Niin tosiaan Eric Adams lauloi viime viikollakin kahtena päivänä peräkkäin n. kolmen tunnin setit. Ja äijä on Dickinsonia 5-6 vuotta vanhempi. Väittäisin, että Manowarin biisit on vähintään yhtä raskaita laulaa kuin Maidenin. Adams on sitä paitsi tällä hetkellä aivan omassa luokassaan vanhemman polven hevivokalisteista. Dickinsonilla kun taas on välillä suunnattomia vaikeuksia päästä korkeimpiin nuotteihin.Samhain wrote:Tai sitten miettii Manowarin 5 tunnin keikkaa. Itse asiassa monella vähänkin progressiivisempaan suuntaan olevalla rock-yhtyeellä oli 60-luvun lopun ja 70-luvun aikana pidempiä keikkoja 2-4 tuntia, tosin pituutta saatiin roimasti kun setissä oli kaikki mahdolliset rumpu+kitarasoolot.*pulkkinen* wrote:No kumpikohan on vokalistille rankempaa laulaa, kolme tuntia Pomon matskua vai 2 maidenia, vittuku meikästä ei lähe keikkoja seuraavana päivänä pihaustakaan ni vedä siinä sitten kiertuetta. Bruce on sanonut että sen äänelle kaks tuntia on ihan maksimi. Että mitä biisejä siellä soitetaan voidaan kyllä ruinata mutta mä ainakin ymmärrän että ei pidä vanhoilla päivillä ääntään raiskata.
Ei Springsteeninkään laulaminen/esiintyminen mitään kevyttä puuhaa ole. Ja hän on melkein 10 vuotta Dickinsonia vanhempi.
Itse tuskin edes jaksaisin katsoa Maidenilta kolmen tunnin vetoa, mutta esimerkiksi puolen tunnin lisääminen ei välttämättä vaatisi Dickinsonilta yhtään enempää suoritusaikaa kuin nykyisessä setissä. Seventh Sonissa, Alexander The Greatissa ja To Tame A Landissa ei uskoakseni ole enempää laulettavaa kuin normaaleissa 4-5 minuutin biiseissä. Sitten vielä Walking On Glass -tyylinen soolospotti ja (esimerkiksi) Losfer Words päälle niin oltaisiin helposti 2,5 tunnissa. Vaihtelua settiin saataisiin kierrättämällä lyhyempiä biisejä ja soittamalla esim. kaksi kolmesta edellä mainitusta eepoksesta (+ ROTAM).
Bändihän on antanut viralliseksi syyksi setin muuttumattomuuteen sen, että he haluavat kaikkien näkevän saman shown. Enpä ole kuullut/nähnyt Springsteen-fanien (edes satunnaisten) missään valittavan, kun ei nyt tullutkaan The Riveriä tai Born In The USAta. Maidenin back-katalogi on useimmilla katsojilla sen verran hyvin hallussa, että Hillsin, Beastin, Hallowedin, Trooperin ja Fearin korvaaminen Prisonerilla, Icaruksella, CSIT:lla, Charlotella ja Alexilla ei haittaisi kovinkaan montaa.
Kyse on siitä yksinkertaisesta syystä kuin tuossa massiivisessa tekstissä mainittiin. Bändi menee turhan usein siitä, missä aita on matalin. Onhan tällä kiertueella mukana muutama kauan kadoksissa ollut biisi, ja AMOLAD:n kokonaan soittaminen oli minusta hieno veto joka suhteessa, mutta jo pelkästään maailmaa kiertävien fanien takia pienet keikkakohtaiset yllätykset olisivat erittäin toivottavia. Ja näin yhden keikan kävijänä, minusta olisi todella upeaa todistaa vaikkapa yksi viidestä kerrasta, kun To Tame A Land soitettiin. Ei siinä haittaisi pätkääkään se, vaikka ruotsalaiset saisivat kuulla Alexin.