Vastasin sen toiseksi ylimmän vaihtoehdon.
Suurimmat valitukset (sekä myös riemut) löytyvät siitä iänikuisesta settilistasta. Ohjelmiston vaihtumattomuuden vuoksi en missään tapauksessa tuhlaa rahojani kahteen keikkaan. Löytyy muutakin käyttöä. Tällä kertaa valitsin kahdesta hyvästä vaihtoehdosta Helsingin.
Muutaman kehäraakin sekä etenkin teemaan sopimattoman FOTD:n tilalle olisi löytynyt aivan järjettömän kovia ja mielenkiintoisia vaihtoehtoja (7th Son, To Tame A Land, ATG, Sea Of Madness, Icarus, Total Eclipse, Prisoner, Still Life, FOTB, Duellists, TLOTLDR sekä tietysti Twilight Zone, Strange World ja Burning Ambition
). Ja mikä olisi sen hienompaa kuin "Ladies & Gentlemen, Mr. Adrian Smith will handle the vocals for this next one..."
Mutta pitää tietysti nostaa hattua ROTAM:n ja Moonchildin lämmittämisestä. Jälkimmäinen oli minulle ylivoimaisesti hienoin hetki koko keikalla. Yleisesti ottaen settilista oli toimiva ja sopivan mittainen, vaikka monta lähtökohtaisesti rasittavaa raitaa siihen sisältyikin.
Lavasteet olivat ok, vaikkeivät mitään suuria riemunkiljahduksia herättäneet. Pyrot olivat hienoja ja niitä jaeltiin riittävästi. Hienointa oli nähdä cyborg-Eddie ekaa kertaa toiminnassa. Myös lavalle sijoitetut patsaat olivat parhautta. Lavan ja yleisön välinen alue oli turhan suuri, mutta kauempaa katsovien kannalta ymmärrettävä. Paljon lähempää ei edestä näkisi muuta kuin satunnaisia naamoja ja lavan laskeminen taas estäisi muiden näkyvyyttä.
Dickinsonin ääni toimi (ainakin eturiviin kuultuna) paljon paremmin kuin odotin. Ainoastaan ne kohdat kuulostivat hiukan tuskaisilta, joissa nyt normaalistikin ilmenee ongelmia, eli RTTH:n kertosäe, Trooper ja HBTN:n loppu muutamia mainitakseni.
Bändi oli hyvä, kuten yleensä. Ei erinomainen, muttei ainakaan innoton tai tylsä. Dave vaikutti nauttivan touhusta eniten, kun taas Stevestä oli aistittavissa pientä väsymystä. Tämä ei tosin näkynyt enää loppupuolella, kun hän esim. HBTN:n loppupuolella sinkoili Janickin kanssa kilpaa puolelta toiselle.
Soundit olivat kunnossa, joskin eturivistä tämän asian kommentoiminen on yhtä tyhjän kanssa. Valaistus nyt tietysti kärsi valoisuudesta, joten ei siitä sen enempää.
Konsertin jälkeen olin erittäin tyytyväinen. Mikään ei jäänyt varsinaisesti häiritsemään, joten onnistuneesta vedosta pitänee puhua. Omalla listalla perjantain keikka löytyy sijalta neljä Ed Hunterin, AMOLAD:n ja Nummirockin jälkeen. Viimeksi mainittu oli ensimmäinen Maiden-keikkani, joten sen arvo on taivaissa tästä johtuen. Ed Hunterissa taas kuulin ensi kerran valtaosan tämän kiertueen tärkeimmistä numeroista. AMOLAD taas upposi erityisesti ohjelmiston 10 ensimmäinen numeron vuoksi...
)
Mies kun on tunnettu siitä että yleensä seuraa levyversioiden sooloja 1:1, niin tällä kertaa kuultiin esim tapping-tiluttelua Rimessa!
