Yleistopic a la Maiden
Moderator: The Killer Krew
-
- Kärpästen Herra
- Posts: 4785
- Joined: Fri Jan 16, 2004 10:41
- Location: Kotka/Karhulan Metallitehdas 48666
Nyt on tahkoa käännelty ja kaikkea kuunneltu vuosien saatossa. Ei nuo Maidenin tuotokset 1992 jälkeen oikeen ihastusta nostata. A Matter Of Life And Death se vaikutti aluksi sellaiselta uudelta tulemiselta, mutta ei sitten kuitenkaan ottanut paikkaansa levyhyllyn TOP10:ssä. Brave New World ja Dance Of Death tulee edelleenkin kuunneltua vain biisit valikoiden. Aika samaa linjaa menee Fear Of The Dark ja No Prayer.
Sitten levyt Iron Maiden, Killers, Number Of The Beast, Piece Of Mind, Powerslave, Somewhere In Time, Seventh Son Of A Seventh Son saavat edelleen sitä kuunteluaikaa ja kyllästymisesta ei voi puhua, kun tätä hommaa on skulattu jo vuodesta 1983.
It Is You 1980-1988
Sitten levyt Iron Maiden, Killers, Number Of The Beast, Piece Of Mind, Powerslave, Somewhere In Time, Seventh Son Of A Seventh Son saavat edelleen sitä kuunteluaikaa ja kyllästymisesta ei voi puhua, kun tätä hommaa on skulattu jo vuodesta 1983.
It Is You 1980-1988
Into Iron Maiden Since 1983
-
- Berserkki
- Posts: 828
- Joined: Tue Oct 19, 2004 20:10
^ Dance Of Death ja on jollain tapaa vieraan oloinen omalta kohdalta, mutta Brave New World Materin ohella taas on kokonaisuuksian hyvinki kiehtovia ja toimivat omaan makuun moitteettomasti.Ompi tullut aika lailla syvyyttä myös Blazen aikaseen matskuun, ja edelleen se ehkä kaikkein rakkain levy löytyy 80 luvun ulkopuolelta... Fear Of The Dark kokonaisuutena ontuvaksi kiekoksi haukuttu levy!? Omalta kohdalta tosiaan ehkä läheisin, tunnepitoisin. Prayer toimiva paketti toki sekin, jotenkin vain varjoon jäänyt teos.
Heeh, täytyypi vain todeta etten ite löydä Maidenin tuotannosta niin selkeää jakoa uusien ja vanhojen välillä, tai siis näin laadun kannalta. Ompa vaanen vaikeita nämä makuasiat, eritoten levykokonaisuuksien osalta...
Heeh, täytyypi vain todeta etten ite löydä Maidenin tuotannosta niin selkeää jakoa uusien ja vanhojen välillä, tai siis näin laadun kannalta. Ompa vaanen vaikeita nämä makuasiat, eritoten levykokonaisuuksien osalta...
And realize you are living the golden years...
6.7.2005 12.11.2006 14.11.2006 15.11.2006 17.7.2008 18.7.2008 2.8.2008
6.7.2005 12.11.2006 14.11.2006 15.11.2006 17.7.2008 18.7.2008 2.8.2008
Niinhän se useasti menee, että ne ensimmäiset levyt mitä kultakin pändiltä kuulee, ovat ne mielekkäämmät ja rakkaimmat. Kuten Pekelle esim kasari, joka kyllä todella oli sitä kultaaikaa maidenille. Seventh sonit ja Somewheret jne. Meikäläiselle se kaikista tärkein ja rakkain levy on Fear of the dark , joka oli tosiaan eka levy mitä pändiltä kuulin. Hiukan aina kummaksun kun sitä morkataan, sillä ässä tavaraa on ja paljon, leby sisältää myös maidenin mittakaavassa suht monipuolista musisointia. Myös Virtual Xl on aina ollut läheinen lätty ja on sitä yhä edelleen. Mitä tulee uudempiin, niin Brave new worldistä olisi saanut paremman typistämällä lauluja ja tiputtamalla muutaman kokonaa pois. Dance of death taas on minulle se heikoin albumi Maidenilta, tosin siltäkin löytyy mestariteoksia kuten Paschendale ja Rainmaker, mutta kokonaisuutena levy on jotenkin hajanainen. A Matter oli taas harppaus parempaan, Dancen jälkeen.
Last edited by scorpions on Sun Nov 11, 2007 17:24, edited 1 time in total.
Täytyy komppailla kahta edellistä kirjoittajaa. Fear Of The Dark on todella hyvä levy. Biisimateriaali on melko tasaista, tokihan sieltä nousee esiin nämä klassikot, kuten nimibiisi, Afraid To Shoot Strangers, Waisting Love yms, mutta yhtään täytebiisiä ei levyltä löydy. Fear Of The Dark on albumina loistava kokonaisuus ja ennen kaikkea levyn synkähkö ja hieman haikea fiilis toimivat loistavasti.
Välillä kevyesti jopa omassa Maiden top-5:ssä, tosin vähän fiiliksestä riippuen sijoitukset saattaa vaihdella.
Välillä kevyesti jopa omassa Maiden top-5:ssä, tosin vähän fiiliksestä riippuen sijoitukset saattaa vaihdella.
Give me Ed...'Til I'm dead
^Komppia tuosta Fear Of The Darkista. Meikäläiselle se rakkain levy ysäriltä.
Pari heikompaakin raitaa eksynyt mukaan (lue The Apparition ja From Here To Eternity), mutta muuten ei kokonaisuudessa valittamista ole. Ja klassikoitahan löytyy: Be Quick Or Be Dead, Afraid To Shoot Strangers, Judas Be My Guide ja luonnollisesti se nimibiisi.
Myös sellaiset kappalet kuin The Fugitive, Wasting Love, Childhood's End, Weekend Warrior ja Chains Of Misery kolahtelevat täällä päässä mukavasti. Eikä Fear Is The Keyssäkään toistoa lukuunottamatta mitään varsinaista vikaa ole. Ja se syksyinen, synkkä tunnelma vaan on jotain uniikkia Maidenin levyillä. The X-Factor ja AMOLAD ovat myös synkkiä ja raskaita levyjä, samoin jossain määrin Dance Of Death. Mutta jotenkin niiltä puuttuu se syksyinen haikeus, mikä tällä levyllä vain kuuluu kitaramelodioiden välistä. Sitäpaitsi DODin hajanaisuus ei pärjää FOTDin kappalevalikoimalle itkemälläkkään, vaikka toki ne huiput sieltäkin löytyvät.
Fear Of The Darkiin on jostain syystä tullut muodostettua vahva tunneside. Levy ei todellakaan ollut ensimmäinen Maiden-levyni, tuli ostettua se varsin myöhäisessä vaiheessa. Ei se myöskään kokonaisuutena kuulu bändin parhaisiin töihin, SITin, SSOASSin ja AMOLADin tasaisuuteen ei oikein ylletä. Mutta ehkä se on sitten se syksyinen, haikea soundi, joka sieltä kuuluu ja muistuttaa lapsuudesta yhdeksänkymmentäluvulla. Hitto, en minä tiedä. Onpahan vaan jotain omaa ja erikoista.
Pyörälenkki syksyisessä yössä kello 12.00, kun katulamput loivat valoaan tyhjille teille ja FOTD soi kannettavassa CD-soittimessa. Se oli jotain maagista.
Pari heikompaakin raitaa eksynyt mukaan (lue The Apparition ja From Here To Eternity), mutta muuten ei kokonaisuudessa valittamista ole. Ja klassikoitahan löytyy: Be Quick Or Be Dead, Afraid To Shoot Strangers, Judas Be My Guide ja luonnollisesti se nimibiisi.
Myös sellaiset kappalet kuin The Fugitive, Wasting Love, Childhood's End, Weekend Warrior ja Chains Of Misery kolahtelevat täällä päässä mukavasti. Eikä Fear Is The Keyssäkään toistoa lukuunottamatta mitään varsinaista vikaa ole. Ja se syksyinen, synkkä tunnelma vaan on jotain uniikkia Maidenin levyillä. The X-Factor ja AMOLAD ovat myös synkkiä ja raskaita levyjä, samoin jossain määrin Dance Of Death. Mutta jotenkin niiltä puuttuu se syksyinen haikeus, mikä tällä levyllä vain kuuluu kitaramelodioiden välistä. Sitäpaitsi DODin hajanaisuus ei pärjää FOTDin kappalevalikoimalle itkemälläkkään, vaikka toki ne huiput sieltäkin löytyvät.
Fear Of The Darkiin on jostain syystä tullut muodostettua vahva tunneside. Levy ei todellakaan ollut ensimmäinen Maiden-levyni, tuli ostettua se varsin myöhäisessä vaiheessa. Ei se myöskään kokonaisuutena kuulu bändin parhaisiin töihin, SITin, SSOASSin ja AMOLADin tasaisuuteen ei oikein ylletä. Mutta ehkä se on sitten se syksyinen, haikea soundi, joka sieltä kuuluu ja muistuttaa lapsuudesta yhdeksänkymmentäluvulla. Hitto, en minä tiedä. Onpahan vaan jotain omaa ja erikoista.
Pyörälenkki syksyisessä yössä kello 12.00, kun katulamput loivat valoaan tyhjille teille ja FOTD soi kannettavassa CD-soittimessa. Se oli jotain maagista.
"Aika liikkuu lailla pyövelin, viisaus on hetki hiljaisin"
-Hector
-Hector
^Helvata, miten voi jollain olla noin samanlaiset ajatukset jostain levystä. Fear of the darkista nimittäin tulee myös meikäläisella aina nimenomaan syksy mieleen ja positiivisella tavalla. Levy on ehkä juuri siksi tunnelmallisin maiden levy kautta historian, kertakaikkiaan lyömätön tunnelmaltaan.
Up the syksy
Up the syksy
-
- Hell Rat
- Posts: 399
- Joined: Sun Dec 10, 2006 0:06
- Location: Espoo
Tuo on mahtavaa kun soitattaa jotain tiettyä biisiä jollain tietyllä hetkellä jossain tietyssä tilanteessa/paikassa. Siitä jää sitten semmoinen side biisin ja hyvän/jännän fiiliksen välille. Esimerkkinä: Olin junassa matkalla Savonlinnasta Hesaan Metallica-keikalle. Yleinen fiilis oli mahtava, puolet junan matkustajista olivat kaikki samalla asialla matkalla, loma maistui, ja kaikki nyt yleisesti ottaen oli kohdallaan. Siinä matkalla pistin cd-soittimeen Iced Earth- Burnt Offerings.Viper wrote:Pyörälenkki syksyisessä yössä kello 12.00, kun katulamput loivat valoaan tyhjille teille ja FOTD soi kannettavassa CD-soittimessa. Se oli jotain maagista
Nyt aina kun kuuntelen kappaletta (tai levyä yleensäkkään), tulee se sama hyvä fiilis jonka koin junassa. Fiilis jota biisi yksin ei saisi aikaan, mutta biisi ja hyvät muistot yhdessä.
Itseasiassa, melkein haistan ravintolavaunun jossa istuin.
Siistiä.
Itseltäni löytyy musiikki dvd aiheinen kokemus joka sai todellakin kylmät väreet pintaan.
Eräänä iltana kattelin Death on the road dvd:tä pimeässä huoneessani ja Paschendalen alkaessa alkoi ulkona satamaan vettä ja ukostamaan (ikkunakin oli auki joten ukkonen kuulu kovaa). Jokainen joka on nähnyt/kuullut DOTR live Paschendalesta voi kuvitella kuinka uskomattoman kuuloista se olisi, kun ukkonen ja kova vesi sade kuulu taustalle.
Mielestäni Paschendale on aina ollut paras live esiintyminen DOTR dvd:ltä ja sitten kun sen näki noilla oikean elämän effekteillä, jotka tulivat kuvioon aivan sattumalta niin se oli aivan uskomatonta.
Tommotteen kokemuksen, kun pystyis purkittamaan ja laittaan myyntiin niin se olisi aivan uskomatonta.
Eräänä iltana kattelin Death on the road dvd:tä pimeässä huoneessani ja Paschendalen alkaessa alkoi ulkona satamaan vettä ja ukostamaan (ikkunakin oli auki joten ukkonen kuulu kovaa). Jokainen joka on nähnyt/kuullut DOTR live Paschendalesta voi kuvitella kuinka uskomattoman kuuloista se olisi, kun ukkonen ja kova vesi sade kuulu taustalle.
Mielestäni Paschendale on aina ollut paras live esiintyminen DOTR dvd:ltä ja sitten kun sen näki noilla oikean elämän effekteillä, jotka tulivat kuvioon aivan sattumalta niin se oli aivan uskomatonta.
Tommotteen kokemuksen, kun pystyis purkittamaan ja laittaan myyntiin niin se olisi aivan uskomatonta.
Itse kattelin pitkästä aikaa viikonloppuna Maiden Englandin läpi ja helvetti että toimi mahtavasti. Palautti taas mieleen, miksi Maiden on parasta nyt ja aina. Ei ole tullut aikoihin kuunneltua Maidenia, kun olen kuunnellut kaikenlaista muuta ja tutustunut uusiin bändeihin. Mutta tauon jälkeen toimi taas aika mielettömän hyvin.
Try to hold some faith
in the goodness of humanity...
IRON MAIDEN FOREVER!!
in the goodness of humanity...
IRON MAIDEN FOREVER!!
Odotellaampas muutama vuosi, niin ehkäpä nuo videolaitteet sisältävät aivoja stimuloivia härpäkkeitä.Suotana wrote:Tommotteen kokemuksen, kun pystyis purkittamaan ja laittaan myyntiin niin se olisi aivan uskomatonta.
Piti vanhaa kaveria vähän viikonloppuna kiusata uudemmalla Maidenilla, ja sehän tykkäsi, etenkin AMoLaD:ista! Ensimmäinen kommentti: "Jos joku väittää, että Maiden ei osaa uusiutua, ei tajua mistään mitään."
- "What's this?"
- "It's the womb."
- "Wow, they sound good."
- "No, it's the womb, where the babies come from."
- "It's the womb."
- "Wow, they sound good."
- "No, it's the womb, where the babies come from."
Korkea resoluutioisia onnistuneita livekuvia etsitään suomen keikoilta 21.12.2003-15.11.2006, tarkoituksena on koostaa jonkunäköinen juliste keikoista joissa on tullut fanitettua. Vihjeitä otetaan vastaan.
"No, mutta sepäs kävi näppärästi", sanoo ihminen ja todistaa menestyksensä innoittama että musta on valkoista ja jää auton alle seuraavalla suojatiellä" - Douglas Adams
EMILLÄ olisi Maidenaiheinen kilpailu, osallistukaa! Kysymyskin on PIRUN VAIKEA!
http://www.emi.fi/skabat/51
http://www.emi.fi/skabat/51
-
- Vempare
- Posts: 12
- Joined: Mon Feb 23, 2004 17:01
- Location: Ruokolahti
-
- Sateentekijä
- Posts: 2002
- Joined: Thu Nov 09, 2006 20:42
- Location: Tampere
- Contact:
Mitä luultavammin nuo kipot ja kupit, sekä lippikset löytyvät Maidenin keikkojen myyntikojuista.AttE wrote:Uutta tavaraa tullu myyntiin megastoressa, kannattaa käydä katsomassa!
www.eddiesmegastore.com
Nickon käyttämää "lyömätikku" merkkiä oli myös:
"We don't guarantee that you'll be able to play like Nicko with these, but they're still cool."
"Killing two birds with one stone, it’s particularly violent but it works in metal." - Rob Halford