijan jatkamaan kuuntelua jos sen aloittaa, en ymmärrä miksi. Ehkä se on sekin, että tässä ei mennä liian nopeasti, muttei liian hitaastikaan. Ja toimii toki livenäkin helvetin hyvin. SSOASS laatua parhaimmasta päästä!

5. Seventh Son Of A Seventh Son 5
Nimikkobiisi on selvästi jatkoa Rime Of The Ancient Marinerin aloittavalle pitkien biisien putkelle. SSOASS alkaa ryhdikkäästi, ja välikohta missä hiljennytään, jatkaa samaa tyyliä kuten Rimessäkin. Joten suurinpiirtein aikalailla saman tyylinen biisi. Mutta ei se toki merkitse sitä että se haittaisi, sillä tässä on se SSOASS soundi mukana, ja lopun jyräys viimeistään viimeistelee täyteläisen biisin. Joten näillä mausteilla tästä rakentuu aikamoinen mestariteos.

6. The Prophecy 4
Alkaa hiljaisen intron jälkeen, ja sitten meno on juuri sitä Maidenmaista menoa mistä pidän. Tämä on vähän keskitemmolla menevä biisi, jossa on jälleen taitavia kitarariffejä ja tasoja. Myös lopun akustisilla kitaroilla vedetty soitanta on mielenkiintoinen ratkaisu.

7. The Clairvoyant 5
Harris bassottelee legendaarisen bassointron ja sehän on Clairvoyant, jälleen klassikkobiisi kehissä. Ei tästäkään voi olla pitämättä, hyvä vauhti jälleen jolla on hyvä mennä eteenpäin. Tykkään Nickon rytmikkäästä rummuttelusta tässäkin. Toivottavasti tätä kuullaan kesällä 2008!

8. Only The Good Die Young 5
Vähän alle viisiminuuttinen biisi riittää tälläkertaa päättämään levyn, mennään semmoisella The Evil That Men Do tyylillä, ehkä hieman nopeammin. Mutta sehän lupailee vain hyvää, ja kyllä tämäkin biisi toimii sutjakkaasti. Jälleen kertsistä heruu plussia, eikä tässäkään mitään suurempia heikkoja kohtia ole, hyvä päätös levylle. Ja vielä se Deadly Sins sinne loppuun niin saadaan paketti mallikkaasti kasaan.


Keskiarvoksi levylle tuli mahtava 4,6875. Ja maiden-ranking näyttää nyt tältä:

1. Seventh Son of a Seventh Son, 4,6875
2. Somewhere In Time, 4,625
3. Fear Of The Dark, 3,625
4. The X-Factor, 3,363
5. Virtual XI, 3,125

[Karpaasi]

No joo. Ihan hyvä levy, jolla on omat hittinsä. Can I Play with Madness, Infinite Dreams, Evil that Men Do ja Clairvoyant edustavat levyn parhaimmistoa. Moonchild on "ihan kiva", mutta harvemmin muistan edes sen olemassa oloa. The Prophecy on melko filleri, ja Only the Good Die Young päättää levyn aika köykäsesti.

Toinen heikko juttu levyllä on saundit. SIT:llä oli kurkot saundit (ja muutenkin paras levy), mutta Seventh Sonin äänimaailma on aivan liian pehmeä ja tylsä. NPFTD oli tähän nähden hyvä parannus. Kolmanneksi levyn konsepti on todella köykäinen verrattuna Operation: Mindcrimen ja The Crimson Idolin tyylisiin klassikoihin. Konseptin olemassa oloa, ei huomaisi ellei alussa ja lopussa olisi sitovaa piirrettä.

3/5

1. SIT
2. Dance of Death
3. Piece of Mind
4. Powerslave
5. Brave New World
6. Number of the Beast
7. No Prayer for the Dying
8. Seventh Son of a Seventh Son
9. Fear of the Dark
10. AMOLAD
11. Iron Maiden
12. TXF
13. VXI
14. The Fillers

[Stratocaster]

^ Sä olet kyllä ärsyttävä jätkä. Sano nyt edes että levyn nimibiisi on niin vitun kova että et kehdannut edes mainita.

Huomautuksena tähän väliin, että Maidenin ei ollut tarkoituskaan tehdä SSoaSS:sta mitään Operation Mindcrimea, vaan ajatus oli juuri löyhempi teema.

[Karpaasi]

Ai niin, levyllä on tosiaan se kasari-Maidenin toiseksi huonoin eeppinen träkki, jossaa on aivan liikaa toistoa. Biisistä olisi saanut hyvän 4 minuutin instrumentaalin, mutta sooloon asti olevat säkeistö/kertsi/säkeistöt ovat joko A. hitaasti etenevää säkeistöjen laulamista mahtipontisilla taustoilla tai B. yhden sanan tolkutonta toistoa. Tosiaan viimeiset minuutit ovat hyviä. Kerran meinasin paskoa housuuni, kun kävelin Straton ikäisenä pimeällä kadulla ja loppufiilistely oli menossa!

Biisille 3/5. (2 alkuosasta, 4 loppuosasta)

[Pertti Keinonen]

Kolmanneksi levyn konsepti on todella köykäinen verrattuna Operation: Mindcrimen ja The Crimson Idolin tyylisiin klassikoihin. Konseptin olemassa oloa, ei huomaisi ellei alussa ja lopussa olisi sitovaa piirrettä.

Huomaaminen on kyllä aika paljon sidoksissa kuulijaan. Intro ja outro on tehty teitä vähän tyhmempiäkin varten, mutta oikeasti, kun tarinan sisään pääsee, tällä levyllä on niin paljon sellaista mielenkiintoista kamaa, mitä ei voi tietää ennen kuin joku viisaampi A.Kiven tyylinen kaveri sen sinullekin kertoo. Mikset myönnä suoraan, että et tajua koko levystä hölkäsen pöläystä?

[puolisukeltaja]

^ Jaa, kyllä miustakin tossa aika löyhä konsepti on. Kirjankin olen lukenut, joten sinänsä ymmärrän useita asioita lyriikoista, mutta ehkä miekin sitten vaan olen tyhmä, kun en löydä tuosta nimenomaan yhtenäistä tarinaa, joka esim. Karpaasin mainitsemista mestariteoksista löytyy. Eipä sillä, musiikillisesti levy on Maidenin & maailman parhaita.

edit/ Nojoo, yhtenäinenhän konsepti on, mutta itse tarina poukkoilee aika reilusti ja enemmänkin pitäisin levyä vaan seitsemännen pojan pohdiskeluna ym., kuin aikajanallisena tarinana. Ja sitähän se taitaakin olla. Tosin eipä tuon konseptin tarvitse kovin tarinallinen ollakaan, kun on ne kirjatkin. Varsin loistavia muuten, suosittelen tutustumaan.

Ja mainittakoon vielä, että mie oon konseptilevyjen suhteen enemmänkin tuommoisten suoraan kerrottujen tarinoiden ystävä.

[Karpaasi]

Huomaaminen on kyllä aika paljon sidoksissa kuulijaan. Intro ja outro on tehty teitä vähän tyhmempiäkin varten, mutta oikeasti, kun tarinan sisään pääsee, tällä levyllä on niin paljon sellaista mielenkiintoista kamaa, mitä ei voi tietää ennen kuin joku viisaampi A.Kiven tyylinen kaveri sen sinullekin kertoo. Mikset myönnä suoraan, että et tajua koko levystä hölkäsen pöläystä?

Ehken tajua hölökäsen pöläystä mahtavan Seventh Son of a Seventh Sonin juonesta, mutta se saattaa johtua siitä, että Harris on sen verran käsi tekemään sovittamaan juonta levylle. Nimibiisi tulee jossain vaiheessa levyä, ja sillä vissiin se poika huomaa mahtavan skillzinsä tai sitten se ihan vaan syntyy (ja vissiin se tekee niin ihan jo Moonchildillakin), ja loppulevy on melkosen turhaa hölynpölyä loistavaa The Clairvoyantia lukuun ottamatta. No, ketä tahansa ottaisi päähän, kun tekee levyn, jota yrityksestä huolimatta 85% ihmisistä ja kuuntelijoista ei edes tunnista konseptilevyksi, toisin kuin samana vuonna julkaistua toista mestariteosta ja yhdeksänkymmentäluvun erästä toista helmeä. Kliseinen fantasiajuoni, jossa on YLLÄTTÄVÄN surullinen juoni! Eli, mitä ymmärrettävää on kyseisessä juonessa? Diipadaapaa mitä diipadaapaa. Toivottavasti minä sentään ymmärrän lyyrisiä helmiä kuten Quest for Firea, Sun and Steelia sekä Alexander the Greatia. Näiden lyriikoita onkin vasta tullut pohdittua, kunnon rakettitiedettä! Bändin leffa- ja kirjalyriikoista vasta saankin kiksini.

Yliarvostettu levy musiikiltaan ja varsinkin konseptiltaan. Sorry boys, mutta reunion-levyt AMOLADia lukuun ottamatta, ja kaikki kultaisen kauden levyt vievät tätä.

[Terminator X]

Kliseinen fantasiajuoni, jossa on YLLÄTTÄVÄN surullinen juoni! Eli, mitä ymmärrettävää on kyseisessä juonessa? Diipadaapaa mitä diipadaapaa.

Asioita voi aina ymmärtää enemmän tai vähemmän syvällisesti. Vaikka ymmärtäisi levyn juonen tai tarinan ei vielä välttämättä ymmärrä sen sisältämää symboliikkaa tai muita kivoja "jippoja", joita tekijä on sanoihin sisällyttänyt. Jos haluaa ymmärtää näitä niin se vaatii yleensä jo hieman taustojen tuntemista tai muuta perehtymistä. Ja Seventh son-levy ei edes ole ihan vaikeimmasta päästä. Yleisesti Maiden-faneille tutuista levyistä esim. Brucen pari viimeisintä soololevyä menee jopa vielä syvemmälle. En ihmettelisi yhtään, jos Brucella olisi oikeasti Magick-harjoitteet hallussa

Jos nyt välttämättä on tarvetta alkaa vertailemaan 7th sonia ja Operation Mindcrimea niin toki jälkimmäinen on tarinaltaan yhtenäisempi, mutta se ei mielestäni ole vielä kovin riittävä peruste nostamaan toista levyä toisen yläpuolelle. Molempien levyjen sisältö on kuitenkin huomattavasti itse tarinaa suurempi. Hienoja levyjä on muutenkin maailma pullollaan, enkä näe mitään syytä vertailla niitä keskenään. Voi niistä nauttia jokaisesta ihan erikseenkin nostamatta mitään muiden yläpuolelle. Yleensä tämän tyylin vertailu kertoo enemmänkin rajoittuneisuudesta. Jos on kuullut 3 hienoa teemalevyä (tai muuten syvempää tutkimista vaativaa teosta) on vielä helppo lähteä vertaamaan, mutta entäs siinä vaiheessa kun olet kuullut niitä vaikka 20 tai 100 kappaletta. Myös sitä voi tässä huvikseen pohtia, että jos joku löytää seventh sonista syvällistä sisältöä ja joku toinen ei, niin mitä se sitten kertoo kuuntelijoista. Olisiko jommalta kummalta jäänyt jotain hoksaamatta?

[Pertti Keinonen]

Huomaaminen on kyllä aika paljon sidoksissa kuulijaan. Intro ja outro on tehty teitä vähän tyhmempiäkin varten, mutta oikeasti, kun tarinan sisään pääsee, tällä levyllä on niin paljon sellaista mielenkiintoista kamaa, mitä ei voi tietää ennen kuin joku viisaampi A.Kiven tyylinen kaveri sen sinullekin kertoo. Mikset myönnä suoraan, että et tajua koko levystä hölkäsen pöläystä?

Ehken tajua hölökäsen pöläystä mahtavan Seventh Son of a Seventh Sonin juonesta, mutta se saattaa johtua siitä, että Harris on sen verran käsi tekemään sovittamaan juonta levylle. Nimibiisi tulee jossain vaiheessa levyä, ja sillä vissiin se poika huomaa mahtavan skillzinsä tai sitten se ihan vaan syntyy (ja vissiin se tekee niin ihan jo Moonchildillakin), ja loppulevy on melkosen turhaa hölynpölyä loistavaa The Clairvoyantia lukuun ottamatta. No, ketä tahansa ottaisi päähän, kun tekee levyn, jota yrityksestä huolimatta 85% ihmisistä ja kuuntelijoista ei edes tunnista konseptilevyksi, toisin kuin samana vuonna julkaistua toista mestariteosta ja yhdeksänkymmentäluvun erästä toista helmeä. Kliseinen fantasiajuoni, jossa on YLLÄTTÄVÄN surullinen juoni! Eli, mitä ymmärrettävää on kyseisessä juonessa? Diipadaapaa mitä diipadaapaa. Toivottavasti minä sentään ymmärrän lyyrisiä helmiä kuten Quest for Firea, Sun and Steelia sekä Alexander the Greatia. Näiden lyriikoita onkin vasta tullut pohdittua, kunnon rakettitiedettä! Bändin leffa- ja kirjalyriikoista vasta saankin kiksini.

Yliarvostettu levy musiikiltaan ja varsinkin konseptiltaan. Sorry boys, mutta reunion-levyt AMOLADia lukuun ottamatta, ja kaikki kultaisen kauden levyt vievät tätä.

Ihan hävettää puolestasi. Kenenkähän alter ego tämä Karpaasi oikein on? Ei kukaan vahingossa noin pöljiä kirjoita eli vähän liian läpinäkyvää... Kyllähän minun pitäisi tietenkin tästä provosoitua ja olla tosissaan ihan Stevenkin puolesta harmissaan.

[7nnen pojan 7mäs poika]

PARAS MAIDEN-LEVY,JOS JOKU PITÄÄ VALITA!!
Moonchild 4,99
+intro
+säkeistö ja kertosäe
+soolo
-ei ihan täydellinen
Infinite Dreams 5
+Moniosainen
+siistejä riffejä ja rytminvaihdoksia
Can I Play With Madness 2
-liian yksinkertainen
-levyn tylsin
-tähän kyllästyy helposti
+2.säkeistön ja kertosäkeen jälkeen ennen sooloa (2.20-2.40)
The Evil That Men Do 3
-yksinkertaisuus
+kertosäkeen ja soolon välissä oleva osa
Seventh Son Of A Seventh Son 5
+progressiivisuus ja eeppisyys
+TÄYDELLINEN!!!!
+Laulumelodiat
++Kaikki
The Propechy 5
+Kaikki
+Rytmien ja osien vaihtuminen
+Kaikki saatu tiivistetyksi 5 minuuttiin
The Clairvoyant 4,99
+Lähes kaikki
-en nyt keksi mitää suoraa miinusta
Only The Good Die Young 4,99
+melodiat ei kuullosta ihan perusMaideniltä
+hyvä päätös levylle
-päättyy siihen perus rämpytykseen,toisaalta ainoa koko levyltä ja tuleeha tässäki se akustinen juttu sen jälkee.

3. ja 4. täytebiisejä,jotka kylläkin toimii myös joskus.

[puolisukeltaja]

Only The Good Die Young 4,99
-päättyy siihen perus rämpytykseen,toisaalta ainoa koko levyltä ja tuleeha tässäki se akustinen juttu sen jälkee.

Siis jos nyt meinaat sitä "Seven deadly sins.." -juttua, niin miten tuon voi laskea miinukseksi. Hieno lopetus loistavalle levylle ja sitoo kokonaisuuden tiukasti yhteen.

[7nnen pojan 7mäs poika]

Only The Good Die Young 4,99
-päättyy siihen perus rämpytykseen,toisaalta ainoa koko levyltä ja tuleeha tässäki se akustinen juttu sen jälkee.

Siis jos nyt meinaat sitä "Seven deadly sins.." -juttua, niin miten tuon voi laskea miinukseksi. Hieno lopetus loistavalle levylle ja sitoo kokonaisuuden tiukasti yhteen.

Ei siinä "7 deadly sins" jutussa oo mitään vikaa vaan ku se varsinainen biisi loppuu siihen pännivään perusrämpytykseen,ja siitä on lähteny 0,01 pistettä pois

[Omar]

Seventh son of a seventh son
Tämä levy on aina kuulunut suosikkeihini mutta näin tarkemman kuuntelun jälkeen ei se tuntunutkaan niin mahtavalta paria biisiä lukuun ottamatta kun odotin.

Moonchild
Ehkä paras Maidenin aloitus biiseistä. Alun intro aiheuttaa aina kylmät väreet. Bruce pistää parastaan ja soolotkin toimivat. Koskettimet olisi oikeastaan voinut jättää pois, sillä minua ne ainakin ajoittain vain häiritsevät. Kokonaisuutena biisi kuitenkin aivan mahtava. 4

Infinite dreams
Levyn paras kappale ehdottomasti. Kappale on alusta asti hienoa kuultavaa, Plussaa tulee sanoituksista ja erityisesti viimeisestä säkeestä. 5

Can i play whit madness
Itselleni tämä kappale on aina ollut melko mitään sanomaton, livenä pidän tästä paljon enemmän. Alun huudahduksen olisi voinut jättää pois. Koko kappaleen ajan on ärsyttävän iloinen meininki. Ok, kertsi toimii ihan hyvin joskus, joskus ärsyttää. Ainua selvä + on soolojen jälkeen tuleva kitaran vinguttelu jonka jälkeen mennään taas kertsiin. Kokonaisuutena kappale tuottaa enemmän negatiivista mieltä kuin positiivista. 2,5

The Evil that men do
Biisi käynnistyy Hyvällä kitara introlla jonka jälkeen päästäänkin asiaan.Biisi rullaa hienosti eteenpäin, ''Living on a...'' bruce laulaa mahtavasti, varsinkin Kertosäkeessä joka on yksi Maidenin parhaimpia, ainakin minun mielestäni . Kertosäkeen toistokaan ei ärsytä tässä kappaleessa... silti jotain jää puuttumaan mikä ei omassa kirjanpidossani tee tästä kappaleesta maidenin parhaimmistoa.. Ehkä biisiä on tultu kuuneltua liikaa mutta loppujen lopuksi biisi kuulostaa melko tylsältä minun korvaani. 3,5

Seventh son of a seventh son
Kaikkien palvoma nimikko biisi Käynnistyy mahtavalla introlla ja jatkuu mahtipontisella kitaroinnilla. Sanoitukset eivät minuun niinkään iske koska en ole tutustunu tähän myyttiin niinkään erityisesti. ''o-ooooooo-oooo'' kohta kuulostaa hienolta mutta kertsi on omasta mielestäni melko Tylsää hokemista. plussaa tulee hiljaisesta kohdasta ''Today has born...'' Tässä kappaleessa on vähän sama ongelma kun ROTAM, Hiljaista kohtaa on ehkä pitkitetty vähän liikaa mielestäni. Soolot ovat mahtavat mutta liian pitkiä. Jos kappale olisi lyhyempi tämä kuuluisi suosikkeihini mutta nyt ei. 3,5

The Propchecy
levyn toinen heikko veto CIPWM kanssa. Ei oikein herätä minussa mitään fiiliksiä. Intro on hyvä, mutta laulu osuudet eivät iske minuun. Muutenkin kuulostaa hieman väsähtäneeltä vedolta. 2

The Clairvoyant
Alun Basso intro vie ensin sormen ja kitarat ja rummut sitten koko käden. Olen aina pitänyt tästä kappaleesta erityisen paljon. Sanoitukset ovat hyvät ja kitarat soivat komeasti ennen kertsiä. Lopetuskin on hyvä, Ensin venytetään ''And be reborn agaiiiiiiiiiiiiiiiiinn'' ja sitten Nopea lopetus. jeah! Juuri nyt en löydä tästä kappaleesta pahaa sanottavaa. : 5

Only the good die young
Hyvä lopetus biisi ihan hyvälle levylle, laukka komppi rullaa ja Kertsi toimii.Lopun ''Seven deadly sins..'' Lorusta plussat. Soolot ovat perus maidenia. Sanoitukset ovat melko huonot. 4

Moonchild 4
Infinite dreams 5
Can i play whit madness 2,5
The Evil that men do 3,5
Seventh son of a seventh son 3,5
The Prophecy 2
The Clairvoyant 5
Only the good die young 4
Keskiarvo: 3,68

Odotin että levy saisi minulta paremman keskiarvon mutta eipä sitten saanutkaan. Kyseessä oli siis ensimmäinen arvosteluni joten aika pahaa sekasotkua tuo teksti mutta panostetaan sitten seuraavaan.

[P0W3R5L4V3R666]

Ohoh, näemmä pari vuotta sitten oon kirjottanut tän arvostelun niin hemmetin alakanttiin että enköhän alota puhtaalta pöydältä.

Moonchild
Kuuluu sarjaan biisejä, joista en aiemmin tykännyt. Alun "seven deadly sins..." ja eeppinen kitarointi lupailevat paljon. Laulu alkaa ja tempo nousee, jalka rupee väkisinkin hakkaamaan lattiaa. Aivan mahtava kappale, fiilis nouse aina tätä kuunnellessa. Livenä (esim. flight 666:lla) biisi on entistäkin parempi. Biisin soolo ja kitarointi ovat jotain niin loistavaa. Harris on jälleen kerran onnistunut.
Arvosana 5

Infine Dreams
Jälleen kerran mahtavat lyriikat ja tajuttoman upea sävellys. Biisin tunnelma nousee kokoajan, kertosäkeen kohdalla on jo täysissä fiiliksissä. Tästä biisistä ei kertakaikkiaan löydä mitään huonoa.
Arvosana 5

Can i play with madness
Biisi alkaa kivasti ja koko biisin ajan reipas tempo. Lyriikat aivan loistavat! Joskus Maidenin kuuntelun alkuaikoina en tykännyt tästä biisistä yhtään, mutta mitä enemmän oon kuunnellu, sitä enemmän oon ruvennu pitämään. Biisi muuttuu kivasti väliosan aikaan ennen sooloa mutta ralli jatkuu loppuun.
Arvosana 4

The evil that men do
Lyhyesti sanottuna aivan helvetin hyvä biisi! Ensimmäisiä kappaleita mitä kuulin aikoinaan Maidenilta ja heti iski! Sävellys, kertsi, lyriikat ja laulu kaikki aivan mahtavat. Loppua kohden ehkä vähän tylsistyy kertsin toistelusta, mutta eräänkin kerran on silti tullut tätä fiilisteltyä.
Arvosana 4

Seventh son of a seventh son
Biisissä on tiettyä eeppisyyttä ja taustalla kuuluva "oo-oo-ooo" lisää kappaleen jylhyyttä entisestään. Sävellyksenä biisi on enemmän kuin onnistunut, ja soolot ovat jotain elämää suurempaa. Biisin pituus ei haittaa, sillä sitä ei edes kuunnellessa huomaa. Jostain syystä en aiemmin ole tästä kappaleesta pitänyt Kuuluu kyllä ehdottomasti nykyisiin suosikkeihin.
Arvosana: 5

The prophecy
Ehkä levyn heikoin biisi, vaikkei siltikään huono ole. Kitarointi ihan jees, jotkut lyriikat eivät vaan oikein natsaa, ja se jokin jää vain puuttumaan. Loppu on vähän turhan vaisu.
Arvosana: 3

The clairvoyant
Bassokuviot alussa ♥ Lyriikat ja kitarointi toimivat koko biisin ajan loistavasti. Kertosäe töksähtää vähän ikävästi biisin täydellisyyden keskelle, eikä biisin loppukaan ole paras mahdollinen. "Just by looking through your eyes" -alkava kohta taas jotain niin mahtavaa.
Arvosana: 4

Only the good die young
No nyt päästiin asiaan! Sävellyksessä ja kitaroinnissa ei mitään moitittavaa. Kertosäe loistava ja lyriikat ehkä yhdet Maidenin parhaimmista. Ok, tästä biisitä ei voi sanoa mitään huonoa. Mahtava lopetusbiisi.
"seven deadly sins..."
Arvosana: 5

Keskiarvo: 4,376 ~ 4,5

Ei siis ihmekkään että suosikkilevyni.

[puolisukeltaja]

Moonchild 3
+ "Seven deadly sins" jne
+ Rummut
+ Lyriikat
+ Kertosäe

The Prophecy 3
+ Kitarat alussa
+ Soolo
+ Bruce

Pelkkää plussaa, ja silti molemmat biisit saaneet keskinkertaisen/tyydyttävän arvosanan?

Seventh Son Of A Seventh Son 4
- Aika pitkä, lopusta ois voinu ottaa pari minuuttia pois

Tästä en voisi olla enempää eri mieltä, Seventh Sonin loppusooloilut ja melodiat kuuluu ehdottomasti Maidenin tuotannon hienoimpiin hetkiin. Noh, meitä on moneen junaan jne.

[Backlet]

Tästä en voisi olla enempää eri mieltä, Seventh Sonin loppusooloilut ja melodiat kuuluu ehdottomasti Maidenin tuotannon hienoimpiin hetkiin. Noh, meitä on moneen junaan jne.

Nyt osuttiin asian ytimeen, 08:50 -> palttiarallaa parasta Maidenia ikinä.

[BlackBart]

1. Moonchild 5 Aivan loistava levyn aloitus, kertosäe loistava. Nappisuoritus.
2. Infinite Dreams 4.5 Alku loistavan kevyt, vähän liikaa ängetty samaan biisiin tavaraa.
3. Can I Play With Madness 5 Perus Maiden-singlebiisi, loistava livenä, soolo lukeutuu levyn parhaimpiin.
4. The Evil That Men Do 5 Brucen laulut kohdillaan, alku vähän liian vaimea levyllä, Livebiisi
5. Seventh Son Of A Seventh Son 4 Kertosäe loistava, ei iske tuo soolo.
6. The Prophecy 3.5 Kertosäe hyvä ja alku yöhön sopivaa tunnelmasoitantaa. Pisteet laskee, kun katsoo muita levyn biisejä.
7. The Clairvoyant 5 Bassoalku liian hiljaa. Kuitenkin lyriikallisesti levyn paras biisi.
8. Only The Good Die Young 4.5 Levyn viimeiseksi biisiksi todella hyvä, joka kiteyttää kultaisen 80-luvun. Soitannallisesti loistava.

[Hilguma]

Tähän väliin on pakko arvostella tämä uskomattoman hyvä levy. Katsotaas mitä saadaan aikaiseksi.

Seitsemännen Pojan Seitsemäs Poika on kyllä mielestäni Maidenin paras levy, vaikka Somewhere In Time kiilaa kyllä todella lähelle. Soundeista sanottakoon sen verran että ehkä hieman takapakkia ollaan ainakin kitarasoundista otettu SIT:iin nähden, mutta silti nämä heiman "munattomammat" soundit sopivat kyllä tälle levylle kuin se kuuluisa nenä päähän. Koko levyllä on aistittavissa sellainen käsittämättömän hieno tunnelma, jota ei missään muualla koe. Mielestäni -88 oli kyllä meidenin kultainen vuosi. Nyt biisien pariin.

Moonchild
Seven deady sins, seven ways to win... kajahtaa ilmoille. Otetaan mukava asento ja pistetään valot pois. Matka kohti lähes täydellistä musiikkielämystä alkaa. (Lähes täydellistä siksi että eräs tietty kappale pilaa tunnelman hetkeksi.) Alun syntikkakuvio on vallan mahtava ja kitara ja rummut lyövät tahtia taustalla. Fiilis on heti katossa. Brucen laulanta on tässä kappaleessa sanalla sanoen pirullisen hyvää ja sanatkin ovat mainiot. Jotenkin tämä biisi on sellainen joka johdattelee sisälle tähän loistavaan levyyn, ja jos aloittaa kuuntelun vaikkapa levyn parhaan kappaleen eli Infinite Dreamsin kohdalta, ei enää saa sitä samaa fiilistä. En osaisi kuvitella Moonchildia minkään muun kuin SSOASS:in avaajaksi. Melodiat ovat tässä biisissä täyttä rautaa, mutta eivät kuitenkaan levyn parhaita. Sama pätee sooloihin. Ja vaikka biisin arvosana on tietenkin se 5, niin tämä on kuitenkin levyn toiseksi huonoin kappale.

Infinite Dreams
Moonchildin jättämään hiljaisuuteen alkaa kuulua hienoa melodista fiilistelyä, joka käynnistää lätyn parhaan kappaleen. Aivan aivan, nimibiisi ei ole mielestäni tämän levyn parhain tekele, vaan se on nimenomaan tämä, Harriksen kirjoittama mestariteos. Samalla se on kenties koko Maidenin uran paras kappale. Tässä teoksessa yhdistyy kaikki ne elementit, joiden takia Iron Maiden on maailman paras orkesteri: uskomaton tunnelma, loistavat sanat, hieno suoritus kaikilta bändin jäseniltä, loistavat soolot ja niitä pieniä instrumentillisiä kikkoja, joita ei kuule missään muualla, ja joita kaikki kuuntelijat eivät välttämättä edes huomio millään tavalla. Minusta ne ovat yksi Maidenin parhaita hienouksia. En tiedä miksi, mutta biisin ensimmäinen lause nostaa aina kylmät väreet pintaan. Infinite dreams, I can't deny them. Aah. Bruce vaan vetää tämän koko ensimmäisen säkeistön niin pirun kauniisti. Mulle on ihan sama, saako heavy metal-kappaleesta sanoa kaunis vai ei, sillä sitä tämä kappale jukoliste on. Kaikki toimii, Brucen laulu, Adrianin ja Daven kitaraosuudet ovat täyttä timanttia, Nickon kompit ja fillit potkivat munille ja Steve hoitaa hommansa yhtä tyylikkäästi ja taitavasti kuin aina. Tätä kappaletta voisi hehkuttaa vaikka kuinka paljon. Temmon vaihdot toimivat ja Brucen karjaisu ennen instrumenttiosuutta on kyllä todella hieno. Kitaramelodiat pistävät melkein itkemään. Parhautta. Soolotkin ovat, kuten edellä mainitsin, todella upeat. Kappale loppuu erittäin upeaan syntikan ääneen, joka sopii kappaleeseen aivan täydellisesti. Huh huh. Tulipa hehkutettua. No, sitä jatkuu vielä. Pisteitä tietenkin 5 kappaletta.

Can I Play With Madness
Jos äskeisen kappaleen jättämä upea tunnelma tuli aivan yhtäkkiä, niin tämän seuraavan tekeleen alku kyllä hajottaa sen tunnelma aivan yhtä nopeasti. Can I play with madness!! Eih ja voih. Kuten monet ovat sanoneet, kappale ei ole todellakaan huono, se vain on aivan väärällä levyllä. Jotenkin tätäkin kappaletta on kuitenkin alkanut katsoa eri silmin, ja alkanut hyväksyä se osana levyä. Kyllähän tästä hyviä puolia löytyy: versen laulanta on ihan hyvää, eikä kertsikään nyt mikään paska ole. Komppikin on ihan hyvää tasoa. Adrianin soolo on kyllä miehen tasoon nähden heikkoa tavaraa. Myös syntikat ovat liian pinnassa joillakin kohdin. Biisi loppuu samaan ärsyttävään huutoon kuin alkoikin. Pisteitä 3

The Evil That Men Do
Noniin, päästiinpä tuostakin tunnelman pilaajasta eroon. Onneksi The Evil That Men Do luo kahden ensimmäisen kappaleen aikana vallinneen tunnelman silmänräpäyksessä takaisin. Intro on sanalla sanoen upea. Kyllä se Adrian osaa. Intron jälkeen käynnistyvä riffi on todella sekaisen kuuloinen, mutta se ei haittaa tässä kappaleessa pätkääkään. Love is a razor and I walked the line on that silver blade. Kylläpä on taas hieno säkeistön aloitus. Living on a razor's edge kohdan taustalla kikkaileva, pitkälti laulumelodiaa mukaileva melodia on parhautta isolla P:llä. Kertosäe on tuttua huttua, eli siis toistoa, mutta tässä kappaleessa sekään ei haittaa. Ikuinen laukkakomppi jyrää taas seuraavan säkeistön taustalla. Tässä biisissä on, kuten sanottua, jälleen aistittavissa se tunnelma mikä tästä levystä syntyy, vaikka tämäkin on vähän tällainen "hitti" biisi. Adrianin soolo on edelliseen nähden todella hienoa tavaraa ja sen jälkeinen Living on a razor's edge kohta kuulostaa joka kerta aina vaan paremmalta. Biisi loppuu hienoihin paukautuksiin. Pisteitä tällekin 5 kappaletta.

Seventh Son Of A Seventh Son
Nytpä päästään sitten ylistetyn nimibiisin pariin. Alku onkin todella vakuuttava, heti tietää että jotain suurta sieltä on tulossa. Tässä kappaleessa tulee esille taas se sama vahvistunut fiilis mikä tuli Infinite Dreamsin aikana, eli Maidenin ylivertainen bändityöskentely. Oli hyvä että tämän jälkeen lähdettiin musiikilliseti eri suuntaan ala NPFTD, koska tästä ei oikein enää paremmaksi voi pistää. Tuntuu että tälläkin levyllä miehet soittavat yli rajojensa. Noniin. Pakko sanoa tähän väliin että Maiden Englandin veto tästä biisistä on kyllä aivan uskomattoman upea. Paljon parempi kuin studioversio. Lyriikallisesti tämä biisi edustaa Maidenin parhaimmistoa, ja Bruce vetää tässä ehkä koko levyn parhaan laulusuorituksen (ellei Infinite Dreamsin ekaa säkeistöä lasketa ) Ooo o oo oo o kohdat ovat todella hienon kuuloisia, ja bändi pistää parastaan. Nimenhuutokertsi on mielestäni sekin erittäin hyvin tehty, eikä se häiritse lainkaan. Pian päästäänkin sitten siihen hiljaiseen kohtaan, joka on aivan USKOMATTOMAN tunnelmallinen. Tässä on koko sen paljon puhutun oudon tunnelman kliimaksi. Yksin pimeässä huoneessa kuunneltaessa sen vaikutus nousee jopa hälyttävän huikeaksi. Today is born the seventh one... kohta on kaikessa majesteettisuudessaan täydellinen. Pian taustalla kuuluva delay(?)kitara meinaa suorastaan jyrätä yli. Tätähän voisi kehua loputtomiin! No, taidanpa säästää arvon lautalaiset siltä. Hiljaisen kohdan jälkeen alkavat soolot ja riffit ovat ilman muuta kyllä yksi Maidenin historian hienoimpia hetkiä. Murray/Smith kaksikko on ehdottomasti historian kovimpia kitarakaksikkoja, ellei jopa kaikista kovin. Biisi loppuu kuin seinään ja jättää suorastaan haukkomaan henkeä. Pisteitä yllättäen 5

The Prophecy
Jotkut sanovat että tämä kappale on huonossa paikassa mammuttimaisen nimikkokappaleen jälkeen, mutta allekirjoittanut on kyllä vahvasti eri mieltä. Mikään muu kappale ei mielestäni sopisi tähän paikkaan paremmin. Mielestäni Daven sävellystaitoja ei arvosteta läheskään tarpeeksi. Kuukasvo säveltää kyllä aivan uskomattoman hienoja kappaleita. Hänen nerokkuutensa merkkipaaluja ovat ehdottomasti ainakin tämä, Still Life, Deja-Vu ja The Nomad. Tämän kappaleen intro on tuttua, melodista ja upeaa Davea. Näin sitä pitää kappale aloittaa! Biisin sanat ovat hyvää tasoa ja musiikillinen anti parempaa keskitasoa, lukuunottamatta introa ja outroa, jotka kohoavat korkeuksiin. Riffittely ja melodiointi onnistuu esiintymään edukseen kappaleen aikana. Soolokin on hyvä, jälleen kerran. ...and now it's too laaaaaaaaate!! huutaa Bruce ja sitten käynnistyy pieni riffintapainen, jonka jälkeen starttaa kaikkien aikojen paras outro mitä on keksitty. Aloin oikeasti itkeä kun kuulin tämän ensimmäisen kerran. Todella KAUNISTA akustista menoa. Pisteitä tällekkin tietysti 5

The Clairvoyant
The Propehecyn jättämä hiljaisuus ja tämän biisin upea bassointro sopivat yhteen saumattomasti. Sen päälle alkaa nakuttaa kitara (jota Adrian ilmeisesti käskyttää) ja sen päälle alkaa toinen kitara väännellä hienoa melodiaa. Tämä rakenne toimii hienosti. Sanat ovat jälleen hienot ja bändityöskentely tasaisen varmaa Maiden-tasoa. Brucekin loistaa kyllä tällä levyllä, ei voi muuta sanoa. Eipä tästä biisistä oikein mitään keksi sanottavaa, tasaisen varma 5 pisteen biisi.

Only The Good Die Young
Päätöskappale. Ennen en pitänyt tästä juurikaan, mutta nykyään se lukeutuu SSOASS: in lukuisiin viiden pisteen kappaleisiin. Alkuriffi on nannaa. Piste. Sanat, laulu, kitarat, rummut ja basso toimivat yhteen jälleen niin saumattomasti että pitää kyllä vaan ihmetellä suu auki. Jahas jahas tässähän on tämä bassosoolokin. Kyllä se Steve osaa. Näitä voisi olla muissakin biiseissä. Eipä tästäkään mitään erikoista sanottavaa keksi. Mä oon kai vaan vähä epäkekseliäällä tuulella. Lopun "soittimienrääkkäys" ja Seven deadly sins... runo sulkevat tämän kaikkien aikojen eepoksen. Pisteitä tällekin kappaleelle 5

Keskiarvoksi tulee... 4.75
-------------------------
Maiden ranking:
1. Seventh Son Of A Seventh Son 4.75
2. Iron Maiden 4.5
3. The Number Of The Beast 4.13

[Varjis]

Vuoteen 1988. SSOASS on yksi lempialbumeistani Maidenilta, joten aika korkeat pisteet tulee varmasti saamaan.

1. Moonchild
+ Alun seven deadly sins...
+ Intron jälkeinen Adrianin soittama riffi
+ Kertosäe
- Ööh... sanotaanko että aika 'raaka' kohta sanoissa seuraava: kill him now, and save the young ones. Tuo hämmentää aina, mutta muuten sanat on aika hyvät.
Jokatapauksessa hyvä levynavaaja. 4

2. Infinite Dreams
+ Intro
+ Brucen sanat
+ Kertosäkeessä kiva rytmi
+ Kakkososan alkaessa Brucen YEAAAAH! -huuto
+ Kakkososassa hienoa kitarointia
+ Soolo
+ Tunnelma
Levyn parhaimmistoa. 5

3. Can I Play With Madness
+ Brucen alun huuto
+ Sanat
+ Kertosäe
+ Kakkososa
+ Soolon loputtua, tai soolon loppuvaiheilla kuulee hyvin syntikat
Toinen todella hyvä kappale. 5

4. The Evil That Men Do
+ Intro
+ Pääriffi
+ Brucen ääni ja sanat jumalaisia
+ Kertosäe
+ Soolo
+ Lopetus
Levyn eka puolisko täyttä rautaa. 5

5. Seventh Son of a Seventh Son
+ Intro
+ Mahtipontisuus
+ Sanat
+ Hidas osa
+ Hitaassa osassa Brucen lausumat he has the power to heal yms.
+ Soolo
+ Soolon jälkeinen 'OOH-OH'
+ Lopetus
- Pituus, vaikka sehän oikeastaan on se pääpointti
Kakkospuoliskon avaaja kuuluu myös levyn ykkösnimiin. 5-

6. The Prophecy
+ Hidas ja hiljainen alku
+ Kertosäe kiehtoo jotenkin... erilaisuudellaan
- Lopetus kauhean pitkä
Levyn heikoin kappale, tästä puuttuu aika paljonkin. 3½

7. The Clairvoyant
+ Loistava Harrisin bassointro
+ Pääriffi
+ Brucen laulu
+ Kertosäe
Hyvä kappale, mutta ei aivan yllä levyn parhaimmistoon. 4½

8. Only The Good Die Young
+ Suoraan asiaan
+ Only the Goog Die Youuung... tarttuva.
+ Soolo
+ Lopetus. Kuka keksi laittaa Moonchildin ensimmäiset rivit vielä loppuun? Upea idea!
Hyvä levyn päättäjä. 4½

Eikös SSOASS ole konseptialbumi, eli kaikki biisit kertovat samasta aiheesta? Nimittäin maailman parhaasta konseptialbumista on kyse. Keskiarvo: 4,5 jolla päästään todella korkealle oman Maiden listani kohdalla.

[maidenpoker]

^Moonchildissa raa'at sanat? Ei noissa minusta ole mitään erityisen raakaa eivätkä kyllä ole mikään miinuksen arvoinen seikka. Jos Moonchildin sanat tuntuvat liian rankoilta niin ei ehkä kannatta edetä metallin kuuntelussa mihinkään perusheviä rankempaan.

[Summerganon]

^Moonchildissa raa'at sanat? Ei noissa minusta ole mitään erityisen raakaa eivätkä kyllä ole mikään miinuksen arvoinen seikka. Jos Moonchildin sanat tuntuvat liian rankoilta niin ei ehkä kannatta edetä metallin kuuntelussa mihinkään perusheviä rankempaan.

Eipä minustakaan mikään miinus, mutta veikkaan Varjiksen tarkoittaneen miinuksellaan sitä, että biisistä tulee jotenkin "ylinäytelty" mahtailu tai jotain. Vähänkuin leffa, jossa verellä mässäily vedetään niin överiksi että ihan huvittaa tai hävettää. Ja musiikista puhuttaessa esim. Teräsbetoni vetää sanoitukset välillä niin överiksi, että ihan naurattaa. En tietenkään vertaa Maidenia siihen, mutta näin esimerkkinä.

Voin hyvinkin olla väärässä, kunhan esitin oman tulkintani kommentin tarkoituksesta

On tullut aina äidinkielen tunneilla huomattu, että joillekin jonkin asian selittäminen voi olla vaikeaa. Minulle myös Mene ja tiedä...

[Varjis]

^Moonchildissa raa'at sanat? Ei noissa minusta ole mitään erityisen raakaa eivätkä kyllä ole mikään miinuksen arvoinen seikka. Jos Moonchildin sanat tuntuvat liian rankoilta niin ei ehkä kannatta edetä metallin kuuntelussa mihinkään perusheviä rankempaan.

Ainoa 'raaka' kohta on 'kill him now, and save the young ones', joka aina hiukan hämmentää meikäläistä. Muuten sanat on aika perus Maidenia.

Joo, oli ehkä vähän huonosti muotoiltu tuossa arvostelussa se kohta, voisi editoida sen parempaan muotoon.

[maidenisti74]

Tämä albumi on niin mestariteos,ettei sanat riitä kuvaamaan. Paras Iron maidenin albumi,sekä biiseiltään että kokonaisuudeltaan. Ehjin albumikokonaisuus. Myös soundit ovat tässä todella upeat ja tuntuu että joka kuuntelukerralla löytää jotain uutta.

Moonchild
-"Seven deadly sins..." Rauhallinen hieman pelottava alku,jonka jälkeen tulee kitaraa ja bassoa ja sitten räjähtää. Yksi hienoimmista,ellei peräti hienoin levynaloitusbiisi.
*****
Infinite dreams
-Ehkä levyn upein biisi,rauhallinen alku mutta sitten muuttuu hieman raskaammaksi ja se c-osan kitarointi on todella upeaa. Myös kertosäe ja kokoajan muuttuva sävelkulku on mannaa korville. Tämän tahtoisin joskus kuulla livenä!
*****
Can I play with madness
-No tämä ei niin suuri tajunnanräjäyttäjä ole. Ei huono,mutta jotenkin hieman rikkoo kokonaisuutta. Jos tämän kuulee keikalla tai yksittäisesti,niin sitten on upea mutta kun vertailukohtana on tämän levyn muut upeudet,niin jää heikoimmaksi.
Yksittäisenä biisinä**** Levykokonaisuudessa***

The Evil That Men Do
-Todella upea biisi. Hieno kitarariffi alussa ja sitten räjähtää. Kertosäe kolahtaa todella kovaa,varsinkin ne Brucen korkeat revitykset.
*****
Seventh son of seventh son
-Pitkä eeppinen biisi,joka onkin poikkeuksellisesti keskellä eikä lopussa. Tämä ei ole vain biisi,vaan musiikillinen monumentti joka kasvaa kokoajan suuremmaksi.
*****

The Prophecy
-Todella kaunis alkuriffi,jonka jälkeen taas räjähtää. Tässä biisissä on sellaista eeppisyyttä ja mystiikkaa ja ne välisoiton kitarat soi todella kauniinkuuloisesti. Todella upea kitarasoolo
*****
The Clairvoyant
-Hieno biisi,joka tuli livenäkin kuultua viimekeikalla. Todella menevä biisi,jonka kitarariffit porautuvat tajuntaan ja kertosäe on todella upea.
*****

Only the good die young
-Todella hieno lopetusbiisi. Vaikka biisi sinänsä on aika lyhyt ja sävelkulultaan ja sovitukseltaan yksinkertainen,niin se on yksi hienoinpia Iron Maiden-biisejä. Joskus "yksinkertainenkin" voi olla vaikeaa tehdä hyvin. Kertosäe ja tunnelma on aivan sanoinkuvaamaton. Ja onhan tässä hieno bassosoolokin! Tähän on hyvä lopettaa levy ...Mutta eihän se lopu,vaan jää päähän soimaan
*****

Jos saisin kolme toivomusta(tai vaikka yhden) niin toivoisin että Maiden soittaisi sellaisen kiertueen jossa soitettaisiin kaikki tämän albumin biisit.