Tunnelmallisin kappale

[joku]

Phantom of the opera. Siinä on niin mahtava kitarariffi.

[childofthedamned]

Journeyman on mielestäni upea kappale ja se että se on akustinen, tuo myös lisää sitä tunnelmaa.
Infinite Dreams kiehtoo mua myös syvästi, en tiedä miksi. 8D
Blood Brothersin rauhallisuus on todella hienoa kuunneltavaa, ja tunnelma upea.
Revelations on aivan upea kappale! 18.7 Suomen keikallakin kun soitettiin silmät kostuivat.
Como Estais Amigos sai mut aivan tolaltani kun kuulin ekan kerran. Kerta kaikkiaan ihana kappale!
Afraid To Shoot Strangers on myös yksi hyvin tunnelmallinen kappale.
Hallowed Be Thy Name on se ainoa oikea biisi. Ei tässä mitään perusteluja tarvi.
Fear Of The Dark on se biisi joka saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä ja menee ihan luihin ja ytimiin asti!

[Kitaramies]

Infinite Dreams Joitain aivan mahtavaa sanoituksine ja kaikkineen, kiehtoo paljon ja herättää usein kylmiä väreitä.
The Clairvoyant Menee aika samaan kastiin edellisen kanssa, ehkä Seventh Sonnin parhaat biisit, voi kun pääsis livenä kuulee viel nämä.
Blood Brothers Upeet sanat, jotka oikeassa tunne tilas kuunneltuna usein kostuttaa silmiä enemmän tai vähemmän tunnetilan voimakkuudesta riippuen.
Rime Of The Ancient Mariner Mestariteos vailla vertaa, upeita kohtia (mm. RAIN huutamis kohta) tuntee elvävänsä koko runon. Livenä oli kylmätväreet koko biisin ajan.
Hallowed Be Thy Name Upea tarina tässäkin. Ei vaan voi olla laulamatta alusta loppuun, rummut,kitara ja kaikki menee niin täydellisen yli. Kylmiä väreitä.
Wasted Years Jotenkin ehkä ainutlaatunen haikea tunnelma tässä. Ja intro täräyttää sellaset kylmät väreet pintaan että huh huh.
Dance Of Death Lumoava ja ehkä hieman pelottavakin tarina, upeine kitarakuvioineen.
Como Estais Amigos Mahtava synkkä tunnelma tässä, tietyssä tunne tilassa sama vaikutus kuin Blood Brotherssissa.

[Bombo]

the Rime... Todella tunnenlmallinen varsinkin sykän osuuden kohdalla.

Afraid... Synkkä ja surullinen alku joka kirkastuu väli riffin myötä, joka tekee kylmiä väreitä.

[DancerOfDeath]

Still Life kaunis biisi, mutta miksi ihmeessä Nickon hölötys on laitettu alkuun

Dance of Death ihana akustinen alku, josta ei olla pitämättä, ja biisi itsessään on satumaisen eeppinen.

Seventh Son of the Seventh Son Voe jumankekka mikä biisi, kuoro-osuus pistää kylmät väreet.

Brighter Than A Thousand Suns synkkä ja loistava rällätys, menee hiljaiseksi kun "out of the darkness" osuus alkaa

Childhood's End alkaa mahtavasti ja jatkuu eteenpäin vielä paremmin, möksö ja herkkä kertosäe.

Lights! In the black...ah, just Fear of the Dark, ei tarvitse kaiketi edes selittää miten järkyttävän hiano biisi, legenda-kamaa, mutta aika loppuunkulutettua, hyvässä mielessä

[-Rockett]

Still Life
Biisi on mahtava kokonaisuus, ja siinä on mahtavat riffit.
Hieno huomata että jopa topskin aloittaja pitää tästä

[Edd3]

Aivan ehdottomasti Afraid to Shoot Strangers tai Blood Brothers!

[Jazz78]

Mä tykkään Alexander the Great -biisistä.

[Warhead]

Hallowed Be Thy Name

[Moonkiller]

Hallowed, FOTD ja Still Life. Näissä tunnelma on aivan mahtava ja koko ajan läsnä. Synkkä meininkikin luo osan tunnelmasta.

[DevilLook]

Just nyt tunnelmallisin styge on Still Life... kiitos pian ilmestyvän Ilmestykset -kirjan! Tuli saakeli ihan kylmät väreet biisiä kuunnellessa ja tämän biisin lukua lukiessa... ai saakeli... Samaa tosin teki moni muukin kappale.

[Iivis]

^ Allekirjoitan tuon täysin. Itsekin olen tuon biisin tarinoita tutkinut, jonka eräästä tietolähteestäkin vinkkasin A.Kivelle. Varmaankin Genius Locista on kirjassa mainintaa.

[Stratocaster]

Just nyt tunnelmallisin styge on Still Life... kiitos pian ilmestyvän Ilmestykset -kirjan! Tuli saakeli ihan kylmät väreet biisiä kuunnellessa ja tämän biisin lukua lukiessa... ai saakeli... Samaa tosin teki moni muukin kappale.

Samaa mieltä. Ehdottomasti tunnelmallisin Maiden-kappale, jonka lyriikat ovat parhaat bändin historiassa. Jotenkin tuon kappaleen tarina on todella synkkä ja surullinen, mikä sopii muutenkin melankoliseen biisiin mainiosti. Muutenkin biisi on top10 Maiden-suosikkejani.

[- - AcesHigh - -]

Monessa biisissä on tunnelmallista joko melodia tai sanoitukset, mutta suosikkini on ehdottomasti Infinite Dreams. Siinä noi molemmat yhdistyy täydellisesti!

[Siren]

Dance of Death ja Journeyman ovat tunnelmallisimpia mun mielestä

[BlackBart]

Hallowed ja Fear of the Dark. Kummatkin etenkin livenä.

[P0W3R5L4V3R666]

Varmaan kans tuo hallowed be thy name. siinä ne sanat on jotenki ..mitenköhän sen sanois. jotenkin tunnelmaa niissä sanoissa ja sävelkin on aivan mahtava

[Hilguma]

Aika outo valinta varmaankin mutta Stranger In A Strange Land nostattaa kyllä meikäläisessä ihan käsittämättömiä fiiliksiä. Tulee mieleen viime kesä, kun sain Somewhere In Timen ostettua ja kuuntelin sitä aivan hulluna. Ja tänäänkin rupesin melkein itkemään kun kuuntelin ko. biisiä ja Adrianin sooloa... Mahtavuutta. Parhautta.

Myös Infinite Dreams ansaitsee maininnan tunnelmastaan ja The Prophecy erityisesti introstaan ja outrostaan. Sitten on vielä Still Lifea, Hallowed Be Thy Namea ja Fear Of The Darkkia... Kyllähän näitä riittää.

[TEmes]

Infinite Dreams, Stranger in a strange land, Moonchild ja tietenkin Hallowed.
Dreamssissa Brucen hoilotus aivan loistavaa.
Strangeris Loistava kertosäe.
Kuunlapsessa intron jälkeen pää räjähtää meiningistä.
Hallowedis.... Se on vaan niin loistava biisi.

[Salamalla ratsastaja]

Ajattelin jo olla vastaamatta näin mahdottomaan kysymykseen, mutta sitten mieleeni alkoi tulvia (hillitysti) sellaisia biisejä, jotka tunnelmallisuudellaan ylittävät muut. Caught Somewhere In Time tuli ekana mieleen. Intro saa kylmät väreet kulkemaan joka paikkaan
Myös Brave New World, Afraid To Shoot Srangers ja Still life ansaitsevat kunniamaininnan. Syy siihen SLn alkuhölötykseen löytynee Still Life analyysistä.

[Tolppanen]

Mietimpä, että millä tavalla tässä haetaan sitä "tunnelmallisuutta"? Aluksi tuli mieleen, että tarkoitetaan balladeita ja tunnelmallismpia sekä herkimpiä vetoja, mutta luettuani topicin ekaa sivua, paljastui että tässä on kyse hieman eri asiasta.

Noista balladeista olisikin aika vaikea ollut puhua, koska mielestäni Maiden ei koko historiansa aikana ole onnistunut kyhäämään täydellistä herkistelybiisiä. Todella hienoja osuuksia on toki siellä täällä paljonkin ja puoliksi herkkiä biisejä löytyy, mutta kokonaan alusta loppuun asti herkkää balladia(siis sanan todellisessa merkityksessä) ei ole Maidenilta taidettu juuri kuulla. Mainita toki täytyy erikseen Strange World joka on kai ainoa, tai yksi ainoista, joka on tässä onnistunut. Siis olemaan alusta loppuun tunnelmallinen ja balladin mittasuhteet täyttävä kappale. Toinen on sitten Journeyman. Kummatkin todella hienoja vetoja. Onhan siellä juu Wasting Love, Prodigal Son, 2 A.M., Como Estais Amigos, mitäs jotain vielä.. Myös hienoja ja tunnelmallisia vetoja, joita voi kai kutsua balladeiksi, mutta nuo kaksi ensiksi mainittua erottuvat joukosta nimenomaan tunnelmansa ja herkkyytensä puolesta.

Sitten siihen itse aiheen varsinaiseen tarkoitukseen, eli ensimmäisellä sivullahan puhuttiin siitä, mikä biisi saa ihokarvat pystyyn ja selkäpiin karmimaan. No, jos joku YKSI pitäisi nimenomaan valita, niin esille nousee kaikkien muiden joukosta kappale joka loppupeleissä vie kirkkaan voiton näiden ominaisuuksien puolesta. Se on Seventh Son Of A Seventh Son. On muutamia biisejä, jotka pääsevät lähelle (esim. Sign Of The Cross), mutta tämä on selvä ykkönen. Menee ihan kirjaimellisesti ja valehtelematta iho kananlihalle kun SSOASS kuuntelee, varsinkin joissain tietyissä kohdissa. Aivan uskomaton veto alusta loppuun saakka tunnelmansa puolesta, lähes maaginen ja yliluonnolinen. Sitä siinä kai on osittain yritetty jopa hakeakin, no hyvin on onnistuttu.

[Summerganon]

Toinen on sitten Journeyman.

Allekirjoitan sen, että kappale on porun hieno, mutta is it just me, vai eikö studioversio "oikein lähde", kun tuntuu vähän laimealta. Livevedoissa taas tuntuu olevan vähän enemmän raikkautta ja tunnelmaa. Onhan studiovetokin ihan hyvä, mutta esim. Strange Worldiin ja Como Estais Amigosiin verrattuna jää aika vaisuksi. Joskus kyllä toimii niiden veroisesti, ei siinä mitään.

EDIT: *pirun hieno

[Tolppanen]

Toinen on sitten Journeyman.

Allekirjoitan sen, että kappale on porun hieno, mutta is it just me, vai eikö studioversio "oikein lähde", kun tuntuu vähän laimealta. Livevedoissa taas tuntuu olevan vähän enemmän raikkautta ja tunnelmaa. Onhan studiovetokin ihan hyvä, mutta esim. Strange Worldiin ja Como Estais Amigosiin verrattuna jää aika vaisuksi. Joskus kyllä toimii niiden veroisesti, ei siinä mitään.

Kyllä ja ei, olen periaatteessa samaa mieltä. Kyllä se studioversionakin on aina iskenyt allekirjoittaneeseen, mutta on kyllä totta, että esim. Dortmundin vedossa on aivan oma fiiliksensä. Bruce pyyhkeen ja mukin kanssa ja vielä kun yleisö lähtee hoilaamaan mallia FOTD sen alkumelodian aikana.. Hieno tunnelma tosiaan.

[Lappis]

Lienköhän jotain joskus tähän vastannut, mutta joka tapauksessa vastaus on helppo mun kohdalla:

No Prayer for the dying

" But never feeling the pain ". Noi lauluosiot ja lyriikat ovat kyllä käsittämättömiä. Samaistuminen käynnistyy jo pelkästä biisin muistelusta.

[A.Kivi]

Hieman sama fiilis tässä, kun Still Lifessa, eikö?

Erittäin vapaa ja känninen mukaelma mestarin tekstistä, mutta samassa naispolon kärsimän, umpihullun miehen tekemän laajennetun itsemurhan tunnelmassa löytyy...

Kun tulee se hallitsematon

Ootkos kuullut vielä tämän päivän uutisia?
Ootkos kuullut, mikä meitä kaikkia kohtaa?
Että tämä tuntemamme maailma lakkaa olemasta..

Oot siekii kuullu siitä?
Ootsie?

Hän pystyy näkemään heidät osana jotain sellaista,
Jonka voi hahmottaa vain kauempaa,
Hän näkee heidät tilanteessa, jossa synkät pilvet kerääntyy,
Hän aistii jännityksen ilmassa

Hän voisi peiliin vilkaistessaan nähdä vanhan miehen,
Onks sillä väliä, vaikka tästä jotenkin selvittäisiinkin..?

Ne sanoo, ettei tälle asialle mahda mitään,
Ne sanoo, ettei mitään ole enää tehtävissä
Voi vain odottaa, että alkaa tapahtua

Tiesitkös siitä?
Tiesitsie?

Hänen tuijottaessaan puutarhan yli niitylle,
Ja miettiessään, että noinkohan nuo saavat enää koskaan kasvaa,
Tilanteen lohduttomuuden käydessä ylivoimaiseksi,
Hän ryhtyy valmistautumaan siihen, kun tulee se hallitsematon

Näitkös telkkarista, mitä sanoivat uutisissa,
Kuulitsie, mitä sanoivat meistä kaikista?
Tiedätkö sinä, mitä meille kaikille on parhaillaan tapahtumassa
Ootsie kuullu?
Ootsie?

Sieltä on tulossa ennennäkemätön katastrofi,
Sieltä on tulossa jotain sellaista, mikä sytyttää taivaan tuleen
Että tämä maailmamme ei tule koskaan olemaan entisellään,
Ootsie kuullu siitä?
Ootsie?

Hän kantaa kaiken tarvittavan suojaan ilman hoppua,
Valmistautuen siihen, kun se hetki koittaa
Hänellä on riittävästi tarvikkeita, jotta he kestävät vuoden tai kaksi
- On hyvä olla, koska eihän sitä voi koskaan tietää..

He eivät kerro mitään sellaista, mitä ei jo tiedettäis,
He puhuvat meille pelkkää paskaa
He tuputtavat meille vain sellaisia asioita, joista on heille hyötyä
Tiesitkös siitä?
Tiesithän sie?

Hän on saanut päivän valmistelut suurin piirtein hoidettua,
Häntä väsyttää, saa riittää tältä erää..
He valmistautuvat yhdessä kaikista pahimpaan,
Siihen, kun tulee se hallitsematon..

Hän näkee seinällä olevan kuvan putoavan, kääntyen nurinpäin
Hän näkee kyynelen valuvan vaimonsa kasvoilla,
Kun tämä siunaa heitä pahalta

Hetken hän muistelee heidän yhteisiä aikojaan,
Ne käyvät väläyksenä hänen mielessään
Koko yhdessä vietetty elämä
On nyt käsitelty..

He ovat nyt valmistautuneet muutaman viikon
Siihen, että ratkaiseva hetki koittaa
Vetäytyä sinne omaan suojaan
Ja valmistautua tulevaan

He laittavat teetä istuessaan ja odottaesaan
Heillä on suojassa kotoisaa
Ei kestä enää kauan, kun väistämätön tapahtuu
- Äläpä hössötä, istu alas odottamaan

”En voi uskoa tuota valehtelua,
sumutusta ja sen kieltämistä,
että totuuden hetket ovat käsillä”

”Näethän sen itsekin telkkarista,
Älä usko heidän puheistaan sanaakaan,
Meidän viimeiset päivämme ovat käsillä”

Rukoile sen puolesta, kun kaikki on ohi
Eloonjäänet ovat silloin yhtä
Silloin pitää sitten yrittää auttaa toinen toistaan,
Pitää löytyä lujaa tahtoa, että jaksetaan

”Siis, mä en voi uskoa tuota valehetelua,
sumutusta ja sen kieltämistä,
etteivätkö totuuden hetket muka olisi käsillä”

”Näethän sen itsekin telkkarista,
Älä usko sanaakaan,
Meidän viimeiset päivämme ovat käsillä”

Kun heidät löydettiin, he halasivat toisiaan,
Myrkkykapselit olivat heidän vaatteidensa vieressä..

He erehtyivät sinä päivänä pahemman kerran,
luulemaan maanjäristystä ydinlaskeumaksi,
Ajatellen, että tässä se on nyt se hallitsematon...