^Totta. Tuo oli musta aika hauskasti sanottu, "paskalla on monta tasoa". No ei, niinhän se on, mutta ihan selvää parannusta on kyllä tapahtunut, varsinkin se Pilgrimin soolo on ihan loistava, ja kyllä taitaa Gers melkeimpä pestä Brighter Than A Thousand Sunsissa Adrianin. Livenähän se on vähän niin, ettei se Janne oikein kerkeä hirveämmin keskittymään siltä riehumiselta soittoon, mutta skaalassa useimmiten pystyy. Mun mielestä kaikki kitaristit on kyllä tasavertaisia ja jokainen heistä säveltää, H vain on heistä ehkä tuottoisin, ja kyllä herra on muutaman niin loistavan soolon värkännyt, että niitä ei pestä ei sitten millään. Ja kun joskus Ed Huntourilla Janick soitti Wasted Yearsin soolon Adrianin ollessa poissa isänsä kuoleman takia, huh, se ei ollut mitenkään kovin hyvin onnistunut veto. Mutta tässä on musta parhaimpia, eivät ole järjestyksessä:
Powerslave - Dave
Stranger In A Strange Land - Adrian
The Nomad - Dave
The Number Of The Beast - Adrian
The Reincarnation Of Benjamin Breeg - Dave
The Longest Day - Dave
Alexander The Great - Molemmat
Wasted Years - Adrian
Mulle kyllä maistuu tällä hetkellä eniten kyllä Differend Wolrdin soolo ala Adrian! Ei oo kummonen soittaa ja monimutkanen mutta nostaa aina ihokarvat pystyyn. Ei maha!
Hyviä sooloja löytyy joka levyltä ja tietyssä tilanteessa joku iskee kovaa ja välillä sama ei tunnu miltään. Kitarasoolot ovat todellakin fiilisjuttuja. Joitain viime aikoina säväyttäneitä ovat:
Die With Your Boots On
- Smithin soolo potkii. Hienoja "taivutuksia" ja tunnetta. Wasted Years & Stranger in a Strange Land
- Smith näyttää taas miten kitaralla kuvastetaan haikeita, mutta voimakkaita fiiliksiä. Loneliness of a Long Distance Runner
- Smithin soolo hyppää hienosti silimille (tai oikeastaan korville) ja maalaa upeat melodiat Prisoner
- Molemmat ovat kovia sooloja, mutta erityisesti Dave räjäyttää pankin. Aces High
- Dave päästää kunnon sarjan viholliskoneen hännille ja Smith viimeistelee hienosti pudotuksen. The Trooper
- Smith johtaa ratsuväen hyökkäystä voimalla. Rock In Riolla tuplasoolo Gersin kanssa on myös nannaa. Run To The Hills
- Pakko tämäkin on mainita. Klassista Davea parhaimmillaan. Suu pyöreäksi ja kahvasta lisää kaasua!
Early Days -dvd:n voisi kanssa mainita bonuksena. Erityisesti Dave on siinä liekeissä soolojensa kanssa.
Wasting Love! Maiden teki rakkauslaulun. Maiden teki sen tyylillä Iron Maiden!
Loistava biisi, jossa koko bändin paras soolo.
Janick on onnistunu soittamaan niin lyrikaalisen soolon. Toisaalta myös raivokkaan. Janick on äijä <3
On muuten ollu pitkä aika, kun viimeks kirjottelin tänne. Jospa ois viesteihin tullu edes sen verta tolkkua, että uskaltaisin kirjottaa enemmänkin.. Jahas, ei näköjään.
^Siitä vaan postailemaan, kyllä se viestien taso siitä ajan mittaan kohenee (enpä tosin ehkä menisi vannomaan omalla kohdallani). Offtopicia taas vaihteeksi.
Daven kataloogista ylittämätön on kyllä edelleen Prowler, ja nimenomaan se albumiversio, Soundhousella sama revitys ei vielä lähde niin munakkaasti kuin s/t:llä. Dave top-viiteen pääsee myös helposti Alexander, Public Enema ja Powerslave.
Smithin tähtihetki nyt on luonnollisesti Stranger mutta kovaa paina myös Paschendale ja Brighter Than A Thousand Suns. Jannelle voisi kehut antaa vaikkapa DOD:ista ja myös Paschendalesta, jälkimmäisessä kyllä oikeastaan jokainen kitaristi päräyttää yhden parhaimmistaan.
Janickin haukkujat kuunnelkoot Lord of the Fliesin, Wasting Loven ja Blood Brothersin soolot. Kaikissa Janne vetää todella tyylitajuisesti. Erityisesti BB:n Rio-dvd:n versio nostaa karvat pystyyn joka kerta, siinä on sitä kuuluisaa TUNNETTA.
Pidän eniten The Number of the Beastin sekä Run to the Hillsin sooloista. Maidenilla on kuitenkin paljon loistavan uskomattomia sooloja, mutta nuo kaksi nousivat heti mieleen tätä aihetta pohtiessani. Täytyy siis arvostaa kolmea amigoa hienoista sooloista. Jotenkin vain tuntuu, että Maidenilla on aina kitarasoolo toimiva. Kiitettävää on myös se, että pystyvät myös livenä vetämänään samat, levyllä upealta kuulostavat soolot yhtä vakuuttavasti livenä vaikka tietenkin Janick niitä hieman varioikin, mikä ei silti minua haittaa kunhan muuten koko paketti pysyy kasassa, ja niin on pysynytkin.
Parhaimpana soolokitaristina Maidenista pidän Adrian Smithiä, jonka pohtivat soolot täydentävät Dave Murrayn nopeammat legato-soolot voimakasluontoisesti. Janick Gers on siis tässä listauksessa kolmantena, mikä ei toki kerro siitä, ettenkö arvostaisi miehen kykyä sooloilla. Smith-Murray-duo on vain aina ollut Iron Maidenin instrumentaaliosuuksien sielu, johon Janick Gers tuo sopivaa vaihtelevuutta.
Molemmat sopivat biisiin erittäin hyvin. Tyylikkäitä ja tyypillisiä sooloja molemmille soittajille. Adrianin soolo hieman parempi.
The Trooper
Erityisesti H:n soolo. Siinä on vain jotain uskomatonta tyylikkyyttä.
Fear of the Dark
Ei voida sivuuttaa puhuttaessa Maidenin parhaista sooloista. Janick vetää ensin rockahtavan soiton, hieman kuin alkusoiton omalle suosikkisoololleni, Daven täydelle napakympille joka varsinkin livenä vie jalat alta.
Hallowed Be Thy Name
Dave vetää jälleen kerran tyylikkäästi. Pidän enemmän albumiversion soolosta kuin livevedosta.
Näiden lisäksi mainitsemisen arvoisia ovat Dance of Deathin Daven soolo, Clairvoyant sekä Wasted Yearsin Adrianin veto.
Still Life
Todella loistavat soolot, varsinkin alusta. Powerslave
Ne soolot vaan on niin mahtavia, tulee aina kylmät väreet. Aces High
Siistin kuuloset ja sopii hyvin biisiin.
Adrianin soolo 2 Minutes to Midnightissa tai saman miehen soolo Wickermanissa. Molemmissa viehättää toimiva ja jopa groovaava kokonaisuus jossa on yhdistelty monia toisistaan melko erilaisia tyylejä.
On ruvennu nykyään tuo Where eagles daren soolo kiehtomaan. Soittaakos siinä dave vai adrian? omaan korvaan kuulostaa että dave mutta en sit tie..
Ja muutenki, dave vetää parhaat soolot!