The Hellion wrote:Jaahas, kukas tunnustaa olleensa eilisellä keikalla katsomossa 119 siinä aivan alhaalla ikään kuin bändin puolella katsomoa? Jotenkin niin tutun näköinen kaveri oli mutta en saanut päähäni missä olisin nähnyt joten ajattelin josko täällä lykästäisi.
Ja itse keikasta sen verran että helvetinmoinen keikka oli, bändi timmissä kunnossa ja näin päin pois. AMOLAD toimi allekirjoittaneelle livenä ihan kiitettävästi mutta kuten useasti on todettu niin ei läheskään kaikkien mieleen ollut. Ja yksi asia on varma, istumakatsomoon en mene enään koskaan, söi fiilistä ihan kiitettävästi. Oli 119 katsomon jengistä suurin osa ihan kiitettävästi mukana, esim. tuo edellä mainittu kaveri joka yritti kovasti saada jengiä mukaan ja yritti vääntää aaltojakin ennen keikan alkua mutta sitten oli tätä porukkaa joka vain istui. Siinäkin varmaan puoli riviä meikäläisen vieressä vain istuskeli ja katseli, ei edes FOTD eteenpäin nousseet perseet penkistä. Mutta jos ei tuota hissukkoiden fiilisten laskua sekä Brucen välispiikkien vähäisyyttä ja lyhykäisyyttä lasketa niin keikka oli nannaa. Erityisesti Fear Of The Dark oli mieleen koska ensimmäistä kertaa pääsin oikein livenä todistamaan tätä helmeä, kuin myös 2 Minutesia ja The Evil That Men Dota.
Puolentoista vuoden päästä ilmeisesti tärähtää jälleen, paikkalla ollaan jokaisella Jaffan keikalla tai mikäli Brucea on uskominen niin jossain muualla Helsingissä. Anyway, I'l Be There.
Hituc off-topic: Muuten olin siinä 120 katsomossa puolessa välissä satuitko näkemään AMOLAD paidalla varustettua henkilöä, jonka selässä oli Crossed Guns ? Joo, itse huomasin myös, että porukka istui hirveästi, mutta itse seisoin kuitenkin koko keikän ja hyvä tunnelma/näkyvyys oli paikkaltani
Kyllähän onkin aika tyhjä olo jonkinmoisine krapuloineen.
Tuli kyllä bailattua ihan miehekkäästi On The Rocksissa Paulin ja parin muun veljen kanssa. Välillä paita päällä ja välillä ilman
Keikat oli ihan vitun hyviä joten eipä niistä sen enempiä.
Italiassa mennään taas
Jäi muuten mietityttämään, että olivatkohan kaksi tapaamaani mieshenkilöä Rautaneidosta, kun eivät ainakaan asiaa puheeksi ottaneet. Seisoskelin yksin, nojailin seinään, odotin kun edäs seurueesta oli lähtenyt tupakalle ja kuselle ja lueskelin juuri ostamaani kiertuekirjaa. Sitten kaksi olutta litkivää mieshenkilöä tuli siihen viereen, katsoivat vähän aikaa ja alkoivat sitten jutella. Päälläni mulla oli Live After Death-paita ja ne kysyivät lähinnä, että onko mulla sitä älppärinä ja mitä mieltä olen tulevasta settilistasta. No sanoin, ettei LP:tä löydy, mutta CD kyllä löytyy ja että onhan se uusi levy tosi kova joten ihan hyvä keikka varmaan tulossa. Sitten annoin toisen niistä selata vielä kiertuekirjaa.
Ei tää muuten mitenkään kiinnosta, mutta kiinnostaisi vain tietää tapasinko ekaa kertaa aitoja Rautaneitolaisia? Kuka/ketkä tunnustaa?
Elämäni parhaat 3 päivää takana. Mitä tässä nyt voi siis sanoa. En ala biiseistä sun muista jauhamaan, muuta kuin että toimi mulle livenä jokainen kuin tauti. Uskomatonta fiilistä.
Jos ei halua hysteerisen naisihmisen hekutusta lukea, niin sitten kannattaa lopettaa lukeminen nyt
Tampereella jäi parhaiten mieleen ne Brucen tuijottelut Lord Of Lightin aikana ja tiistaina näköjään muisti, kun alussa moikkasi ja eihän sellaista tunnetta voi sanoin kuvailla. Tiistaina oli hieman huono olo paineesta. Tosin Helsingissä paine oli tasasen pehmeä kun taas Tampereella jätkät yritti takaa työntää vissiin kyynerpäitään mun selkärankaan ja kylkiluista sisälle. No kuitenkin encoren aikana oli kova meno päällä, mutta olo aika heikko, joten sen takia vissiin järkkärin avustuksella sainkin Nickon hikinauhan.
Hikinauha putosi musta Janickin puolelle aidan eteen pari metriä. Jotain tyttöjä sillä kohtaan kai oli ja jätkiä kanssa kädet ojossa, mutta kiltti setä toi nauhan suoraan käteen
Jatkot Virgin Oilissa riistäytyi sitten itseltä samaan pisteeseen kuin Infernossa eli vauhdilla viinaa naamaan ja biisejä hoilamaan (onneksi ei ollut karaoke-mahdollisuutta, huh). Seura oli mitä parasta, toivottavasti mää en alkanu kauheen rasittavaksi iltaa kohden. Se meinaan saattaa tapahtua hyvinkin nopeasti
Kuvia tuli napsittua, linkkiä seuraa huomenna...
Keskiviikko. Taas sama homma kun tiistaina. En pystynyt syömään muuta kuin aamupalan ja sisään päästessä oli huono olo. Alkoi jo v*tuttamaan seistä Silver Star cafen oven takana yksin, mutta onneksi sitten Trooper77 puoliskonsa kanssa saapui paikalle. Kaikilla rannekejonotuksilla siis osuttiin perätysten jonottamaan ja aika kului paljon nopeammin siinä jutustellessa ja lauluja kuunnellessa.
Keskiviikkona oli FTTB porukkaa niin vähän, että rintama ei ollut tiivis muitten tullessa sisälle ja oma paikka keskeltä siirtyi Brucen ulokkeen reunan kohalle. No ei hätiä mitiä. Silti näin ja pystyin kuvaamaan jumalaani loistavasti.
Adrianin kanssa oli yhdessä vaiheessa pikku tuijottelukilpailu, mutta repesin ensin ja sitten Adriankin repesi ja väläytti hammasrivistönsä silmät naurussa. Korvaamattomimpia juttuja oli juuri ne hetket, kun sai kontaktia otettua kunnolla. Kyllä Maiden osaa käsitellä yleisöänsä ja tietää miten tehdä fani maailman onnellisimmaksi ihmiseksi.
Ennen encorea sain napattua Nickon kapulan. Ei hajuakaan mitään, mitä tapahtui. Seuraava muistikuva oli, kun olin aidan yli kurottautuneena, molemmat nyrkit kapulassa ja huusin jotakin muille. Järkkäri tuli sitten ottamaan kapulan loppukeikasta säilytykseen, kun kai se katsoi, että ei tuosta mitään tule, kun yritin laittaa kapulaa jemmaan muilta paidan alle ja silti se jäi näkyviin.
Keskiviikko oli ainoa päivä, kun otin kuvia ja kyllä se vähän omalla kohdalla häiritsiä keskittymistä täysillä.
Jatkoille lähdettiin Heavy Corneriin luullen, että siellä on muutkin neitolaiset. Ei ollut, mutta onneksi trooper kaverinsa kanssa oli ja vietettiin todella hieno ilta pienemmälläkin porukalla. Kuuluisa Janickin kitaralla ratsastanut nallekin oli seurueessa, mutta viihtyi paremmin kuivin suin. Muutamat kuvat ja lonkerot ja pilkun jälkeen rättiväsyneenä nukkumaan hymyssä suin.
Kiitos vaan kaikille teille, jotka olitte mukana mun elämäni ehdottomasti parhaissa päivissä. TE olitte se kruunu ja piste ii:n päällä. On se aivan uskomaton bändi, kun pääsee tapamaan sankan jonkon noin hienoja ihmisi. Kamala ikävä on jo jokaista teistä. Toivottavasti pian nähdään. Osaa sitten Milanossa ja osaa toivottavasti myös pian. Ja Straton, mun metallipikkuveljeni varmasti piakkoin nään, kun pyhitetään viikonloppu näiden keikkojen kunniaksi.
Aika liikuttunut olo taas tuli, muistellessa kaikkia juttuja ja niitä naurua ja lystin pitoa.
Loistavaa, loistavaa. Ihan kateeksi käy puolestasi, perkeleenmoinen säkä ottaa joka äijältä katsekontaktit yms. ja vielä joka keikalta kapulaa, plekua yms. härpäkettä mukaan. Ensi kerralla sitten itekin useamman kerran! Täytyy myöntää että söi miestä istua kotona molempina iltoina siinä yhdeksän jälkeen ajatellen, mitä sitä paremman piirin väki kokee juuri kyseisellä hetkellä.
Metallipikkuveli Strato ilmoittautuu palvelukseen mikä viikonloppu tahansa. Uniondale DVD, kaljaa niin perkeleesti, hikinauhat käsissä ja jos promilleraja menee kriittisen pisteen yli, karaoke.
Ihka ensimmäinen keikka takana ja aivan mahtavaa oli !!!! Tosi komea se panssarivaunusta noussut eddie kaikki biisit olivat aivan mahtavat ja yleisö oli hyvin mukana varsinkin fear of the darkin jyllätessä...triviumkin yllätti positiivisesti
Keikat takana ja mahtavat fiilikset päällänsä. 15.11 keikka oli ehdottomasti parhain kaikin puolin: Käytiin ennen keikkaa toveri TompSan kanssa ostamassa Suomen lippu ja MP-myymälästä sotaisaan teemaan liittyen maastopukuinen sota-nalle!
The Pilgrimin aikana Janick sieppasi nallen huilaamaan eturivin kovan paineen takia sinne korokkeelle ja jossain vaiheessa nalle joutui Janickin kitaran kaulan varteen katselemaan maisemia! Saatiin nalle onneksi vielä takaisin Janickin heitettyä sen yleisölle.
Iron Maidenin aikana sai Suomen lippumme kyytiä, kun jälleen heitimme sen Janickille. Oli muuten aivan uskomaton huutomyrsky, kun lippu roikkuu Janin kitarasta! UPEETA!
Keikat takana ja mahtavat fiilikset päällänsä. 15.11 keikka oli ehdottomasti parhain kaikin puolin: Käytiin ennen keikkaa toveri TompSan kanssa ostamassa Suomen lippu ja MP-myymälästä sotaisaan teemaan liittyen maastopukuinen sota-nalle!
The Pilgrimin aikana Janick sieppasi nallen huilaamaan eturivin kovan paineen takia sinne korokkeelle ja jossain vaiheessa nalle joutui Janickin kitaran kaulan varteen katselemaan maisemia! Saatiin nalle onneksi vielä takaisin Janickin heitettyä sen yleisölle.
Iron Maidenin aikana sai Suomen lippumme kyytiä, kun jälleen heitimme sen Janickille. Oli muuten aivan uskomaton huutomyrsky, kun lippu roikkuu Janin kitarasta! UPEETA!
Jaa se nalle siiis ilmesty janickille yleisöstä luulin et oli ottanu sen itte messiin ja vie suomenlipunki yleisöstä ohhoh
Pikkuhiljaa tässä alkaa toipua Helsingin keikoista. Tiistaina oli ensin yleiskatsauksen vuoro eli paikat oli katsomossa 117. Melko kaukana siis, mutta paremmat paikat kuitenkin kuin viime vuonna. Eikä niin kovasti harmittanut, kun tiesi seuraavana iltana pääsevänsä kentälle. Hyvän kokonaiskuvan keikasta tuolta sai ja ainakin meidän lähettyvillä porukkaa seisoi ihan mukavasti. Itsekin pomppasin pystyy heti Maidenin aloittaessa enkä kertaakaan istunut sen jälkeen. Tosin sain myös kokemuksen siitä, ettei tuolla katsomon puolellakaan niin turvallista ole. Jossakin vaiheessa nimittäin takanani tapahtui jotakin, en tarkemmin tiedä mitä, mutta yhtäkkiä joku yläpuolelta rojahti niskaan. Itse tipahdin sitten alapuolellani olevien penkkien väliin ja pikkuisen säikähdin kun jalkaan sattui. No, onneksi ei ollut sen vakavampaa, eli keskiviikkona pystyin sitten suuntaamaan kentälle!
Keskiviikkona olin liikkeellä kahdestaan pojan kanssa ja ehdimme sopivasti kuudeksi FTTB-jonoon. Ensimmäistä kertaa kun olin Areenan kentälle menossa, ei huonolla suuntavaistolla varustettuna oikean reitin löytäminen ollut helppoa. Lisäksi kun en enää edes muistanut mihin meidän piti sisällä suunnistaa ja sain matkan varrella hieman vääriä neuvoja, olimme lopulta pojan kanssa täysin väärässä paikassa. Meinasivat mokomat jättää meidät odottelemaan yleistä kentälle pääsyä... No, onneksi joku henkilökunnasta sitten lähti selvittelemään asiaa ja päästi meidät oikeaan paikkaan. Siellä sitten juostiin rappusia edestakaisin kunnes lopulta päästiin kentälle muiden onnekkaiden joukkoon. Kun loput porukat oli päästetty sisään, alkoikin sitten se erittäin tiivis tunnelma. Yritin roikkua aidan tuntumassa samalla kun porukka puski joka suunnasta ja hetkittäin oli vaikea saada jaloille tilaa lattialta. Onneksi onnistuin kuitenkin pysyttelemään jotakuinkin eturivin tuntumassa, muualta en olisi mitään nähnytkään. Nyt näin lavan keskiosan, ja muullahan ei oikeastaan ollutkaan mulle väliä... (Dante, meillä taitaa olla jotain yhteistä?)
Juu, keskiviikon keikka oli kyllä mulle kaikista tähänastisista keikoista ylittämätön! Paras mahdollinen paikka eturivin keskellä - siinä ei tungos, tajuton hikivirta, hillitön jano eikä päähän osuneet kyynärpäät haitanneet mitään! Ilmeisesti näytin kuitenkin sen verran surkealta, että mulle ystävällisesti pari kertaa kiikutettiin vesimuki käteen... Mutta jotakin fiiliksistä kertonee se, että minä joka en koskaan laula missään, raakuin nyt mukana koko ajan!!
The Hellion wrote:Jaahas, kukas tunnustaa olleensa eilisellä keikalla katsomossa 119 siinä aivan alhaalla ikään kuin bändin puolella katsomoa? Jotenkin niin tutun näköinen kaveri oli mutta en saanut päähäni missä olisin nähnyt joten ajattelin josko täällä lykästäisi.
Täällä tuntui pisto sydämessä ja lipussa lukee 119 rivi 2. Oli muuten ihan vitun hyvät paikat, jos istumakatsomoon haluaa mennä. Just pari metriä kentän tasosta ylös päin, että näki hyvin.
Katos, teikäläinenhän se oli. Varmaan joskus tuolta tekijät osiosta katsonut tuon kuvan ja on sittemmin syöpynyt meikäläisen alitajuntaan. Ja tuon 119 katsomo on kyllä ehkä paras istumakatsomo, varsinkin nuo alimmat rivit. Itse olin siinä vaihtoaition takana, yhden rivin korkeammalla ja hyvin näki lavan happeningit. Ainoa miinus on juuri se jos sattuu joutua tuollaisten vässyköiden viereen jotka vain istuskelevat, syö sitä paljon puhuttua fiilistä aika rankalla kädellä.
Stratocaster wrote:
Täytyy myöntää että söi miestä istua kotona molempina iltoina siinä yhdeksän jälkeen ajatellen, mitä sitä paremman piirin väki kokee juuri kyseisellä hetkellä.
Sanoppa muuta! Kyllä oli paska fiilis tiistai keskiviikko iltoina 21-23 kun tiesi että sielä ne Maidenin äijät vetää hesassa kun mä istun täälä himassa. Kyllä vitutti jälkikäteen kun en lippuja hommannut kaikille keikoille
Tuossa videot tiistain keikalta, kuvat tulossa myöhemmin. 15. päivän videot(ja ehkä muutama kuva) tulevat tämän tai huomisen päivän aikana, niiden joukossa myös Brucen puhe Golden Era-rundista.
Omasta suusta voisi välillä raportin poikasta tarjota, tosin tällä kertaa ihan yleisesti jokaisesta päivästä. Infona siis vielä, että "kolmen suora" -tavoite oli itsellä tavoitteena. Lopputuloksena oli *neljä keikkaa ja tuleva Milanon reissu.
Yhden päivän olen antanut keikkojen vaikuttaa päässä, joten siitä keikan jälkeisistä adrenaliini-hehkutuksista ollaan päästy, ainakin 1%:sti pois. Annetaas palaa:
Sunnuntai 12.11.2006
Saavuttumamme Tampereelle Charlotten kanssa, oli suihku-oluiden ohella lähtö kohti nousukiitoa. Parit huiviin ja jatkamaan aloitteluita Alepubiin, missä arviolta kahdeksan rautaneidon-rumilusta juopotteli. One beer down, again. Siirto kohti syömispaikkaa ja omat juustohampurilaiset matkaan ja matkaan jälleen - tällä kertaa vain kahdestaan Wrathchildin. kanssa kohti hotellihuonetta - halvemman oluen mielessä. Olutta välillä kaksin käsin naamariin ja tämän jälkeen siirto Nääsvillen-areenaa.
Paikalle saavuttiin Irviumin viimeisen kappaleen aikana. Vielä kertaalleen virtsaamaan ja tämän jälkeen paikat kohti Gerssin apajia. Lähemmäksi kuin 10 metriä lavasta ei ensimmäisellä keikalla ollut raivoa mennä.
Keikka oli yksinkertaisesti sanottuna huonoin näkemäni Maidenin keikka. Seitsemän oli ollut ennen tätä. Yleisö oli vaisu, Maidenin-asteikolla. Bändi oli mukavissa liekeissä, mutta paljon parempaa oltiin nähty ja monesti. Fear of the Dark, Lord of Light ja Halloweed toimivat Nääsville-yleisön saattelmana tyydyttävimmin.
Keikan jälkeen matka kohti Cumulus-hotellin baaria, parit huiviin ja tutimaan.
Maanantai 13.11.2006
Hyi helvetti. Herätys oli ehkäpä kauhein ikinä, kiitos kuuluuu Zapperin eilisille valkosipulikaljayrjödarrapaskan-hajuiselle hengitykselle. Unta takana arviolta kaksi tuntia, enään ei uni maistunut, vaan pakko oli lähteä hotelliin syömään aamiaista. Hyvin maistui, lautaselle jäi yhtä paljon, kun sitä aluksi otinkin, nou hätä silti. Ei maksanut mitään. Kutsu kävi vielä Swamp-musiikin antimissa, josta mukaan tarttui Nevermoren ainut puuttuva lenkki.
Matkaan lopulta päästessä, oli nokka kohti Helsinkiä ja kauppaa. Himaan päästyään oli vedettävä yliväsyneenä, kuolakarhun syleilyssä, pienet nokoset. Ilta oli vielä pitkä. Olihan vielä luvassa Maiden Hellin ja Trinityn yhteiskeikkaa. Keikalle mentiin hyvissä ajoin, että eturivi saataisiin varmasti valloitettua. Pari tuntia tuli vietettyä ovien ulkopuolella, kiitoksena tästä jonottamisesta, tuli Asan ja trooperin nimmarit saatua takapuoleen.
"Lämppäri"-Trinity oli mahtava, eturvin keskeltä tuli lähes koko keikka katsottua, olut virtasi, välillä jopa selkää pitkin ja etumuksen kautta. Maiden Hellin keikan voisi lyhyesti sanoa olleen parasta sitten lifenä juopottelun jälkeen.
Tiistai 14.11.2006
Kahden päivän kutkuttelun jälkeen oli hiukan rajoitettava putkea. Tällä kertaa ensimmäistä olutta nautittiin vasta neljän maissa. Kuohuviinin säestyksellä. Viiden maissa pistettiin nokka kohti pre-show/meetup-aluetta, eli Santafe-ravintolaa. Ravintolassa vain heti tiskille ja QazKFD, Wrathchild pisteen, sq:n ja Hammerin paremman puolikkaan kanssa tuli rupatteltua oluen voimin. Charlotten kelkka kolisi kohti Andyn takahuonetta. Kuka Andy? No tietysti Daven roudari. Tavoitteena tietysti mulk... nimmarit ja ehkäpä syömiset bändin jäsenien kanssa, Andy mukaan lukien. Lopputuloksen voi parempi puoleni itse kertoa, mielummin kuvien kera. Lopulta ennen lähtöä kohti keikkaa, vielä pikaiset taputtelut pre-show-meetup-järjestäjä Iiviksen, ja muiden Maidenventures-hirmujen kanssa.
Vielä "Vapaa-ajattelija/painija" Miinuksen kanssa ajatuksen vaihdot vain kasvattivat entisestään adrenaliinivyöryä sellaisille multiorgamsi-taajuuksille, jota ei Tampereen keikalla ollut missään vaiheessa.
Lyhesti siis: keikalle saavuttiin, Lapparibaari tyhjennettiin ja kentälle lopulta päästessä oli olotila täysin vastakkainen, kuin Make#34:lla samana iltana. Hyvät asetelmat oli tällä kertaa Murrayn puolelta, arviolta 20 metrin päässä lavalta. Ennen keikan alkua oli tunnelma potenssiin 66, Nääsvilleen verrattuna. Aaltoja kulki alvariinsa ja "MAIDEN"-huutojen aiheuttamista ilopissoista ei voinut välttyä. Lopulta kahden minuutin odotuksen jälkeen olikin jo "Doctor, Doctorin" -vuoro. Koko keikka meni mielettömän hurmoksen alaisena. Ilmarummuttelut, moshailut, huudot, hyppimiset ja kapellimestari-hoilotukset kuuluivat illan antimiin osaltani. Toki metalli-isä-Peken, aina niin kuivan paidan, syleilyssä lopulliset orgasmit saatiin "The Evil That Men Do" -kappaleen säkeistöjen välillä. Kokonaisuutena ehdottomasti jokaisella osa-alueella kovempi, kun sunnuntain Nääsvillen yritys.
Keikan jälkeen vain ylös, ulos ja oluelle. Suuntana ei ollut viralliset jatkot, vaan eräs toinen "räkälä" Helsingin ytimessä. Oluelle asetuttiin lopulta vesisateen ja minimaalisten huutojen saattelemana erääseen nurkkapöytäykseen yhdessä QazKFD:n ja Wrathchildin pisteen kanssa. Jutustelun aiheita oli niin Norjan hyiset talvet, kuin Maidenin saman iltainen keikka. Keskustelut etenivät yhtä nopeasti, kun oluet mahtalaukkuun upposivat, eli suhteellisen verkkaisesti. Ilta sai todellisen käännöksen, kun Qaazin suusta pääsi, jo legendaarikseksi lauseeksi muodustunut: "ONKS TOI VITTU HARRIS?". Me rumemman sukupuolen edustajat tähän sekunnin murto-osan sisällä vastasimme, lähes olut Qaazin kurkulla: "ÄLÄ VITTU KUSETA, ÄLÄ PUHU PASKAA, NÄISTÄ AIHEISTA EI KUSETETA". Nopeasti Qaazin olkapään yli kurkkaus, ja kas, kas. Tuopit tipahtivat pöydille yhtä nopeasti kun sieltä nousivatkin. Paperia esille ja aivan armottoman käsitärinän saattelmana kysyttiin Jumalalta mahdollisuutta kuvaan ja yksiin nimmareihin. Vastaus oli kyllä. Nopeasti vain häiriköitimme loppuun ja takaisin nurkkaan tärisemään jälki-löylyistä. Mitään järkevää ei tullut kyseisen loppuillan aikana suusta keneltäkään. Vessaankin sanominen kesti, ainakin omalta osaltani, puolen tunnin ajan. Sellainen se Harris oli. Gersin tarinaa en enään pysty kertomaan, muuten sormet ja aivot lopullisesti palaisivat kiirastulessa.
Keskiviikko 15.11.2006
Koe meni huonosti, tai no hyvin jos ottaa huomioon kolmen päivän turnaiset. Muut nautiskeli kämpässäni nousuhumalan nautintoa, mukaanlukien Tag, Voimanorja ja Make#34, kun samaanaikaan allekirjoittaneen ajatukset olivat jossain aivan muussa, plus kirsikkana kakun päälle raastava olotila. Yritä nyt siinä olotilassa sitten keskittyä kokeeseen. Kokeesta lopulta selvinneenä heti olutta suoneen. Suuntana Virgin Oil, jonne lopulta viiden ihmisen porukassa saavuttiin.
Paikalla ehdittiin istua melkeenpä tunti, ennen kuin seuraava lautalainen ilmestyi paikalle. Tästä hetkestä eipä kauaakaan, kun koko remmi oli kasassa. Jokaisella alkoholipitoinen juoma edessä - jopa Voimiksella, joka itse oli tilannut juotavansa. Mikäs siinä, mutta epäilys lievästä "ylikunnosta" alkoi kasvaa hänen osaltaan, kun hän samaan tahtiin kumosi oluilta kun muut seuralaiset yhteensä tunnin sisällä. Teräsmies... jonka kunto sitten lopulta loppui, kesken keikan, mutta se onkin sitten toinen tarina. Niin, ruoka maistui, seura oli tuttuun tyyliin ensiluokkaista, harmi vain kun jouduimme suuntaamaan keulamme kohti Hartwell Areenaa, lähes heti pääruokamme jälkeen, except Voimis, joka edelleen hyvässä hapessa kallisteli oluita.
-> Hartwell Arena -> Lappisbaari
Hartwell Areenalle lopulta saapuessa oli etupää kohti Lapander-baaria, yllättäen. Strategiset kuviot olivat pienehköt Voimariinin mukaan saamiseen kuppilaan, mutta lopulta suunnitelmalla ei loppupeleissä ollut mitään merkitystä, kun Voimis puhui itsensä sisälle, ilman papereita tottakai.
Kolmas kerta Lapinkullassa putkeen, tällä kertaa vain miehekkäin reissu. Kiitos kuuluu kaikille lautalaisille, erioten pääliköllemme, joka tulollaan toi, ainakin takasaliin, sellaisen Maiden-huutomyrskyn, johon Dickinsonkin olisi joutunut laittaa parastaan ;). Harmi vain, erään toverimme tie kohtasi seinän Lappisbaarin pöydälle. Lopputuloksena häneltä jäi pari ensimmäistä kappaletta näkemättä, kun piti tärkeämpänä asiana puhua norjaa omille housuillensa. Heh.
Lopulta keikalle, tällä kertaa ihan lavan eteen. Kello lähenteli tuttuun tapaan hiukan yli yhdeksää kun lavan lähettyville kasauduimme, yhdessä Voimiksen kanssa. Ensimmäisten biisien jälkeen oli lopullinen sijaintini McBrainin edessä, kolme metriä lavasta. Voin sanoa että oli kuumat oltavat. Yleisökin kävi vieläkin kuumempana, kun edellisenä iltana. The Longest Dayn spiikki/yleisön mylviminen = kovin koskaan näkemääni/kuulemani. Samoihin aikoihin loppui toisen kovanaaman tie eturivin lähettyvillä. Joit sit Voimis kumminkin sen kuuluisan "yhden" liikaa. Kokonaisuutena ehdottomasti kovin kolmen suorasta.
Jatkot tällä kertaa jäivät väliin, piti santsata huomisille (16.11.2006) kuvauksille, jossa eräs lautalaisemme oli. Neljän päivän orgasmi oli lopulta ohitse, Maiden oli, ja tulee olemaan vielä Milanossa.
Keikkaraportit yksityiskohtaisesti in my ass. Tässä yksinkertaisesti sanottuna kolmen päivän arvosanat, siis keikoille. (Maidenin asteikolla)
12.11 Tampere 7/10
14.11 Helsinki 8,5/10
15.11 Helsinki 9/10
Lautalaisia tuli nähtyä varmaankin sadan ihmisen voimin, kaikkien kanssa ei pystynyt sanoja vaihtamaan, tai ei ollenkaan voinut, No Milanossa ainakin Milano-porukan syleilyssä voi avautua lisää. Terveisiä vain kaikille tutuille ja vähemmän tutuille.
Cheers, Ipe.
* Yksi keikka oli Maiden Hell & Trinity -akselin.
Ps. Hyvaa Soomea siellä täällä, who cares wins? Shake Pear.
Perhana, tässähän rupeaa entistäkin enemmän harmittamaan, kun tuli nuo Helsingin keikat missattua...
Mutta se on smör smör, kun valtio "tarjosi" muuta tekemistä niille päiville.
No tässä ihan pienenpientä raporttia Tampereen keikasta.
Siitä on jo vähäsen aikaa, niin ei ihme jos pienet yksityiskohdat ovat vähän hämärässä.
Marraskuun 12. vuonna 2006 alkoi kyllä aikamoisessa tärinässä ja vapinassa
(ja ei, en ollut naukkaillut miestä väkevämpää edellisenä iltana ), kun tiesi mikä illalla odotti. Iron 'Kin Maidenin keikka Tampereen Hakametsässä. Tampereelle päin lähdimme kaverini kanssa melko hyvissä ajoin,
tosin mihinkään ravintolaan emme ehtineet tunnelmaa ennakkoon nostattamaan,
koska pelkäsimme eksyvämme Tampereella, jos lähtisimme harhailemaan johonkin räkälään.
Perille päästyämme otettiin tankki täyteen kebabia, ja siitä sitten kohti hallia. Hyvissä ajoin olimme paikalla, jonoakin oli jo jonkin verran, olisiko siinä tuntia ennen ovien aukeamista ollut. Ainakin omasta mielestäni järjestelyt kusivat siinä vaiheessa, kun olimme ainakin runsaat 30 min jonottaneet , ja yhtäkkiä joku tulikin kertomaan että tästä ovesta vain Fanclubin jäsenet...
Suurin osa ihmisistä siitä sitten käännyttettiinkin pois, ja eikun hemmetin pitkän jonon perälle. Kyllä siinä sakkia sapetti, eikä aiheetta.
Kun sisälle päästiin, niin heti lähimmästä kojusta fanikamat ostoon ja kohti A2 katsomoa. (Välissä oli pakko napata tuopilliset... )
Tunnelma siinä pikkuhiljaa nousi, tankit tyhjennettiin ( ) ja Trivium aloittikin. Ihan ok setin nuoret jenkit vetivät, tosin eihän se miltään tuntunut Maidenin vuoroa odotellessa.
Odottelin kunnon aaltoja ennen aloitusta, samanlaisia kun Hesassa 6.7. 05, muttei vaan irronnut yleisöstä. Pärähtipä Doctor, Doctor soimaan ja huuma vaan kasvoi. Erittäin lyhyesti sitten itse setistä:
AMOLAD-osuus oli kyllä helvetin hyvä veto, mutta kahden vikan biisin aikana alkoi vähän ns. väsyttämään. Fear of the darkista eteenpäin sitä mentiin, eikä meinattu. Suurimmat ilopissat lensivät FOTD:n, The evil that men do'n ja Hallowedin aikana. Iron Maidenkin potki yllättävän kovaa.
Kokonaisuudessaan keikasta jäi mieto paskan maku suuhun, siihen taisi vaikuttaa eniten yleisön vaisuus. Toista taisi olla Helsingissä.
Arvosanana koko setille 7+/10
Näkyihän hallilla pirusti lautalaisia, vaan ei tälläisenä tuppisuuna uskaltanut mennä jututtamaan.
Jatkot olikin vähän eri luokkaa, aika mahtavuutta. Hallilta harhailimme kohti Rusty angelia, jossa tuli ilolientä jonkin verran nautittua ja laudan Taivalta jututettua. Hänpä sitten ehdottikin Infernoa seuraavaksi matkakohteeksi, joten sinne vei tie. Kunnon meininki löytyikin sieltä, ja olihan paikan päällä ainakin asa, Dante, A. Kivi, Hese ja taisi Chicago maiden fankin siinä pyörähtää. Anteeksi vain jos unohdin jonkun mainita, muisti pätkii ymmärrettävistä syistä . Pirun kovat meiningit oli, kiitos siitä teille!
No niin, siinä melko lyhyesti Maiden-reissusta. Todellakin täytyy ottaa samanmoiset setit uusiksi 2008 kesällä (?) , mieluummin aikaisemminkin rautaneito-porukassa. UP THE IRONS!
Joo, Ipen raportti katto kaiken yleisen tapahtuneen, krhm. Bäkkäripassia, plekua, wristbandia ja nimmaria tuli saatua, kitaroita kosketeltua, roudareiden kans puhuttua ja yli-ihmiset Harris ja Gerskin vielä tavattua, että oli reissu kyllä paras koskaan, ei tällaista tapahtu ihan oikeesti! Pää on edelleen ihan sekaisin kaikesta tapahtuneesta, väsy vaivaa, kun joutu kouluunkin meneen tänään, vaikka eilen illalla kotiutu vasta, ja juur pääsi töistä. Kohta on kyl pakko mennä maate..
Ei vittu mitä keikkoja!! Jokainen oli loistava, tosin Tampereen keikka jotenkin vaisu, mut vaan yleisön takia. Brucen ääni oli hienossa kunnossa ja jätkät soitti tosi hyvin. Kyl huomas, että oli kiva soittaa paljon uusia biisejä, piti oikein keskittyä erilailla.
Tiistain keikka uppos mulle parhaiten. Olin jossain siinä noin kymmenen metriä lavasta, joten siinä oli jengi hyvin mukana joka biisissä. Settilista oli mahtava, ja vaikka Weekend Warrioriltä siitä jo vähäsen lipsahtikin ennen sunnuntain keikkaa en tienny yhtäkään biisiä setistä.
Hienoa että soittivat koko levyn, eikä vain sen takia, että se on vitun kova, vaan myös siks, että oli Maidenillekin jotain vähän erilaista. Siellä täällä kuuli rutinaa siitä, että The Trooperia eikä The Number Of The Beastia soitettu, mutta on se helvetti outoa, kun ensin valitetaan, että Maiden aina soittaa samat biisit ja sit kun ne jätetään setistä pois niiden perään taas kysellään. Maiden teki jotain erilaista, soitti koko levyn, ja jos se ei passaa muille, niin se on niiden häpee, harrastakoot nostalgiaan levyjen parissa, kun eivät keikalla voi..
Eniten pidin Benjaminista! Ei juma, se oli niin kaunis, kyyneliä sai pidätellä, kun alkuriffi lähti! Porukkakin tuntu tykkäävän siitä jotenkin enemmän, onhan se nyt sentään radio-/sinkkubiisi. The Longest Day ja For The Greater Good Of God oli kans vitun kovia, ehtia livebiisejä. "Vanhoista" toimi parhaiten Fear Of The Dark, mut The Evil That Men Do tuli kyllä niin puun takaa, että se oli kyl vanhoista paras.
Tankki oli ihan järkkysiisti! Monta kertaa koetin ottaa siitä kuvaa, mut ei oikein näillä 50 euron kameroilla saa hyviä kuvia.. Upeet setit muutenkin!
Suuren suuri kiitos kaikille neitolaisille seurasta ja kaikesta. Maailman parhaat neljä päivää ikänä, kaikki tuntu olevan ihan täydellistä, ja kaikki olikin.. MAIDEN on täydellinen, tällaiset keikat ja reissut sen todistaa kerta toisensa jälkeen. Vuotta 2008 odotellessa... SOMEONE TO SAAAVE MEEE & UP THE IRONS!
"'What ho', said the thing with three bonces, 'do not meddle with things you do not understand!'" Nicko McBrain
Bruce´s speech before 2 Minutes To Midnight 15.11.
“We will be back in Finland …in a summer 2008.. We will be do the biggest Iron Maiden outdoor show there is ever been in Finland. I can even tell that roughly song are from the album Live After Death, Powerslave and that kind of stuff. We will Bring back some Egypt to Helsinki…..”
Peke wrote:Bruce´s speech before 2 Minutes To Midnight 15.11.
“We will be back in Finland …in a summer 2008.. We will be do the biggest Iron Maiden outdoor show there is ever been in Finland. I can even tell that roughly song are from the album Live After Death, Powerslave and that kind of stuff. We will Bring back some Egypt to Helsinki…..”
Olisi kyllä enemmän, kuin mahtavaa, jos tuo keikka järjestettäisiin olympiastadionilla. Voi jumalauta, voin vaan kuvitella millanen show siitä tulis. Suomen kesässä kun on vaan se paska puoli, että yölläkin on valoisaa, no saa nähdä mitä tulee ja missä...
Don't forget, kids... The bigger your post count, the bigger your penis is.
