A Matter of Life and Death (yleinen keskustelu)

[Soldier Of Death]

^ Tuota enempää en voisi olla kanssasi samaa mieltä. Ehdottomasti levyn parhaita kappaleita. \,,/

[Ace]

Saattaa mennä vähän off-topicin puolelle mutta täytyy vähän hehkuttaa tuosta Maiden-ratikasta. Isäpuoli meinaa vaihtelee noita mainoksia noihin ja nyt on huone entistäkin enemmän täynnä Maidenia

np: For The Greater Good Of God

[Wrathchild.]

Mutta mitä nyt? Tulinko elokuviin? For The Greater Good of Dog... eikun God! Tässä suurin syy sanattomuuteeni. Kun ei niitä oikeita sanoja löydy, niin on parempi olla sanomatta mitään. Ehkä parhaiten biisin aiheuttamaa fiilistä kuvaa se, että hetken jo mietin talon laittamista myyntiin ja lähtemistä niillä rahoilla katsomaan keikat Amerikkaan ja Japaniin.

Ei helvetti
Myös oma suosikkibiisi ja jos omistaisin talon niin sen myyntiä tämän takia harkittaisiin

[Zapper]

Armeijassa näköjään on aivan ulkona kaikesta. Perjantaina Hammer soitteli, että joko olet kuullut uuden levyn ja itse vastasin vain, että jaa minkä levyn. No siinä sitten minullekin selvisi, että Maiden on julkaissut uuden levyn ja pitihän se käydä lauantaiaamuna ostamassa. En nyt ala mitään syvällistä arviota väsäämään, mutta kyllä on pojat saaneet aikaan helvetin kovan levyn. BNW ja DoD ainakin häviävät tälle mennen tullen. Varsinaisia fillereitä ei levyllä ole, paitsi minullakin on ollut vähän vaikea saada The Legacysta mitään otetta. Tällä hetkellä eniten iskevät Brighter Than A Thousand Suns ja For The Greater Good Of God. Näillä fiiliksillä A Matter Of Life And Death on erittäin hyvä levy, mutta en alkaisi hehkuttamaan mitään Maidenin paras levy -juttuja 2 päivää levyn ilmestymisen jälkeen.

[Iron Constable]

Hyvä PERTTI ja muut jäsenet. Ukkonen säästi jotain ja taidanpa oikein kommentoida. Ja kuten totesin, tämä on SAIRAAN vaikea levy sulattaa, mutta samalla KÄSITTÄMÄTTÖMÄN hyvä. Matkin hieman Führeria ja kommentoin tiettyjä asioita, varsinainen biisien arvostelu on kaukana tulevaisuudessa, vielä ei edes röyhtäytä. Pistän tohon loppuun kuitenkin tämänhetkiset suuntaviivat.

Soundit

Se mikä häiritsi DODilla, ei häiritse tässä. Pidin BNW:n soundeja oikeinkin hyvinä, mutta Dance Of Dead oli ja on onneton viritys soundien suhteen. Tämä uusin on todellakin hieman karkea ja hiomaton, mutta kuulostaan munakkaalta ja tärkein pointti on, että laulu + kaikki instrumentit, yhdessä ja erikseen kuuluvat todella selkeästi. Eli samanlaista erottelua voi harrastaa, kuin esim. Piece Of Mindiä kuunnellessa. Soundit ovat tummemmat ja räkäisemmät kuin esim. POMilla, mutta kaikki on hyvin tarjottimella. Eli en moiti ollenkaan, päinvastoin. Osaan kääntää volyyminappia kaakkoon vähän enemmän, pääasia, että miellyttää. Vanhalla vm.1987 Akailla kuunnellessa soundit ovat melko tunkkaiset, noissa vanhoissa virittimissä ja kajareissa korostuu tämä asia. Tietokoneen 35w subbari ja 12.5w satelliittikaiuttimet toistavat levyä oikein eloisasti, oikein hyvä. Autossa kuuntelu onnistui huomattavasti paremmin kuin esim. DODin kohdalla, introtkin tulevat paremmin esiin, ihan ok suoritus siinäkin mielessä. En minä tämän perusteella Shirleylle ole potkuja enää antamassa, vaikka Andy Sneap saakin astua remmiin, jos minulta kysytään. Välillä olin kuulevinani outoja juttuja, ihan kuin olisi jäänyt jokin nauhoitus varsinaisen ääniraidan alle ja olikohan The Legacyssa, jossa Brucen ässät suhisivat komeasti, kun ei lopullista viilausta oltu suoritettu. Weird !

Bruce

Pitäisikö pyytää Brucelta anteeksi, vai peruutella vähän aikaisempaa lausuntoani. Nyt kun biiseihin alkaa päästä hiljalleen sisään, alkujärkytys laulusuorituksesta alkaa olla vain paha muisto. Taitavasti mies laulaa ja todellakin paneutuu kappaleiden henkeen ja tunnelmaan, se jos mikä on aina ollut Brucen valttikortti ja pätee yhä edelleen. Loppujen lopuksi sitä liian korkeaa ja kireää laulua on aika vähän, rajoilla toki mennään monta kertaa, mutta yli onneksi aika harvoin. JUKKA tuolla aikaisemmin puki sanoiksi yhden asian, jota tällä levyllä olen jo alkanut arvostamaan, etenkin Brucen suhteen.

Rehellinen alastomuus Tarkoitan siis nimenomaan tuota viimeistelemättömyyttä. Meille tarjoillaan nyt Bruce Dickinson, 48 v ja sillä siisti. Tuskin olisin onnellisempi, jos Bruce kuulostaisi Piece Of Mindin aikaiselta nuorelta mieheltä, mutta studion keinoin toteutettuna. Sehän olisi aivan bullshittia ja tuntuisi siltä, kuin silmään pissittäisiin. Nyt kuullaan se, mitä äänestä on jälkellä, plain and simple. Ja onhan sitä, jäljellä. Kirkkaus ja kuulaus on menetetty kauan sitten, mutta kyllä nämä biisit ovat niin kovia, että ei voi kuin olla tyytyväinen. Joka kuuntelulla olen enemmän ja enemmän kiinnittänyt huomiota kokonaisuuteen ja miten Brucen vokaalit sopivat siihen, ylimääräinen nillittäminen on painunut unholaan aika tehokkaasti. Tunteella äijä vetää ja vaikuttaa taas vaihteeksi esittävän materiaalia, jota todella haluaa laulaa Iron Maidenin vokalistina.

Itse paketista Pertti sanoi jo kaiken tarvittavan, oikein tyylikäs ja selkeä. Taitaa vaan olla lasien hankkiminen lähellä, kun ei meinaa saada selvää biisien sanoista. Hemmetin hyvät kuvat äijistä lehdykässä !

Biisit

No fillers, only killers. Pienin varauksin. Introt ovat järjestään hyviä ja palvelevat biisin tarkoitusta, en valita niistä ollenkaan. Kunnon soundeilla olen nyt hyväksynyt myös Benjaminin intron ihan kohtuulliseksi. Soittajista tai soitosta totean vain, että loistavalta kuulostaa, mitään en ottaisi pois, kaikki toimii täydellisesti.

Different World
- levyn outolintu. Mikä ei kuulu joukkoon ? Sävyltään kepeämpi kuin muut, tämän kohdalla kuuluu eniten dejavuuta, biisi on tehty pienin variaation jo muutaman kerran aiemminkin. Ok, nothing more. Levyn Rainmaker, heikompi versio. 8

These Colours Don´t Run
- tämän levyn ilmiselvä Ghost Of The Navigator. Samaa tunnelmaa, etenkin hyvin tutunkuuloisessa osiossa ennen ooo-ooo-ooo kohtaa. Hiukan epätasainen, pientä sanomista siellä täällä, mutta kokonaisuutena kuitenkin hyvä. 9

Brighter Than A Thousand Suns
- kasvanut upeasti kuunnellessa. Olisiko levyn paras biisi ? Ainakin paras laulumelodia löytyy, "Out of the darkness...". Heittää värettä kehiin kummasti, täydellinen biisi. 10

The Pilgrim
- jonkin verran tuttuja juttuja käytetty, aika vaihteleva biisi, josta on vaikea tarttua kiinni. Kivaa ja vähemmän kivaa, sekavahko kokonaisuus, jonka selvittäminen kestää. Kasvuri ? 8½

The Longest Day
- aivan sairaan kova intro jonka jälkeen loppubiisi ei samalla tasolla. Vaatii treeniä vielä tämäkin. 9

Out Of The Shadows
- Brucen vokaalit erinomaiset. Levyn toinen oudompi tekele, hieman tasapaksu, mutta hyvä kuitenkin. Ja lisää treeniä tähänkin. 8½

The Reincarnation Of Benjamin Breeg
- intron jälkeen tuleva kitaroiden ensimmäinen naukaisu ennen riffiä on ehkä levyn komein kohta. Pidän riffistä, soolot ovat komeat ja jotenkin tämä simppeli rankkuus miellyttää. 9+

For The Greater Good Of Good
- on semmoinen eepos, ettei tästä oikein osaa sanoa mitään muuta kuin, että on erinomainen kappale, joka vaatii todella paljon kuuntelua. Kasvuri ? 9

Lord Of Light
- hieno aloitus jälleen, monenlaista tunnelmaa ja lopun vauhti-iloittelu maistuu makealle. Bruce vetää tässä vähän rajoilla. Kasvuri ? 9

The Legacy
- ja tämähän on outo. Brucen aloitus on todella kiinnostava. Tulee mieleen joku satu ? Taitaa olla Longest Dayn ohella levyn paras intro, aivan loistavaa nostatusta ja fiilistelyä, juuri näin pitää intro tehdä !!! Eepos mikä eepos, vaatii PALJON kuuntelua. Tässä vaiheessa jo klassikko. Kertosäe on suorastaan perverssi, ynnä ne liian korkeat vokaalit, siitä pois puolikas piste. 9½

Saa nähdä, aika on kullannut mulle vuosien 1982-88 levyt, mutta sen verran tunnustan, että kyseessä on kaikkien aikojen tasaisin albumikokonaisuus. Uskomatonta, tässä vaiheessa uraa. Nyt on kyllä vanha fanipoika aika innoissaan. Sanon myös samaa kuin joku muukin, tähän olisi hyvä lopettaa. Vaikka en sitä haluakaan. Jos seuraava levy on yhtä hyvä tai parempi, niin siitä vaan, mutta nyt on rima älyttömän korkealla. Katsotaan mitä ajan kuluessa ja kuunteluiden lisääntyessä tapahtuu, mutta tällä on kyllä mahdollisuus rikkoa tuo kultakauden levyjen rintama. Niillä kun on kaikilla biisinsä, joita voi osoittaa rumalla sormella, tällä ei oikeastaan ole, Different Worldinkin ollessa aivan kelpo suoritus.

Pannaan loppuun vielä ranking, palataan asiaan jonkin ajan kuluttus.

IRON MAIDEN RANKING BY IC

1. Piece Of Mind 10
2. Seventh Son Of A Seventh Son 10
3. The Number Of The Beast 10
4. Powerslave 9½
5. Somewhere In Time 9½
6. A Matter Of Life And Death 9+ ja nousussa
7. Brave New World 9
8. Fear Of The Dark 8½
9. Killers 8½
10. Iron Maiden 8+
11. No Prayer For The Dying 8
12. Dance Of Death 8
13. The X-Factor 8
14. Virtual XI 7½

[Roskisdyykkari]

Kuten olen täällä jo monesti varmaan maininnut, en omista vielä AMOLADia, vaan se on Playsta tulossa ja saapuu pahimmassa tapauksessa ensi viikon perjantaina. ....ttu kun ....tuttaa .

Onneksi kuitenkin kaverini oli hankkinut levyn järkevämmin keinoin ja pakkohan se oli eilen kaverilla käydessä tuota levyä kuunnella. Mitäs siitä nyt voi sitten sanoa? Olin alkuun aivan sanaton. TAJUTTOMAN kova levykokonaisuus, ei yksinkertaisesti sanottuna mitään heikkoa, nyt jopa se Different Worldkin kuulosti paremmalta. For the Greater Good Of God ja Longest Day todellakin yllättivät, aivan uskomattoman kovaa kamaa. Lord of Light myös. Tällä levyllä on kaikki kunnossa. Kaikki asiat mitkä ovat olleet viimelevyillä päin persettä on nyt korjattu, ja lopputulos on aivan hämmästyttävä. Janickin soolot yllättivät positiivisesti, ja Steven ja Nickon soitto parasta vuosiin. Brucen laulukin oli aivan uskomattoman loistavaa, ei enää sitä särinää korkeissa osuuksissa, ja nyt oli mukana myös paljon mataliakin osuuksia jotka nekin kuulostivat loistavilta.

Itse paketista sen verran, levy pahvikoteloineen oli ihan tyylikäs paketti, tosin kunnon digipackista olisin pitänyt vieläkin enemmän. Booklet on myös siisti ja hieno.

Alkuun ajattelin, että levyn kuunteleminen lievittää tuskaa edes hetkeksi, mutta tosiasiassa se vaan pahensi sitä, ja nyt tekisi entistä enemmän mieli kuunnella levy alusta loppuun. Kuten arvata saattaa, tämä oli tasan viimeinen kerta kun "ennakko"tilaan yhtään mitään.

AMOLAD tuskin saapuu vielä huomenna, eikä välttämättä ylihuomennakaan, joten toivottavasti edes se hetki sitten ostamani Eddie's Archive saapuisi alkuviikosta, niin olisi jotain uutta kuunneltavaa joka vie ajatukset pois Matter of life and deathista.

Loppuun vielä vähän lisää uuden levyn hehkutusta... Levy todellakin ylitti odotukset, ja uskallan jopa väittää että tässä on Maidenin paras levy. Kyllä, Seventh Sonkin jää nyt jälkeen - kiitos Can I Play With Madnessin. Ei voi mitään jos Maidenin pojat jaksaa vieläkin tehdä näinkin upeita levyjä. Lienee sanomattakin selvää, että tämä on paras levy mitä tänä vuonna on tullut ulos, paras levy mitä 2000- luvulla on tullut ulos ja... tällä hetkellä vaikuttaa jopa siltä että tässä on paras levy IKINÄ. Ilman minkäänsortin Maiden- laseja, ihan oikeasti. Harvoin nimittäin tulee vastaan levyjä, jonka "HEIKOIN" biisi on "VAIN" neljän tähden arvoinen.
Ennen kun tämä levy ilmestyi, pelkäsin että reiluun tuntiin (eli kymmeneen biisiin) mahtuisi edes jonkinverran täytettä, mutta tällä kertaa niin ei ole. Tässä on nimittäin hyvä esimerkki siitä, että pitkät levyt eivät aina sisällä täytettä.

Ei jaksaisi millään odottaa Suomen keikkoja, ja omasta mielestäni on loistava idea jos Maiden soittaa koko levyn kiertueellaan läpi.

Keinosen Pertti pistikin edelliselle sivulle loistavan arvostelun, josta olen itsekin 99 prosenttisesti samaa mieltä. Näitä arvosteluja on muuten aika tuskaista lukea, kun ei voi itse kuunnella levyä.

Noh, toivotaan nyt vaan että levy saapuu tännekin mahdollisimman pian jolloin sitten arvostelen sen itsekin jonnekin tänne.

[Stratocaster]

^Mun mielestä Out Of The Shadowsin pitäisi ilman muuta olla seuraava sinkkubiisi. Biisi pyörii Tears Of The Dragon/Wasting Love/Man Of Sorrows -akselilla. Jos toi biisi ei saisi radiosoittoa muuallakin kuin Cityssä niin ei sitten mikään.

Mun mielestä mitään sinkkuja ei tarvisi enää julkaista. Jos vältyttäisiin kerrankin niiltä rahastussyytteiltä fanien puolesta, nyt kun vielä tähän mennessä on homma pysynyt lapasessa ilman turhia julkaisuja.

[ozz3]

Mun mielestä mitään sinkkuja ei tarvisi enää julkaista. Jos vältyttäisiin kerrankin niiltä rahastussyytteiltä fanien puolesta, nyt kun vielä tähän mennessä on homma pysynyt lapasessa ilman turhia julkaisuja.

Mä haluan ainakin kuulla Nickon vetämässä Hocus Pocusta! Vihkiytymättömät voivat kuulla kappaleen täältä: http://www.youtube.com/watch?v=0yekVlhBeTA

Ettei ihan pelleilyksi mene, niin kyllä haluan kuulla Maidenin tulkinnan Space Truckin':istakin.

Levy soi kuudetta kertaa ja aina vaan paranee.

[Stratocaster]

^ Aivan, ne b-puolet. No, tunkekoot kaikki yhdelle sinkulle niin säästytään materiaalitulvalta.

Albumi soi kahdeksattatoista kertaa, ja on KOVIN.

[Iivis]

Mutta mitä nyt? Tulinko elokuviin? For The Greater Good of Dog... eikun God! Tässä suurin syy sanattomuuteeni. Kun ei niitä oikeita sanoja löydy, niin on parempi olla sanomatta mitään. Ehkä parhaiten biisin aiheuttamaa fiilistä kuvaa se, että hetken jo mietin talon laittamista myyntiin ja lähtemistä niillä rahoilla katsomaan keikat Amerikkaan ja Japaniin.

Sanattomia ollaan täälläkin, kamoja kerätään vielä pitkään ennenkuin mitään arvostelun tynkää uskaltaa/osaa kirjoittaa. Samankaltaisia ajatuksia on liikkunut päässä. Ei tosin aivan tuossa mittakaavassa . Alunperin piti riittää se 10:nen keikkaa, mutta nyt on semmonen timantti käsillä, että se ei yksinkertaisesti riitä. Verkot on laitettu vesille ja 13 keikkaa tavoitteena. Saas nähdä onnistuuko. Vaikka viikonloppu vasta kuuntelua takana, niin vahvasti on muodostumassa käsitys siitä, että tässä on SE Maiden levy. Eikä se ole vähän sanottu se.

Ai, mikä Golden Era? Golden Era ON NYT!

[*Moonchild*]

Saattaa mennä vähän off-topicin puolelle mutta täytyy vähän hehkuttaa tuosta Maiden-ratikasta. Isäpuoli meinaa vaihtelee noita mainoksia noihin ja nyt on huone entistäkin enemmän täynnä Maidenia

Jollain munkki käyny

[Soldier Of Death]

HUHHUH! Kuunnelkaa Lord Of Lightin "intron" jälkeistä riffiä. Widdu mitä tappoa! Voi että miten voi olla näinkin pienistä asioista, kuin yksittäisistä riffeistä innoissaan. Ehdottomasti levyn parhaimmistoa kyseinen kappale.

[The Trooper]

^Toi on kyllä loistava riffi, mutta sais mun mielestä soida pikkaisen kauemmin ennen kuin Bruce hyppää mukaan kuvioihin.

Albumi vaikuttaa vaikeasti avautuvalta, takana itselläni kyllä onkin vasta vajaat 10 kuuntelua.

[Soldier Of Death]

^Toi on kyllä loistava riffi, mutta sais mun mielestä soida pikkaisen kauemmin ennen kuin Bruce hyppää mukaan kuvioihin.

Albumi vaikuttaa vaikeasti avautuvalta, takana itselläni kyllä onkin vasta vajaat 10 kuuntelua.

Outoa. Minulla se avautui jo toisella kuuntelukerralla.

[Freejack]

^Toi on kyllä loistava riffi, mutta sais mun mielestä soida pikkaisen kauemmin ennen kuin Bruce hyppää mukaan kuvioihin.

Albumi vaikuttaa vaikeasti avautuvalta, takana itselläni kyllä onkin vasta vajaat 10 kuuntelua.

Outoa. Minulla se avautui jo toisella kuuntelukerralla.

Minulle avautui kaikki muut paitsi Legacy ensimmäisellä kuuntelukerralla Tosin jokaista naminosaa ei saa ensimmäisellä tai toisella kerralla puristettua irti.

[Jukka]

Laitetaanpas tähän väliin triviatietoa. Tälläinen on aika hauskaa ja tarpeellista, vai mitä?

This 71+ minute album is most likely the most progressive approach they have taken since the Seventh Son of a Seventh Son album. It is set to be not only the longest Iron Maiden album (exceeding 1995's The X Factor by approximately one minute), but its average song length (7:11.2 per track) will make it the longest Iron Maiden album by song average. It will exceed Brave New World's average song length of 6:41.7, and Somewhere in Time's 6:20.6. It will also be one of the longest heavy metal albums with global release, and its extreme average song length will exceed even Metallica's most recent studio album, St. Anger, widely viewed as excessive in length.

[Freejack]

Vai että pisimpiä Heavy metallialbumeita? Eikös samanpituisia ''hevilevyjä'' ole jo koko maapallolla enemmän kuin pari tusinaa Tuo jäi mieltäni kaivertamaan, en saa yöllä unta jos en saa vastausta! Eikös The X Factor ole pitempi? Ainakin muistini mukaan...

[metal]

Eikös The X Factor ole pitempi? Ainakin muistini mukaan...

X Factor kestää 71:09 ja AMOLAD 72:06. Eroa on siis huimat 57 sekuntia.

[Iivis]

^ Niin, mutta kappaleiden keskipituudessa tuleekin sitten eroa, kun X-factorilla on se 11. biisiä AMOLAD:in 10:nen sijaan.

[Stratocaster]

Nyt on A Matter of Life And Death kuunneltu tasan kaksikymmentä kertaa, mikä tarkoittaa perjantaista tähän hetkeen nähden albumin soineen 24 tuntia. Tämä on suurin IKINÄ mitään albumia kuuntelemani määrä näin lyhyellä aikavälillä (ei mikään ihme), ja mielipide on täysin sama kuin alussa.

Maidenin paras albumi. For The Greater Food Of Dog Maidenin paras biisi.

[maidenFani_91]

Ei helvetti tää albumi ylitti kaikki odotukset! On se vaan niin hyvä.
Top 3
1.Brighter than...
2.Lord of Light
3. The Legacy
On se niin hyvä..

[Voimanorja]

For The Greater Food Of Dog Maidenin paras biisi.

Tästähän on tullut jo yleinen irvi

Maiden tosiaan pistelee kutakuinkin parastaan tällä levyllä. Nyt kun kuunteluita on jo kymmenkunta on todella vaikea vannoa mitään A Matter of Life and Deathin ja Somewhere In Timen väliltä.
Levy on täynnä täydellisiä biisejä, jotka ovat kaikki oma laatuisia, eivätkä jää toistensa jalkoihin.
Jotkut puhuivat ekoilla kuuntelu kerroillaan, että Different World olisi ihan paska tms, mutta mun mielestä biisi on todellinen helmi rokkeriksi! Pääriffi on taattua Maiden laatua ja biisi on kokonaisuudessaan todella mukaansa tempaava. Uskon, että tämä kuullaan livenä.

Parhaan biisin tittelin vie ainakin tällä hetkellä / näillä kuunteluilla For the Greater Good of God ylivoimaisesti.

NP: These Colours Don't Run

[Relic]

Nyt on A Matter of Life And Death kuunneltu tasan kaksikymmentä kertaa, mikä tarkoittaa perjantaista tähän hetkeen nähden albumin soineen 24 tuntia.

Tukkimiehen kirjanpitoako te kaikki pidättte: "Olen kuunnellut levyn nyt tasan N kertaa." jne. ? Itsekin on levyä tullut ahkerasti kuunneltua, mutta en silti malta joka kerta kuunnella jokaista biisiä tasapuolisesti vaan erikoiskohtelua ovat saaneet esimerkiksi The Longest Day ja pari muuta suosikkia .

[Stratocaster]

^ Päätin jo alusta alkaen kuunnella levyn viikonloppuna 20 kertaa, ja näin sitten tulin toimimaakin. Päähänpisto.

[Jazzë]

Kuuntelin levyn lähes lävitse nyt ensimmäisen kerran ja kyllä täytyy sanoa että The Pilgrim on kyllä aivan saatanan kova biisi. Varsinkin se itämaista fiilistä tihkuva kitarariffi on kyllä ihan jotain täydellistä. Näin varhain on vaikea ruveta vielä sanomaan tarkkaan mitä tästä levystä tulee vielä useiden kymmenien kuunteluiden jälkeen, mutta näin aivan aluksi levy vaikutti korviini paikoin erittäin hyvältä ja sitten vähän sellaista "hetkinen... mielenkiintoista, enpä tiedä" -tyylistä mietiskelyä. Mutta huomenna levy otetaan tarkempaan syyniin. Korkattu kuitenkin on ja "täydellisen kehityskelpoinen yksilö" on kysymyksessä. Kyllä Dance of Death ja Brave New World sekä tietenkin (lähes) umpipaska Virtual XI tullaan hakkamaan ihan varmati. Sellainen kutina on että näin tapahtuu. Huomenna tarkempaa ja (mahdollisesti täyttä) hehkuttamista sitten lisää. Kuitti ja lappu luukulle, lyhdyt sammuksiin ja "kiireen vilkkaan tasku... eikun Nukku-Matin luo...".