Tämä on semmoinen juttu ,että suosikki biisi vaihtelee vähän kausiluontoisesti ja mielialan mukaan, mutta tämän hetkinen lista voisi olla seuraavanlaiseen tyyliin.
Iron Maiden: Phantom Of The Opera
Levyn kirkkain helmi ''Oopperan kummitus'' on hyvä esimerkki Mr.Harrisin sävellystaidoistaan ,jossa on mukana jo hieman eeppisyyttäkin, kappale alkaa vauhdikkaasti ja on sitä 2:47 asti jonka jälkeen tulee Murrayn hieno taidonnäyte: todella viileä soolo tähän saumaan, nostattaa henkilö kohtaisesti kylmätväreet niskaan. Tämän jälkeen kappale kuin alkaa uudestaan Steve Harrisin basso kuviolla. Kappale toimii livenä kuin ''junan vessa'' ja on yksi Maidenin raskaimman kuulloisista live-biiseistä.
Killers: Murders In The Rue Morgue
Kappale alkaa hitaalla introlla jonka jälkeen korostuu mahtipontisuus, sen jälkeen heti perään Clive Burrin helvetinmoinen rumputykitys ja kaahaus päälle! Kappale ei ehkä kuitenkaan kokonaisuudessaan yllä Phantom Of The Operan tasolle, toimii todella hyvin keikan aloitus-biisinä, kuunnelkaa Beast Over Hammersmithin veto se kenellä on siihen mahdollisuus, suoraan sanoen täyttä tappoa.
The Number Of The Beast: Hallowed Be Thy Name
Ei voi kuin kiittää Steve Harrisia että on luonut tämmöisen mestariteoksen tähän maailmaan, Biisi alkaa hitaalla introlla, sen jälkeen lähdetäänkin kohti hirsipuuta ja musiikillista orgasmia. Kitara kuvio sopii kappaleeseen kuin nappi otsaan, täydellisyyttä. 4:50 kohdassa alkava Dave Murrayn soolo saa jatkoa Adrian Smithiltä , tässä vaiheessa käy ilmi poikien nuoruuden into
. Kappaleesta on paha mennä sanomaan mitään heikkouksia , joka hipoo jo täydellisyyksiä.
Piece Of Mind:Where Eagles Dare
Kappale alkaa Nicko McBrain hienolla rumpukikkailulla , joka saa peräänsä nerokkaan kitarakuvion, tämän pohjalle on hyvä lähteä kasaamaan levyn parasta biisiä. Murrayn ja Smithin hienon duetto soolon jälkeen on muutama sekuntti hieman rauhallisempaa menoa, sen jälkeen lähdetään taas kunnon tykitykseen. Minähän tätä en ole paras sanomaan , mutta luulisin että tässä biisissä saa rumpali olla tarkkana kuin porkkana.
Powerslave: Rime Of The Ancient Mariner
Tämä Eeppinen kappale on täydellinen esimerkki Harrisin loistavasta sävellystaidosta. Todella mestarillinen ja monipuolinen kappale höystettynä hitaalla ja tunnelmallisella väliosuudella, sen jälkeen siirrytään myrskyssä eteenpäin... Sisältää kaksi upeaa sooloa jotka nostattavat aina kylmät väreet, a`la Murray & Smith. Kappale oli viime kesän Helsingin keikalla itselleni tavallaan keikan kohokohta, voiko n.15 minuuttia melkein paremmin viettääkkään musiikin parissa?
Somewhere In Time: Caught Somewhere In Time
Alussa hieno intro jossa korostuu basso ,tämän jälkeen jälleen kerran hienoa työskentelyä kitaristeilta. Sen jälkeen kappale kuin ''räjähtää'' käyntiin, ei voi kuin ihailla Dickinsonin laulutyöskentelyä tämän biisin aikana, on se vaan uskomaton laulaja. Kappaleessa jyskyttää tiiviisti basso rumpu, mahtasikohan McBrain enää nykypäivä pystyä tuollaiseen työskentelyyn? Tiedä häntä ,mutta kitarat ovat tässäkin biisissä taattua Maiden -laatua , Respect!
Seventh Son Of a Seventh Son:Moonchild
Tämä oli vaikea valinta The Clairvoyantin ja Seventh sonin väliltä, mutta päädyin lopulta tähän.
Tässäkin biisissä hyvä/hieno intro joista Maiden on tullut viime levyillä tutuksi. Upea biisi jossa McBrainin rumputyöskenty pääsee jälleen kerran oikeuksiinsa, kertosäe on mukavaa kuunneltavaa Brucen lauluineen ja kitaroineen. Murray pistää tässäkin biisissä semmoista sooloa , että huhhuh. Kappale oli Somewhere Back In Time kiertueen melkoinen yllätys ja Smithin korvaama kosketinsoitin kuvio oli hieno juttu.
No Prayer For The Dying: Public Enema Number One
Tämä biisi on ehkä hieman aliarvostetussa maineessa, kyseessähän on Dickinsonin ja Murrayn yhteinen sävellys, Brucen ''räkäinen'' laulu sopii tähän kappaleeseen todella hyvin. Huomioitavaa on myös McBrainin basari työskentely. No joo sooloissa olisi ollu hieman parantamisen varaa, mutta eipä auta valittaa , tosiasiahan on että kappale edustaa silti yllättäenkin Maidenin parhaimmistoa (imo).
Fear Of The Dark: Afraid To Shoot Strangers
Edustaa itselleni ehdottomasti levyn parasta biisiä, alussa melko pitkä ja tunnelmallinen intro , mutta sitäkin loistavampi. Henkinen orgasmi on jo todella lähellä kun tämä kappale starttaa kunnolla käyntiin, Murrayn kitara työskentely on tässä biisi käsittämättömän hienoa. Kertsi on tässäkin biisissä jälleen laatu Maidenia.Kappaletta on soitettukkin yllättävän paljon keikoilla ja ei voi kuin toivoa että tämä saataisiin myös mukaan seuraavalle History part. kiertueelle.
The X-Factor: Sign Of The Cross
Alussa pitkä intro jonka munkkikuoro saa silloin tällöin niskavillat pystyyn. Blaze Bayley vetää tästä biisistä täyden kympin suorituksen , jopa paremmin kuin Bruce (imo). Bayleyn ääni on kertosäkeessä varsin koskettavan kuuloinen, mutta kappale ei silti yllä edeltäjiensä Rime Of The Ancient Marinerin ja Seventh Sonin tasolle. Silti tämä tämä biisi on todella monipuolinen ja sisältää varsin pätevät soolot, Hieno kappale.
Virtual XI: Futureal
Todella pirteä alle 3.min kappale kyseiseltä levyltä , tämä jaksaa todellakin innostaa joka kertaa soolo on ihan perussettiä Maidenilta, kappale onkin aika lailla levyn ainoa valonpilkku, Futureal on valmiiksi jo tiukka tempoinen biisi , mutta livenä sitäkin nostetiin pykälällä niinkuin monia muitakin Maidenin biisejä.
Brave New World: Brave New World
Brave New World alkaa hienolla kitara alulla ja Brucen laululla, Sen jälkeen astuukin esiin tiukka kitara riffi ja McBrainin rummut, Rock In Rio julkaisulla on tästä biisistä erinomainen versio. Kertosäe on upeaa kuunneltaavaa Brucen laulusuorituksineen, Kaikki kolme amigoa saavat tästä biisistä Respectin. Tämä olisi joskus mukava kuulla itse livenä.
Dance Of Death : Montsêgur
Levyn raskain kappale, Hieno tulkinta Brucelta. McBrain vetää tässä biisissä melko kovan setin. Sooloissa olisi silti parantamisen varaa.
A Matter Of Life And Death: Brighter Than a Thousand suns
Käsittämättömän kova biisi! todistaa että bändin kemiat ovat säilyneet hyvin reunionin jälkeen. Bruce vetää kyllä todella upeasti tämän biisin, on yksi Maidenin kovimmista biiseista, ja veikkaanpa että kappale toimii Maidenin tuntien livenä vieläkin paremmin, harmi kun en itse päässyt tuon levyn kiertueelle , pitänee hommata jostain bootleg ja kuunnella.
.
