Hevimestari wrote:Itse kyllä toivoisin, että Maiden muuttaisi musiikkia jollain tapaa radikaalista erilaiseksi, tai siis onhan se jaettavissa tiettynlaisiin periodeihin. Maidenin maideni ja killerssi ovat soundimaailmaltaan lähes identtiset ja 80-luvulla bändi teki varmasti suurimman osan mielestä parasta tavaraa ja ysärit ja 2000- luvulla ilmestyneet letut ovat taas erimoisia, mutta kyllä jokaisesta biisistä tunnistaa, että jumankauta: tää on maidenia!
No eikös se nyt vaan ole hyvä, että yhtyeellä on joku kunnon tunnistettava soundi? Eivät kuitenkaan kaikki biisit täysin samalta kuulosta, riittää meikäläiselle.
Hevimestari wrote:Nykyään maiden onkin lempibändini sen tasaisuuden vuoksi. Lähes jokaista biisiä kuuntelee mielellään ja se on hyvä, mutta ne todelliset helmet ovat hukassa.
Todelliset helmet hukassa?

Voisin luetella tähän listan todellisista helmistä, mutta tulis varmaan vähän turhan pitkä... Suosittelen kuitenkin kuuntelemaan esim. kasari-eran eeppiset biisit uudemman kerran läpi ja miettimään uudestaan tota todellisten helmien puutetta. Kovin tasaiseksikaan en voi Maidenia oikein sanoa, lähes jokaisella kasarilevyllä on omat väliinputoajansa ja varsinkin ysäri- ja nykyvuosituhannen levynä, poikkeuksena toki uusin. Tämä on toki vain meikäläisen mielipide, mutta pistää vähän ihmetyttämään tuollaiset kommentit.
Hevimestari wrote:Nyt kun maidenilta tulee ainakin se yksi studioalbumi niin toivon, että se olisi erilainen. Erilainen kuin kaikki muut. Olisi mielenkiintoista kuulla maidenin muuntavan menoa raskaammaksi agresissiivisemmaksi.
Eikös AMOLAD täytä nämä vaatimukset aika hyvin? Raskaampi, aggressiivisempi (nojoo, lähinnä Lord of Lightin menokohdat), erilainen (ainakin tarpeeksi) nähden muihin, mutta kuitenkin niin, että se perussoundi erottuu. Maiden pysyköön Maidenina, aggressiivista ja raskasta menoa varten on ihan omat yhtyeensä. Musiikkimaun laajentaminen auttaa kummasti tähän uusiutumattomuus-ongelmaan.